Tampere
29 Mar, Friday
3° C

Proakatemian esseepankki

Ratsastajan keskivartalon hallinnan merkitys ratsastuksessa.



Kirjoittanut: Elli Linjamäki - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Osallistuin maaliskuun alussa ratsastajan istuntaa käsittelevälle luennolle. Luennoitsijana toimi Suzanne Von Dietzen, joka on koulutukseltaan fysioterapeutti ja opettaa ympäri maailmaa ratsastajia. Hän ratsastaa itse kansainvälisellä tasolla kenttäratsastuksessa ja valmentautuu säännöllisesti.

 

Hevonen on yleensä peilikuva ratsastajan puutteista. Susanne ei kuitenkaan keskity opetuksessaan virheisiin ja puutteisiin, vaan vahvuuksiin ja pyrkii lisäämään pystyvyyden tunnetta. Hänestä paistaa ammattilaisuus läpi ja oli todella ihailtavaa huomata, kuinka hän lukee ratsastajaa ja muuttaa opetustaan jokaiselle toimivaksi! Demoratsukot olivat kaikki keskenään todella erilaisia ja tasoisia. Tämä auttoi ymmärtämään käytännössä erilaisia harjoitteita ja kuinka niistä saa apua moneen erilaiseen tilanteeseen ja ongelmaan.

Ratsastuksessa asennon tuki lähtee keskivartalosta, jos syvät selkä- ja vatsalihakset ovat heikot on asennon hallinta haasteellista. Tämä korostuu erityisesti siirryttäessä askellajista toiseen sekä kootuissa askellajeissa. Susanne kertoi luennossaan, että ratsastajan tulisi hieman kasvaa pituutta siirtymisissä, jolloin vatsalihakset aktivoituvat paremmin. Jos ratsastaja ei osaa pidentää itseään siirtymisissä ja aktivoida vatsalihaksia, ei hevonenkaan tee sitä vaan tiputtaa itsensä kuudennesta niskanikamasta alas. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hevonen ei enää kanna itseään rehdistä ratsastajan alla, vaan lopettaa vatsalihasten aktiivisen käytön ja tiputtaa selän alas. Hevosen takaosan liike tulisi olla moottori, joka siirtää liikettä keskivartaloa apuna käyttäen etuosaan. Jos hevonen käytä vatsalihaksiaan, ei liike siirry eteenpäin vaan hajoaa ja hevonen liikkuu kahdessa yksikössä eikä kokonaisuuteena.

Me ihmiset olemme yksilöitä ja samoin hevoset ovat yksilöitä. Meillä on erilaiset mittasuhteet, jotka vaikuttavat ratsastaessa. Meidän vartalomme muoto vaikuttaa siihen, missä painopisteemme on. Ylävartalon pituus taas siihen mihin dynaaminen keskipisteemme asettuu. Jos nämä pisteet ovat kaukana toisistaan, on tasapainon löytyminen hankalampaa. Tämä korostuu erityisesti harjoitusravissa. Joskus on kuitenkin muistettava, että kaikki hevoset eivät sovi kaikille ja harjoittelu ei tuota tuloksia.

 

Hevonen                                                        Ratsastaja

koukistus – ojennus                                      koukistus – ojennus

kierto                                                            lateraali koukistus

lateraali koukistus                                        kierto

 

Ylhäällä olevalla taulukossa on liike, joka tapahtuu hevosen rangassa ja kuinka ratsastajan selkärangan tulisi siihen reagoida. Ihmisen rangassa ei kuitenkaan ole kaikissa nikamissa kaikki liikesuuntia käytettävissä. Isoimmassa roolissa on kuitenkin lantiokori, joka vastaanottaa liikkeen.

Jos sen toiminta on häiriintynyt ja lantio ei pääse liikkumaan ojennus koukistus suunnassa, liike saattaa tapahtua niskassa. Jolloin taas niskan toiminta häiriintyy ja venymistä ylöspäin ei pääse tapahtumaa, jonka seurauksena vatsalihakset eivät aktivoidu. Ratsastajan kuudes niskanikama pääsee tipahtamaan, joka aiheuttaa saman reaktion hevosella. Susanne antoi ratsastajan istuinluiden alle kaksi palloa, jolloin ratsastaja sai palloista pintatunnon kautta aistimuksen ja ne antoivat lisää liikettä istuinluille. Tämän seurauksena lantio alkio liikkumaan paremmin. Hän puhui tietynlaisesta mobilisoinnista, mutta myös siitä ettei ratsastaja saa suoraa tukea satulasta vaan joutuu aktivoimaan syviä vatsa- ja selkälihaksia. Josku satula saattaa myös olla syvä ja “lukitsee” ratsastajan lantion. Pallot nostavat ratsastajaa pois kupista ja antavat tilaa löytää liikkeen.

Jos liike lantiossa on liian pieni esimerkiksi harjoitusravissa, jossa hevosen liikesuunnat ovat koukistus, ojennus ja lateraali fleksio. Tällöin ratsastajan liikesuunnat tulisi olla koukistus, ojennus ja kierto. Jos ratsastajan lantion kiertoliike on rajoittunut ja suoliluu ei pääse liikkumaan tarpeeksi eteen liikkeessä, se tekee polvesta heiluvan, joka taas vaikuttaa pohkeeseen ja tekee siitä hakkaavan. Hevonen ei saa jalasta tukea ja esimerkiksi pohkeen väistöt on tällöin hankalia. Jos suoliluu ei pääse kierrossa tarpeeksi eteen, se yleensä johtuu kireistä lonkankoukistajista. Susanne lähti korjaamaan lonkankoukistajien kireyttä yksinkertaisesti ensin venyttämällä niitä. Hän pyysi ratsastajaa ottamaan jalat pois jalustimista ja tekemään suoralla jalalla ympyrää, joka lähtee lonkasta. Tällä harjoitteella aktivoidaan ja samalla saadaan dynaamista venytystä lonkankoukistajiin. Myös pallot istuiluiden alla toimivat erinomaisesti hahmottamaan ratsastajalle, kuinka liikeen tulisi tapahtua enemmän eteenpäin, joilloin polvi pysyisi paikalla.

 

Tässä vain muutamia ajatuksia, mitä viikonlopusta jäi omaan työkalupakkiin käyttöön. Olen jo ehtinyt kokeilemaan muutamaa kikkaa, mutta päällimmäiseksi jäi tunne siitä kuinka opettelemiamme harjoitteita voi hyödyntää hevosen selässä. Olen tähän asti hyödyntänyt todella vähä tietoani, kun olen ratsastanut. Tästä eteenpäin pyrin ratkaisemaan kohtaamiani ongelmia ratsastaessa fysioterapeuttisin keinoin ja miettimään oikeasti, mistä ongelma johtuu.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close