Tampere
08 Aug, Monday
10° C

Proakatemian esseepankki

Rakastaako vai ei rakasta: Etäily



Kirjoittanut: Helena Tahlo - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Rakastaako vai ei rakasta: Etäily

 

Monelle termit etätyöskentely ja hybridi tuottaa paljon ahdistusta ja huonoja kokemuksia. Korona aikana monet meistä on pakotettu toimimaan etätyönkautta, vaikka emme olisikaan sitä halunneet. Pakollisuus on ehkä juuri se minkä ihmiset ovat kokeneet huonoimmaksi asiaksi etätyössä. Ja varmasti raskaammaksi on tehnyt myös se, että vapaa-ajalla ystävien ja tuttavien näkeminen ei ole ollut mahdollista. Mutta, kokisiko suurempi osa ihmisistä hybridi työskentelyn ja etäilyn positiivisemmin, jos se olisi tuotu heille mahdollisuutena ja eri tilanteessa kuin miten kävi?

 

 

Meitä on erilaisia

 

Itselleni etätyöskentely on mahdollisuus, joka antaa enemmän kuin vie pois. Olen hyvin introventti ihminen ja liiallinen sosialisoituminen kuluttaa minun akkuni nopeasti loppuun. Etätyö on mahdollistanut, että viikonaikana en välttämättä tarvitse erillisiä päiviä yksittäin hiljaisuudelle ja pelkälle levolle. Kotoa käsin työskentely lisää omaa luovuutta ja rauhallisuutta päiviin, sekä antaa minulle vapauden päättä päivieni kulku. Kun aloitan työni aamusta kello 8.00 kotoa käsin, olen säästynyt 45min automatkasta ja saan käyttää tuon 45min miten sen itse haluan. Käytän suurimman osan viikosta niin sanottuun hiljaiseen työskentelyyn projektien ja esseiden ympärillä Itse olen hyvin nirso siitä, minkälaisessa ympäristössä pystyn työskentelemään ja keskittymään. Minulla ei saisi olla mitään häiriön tekijöitä, täytyy olla mukava ja lämmin olo, sekä täysin hiljaista. Minusta olisi absurdia, että käyttäisin päivästäni matkoihin puolitoistatuntia, jotta voisin mennä työskentelemään yksin hiljaiseen tilaan, keskittyäkseni omiin projekteihini tai pahimmassa tapauksessa meluisaan ja vilkkaaseen työtilaan. Tälläkin hetkellä suurin osa ajastani viikossa vie se, että teen yksityiskohtaisia suunnitelmia ja joinain päivinä käyn projekti kohteessa paikan päällä seuraamassa edistymistä.

 

Koen, että suurin osa ihmisistä, jotka eivät ole joutuneet asumaan kaukana kaikesta, eivät osaa ajatella, kuinka turhauttavaa ja ajanvievää matkoihin käytetty aika on. Olen asunut kokoikäni maalla ja viettänyt suurimman osan siitä ajasta yksin leikkien. Tämä johtuen siitä, että asuin maalla niin kaukana muista, että minulla ei ollut mahdollisuutta nähdä kavereitani missään muualla kuin koulussa. Ehkä tämä on asia mikä on muokannut omaa tilan tarvetta ja tarvetta olla omassa rauhassa ja hiljaisuudessa. Etäpäivät antavat minulle myös mahdollisuuden aloittaa päiväni aamulla kahdeksalta ja kello 12.00 kun aurinko paistaa ja lämmittää, mennä ulos ja viettämään omaa laatuaikaa ja nauttimaan elämästä. Tämän jälkeen iltapäivällä palaan jatkamaan töitäni ja teen niitä iltaan asti. Minulle on tärkeätä, että en kuluta, varsinkin näin keväällä ja talvisin, sitä lyhyttä valoisaa aikaa mitä meillä on, sisällä työskentelyyn töiden parissa. Kuinka masentavaa on lopettaa työpäivä ja todeta, että aurinko on mennyt jo piiloon ja jäljellä on enää synkkyys ja kotonakin täytyisi tehdä ruokaa ja sitä ennen käydä ruokakaupassa.

 

 

Aktiivisuus ennen kaikkea

 

Itselleni on kuitenkin hyvin tärkeätä hybridi työskentelyssä, olla yhtä aktiivinen ja keskittynyt asioihin, kuin mitä olisin, jos olisin paikan päällä. Ja tässä on varmasti se isoin ongelma minkä koemme etätyöskentelyssä. On todella rasittavaa ja uuvuttavaa puhua pimeille näytöille ja hiljaisille lasittuneille kasvoille. Koska itse koen hybridimallin mahdollisuutena, olen halunnut henkilökohtaisesti pitää aktiivisuutta ja positiivisuutta sen ympärillä. Liian usein fyysinen paikallaolo rinnastetaan läsnäoloksi, vaikka etänä olevat ihmiset olisivatkin aktiivisempia. Tulevaisuudessa toivon pystyväni työskentelemään kokonaan kotoa käsin ja luomaan itselleni täydellisen ympäristön sille. Haluaisin myös niiden ihmisten, jotka eivät osaa arvostaa etänä työskentelyä katsomaan asiaa toisen ihmisen perspektiivistä.

 

Mielestäni fyysisesti paikallaolemiselle ja etäilylle on oikeat aikansa ja paikkansa. Ja haluaisin, että tämä päteisi meillä Proakatemialla.

Kommentit
  • Micaela Erola

    Hyviä ajatuksia! Kirjoitin itse myös etäilyn alkaessa esseen ”Etäily Pros – (and Cons)”. Olen samaa mieltä lähestulkoon kaikesta mitä olet esseessäsi kirjoittanut. Minulle etäily on mahdollistanut hyvin paljon, ja olen kiitollinen siitä, että Kipinä mahdollistaa hybridi osallistumisen. Olen ollut nyt kaksi kertaa viikossa akatemialla (pajoissa), mutta muuten työskentelen kotoa käsin, koska yksin kertaisesti olen vain paljon tehokkaampi niin. Oli hauska huomata samankaltaisuutemme työskentelytiloissa. Olen myös nirso siitä missä pystyn työskentelemään, ja tilan täytyy olla täysin hilainen. Uskon myös tuohon mitä sanoit, jos etätyö mahdollisuus olisikin tuotu ihmisille positiivisuuden ja mahdollisuuksien kautta, olisiko suhtautuminen ollut erilaista? Uskon, että olisi.

    16.4.2022
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close