Tampere
19 Sep, Sunday
6° C

Proakatemian esseepankki

Rahapaja



Kirjoittanut: Sahar Arzagani - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Vuosittainen pajojen yö on nyt takanapäin ja pakko sanoa, että tunnelma oli hyvin erilainen, verrattuna viime vuoteen. Vähän jännitin sitä, että jaksanko keskittyä koko pajaan näin etänä tai aikooko puolella porukalla taas olla kamerat pois päältä. Paljon uusia nimettömiä kasvoja ja kuhinaa joka puolella. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, siitä kuinka hyvin keskustelua nousi esiin ja pajasta jäi muutenkin todella hyvä mieli. Toisaalta aiheena oli raha, joten ehkä sekin vaikutti tähän.

 

Check in kysymyksenämme oli ”Mikä on työsi arvo? Mikä on tuntihintasi?”. Vastauksia tuli laidasta laitaan 16 € – 200 €. Itse olen koko elämäni aikana tehnyt pelkkää myyntityötä. Puhelinmyyntiä, f2f, yritysmyyntiä ja vaikka mitä muuta. Ennen koronaa vielä viime vuoden keväällä toimin myyntiedustajana kosmetiikka sarjalle ja ai että se oli kivaa. Olin hyvä työssäni ja enemmän kun tyytyväinen palkkaani. Kosmetiikka on lähellä sydäntäni, joten tuotteiden myynti oli minulle kuin lasten puuhaa. Kiinteä tuntipalkkani tuolloin oli sen vähintään 30 € ja lisäksi sain extraa, jos myin tietyn verran tuotteita ja minähän niitä myin melkoisesti, parhaimmillaan sain siis sen 60 €/h. Tällä hetkellä työskentelen ulkopuoliselle ja tuntipalkkani on sen 16–20 € riippuen päivästä. No miksi tuntihintani on tippunut 60 eurosta 16 euroon? Noh, kaikki lähti viime vuoden maaliskuusta, kun korona löysi tiensä Suomeen, jolloin työtkin loppuivat siihen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että en todellakaan jaksa minkäänlaista myyntityötä, (lukuun ottamatta, kosmetiikkaa), vaikka tiedänkin, että saisin siitä hyvät rahat. Minulla ei kerta kaikkiaan olisi riittänyt energia myyntityöhön, opiskelujen ohella ja siksi päätinkin ottaa työn, jossa ei olisi minkäänlaista painetta tuloksista, vaan olisi aina se kiinteä hinta. Tässä kohtaa valitsin, ehkäpä ajan sekä stressi vapaan työn rahan sijasta, ja en ole kyllä katunut hetkeäkään, sillä aikaa on jäänyt muillekin tärkeille asioille, kuten omat projektit.  

Oman projektin työstäminen oli niin paljon kivempaa, kun ulkopuoliselle työskentely, joten päätin, että kesästä lähtien aion olla oma pomoni ja työllistää itse itseni. Kesällä starttaan oman smoothie bisneksen, joka kestää toki vain syyskuuhun, mutta olen miettinyt muita kivoja juttuja, jolla pystyn jatkamaan itseni työllistämisen. Näihin olen toki miettinyt jonkinlaista tuntihintaa itselleni, mutta ehkä kirjoitan siitä erillisen esseen myöhemmin. 

 

Raha projekti vai oppi projekti

Alussa olin vahvasti sitä mieltä, että rahaprojekti on sellainen, mistä tulee sitä rahaa tosi paljon ja oppiprojekti taas projekti, jossa oppii, muttei hirveästi seteleitä satele. Rahapajassa tajusin, että eihän se voi niin mennä? Miksi pitää olla vain jompi kumpi? Eihän ne pois sulje toisiaan? Kaikista projekteista on tultava rahaa ja kaikista projekteista tulee myöskin oppia. Jos et ole pyytänyt rahaa projektista, sitä ei lasketa projektiksi, Veijo mainitsi tämän ensimmäisenä vuotena moneen kertaan.

Revena ei ensimmäisenä keväänä hirveästi miettinyt tuntihintaa, vaan tavoitteenamme oli ehkäpä enemmän oppi sekä tiimiytyminen. Ajattelimme, että alkuun kannattaa tehdä ihan kaikkea, vaikka huonollakin palkalla, sillä siitä saa kokemusta, suhteita ja ennen kaikkea opitaan näkemään miten muut tiimiläiset työskentelevät. Toki jotakin neuvottelua Tatu kävi koskien Sports & Business seminaaria ja myöskin Sanni sai nostettua kauppakassi projektin tuntihinnan pienen pienestä summasta normaalimpaan, 16 euroon. Mutta tässäkin kohtaa, jos emme olisi hyväksyneet kauppakassin ensimmäistä tarjousta, ei nyt olisi syntynyt tätä hienoa yhteistyötä mm. Herkän sekä Tönön kanssa.

Syksyllä Revena mietti tuntihintaansa hieman enemmän yrittäjän näkökulmasta. Saimme tarjouksen innovoinnista ja kun lähdimme keskustelemaan tiimin kanssa, siitä millä hinnalla kannattaa lähteä mukaan, oli keskustelu hyvin pitkä, sillä monella oli eri mielipide asiaan.  Osa oli sitä mieltä, että mennään siitä mistä aita on matalin ns. tuttu ja turvallinen, mitä tähänkin asti akatemialla on tehty. Osa taas mietti ” Go hard or go home” mentaliteetilla.

Olen itse vahvasti sitä mieltä, että alussa tiimin kannattaa ehdottomasti hypätä rohkeasti projekteihin mukaan, vaikkei siitä saisikaan hirveitä summia, sillä koskaan ei voi tietää mitä kaikkea siitä syntyy myöhemmin tulevaisuudessa.

 

LÄHTEET:

 

Y-studio. 13.3.2018. Yrittäjän suurin valhe. Luettu 1.3.2021.

https://y-studio.fi/yrityksen-alku/talous/yrittajan-palkka/

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close