Kauhea kiire. Pitää hoitaa vielä tämä ja tuo. En ehdi tulla kahville. Ei ole aikaa urheilla. Ei ole aikaa harrastaa. En ehdi nähdä ystäviä ja perhettä. Vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Liikaa tekemistä. En ehdi nukkua tarpeeksi.

Ehditpäs.

Kiire ei ole mikään konkreettinen asia, joka elämässä on tai ei ole. Kiire on vain tunne, ei sen enempää. Hyvin usein myös täysin itseaiheutettu tunne. ”Kiire on henkilökohtaisesti koettu rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti. Jatkuvalla kiireellä on ruumiillisia ja henkisiä haittavaikutuksia.” (Wikipedia) Tietenkään kiire ei aina ole vain itseaiheutettua. Esimerkiksi työpaikalla voi vallita jatkuva kiireen kulttuuri, jossa koko ajan pitäisi hoitaa enemmän ja enemmän asioita. Vaikka kalenteri on jo täynnä, sinne tungetaan silti vielä lisää palavereja ja kokouksia, eikä mihinkään keskitytä kunnolla.

Usein kiireen tuntu voi johtua pelkästään epäjärjestelmällisyydestä. Kalenterissa on niin paljon tekemättömiä asioita, ettei edes tiedä mistä aloittaa. Tehtäviä on vaikeaa priorisoida tärkeysjärjestykseen, eikä saa oikein mistään kiinni. Tällaisesta tilanteesta voi hyvin usein seurata ahdistusta, että on liikaa tekemistä, eikä millekään muka ole aikaa. Tilanteessa helpottaa yksinkertaisesti se, että kirjoittaa itselleen selkeän aikataulun, milloin hoitaa minkäkin asian ja pitäytyy siinä.

Tärkeää on, että keskittyy vain yhteen asiaan kerrallaan. Jos teet useampaa asiaa samanaikaisesti, et oikeasti keskity mihinkään. Et ole läsnä palaverissa, jos teet samalla seuraavan päivän kokouksen esityslistaa, tai täytät myyntiraporttia. Keskittyminen herpaantuu koko ajan ja kiireen tunne lisääntyy aivojen ylikuormituksen vuoksi. Jo pelkkä ajatus siitä, että ”pitää” tehdä montaa asiaa samaan aikaan, lisää kiireen tuntua. Pitkään jatkunut kiireen tunne nostaa huomattavasti stressitasoa ja pitkään jatkuessa tila voi kroonistua ja pahimmassa tapauksessa johtaa jopa loppuun palamiseen.

Palautumisen tärkeys

Omaan arkeen on tärkeä saada sovitettua säännöllisiä taukoja ja hetkiä palautumiselle. Työpäivän aikana voi pitää taukojen lisäksi ”minitaukoja”, joita voi pitää niin usein kuin on tarpeellista. Minitauoksi riittää viisiminuuttinen, jolloin katsot ikkunasta pihalle tai pidät sometauon ja ajattelet jotain muuta kuin työasioita. Viidessä minuutissa ei tietenkään ehdi kokonaan unohtamaan työasioita, joten työn pariin on helppo palata nopeasti ilman pidempää uudelleen perehtymistä. Näilläkin minitauoilla voi olla huomattava vaikutus aivojen ja mielen palautumiseen jopa työpäivän jälkeen.

Istumatyöläisillä jää usein jopa kaikki tauot pitämättä, kun kahvi ja lounaskin otetaan työpisteelle koneen äärelle, eikä töistä irtauduta edes lakisääteisen kahvitauon ajaksi. (Virtanen 2021) Tämän huomasin itsekin ollessani Tiimimestarit -koulutuksessa, jossa ryhmässäni oli monta henkilöä, jotka myönsivät, etteivät ole viimeisen syksyn aikana nousseet edes kahville omalta työpisteeltään. Kahvitaukoa ei pidetä työpaikan kahvipöydässä kollegoiden kanssa jutustellen, vaan omia työtehtäviä hoidellen. Näin aivot eivät saa hetkeäkään lepoa työpäivän aikana ja päivän päätteeksi on yllättäen melko väsynyt, eikä jaksa vapaa-ajallaan enää tehdä muuta. Kyseiset henkilöt lupasivat muuttaa tapojaan yhteisten juttuhetkiemme jälkeen.

Kuten kaikki varmasti tietävät, palautua voi lukuisilla eri tavoilla. Jokaisella voi olla omat keinonsa palautua, osa palautuu lenkkeilemällä, osa viettämällä aikaa ystävien kanssa ja osa katsoen elokuvia yksin kotona.  Jokaisen on kuitenkin tärkeää löytää ja tiedostaa omat tapansa rentoutua.

Todella monella palautumiseen auttaa läheisten ihmisten seura.

Jokaisen henkilökohtainen tarve palautumiselle on täysin erilainen. Esimerkiksi itselleni on tärkeää, että saan tietyin väliajoin olla yksin. Ei ole väliä, mitä teen, mutta on pakko saada olla yksin. Vaikka rakastan olla ihmisten seurassa, välillä iskee ”sosiaalinen ylikuormitus -tila”, ja huomaan, että alan olla paljon ärtyneempi ja itkuisempi. Tunteet ovat koko ajan pinnassa ja seurassakin saatan vetäytyä vähän syrjään ja olla hiljaisempi. Nykyään osaan onneksi jo tunnistaa itsessäni tämän piirteen. Kun huomaan tällaisia ”oireita” käyttäytymisessäni, tajuan, että nyt on tärkeää ottaa aikaa vain itselleni.

Tänä syksynä on kuitenkin ollut välillä sellainen tunne, että ei muka ehdi ottaa aikaa itselleen, jolloin yleensä jossain kohtaa koko keho huomaa, että nyt mennään liian lujaa, ja pysäyttää. Esimerkiksi nyt, kun muutama kuukausi on menty tukka putkella eteenpäin ja koko ajan sanottu ”enää kaksi viikkoa ja sitten helpottaa”, vaikka niin ei loppujen lopuksi käykään, tulin kipeäksi. Olin niin kipeä, että kolme päivää meni oikeasti vain maatessa sohvalla, tekemättä mitään, vaikka todella harvoin olen kipeä. Se tuli tarpeeseen. Vaikka monet asiat lykkääntyivät pidemmälle tai jotain jäi välistä kipeyden takia, siitä selvittiin. Kolmen päivän aikana hoidin ehkä tunnin ”velvollisuuksia” ja muuten lepäsin ja silti kaiken saa hoidettua. Kaikkeen ei aina pääse osallistumaan ja joskus jonkun asian hoitaminen voi siirtyä eteenpäin, mutta se on elämää. Kaikkea ei tarvitse tehdä nyt ja heti.

Omaehtoisuuden lisääminen työpäiviin

Virtanen puhuu kirjassaan myös paljon omaehtoisuudesta. Jos työpäiviin annetaan hiukan joustoa ja työtehtäviin on mahdollista vaikuttaa, ne tuntuvat paljon mielekkäämmiltä. Vaikka tehtävät olisivat lopulta samoja kuin mitä hänelle olisi määrätty, jokainen tekee mieluummin asioita, joita on saanut itse valita tekevänsä. Tämän vuoksi esimerkiksi esimiesten on hyvä miettiä, miten hän voisi saada lisättyä omaehtoisuutta työntekijöiden arkeen. Saavatko he vaikuttaa siihen, milloin he tekevät tietyn tehtävän vai miten he sen tekevät? Vai saavatko he kenties valita työtehtävänsä kokonaan?

Ole läsnä

Tärkeintä palautumisessa on kuitenkin läsnäolo. Vaikka se kuulostaa todella yksinkertaiselta, ei se aina ole helppoa. Varsinkin, jos olet tottunut tekemään montaa asiaa aina samaan aikaan, on vaikea enää keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Nykyään puhutaan paljon myös ADT:sta (attention deficit trait), joka tarkoittaa itseaiheutettua keskittymishäiriötä. ADT on usein multitaskaamisen vuoksi syntynyt keskittymishäiriö, josta voi myös parantua. Keskittymällä johonkin hitaaseen tekemiseen esimerkiksi neulomiseen tai maalaamiseen, voit harjoittaa omaa keskittymiskykyäsi ja oppia läsnäolon taitoa. Läsnäoloa voi myös harjoitella läheisten ihmisten kanssa laittamalla kaikki ärsykkeet pois ja oikeasti kuuntelemalla toista. Huomaat varmasti ison eron yhdessäolossa, kun olet oikeasti ystävän tai perheenjäsenen kanssa läsnä.

Vaikka arki on nykymaailmassa usein hirveän hektistä, ota aikaa ihan vain itsellesi – päivittäin. Muista tehdä asioita, joista oikeasti nautit. ”Tämä on sinun elämäsi, ja se loppuu minuutti kerrallaan.” (Fight Club) Käytä ne minuutit hyvin.

LÄHTEET:

Virtanen, A. Psykologinen palautuminen. 2021

Fight Club. 1999