Minäpystyvyys luo ihmisen toiminnalle pohjan. Sillä tarkoitetaan ihmisen käsitystä omista kyvyistään toimia tarpeen vaatimalla tavalla. Minäpystyvyydellä ei ole siis tekemistä taitojen kanssa, vaan niihin uskomisella. Omaan pystyvyyteen uskominen toimii oivana kannustimena ja toiminnan edistäjänä. Henkilö, jolla on vahva tunne minäpystyvyydestä, ei karta vaikeitakaan tehtäviä. (Lämsä 2012, 9.) Helsingin ekonomit -hallituksen jäsen Katriina Klén (2018) selittää, että samalla kun itsetuntemus ja -luottamus syntyvät henkilön kokemuksista ja kykyjen tuomasta kunnioituksesta, minäpystyvyys luo kokemuksia tulevista haasteista ja niistä selviämisestä.

Proakatemian ilmapiiri on auttanut minua saavuttamaan suuremman minäpystyvyyden tunteen kuin mitä aikaisemmin omasin. Aikaisempi, ehkä enempi ongelmakeskeinen ajattelumallini, on muuttunut täysin. Ongelmien sijaan näen mahdollisuuksia ja monen mahdollisen epäonnistumisen sijaan monia mahdollisuuksia oppia ja onnistua. Tästä ajattelutavan muutoksesta olen todella kiitollinen. Proakatemialla moka on lahja ja taivas rajana kaikille uusille ideoille sekä mahdollisuuksille. Tiimiyrittäjyyttä opiskelevat kannustavat toisiaan ja ovat aidon onnellisia muiden saavutuksista. Saamme paljon enemmän itsestämme irti, kun uskomme itseemme, eikä sellainen usko synny ilman muiden tukea ja kannustusta.

Minäpystyvyyden tunteen kehitys on hyvin yksilöllistä. Käsitys omista taidoista ja kyvyistä kehittyy jatkuvasti, kun lapsi huomaa toimintansa vaikutuksen ympäristöön. Myös lähipiiriltä saatu palaute on tärkeää minäpystyvyyden kehittymisen kannalta. Minäpystyvyyden tunne muodostuu kaiken kaikkiaan aiemmista onnistumisen kokemuksista ja niiden eteen tehdystä työstä. Muiden tekemisen arviointi voi myös vahvistaa tunnetta siitä, että itsekin pystyy. Tätä kutsutaan sijaiskokemukseksi. Ulkopuoliset kehut ja positiiviset vakuuttelut rakentavat nekin yksilön minäpystyvyyttä, vaikkakaan eivät ihan niin vahvasti kuin edellä mainitut. Ihmiset kokevat myös erilaisia tuntemuksia, kuten stressiä ja vireyttä, joiden avulla pystyvät reflektoimaan omaa kyvykkyyttä tiettyä tehtävää kohtaan. (Räisänen 2013, 35.)

Koska minäpystyvyyden kokemus alkaa kehittyä jo varhaisessa iässä, halusimme projektiparini kanssa pistää pystyyn projektin, mikä tukisi lasten kokemusta omasta pystyvyydestä. Kokemuksemme mukaan erityistukea tarvitsevat lapset saattavat tuntea ulkopuolisuutta ja kyvyttömyyttä muita lapsia herkemmin, joten tartuimme tähän kohderyhmään. Ei ole olemassa lasta, joka ei omien toimintakykyjensä rajoissa pystyisi samaan kuin muutkin ja tämän halusimme tuoda lapsille ilmi. Erityistukea tarvitsevien lasten liikuntakerhotoiminta kannustaa lapsia kokeilemaan, epäonnistumaan, yrittämään uudestaan ja onnistumaan. Se ei haittaa, vaikka kaikki liikkeet eivät onnistuisikaan samalla tavalla kuin kaverilla, sillä yrittäminen ja parhaansa tekeminen ovat tärkeintä. Meidän kerhossamme annetaan lapsille aikaa suoriutua vaaditusta tehtävästä ja kehutaan joka tilanteessa, sillä sen koemme erityisen tärkeäksi.

Minäpystyvyyden tunne mahdollistaa ottamaan kaiken itsestään irti. Kuten Klén (2018) tekstissään mainitseekin, ilman minäpystyvyyttä kukaan ei uskalla kajota omaan potentiaaliinsa. Kun ihminen kokee vahvaa minäpystyvyyden tunnetta, ei hänen tarvitse enää pelätä uusia tilanteita tai muutosta. Vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaisikin, niin pystyy ihminen ihan mihin vain, mihin uskoo. Onnistuminen vaatii lähes poikkeuksetta kovaa työtä ja ilman uskoa itseen ei motivaatiota siihen työhön voi saada. Proakatemia on valanut minuun lyhyessä ajassa paljon tätä uskoa. Toivottavasti pystyn jakamaan tätä uskoa nuoremmille juurikin esimerkiksi kerhomme kautta. Mitä nuorempana oma kyvykkyys ymmärretään, sitä enemmän ihmisellä on aikaa unelmoida isosti ja onnistua.

Klén, K. 2018. Minäpystyvyys on tulevaisuuden perusominaisuus. Luettu 8.3.2020. https://heko.fi/minapystyvyys-on-tulevaisuuden-perusominaisuus/

Lämsä, P. 2012. Minä pystyn! Vai pystynkö? Minäpystyvyys Minä olen tärkeä -projektin pienryhmätoiminnassa. Kansalaistoiminta ja nuorisotyön koulutusohjelma. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.

Räisänen, E. 2013. Viidesluokkalaisten oppilaiden minäpystyvyys koulun musiikkitunneilla. Musiikkikasvatus. Jyväskylän yliopisto. Pro gradu -tutkielma.