Tampere
25 Jan, Monday
1° C

Proakatemian esseepankki

Reflektointi: Huijarisyndrooma



Kirjoittanut: Aaron Siljander - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Tuntuuko sinusta välillä kaikkien omien saavutuksiesi olevan vain sattumaa etkä ole todellisuudessa ansainnut niitä. Pian kaikki saavat tietää, ettet oikeasti osaakaan kyseistä asiaa. Tässä tapauksessa kyse on ajatusvääristymästä, joka tunnetaan nimellä huijarisyndrooma. Siihen kuuluvat piirteet ovat vaativuus, itsekriittisyys sekä suorittaminen, jonka takia epävarmuus omassa päässä nousee samaa tahtia, kuin rima omissa saavutuksissa. Muiden ihmisten antamat palautteet ovat melko tehottomia, sillä huijarisyndroomasta kärsivä ihminen ei pysty aidosti uskomaan muiden palautetta, että olisi hyvä jossakin asiassa. Hän aidosti ihmettelee, kuinka muut ihmiset voivat olla niin pitkään huomaamatta hänen osaamattomuuttansa. 

Huijarisyndrooma ei ole sairaus, vaan tapa ajatella asioita tietyn perfektionismiprisman kautta. Varsinkin luovilla sekä nopeasti kehittyvillä aloilla kyseinen ilmiö on yleistä. Se johtuu omasta ikuisesta epätyytyväisyydestä omiin tuloksiin sekä liian korkeista tavoitteista. Mikäli työ on näkyvä, sitä voi helposti verrata muihin, mutta aina löytyy joku, joka on kyseisessä asiassa parempi. Huijarisyndroomasta kärsivä asettaa liian korkeat tavoitteet omalle tekemiselle ja identiteetilleen, jotta voisi kutsua itseään hyväksi. 

 

Miksi ihmiset kärsivät huijarisyndroomasta? 

Huijarisyndrooman kaltaisten ajatusvääristymien juuret ovat lapsuudessa, syvälle ihmisen persoonallisuuteen istutettuina. Oma huonommuus koetaan tosiasiana, ei vääristyneenä ajatteluna. (Tiessalo 2017) Ongelma syntyy, kun lapseen liitetyt ominaisuudet ja odotukset ovat ristiriitaisia. Jos lasta kotona pidetään osaavana ja itsestään selvästi taitavana, voi koulussa epäonnistuminen tuottaa hänelle kokemuksen huijaamisesta, kun hän ei odotusten vastaisesti pärjääkään. (Ekman 2017) Tiessalon ja Ekmanin kirjoituksista käy ilmi huijarisyndrooman syntyvän lasten liiallisesta kehumisesta. Kun lapsen osaavuutta ja taitavuutta pidetään itsestään selvyytenä, kuulostaa tuo siltä, että lapselle ei ehkä opeteta asioita perin pohjin, kun ajatellaan lapsen osaavan. Lapsi ei tietenkään osaa, vaan hänelle täytyy opettaa kaikki ja antaa mahdollisuus epäonnistua. 

 

Mitä hyötyä siitä voisi olla? 

Huijarisyndrooma osoittaa sinun haastavan itseäsi, sillä jos olet kiinnostunut henkilökohtaisesta kasvusta ja kehityksestä, työnnät itsesi aina uusille ja tuntemattomille alueille. Se myös hallitsee egoasi, eikä salli egosi liiallista paisumista. Tämä ilmiö merkitsee kokemuksen hankkimista. Aristoteleelta on kuuluisa lainaus: “Tiedän, etten tiedä mitään. Jotkut asiantuntijat uskovatettä huijarisyndrooma esiintyy seurauksena oman toiminnan kehittymisenä. 

Nöyryys on oman kehittymisen kannalta tärkeä pitäen sinut ikuisena oppijana. Se ei anna sinun luulla itsestäsi liikoja, vaan pystyt ottamaan kaikki tiedot, palautteet ja vinkit muilta ihmisiltä tasa-arvoisesti. Lisäksi se ei synnytä muissa liian korkeita odotuksia toimintaasi kohtaan, jopa hieman alempia. Se johtaa siihen, että toinen osapuoli on aina tyytyväinen, sillä se saa enemmän kuin mitä se odotti. Nöyryys on huijarisyndrooman terve ajattelutapa ilman itsensä alistamista, ja siihen kannattakin pyrkiä. 

Huijarisyndroomasta kärsivä saattaa panostaa työhönsä enemmän, sillä pelkää “paljastuvansa”. Työ tehdään mahdollisimman hyvin, jotta kukaan ei arvaisi hänen olevan epäpätevä työhönsä.  

Huijarisyndroomasta eroon 

Huijarisyndroomasta voi opetella eroon tai ainakin oppia elämään sen kanssa. Tärkeintä on oivaltaa sen olevan vain ajatustapa, ei täysi todellisuus. Tähän liittyvistä tunteista on hyvä puhua esimiehen tai työkaverin kanssa, he kun näkevät työsi oman pääsi ulkopuolelta. Oma työn teko kannattaa suunnitella valmiiksi, jotta itse suorittavassa vaiheessa on helpompi huomata, milloin taipuu huijariajatteluun. Näin ajattelua voi tietoisesti muuttaa. Positiivisen palautteen vastaanottamista kannattaa harjoitella ja saadun palautteen pohjalta voi oppia arvioimaan omaa tekemistään. Ekmanin mukaan saatamme ajatella, ettemme osaa mitään ennen kuin osaamme kaiken.  

 

Irinan reflektointi huijarisyndroomasta 

Kyseinen ilmiö on seurannut minua pienestä saakka alkaen lapsuuden harrastuksista tähän hetkeen kehittyvänä yrittäjänä. Päässäni on vaan aina sellainen tunne, että en ole missään tarpeeksi hyvä, ja aina, kun joku väittää muuta, en usko siihen. Luulen vaan antavani vääränlaisen kuvan itsestäni, ja pian kaikille paljastuu, että en oikeasti osaa mitään. Tyypilliset huijarisyndrooman merkit.  

 

Yleisimmät tilanteet, joissa se nousee esiin, ovat asiat, kun minun pitäisi tehdä työtä jollekin toiselle. Saman tien päähäni nousevat korkeat odotukset, jotka mielestäni ovat työnantajan päässä (vaikka hän ei olisi missään vaiheessa maininnutkaan niistä), ja pyrin vastaamaan niihin. Tietenkin rima on siinä vaiheessa jo niin korkealla, että kaikella järjellä ymmärrän, etten ylety siihen. Siinä tapauksessa ei ole muuta tapaa toimia kuin tehdä, sitä mitä pystyn, ja toivoa, ettei kukaan huomaa, etten oikeasti osaa. Unohdan kuitenkin, että en ole missään vaiheessa luvannut niitä korkeita tuloksia eikä kukaan odota niitä minulta. Työnantaja valitsi minut sen perusteella, mitä se oli jo nähnyt, esimerkiksi minun edellisistä töistäni. Tästä syystä, kun tyytyväinen asiakas kehuu työtäni, en pysty vastaanottamaan positiivista palautetta. Minusta tuntuu, että se on vain pehmennys tulevaan negatiiviseen palautteeseen, mikä mielestäni pian tulee. Kun negatiivista palautetta ei tulekaan, tunnen itseni huijariksi. Asiakas ei huomannut kaikkia niitä virheitä, ja etten tehnytkään niin hyvää työtä kuin suunnittelin. Kun sain tietää, että on olemassa sellainen asia kuin huijarisyndrooma, aloin miettimään omaa toimintaa monista eri näkökulmista, jotta pystyisin uskomaan siihen, että en sittenkään ole niin huono. 

 

Olen monesti pohtinut, että mistä huijarisyndrooma sai alkunsa elämässäni. Lapsuudessa vanhempieni odotuksia minusta olivat sellaisia, että olisin kaikissa asioissa paras. Päiväkotinäytelmissä sain parhaat roolit, vein voiton kaikissa ala-asteen runokilpailuissa sekä sain kaikista oppiaineista erinomaiset arvosanat. Olin tottunut siihen asemaan, ja äiti piti huolen siitä, että menestyn. Vastuu ei siis ollut minulla, sillä minä vain tein sen, mitä minulle käskettiin.  

 

Sitten elämässäni tapahtui suuri muutos, ja muutin toiseen maahan eli Suomeen. En osannut suomen kieltä kunnolla, joten menestyksestä ei ollut puhettakaan. Kaikki keskittyminen meni siihen, että olisin vähintäänkin saman arvoinen kuin muutkin. Ehkä huijarin tunne sai alkunsa juuri silloin, kun esitin samanlaista kuin muutkin, mutta mielessäni koko ajan kritisoin jokaista omaa sanaa. Myöhemmässä iässä, kun kieli ei enää ollut ongelma, mutta muita vastuualueita tuli lisää, huijarisyndrooma siirtyi muihin asioihin, kuten omaan tekemiseen. 

 

Katsoessani taaksepäin, voin todeta, että huijarisyndrooma on myös auttanut minua monissa asioissa. En ole missään vaiheessa kilpaillut muiden kanssa, sillä minun ainoa kilpailija oli minä itse. Halusin olla omissa silmissäni hyvä, jotta minun ei tarvitsisi esittää mitään muille. Opin myös arvioimaan tulevaa työtäni realistisesti ja kartoittamaan asiakkaan oikeita odotuksia, mistä hän on valmis maksaa. En enää aseta itselleni liian korkeaa rimaa, vaan pysyn siinä, mistä on sovittu. Kuitenkin negatiivisen palautteen odottaminen edelleenkin kummittelee mielessäni, sillä en pysty aidosti uskomaan siihen, että asiakas olisi tyytyväinen työhöni, jossa selkeästi pystyisin parempaan. Kehujen vastaanotto myös tuntuu ahdistavammalta kuin kehitettävän palautteen vastaanottaminen, sillä en ole oppinut reagoimaan siihen. Asia kuitenkin paranee vuosi vuodelta, kun käsittelen näitä ajatuksia sekä pyrin katsomaan asiaa objektiivisesti. Jos niin moni ihminen kehuu minua tietyssä asiassa niin voivatko ne muka kaikki olla väärässä? 

 

Aaronin reflektointi huijarisyndroomasta 

Huijarisyndrooman on nostanut itselläni päätään vasta Proakatemialla. Omalla kohdallani tämä johtuu luultavasti tähän astisesta koulutaipaleestani. Lähdin heti lukion jälkeen armeijaan ja heti armeijasta tultuani matkani Proakatemialla alkoi. Minulla ei ollut mitään tutkintoa alla, joka olisi voinut tukea tekemistäni uudessa koulussa. Olen toki kasvanut yrittäjä suvussa ja opiskellut yrittäjyyttä yläasteella ja lukiossa, mutta nyt kaivattiin aivan erilaista tietoa. Yläasteen yrittäjyyskursseilla opeteltiin lähinnä budjetointia, sijoittamista ja muita yrityksiä. Lukiossa yrittäjyyskurssilla kävimme Slushissa ja muilla erilaisilla messuilla. Emme niinkään opiskelleet yrittäjyyttä, vaan tutustuimme siihen. Viiden vuoden aikana ollessani Muuramen Nuorten Yrittäjyystalo Innollan toiminnassa mukana järjestimme muutamia eri tapahtumia ja rakensimme skeittiparkkia puhtaasti tekemällä. Kaikki oppi tuli käytännön tekemisen kautta ja kaikki opittu oli käytännön tekemistä. 

 

Lapsuudesta huijarisyndrooma tuskin tulee, sillä olen tottunut epäonnistumaan, mikä taas ehkä tekee minusta hyvän yrittäjän – uskallan epäonnistua. Ekmanin mukaan huijarisyndrooma tulee usein lapsuudesta, mutta itse koen sen tulleen vasta varhaisaikuisuudessa.  

 

Huijarisyndrooma näyttäytyi aikaisemmin varsinkin asiakastapaamisissa. Minusta tuntui, kuin olisin selittänyt täyttä palturia asiakkaalle, vaikka tiesin tietäväni asioista sen verran, että palvelua kehtasi myydä. Toisaalta kyseisten asiakastöiden kautta oli tarkoitus oppia käytännössä nuo asiat, jotka asiakkaalle kerroin. Teoria ja pieniä käytännön kokeiluja toki oli alla, mutta todellinen osaaminen oli vielä hankkimatta. Nykyään tunnistan huijariajattelun itsessäni ja koitan olla antamatta sille valtaa. Viimeisimmässä asiakastapaamisessani tunnistin huijariajatukset takaraivossani, mutten kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Tiesin osaavani asiat, joita tulisimme käymään asiakkaan kanssa piakkoin läpi ja pidin pääni kylmänä – minä osaan kyllä. Olen puhunut tiimissäni paljon epäonnistumisen- ja osaamattomuuden tunteistani. Vastauksena näihin tunteiden ilmauksiin olen saanut itseäni yllättäviä vastauksia. Moni on ihmetellyt näitä tunteitani, sillä osaamiseni kuulemma näkyy ulospäin ammattimaisena osaamisena. Olen saanut asiakkailtanikin todella hyvää palautta toiminnastani ja palvelustani. Ehkä minun kohdallani huijariajatukset laittavat minut tekemään kovemmin töitä ja panostamaan sen laatuun entistäkin enemmän, jotta asiakkaat eivät ajattelisi minun olevan huijariLähes joka päivä nämä ajatukset kummittelevat minua, mutta en anna periksi niille. Haluan tulla oman alani ammattilaiseksi, enkä todellakaan anna vääristyneen ajatusmaailmani estää minua siltä.  

 

 

 

Lähteet: 

https://kollega.fi/2019/05/huijarisyndrooma-tekee-elamasta-raskasta/ 

https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005090804.html 

https://koodarikuiskaaja.fi/blogi/mika-on-huijarisyndrooma-eli-huijari-ilmio/ 

https://omaaikalehti.fi/tallainen-on-huijarisyndrooma/ 

https://www.culturepartnership.eu/article/imposter-syndrome 

https://yle.fi/uutiset/3-9451811 Tiessalo ja Ekman 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close