Tampere
01 Dec, Tuesday
2° C

Proakatemian esseepankki

Raha: mielentila(ko?)



Kirjoittanut: Emilia Koskiniemi - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Miksi tietyt ihmiset tienaavat miljoonia ja raha tuntuu kerääntyvän vain rahan luokse? Mikä näissä ihmisissä on niin ihmeellistä? Ei mikään.

En ole ennen törmännyt termiin ”wealthy mindset”. Yritin pyöritellä sille fiksua suomenkielistä vastinetta ja päädyin kääntämään sen varakkaaksi mielleyhtymäksi. Termi ei kuitenkaan tarkoita sitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Pointti on kuitenkin, että rahaa magneetin lailla keräävillä ihmisillä on tietynlainen twisti omassa ajatusmaailmassa. Tämä ajattelumalli on kaikkien ulottuvilla ja saavutettavissa.

Olen taitavasti ennen Proakatemialle saapumista vältellyt kaikkea oikeaa tietoa sisältävien kirjojen lukemista, mutta tähän alkuun olen kyllä valinnut mielestäni aika hyvän combon: Waltarin ja Rämön Unelmahommia, Jeff Sutherlandin Scrumin ja Simon Sinekin Start with whyn ja Bob Proctorin It’s not about the money summasi hyvin ajatuksia näistä kolmesta edellisestä.

Ensimmäinen askel kohti varakasta mielleyhtymää on luopua kaikesta robottimaisesta ajattelusta ja toiminnasta, johon yhteiskunta on meitä kannustanut yleistettynä koko elämämme. Tähän kuuluvat ajatukset:

– ”Raha ei tee onnelliseksi”

Aika tabu lause. Proctorin mukaan ihminen joka käyttää tätä lausahdusta, ei ole tyytyväinen omaan taloudelliseen tilanteeseensa. Totta kai raha tietyssä määrin tekee onnelliseksi. Tai ainakin sen puute tekee onnettomaksi. Ihminen, joka viljelee tätä lausahdusta, antaa itselleen luvan taantua ja lakata kehittämästä itseään.

– ”Vakituinen työ luo perustan turvalliselle elämälle”

Tämä kiteyttää aika hyvin sen, mitä yhteiskunta on varmasti monelle meille huudellut (ainakin minulle on). Hirvittävän iso osa ihmisistä tekee näin koska he uskovat sen olevan oikein. Vakituisen työn uskotaan olevan turvallisuuden tulevaisuuden perusta. Ja jos palkka on heikko, sanotaan: ”onneksi on kuitenkin vakipaikka, kaikilla ei oo”.

Nyt vasta tajusin, kuinka nurinkurinen tämä ajatus on, varsinkin nykyään. Vakituinen työ on parhaimmillaan täysin turvallisuuden ja vaurauden vastakohta. Ajatellaan, että perustan perheen ja päätän koko loppuelämäni tehdä töitä kirjanpidossa, samassa toimistossa for the rest of my life. Yritys jossa olen töissä, joutuu vaikeuksiin. Käynnistetään YT- neuvottelut ja joudun ulos. Olen rakentanut koko elämäni tämän yhden tulonlähteen varaan ja nyt se vietiin minulta. Ei hirveän turvallisuutta herättävä ajatus.

Oman aseman säilyttämisen lisäksi, olen sitonut itseni tiettyyn palkkatasoon. Todennäköisesti mitoitan menoni myös sen mukaan. Teen kovasti töitä pienten palkankorotusten tai ylennyksen vuoksi. Itsenikö takia, vai jonkun muun? Tulojen hankintaa vain menojen kattamisen takia voi verrata tilanteeseen jossa työnantaja uhkaa potkuilla, jos teen yhdenkin virheen. Teenkö silloin työni niin hyvin kuin pystyn vai keskitynkö välttelemään virhettä? Vastaus on aika ilmeinen… Miksi siis tienata rahaa niin että pystyn kattamaan kulut, kun voisin keskittyä tienaamaan niin paljon kuin pystyn?

Summa Summarum: Multiple sources on incomes. Pyri siihen, että tulosi eivät ole sidottuna vain yhteen asiaan. Hanki useita tulonlähteitä ja ole pyri tilanteeseen, jossa tulojen loppuminen ei ole muiden kuin itsesi armoilla.

– ”Kunnianhimo on ahneutta/ Rikkaat ovat ahneita ja kylmiä”

Raha ei muuta ketään, mutta se voi korostaa olemassa olevia ominaisuuksia. Itsekkäästä tulee vielä itsekkäämpi, ahne ja julma. Hyväsydämisellä ja empaattisella ihmisellä on enemmän resursseja auttaa ja kehittää.

– ”En usko ennen kuin näen”

Jos aidosti aikoo kehittää itseään, täytyy visualisoida. Parhaita ideoita ei ole ennen nähty. Täytyy uskoa, jotta voi nähdä.

– ”Olen keskiverto”

Ei ihmistä voi laittaa sellaiseen lokeroon kuin keskiverto. Jokaisella meillä on jokin juttu, jossa olemme intohimoisia/ taitavia. Se täytyy vain löytää.

Hyvä tapa yrittää kartoittaa omia mielenkiinnon kohteita on katsoa, mihin käytän aikaani vapaa-ajalla. Herättääkö harrastukseni minussa innostusta? Kehitysehdotuksia ja visioita? Unelmointi ja visiointi ovat yhdet tärkeimmistä työkaluista suunniteltaessa omaa kehitystä ja tulevaisuutta.

– ”Minulla ei ole tarpeeksi taitoa/tietoa/rahaa/aika…”

Kuten yllä mainittu, kukaan meistä ei ole täysin samankaltainen. Tämä lausahdus menee samaan kategoriaan ”raha ei tee onnelliseksi”- kanssa. Muutos on aina pelottava asia, ja tällä tavoin (ajattelemalla, ettei omaa jotain muutokseen tarvittavaa ominaisuutta) on mahdollista antaa itselleen lupa pysyä turvallisessa nykyhetkessä. Tämänkaltainen ajattelu lamaannuttaa ja taannuttaa mielen.

Eteenpäin pääsyn kannalta on erittäin tärkeää, että ymmärtää nykyhetken olevan sinun omien valintojesi summa. Matkan varrella olleet tekijät ovat voineet vaikuttaa päätöksiisi, mutta ne ovat olleet sinun päätöksiäsi. Ehkä musertavakin ajatus, mutta pakollinen. Hyvä juttu on se, että on myös omien päätösten vallassa muuttaa nykyhetkeä.

Näiden ajatusten häivyttäminen vaatii jatkuvaa tietoista työtä, ne ovat aika syvälle istutettuja meissä. Lisäksi ympärillämme olevat ihmiset saattavat muistutella näistä aika ajoin. Esimerkiksi oma kiinnostukseni ja kasvava intohimoni yrittäjyyttä kohtaan on kyllä herättänyt voimakkaita tunteita läheisissäni. Olen kuullut yrittäjyyden epävarmuudesta, kannattamattomuudesta, hirveästä työmääristä ja olemattomista lomista. Jutun juju on kuitenkin siinä, että minun täytyy löytää oma intohimoni. Asia jonka parissa haluan tehdä töitä ja joka inspiroi minua antaen energiaa. Eikä työ silloin ole vain töissä olemista, vaan skannailen koko ajan ympäristöäni kehitellen uusia ideoita.

On kuitenkin kamalan kuluttavaa ympäröidä itsensä vain ihmisillä, jotka ovat jumiutuneet yllä oleviin ajatuksiin ja yrittävät pidätellä sinua. Se ei tarkoita, että näillä ihmisillä olisi jotain sinua vastaan. Todennäköisesti päinvastoin ja he yrittävät vain suojella minua omalta itseltäni (ja vain elämäni tarkoitukselta). Onkin siis tärkeää ymmärtää, että vain sinä todella tunnet itsesi ja kykysi.

Suurimmatkaan megamindit eivät ole kuitenkaan rakentaneet menestystään yksin. Hyvä tapa aloittaa kehittää omaa varakasta mielleyhtymäänsä, on liittyä samankaltaisesti ajattelevien ihmisten seuraan. On hyvä tutustua ihmisiin eri elämänvaiheissa. Jos joku on jo saavuttanut sen mitä itsekin haluan, kannattaa usein olla korvat höröllä. Vastakohdassa edelliseen kappaleeseen verraten: kannattaa miettiä, onko minua neuvova ihminen saavuttanut niitä asioita, joihin itse haluan päästä? Jos hän painii oman työnsä kanssa hokien: ”raha ei tee onnelliseksi”, onko hän oikea ihminen neuvomaan minua omien tavoitteideni saavuttamisessa?

Olen ymmärtänyt olevani ihmeellinen, uniikki ja pystyvä yksilö ja päämääräkin on alkanut hahmottua. Mitä sitten? Koin pienen valaistuksen, kun oivalsin hyvin suuren osan Bob Proctorin ohjeista sisältävän piirteitä Scrumista ja Leanistä. Ja oikeastaan uskon kaikkien jollain tavalla menestyksestä kertovien kirjojen pyörittelevän samankaltaisia tapoja päästä päämäärään.

Tärkein askel on nähdä maaliviiva. Sitten on hyvä lähteä kartoittamaan mahdollisimman konkreettisia tehtäviä ja askelia päästä tuonne maaliin. Tässä kohtaa kuvioihin astuu hyvin Scrum ja Lean sekoitteinen ajattelu. Mietin siis, mitä välimaaleja minun on saavutettava päästäkseni tavoitteeseeni. Sen jälkeen katselen välitavoitteiden listaani ja pyrin pistämään ne järjestykseen niiden luoman arvon perusteella. Sitten mietin mikä paljon arvoa luova askel vaatii minulta vähiten resursseja ja aloitan matkani siitä.

On myös hyvä määrittää päivittäinen/ viikottainen tavoite ajalle, jonka käytän unelmani tavoittamiseen. Muutama tunti viikossa ei varmaankaan riitä. Unelman eteen on oltava valmis tekemään töitä. Mutta jos se on unelma ja intohimo, onko se työtä?

Tavoitteeseen pääseminen ei siis onnistu vain visualisoimalla, vaikka se onkin erittäin tärkeä osa prosessia. Matka vaatii työtä ja uhrauksia, mutta sen ei tarvitse olla huono asia. Bob Proctor ilmaisi sen sanoen: ”You can’t reach the top of the mountain without leaving a base camp”.

Kommentit
  • Timo Nevalainen

    Hyviä omakohtaisia oivalluksia. Palkkatyö on edelleen kulttuurinen normi Suomessa ja yrittäjyys koetaan epävarmana ja pelottavanakin vaihtoehtona (“Mitä lähipiirinikin ajattelee?”). Yrittäjäksi ryhtyminen on kuitenkin helpottunut koko 2000-luvun ja vaadittava alkupanostus pienentynyt, samalla kun palkkatyön maailma on muuttunut epävarmemmaksi ja yrittäjämäistä asennoitumista työhön on alettu suosia jopa julkishallinnossa.

    2.10.2017
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close