Tampere
25 Jan, Monday
0° C

Proakatemian esseepankki

Resilienssi ja sen kasvattaminen



Kirjoittanut: Anniina Tirkkonen - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
verkkolähteet
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Resilienssi tarkoittaa psykologiassa psyykkistä palautumiskykyä. Se on psyykkinen ominaisuus, jota on toisilla ihmisillä tai yhteisöillä enemmän kuin toisilla. Siinä missä yksi selviää monista vaikeista vastoinkäymisistä, toiselle pienikin koettelemus voi olla liikaa. Wikipediassa kuvaillaan suoraan resilienssiä eli sinnikkyyttä näillä sanoilla. Sinnikkyys on mielestäni erittäin tärkeä aihe, kun mietitiään koko ihmisen elämää ja sen kulkua. Aina tulee hetkiä, kun elämässä menee hyvin ja sitten on niitä aikoja, kun elämä heittää haasteita kerta toisensa jälkeen. Jos me opitaan käsittelemään nämä vastoinkäsymiset oikein, sekä kasvamaan niistä, pystymme mihin vaan. Sinnikkyyteen vaikuttaa eri tekijät, ja sitä pystyy myös kehittämään. Löysin sinnikkyyden kehittämiseen neljä askelta.

 

  1. Hanki perspektiiviä asiaan.

Tilannetta kannattaa pohtia objektiivisesti. On hyvä kysyä itseltään kysymys: Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Melkein aina, kun asian saa sanotettua konkreettiseksi, se ei olekaan läpikäytyä enää yhtään niin paha, ja harvoin asia on edes sellainen mikä voisi käydä toteen. Pohdin itse, että tässä kohdassa työkaluna voisi käyttää myös vaikuttamisen kehää. Mitkä asiat on sellaisia mihin itse voin vaikuttaa ja mihin en, ja sitä kautta kanavoida energian oikeisiin asioihin. On turhaa murheita sitä mihin emme edes voi vaikuttaa.

 

  1. Pohdi haastavien asioiden rinnalla myös hyviä asioita elämässäsi mitä on tapahtunut.

Usein asiat on oikeasti ihan hyvin ja elämässä tapahtuu paljon enemmän hyvää kuin huonoa, mutta me ihmiset helposti takerrumme negatiivisiin asioihin ja laitetaan kaikki fokus niihin.

 

  1. karkaistuminen

Mitä aiemmin tietynlainen pettymysten sietokyky alkaa, sen parempi. Siksi on tärkeää, ettei lapsuudessamme vanhemmat suojele kaikelta ’’pahalta’’, koska silloin emme totu pettymyksiin. Jo lapsena on tärkeää opetella, miten pettymyksen tunteita käsitellään. Liika pettymysten ja pahan mielen välttely voi johtaa siihen, ettei kestä pettymyksen tunteita ja ei uskalla yrittää asioita. Mistä tiedät mihin olet kykenevä, jos et kokeile ja tee? Olemme kaikki vahvempia kuin mitä itse uskomme olevamme. Meidän vain täytyy löytää se voima itsestämme. Kun voimakkuus löytyy, se antaa meille sinnikyyttä ja luottamusta.

 

  1. Ole oman elämäsi arkkitehti

Monesti elämässämme emme voi vaikuttaa olosuhteisiimme tai kaikkiin asioihin mitä meille tapahtuu, mutta lähes aina voimme vaikuttaa siihen, kuinka reagoimme asioihin. On tärkeää opetella näkemään kuinka paljon asioihin voi vaikuttaa ja silloin on helpompi kanavoida energiasi niihin asioihin. Tämä edellyttää myös vastuun ottamista omasta elämästä, ja se ei ole aina helppoa. Jos oman onnen avaimet ovat aina jonkun toisen käsissä, on vaikeaa olla koskaan täysin onnellinen. Meidän kannattaa keskittyä voimaamme, ei avuttomuuteemme. Hienoin voimavara mitä meillä on, on kapasiteetti muuttua.

 

Tein itse resilienssiin liittyen tehtävän, jossa pohdittiin sellaisia asioita elämässä mitkä on on mennyt pieleen tai ei ole onnistunut tai asiota joista on tullut pettymystä tai pahaa mieltä. Pohdittiin ns. ovia, jotka ovat sulkeutuneet. Sen jälkeen mietittiin, että mitä hyvää se on tuonut elämään. Mikä ovi ei olisi taas auennut ilman edellisen sulkeutumista. Minulle tämä harjoitus oli hyvin oivalluttava, sillä huomasin, että moni haaste elämässäni olikin johtanut johonkin hyvään. Oikeastaan viimeisen muutaman vuoden aikana tapahtuneet parhaat asiat olivat syntyneet jostain isommasta haasteesta tai jonkun ’’oven sulkeutumisesta’’. Kipeät ja haastavat asiat elämässä kasvattaa ja niitä voi aina peilata itseen ja miettiä mitä niistä voi oppia. Täytyy opetella myös hyväksymään se hetki mikä on ja käsitellä siihen liittyvä pettymys. Tämä myös muistuttaa olemaan kiitollinen kaikesta hyvästä mitä elämässä on. ’’The end of one thing is always the beginning of something new’’.

Monesti huomaan, että ihmisillä on jokin tietty ajatus onnellisuudesta, että se tarkoittaisi jotenkin vakaata onnellisuuden tilaa, joka ei heilahtelisi. Helposti astumme mielen harhaan ja ajattelemme että ’’sit kun’’ on sitä tai tätä niin oon onnellinen. Oikeasti se on vain harhaa. Se voi tuoda onnellisen olon hetkeksi, mutta siinä hetkessä, kun asian on saavuttanut, tulee tilalle toinen ongelma. Mikäli emme pysty löytämään onnellisuutta tästä hetkestä vaikkei mikään muuttuisikaan, etsimme sitä aina. Se on ollut minulle iso oivallus, että elämän hienous on tässä ja nyt. Jokaisessa hetkessä, niin ilossa kun surussa. Ilon hetkiä tulee kunnioittaa ja nauttia ja haasteet on annettu minulle kasvun ja kehityksen paikoiksi, ja niiden avulla voin oppia ja ymmärtää jotain ja niiden keskellä täytyy opetella olemaan erityisen armollinen itselle. Nämä kaikki kasvattaa sinnikkyyttä ja kykyä sietää myös haastavampia tunteita ja tilanteita. Uskon myös siihen, että mitä enemmän uskallan kohdata itseäni, sitä parempi kyky minulla on myös auttaa muita.

 

Kuuntelin myös Ted talkin otsikolla From stress to resilience. Siinä puhuttiin stressitilanteen kääntämisestä sinnikkyydeksi ja käytiin läpi steppejä siihen. Tämä video oli todella oivalluttava ja se alkoi sillä, että resilienssin kasvattamisen edellytys ja vaatimus on epäonnistuminen ja sen sietäminen. Tämä aihe on minusta läsnä paljon myös Proakatemialla. Epäonnistumisen sietäminen on haastavaa, koska silloin pitää uskaltaa myöntää virheensä ja asettua myös haavoittuvaiseen tilaan, koska se voi nostaa myös häpeän tunteita. Tämän takia luottamus on erittäin tärkeässä roolissa tiimeissä. Jos opimme kääntämään epäonnistumset voimavaraksemme, vain taivas on rajana. Videossa käsiteltiin myötätuntoisuutta itseä kohtaan yhtenä resilienssin kasvattamisen avaintekijöinä. Itsekriittisyys tappaa resilienssiä. Meidän pitää aloittaa kehittyminen pienestä. Mikäli emme heti toimi niin kuin olemme suunnitelleet, täytyy olla myötätuntoinen. Antaa anteeksi ja yrittää uudelleen. Ted talkin suurin oppi minulle oli, että kun tunnistat stressiä, toivota se tervetulleeksi. Älä taistele sitä vastaan äläkä moiti itseäsi siitä. Ota haaste vastaan ja opi siitä mikäli epäonnistut. Meidän on myös tärkeää juhlia onnistumisia. Meillä on mahdollisuus pysyä fokusoituneena siihen mikä on mennyt pieleen ja mikä on jo tapahtunut, tai tulla tietoiseksi siitä mitä uusia mahdollisuuksia meillä on.

 

https://www.youtube.com/watch?v=Q7vYuKvpneM

Rose, R. From stress to resilience. (2019)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Resilienss

https://oivaltaen.fi/resilienssi/

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close