Idiootit ympärilläni –  Kuinka ymmärtää muita ja itseään

Kaikki ovat joskus olleet siinä tilanteessa, kun vastapuolen keskustelukumppani ei tunnu ymmärtävän yhtään mitään ja yhteistä säveltä ei löydy. Miten joku voikin tehdä asian näin eri tavoin? Eihän tuossa ole mitään järkeä! Kuinka hän voikin takertua noin pikkuseikkoihin, kun tärkeintä olisi saada tehtävä valmiiksi? Ja kuinka ihmeessä hän kiirehtiikin päätökseen ihan päätä pahkaa miettimättä vaihtoehtoja?

Ihmiset ovat erilaisia ja toimivat eri tavoin. Se on varmasti kaikille tuttua. Minkä takia eroavaisuuksia olisi sitten hyvä opiskella? Kun ymmärrät paremmin syitä yksilön käyttäytymisen takana, sitä paremmin pystyt ymmärtämään häntä ja sitä suurempi on todennäköisyys, että vuorovaikutus hänen kanssaan sujuu mutkattomammin ja päästään todennäköisemmin haluttuun lopputulokseen. Pystyt myös muokkaamaan omaa käytöstäsi sopivammaksi suhteessa toisen käytökseen. Tämä taito on hyödyllistä niin parisuhteessa, ystävyyssuhteissa, työtovereiden kanssa kuin lyhyemmissäkin vuorovaikutustilanteissa esimerkiksi asiakaspalvelutyössä.

Eikö tämä sitten keinotekoista? Eikö kaikkien kuuluisi ja pitäisi olla juuri sellaisia kuin ovat? Kyse ei ole siitä, että sinun tulisi muuttaa persoonallisuuttasi toisen ihmisen vuoksi tai esittää muuta. Kyse on käyttäytymisen muokkaamisesta. Jos esimerkiksi tiedät toisen olevan hyvin tieto- ja ratkaisukeskeinen, voit tietoisesti muokata hieman omaa käytöstäsi antamalla hänelle suoria vastauksia ja ohjeita ympäripyöreiden pohdiskeluiden sijaan. Jos taas tiedät jonkun tekevän ratkaisuja vahvasti faktojen pohjalta etkä tiedä vastauksia hänen kysymyksiinsä, on parempi sanoa se suoraan kuin yrittää keksiä vastauksia.

Käyttäytymisen muokkaamisessa ei ole kyse sen kummemmasta kuin toisen persoonallisuuden huomioimisesta ja oman käyttäytymisen hienosäätämisestä. Uskon, että parisuhteissa tätä käydään läpi suhteen tietyissä vaiheissa, vaikka usein tiedostamatta. Alkuhuuman jälkeen aletaan kiinnittämään enemmän huomiota käyttäytymisen totuudenmukaisuuteen samalla kun yritetään löytää toimivia käyttäytymismalleja joihinkin haastaviin tilanteisiin. Toki tätä ei välttämättä tarvitse käydä läpi silloin, jos kumppanin persoonallisuus on täysin sama kuin itselläsi, toisin sanoen, jos hänen persoonallisuuden väri on sama kuin sinulla. Idiootit Ympärilläni- kirjassa Thomas Erikson jakaa ihmisen persoonallisuudet neljään eri väriin. Eikö kuitenkin olisi huomattavasti helpompaa, jos molemmat ymmärtäisivät oman persoonallisuuden värin lisäksi myös toisen persoonallisuuden värin? Tällöin yhteisen sävelen löytäminen vuorovaikutuksessa olisi huomattavasti helpompaa.

”Viestin perillemeno riippuu sen vastaanottajasta. Kun tiedät ja ymmärrät, kuinka hän haluaa tulla kohdatuksi, viestintäsi paranee” (Erikson). Viestin perille meno ei riipu siis ainoastaan viestin sisällöstä, saati sinusta itsestäsi. Olennaista on se, kuinka toinen asian ymmärtää. Vaikka mielestäsi olet kertonut viestin selkeästi, toinen on saattanut ymmärtää sen aivan toisin. Pahinta on vain olettaa, että toinen näkee asiat samalla tavalla kuin sinä itse. Toki näinkin voi olla, mutta siihen on turha tuudittautua. Viestin perillemenoon vaikuttaa näin ollen viestin lähettäjä, viestin sisältö sekä viestin vastaanottaja.

Istuin bussissa kuunnellen Idiootit ympärilläni-äänikirjaa ja nauroin lähes ääneen kuunnellessani kuvauksia punaisesta persoonallisuustyypistä. Kuinka voikin osua niin naulan kantaan! Tuntuu, että jo siltä istumalta ymmärsin paremmin kumppaniani. Kun asialle saa käsitteen, sanan ja merkityksen, asiaa on helpompi käsitellä. Tietää mitä käsitellä ja mistä on kyse.

Värejä yksilön erilaisille persoonallisuuksille on neljä: punainen, keltainen, vihreä ja sininen. Harva yksilö on puhtaasti vain yhtä väriä. Puhtaasti ”yksivärisiä” on ihmisistä vain noin 5%. Useimmat ovat kahden persoonallisuusvärin yhdistelmiä, joista esimerkiksi sini-vihreä on yleinen, kun taas puna-vihreä on todella harvinainen. Kirjaa lukiessa tulee pakostikin lähiympäristöstä mieleen henkilöitä, jotka edustavat jotakin väriä erittäin selkeästi. Hauskaa on myös huomata, kuinka jotkin värien piirteet kuvaavat täydellisesti omaa itseään. Tällaisten huomioiden tekeminen parantaa itsetuntemusta, joka taas mahdollistaa itsensä kehittämisen. Kun on tietoinen, miten toimii ja miksi toimii tietyin tavoin tietyissä tilanteissa, on helpompaa ymmärtää myös itseään ja tarpeen mukaan kehittää ominaisuuksiaan. Oman itsensä ja toimintansa tarkkailua kutsutaan itsereflektoinniksi.

On myös huomion arvoista ymmärtää, että usein oma käsitys itsestään eroaa ainakin joiltain osin toisten ihmisten käsityksestä sinusta. Tutkimuksissa onkin huomattu, että ihmisiä häiritsi enemmän toisten tekemät havainnot minäkuvasta, jotka poikkesivat siitä, kuin havainnot jotka olivat luonteeltaan negatiivisia, jos ne vain sopivat yksilön omaan minäkuvaan. (Swann ym.1989)

Omaan minäkuvaani kirjaa lukiessa eniten osumia tuli keltaisesta persoonallisuustyypistä. Vaikka kaikkia keltaisen ominaisuuksia itsestäni en tunnistanut, herätti se myös pohtimaan, miltä osin ominaisuudet ovat pysyviä persoonallisuuden piirteitä ja miltä osin jokin asia saattaa johtua ulkopuolisista tekijöistä kuten tilanteesta. Keltainen on esimerkiksi positiivinen ja elämänmyönteinen, mutta pohdin kuinka joskus tämä ominaisuus saattaa olla heikentynyt esimerkiksi tilannetekijöiden vuoksi. Ehkä olennaisinta on kuitenkin se olemus, joka keltainen pohjimmiltaan on.

Keltaiset ovat vapaita sieluja, jotka tekevät päätöksiä tunteiden pohjalta. He ovat ihmisläheisiä ja ulospäinsuuntautuneita. Heidän tavoitteet voivat olla jopa hieman sekopäisiä. He ovat aikaoptimisteja ja hommien aloittaminen kestää. He tarvitsevat toimivia ihmissuhteita päästäkseen täyteen oikeuteen. Ja mikäli kaikki ei ole juhlahumua, jokin on pielessä. Bingo! Pysyisinkö itseäni osuvammin kuvaamaan. Hilpeyttä osuvuudellaan minussa herätti myös keltaisen kuvaus ”vastaa, vaikka mitään ei olisi kysyttykään”.

Keltaisesta en kuitenkaan täysin tunnistanut itsessäni esimerkiksi sotkuisuutta. Sotkuista saattaa olla, mutta se kiristää hermojani. Ennemmin saan sinisen persoonallisuuden kaltaisesti mielihyvää ihmeellisestä järjestelmällisyydestä, joka saattaa ilmetä esimerkiksi outona mieltymyksenä pistää astiat kuivumaan astiakaappiin tietyssä järjestyksessä. Tämä on kuitenkin yksi esimerkki piirteestä, jota pyrin kehittämään ja olemaan välittämättä, mikäli pyyhkeiden ja lakanoiden pinot vaatekaapissa olisivatkin hieman sekaisin. Vastoin keltaista persoonallisuustyyppiä, en myöskään aina jaksa olla ihmisten keskellä ja introverttius ajoittain nostaa päätään tarpeella saada olla yksin.

Miettiessäni näitä piirteitä itsessäni, on myös tärkeää ymmärtää persoonallisuuden monimuotoisuus ja erilainen esiintyvyys. Persoonallisuuden ulosanti ei ole kaikissa tilanteissa sama. Yksilöllä on erilaisia rooleja, halusi tämä tai ei, ja nämä vaikuttavat siihen, millainen hän on eri ihmisten kanssa. Minä olen erilainen ihminen kotona, töissä, tiimini kanssa, ystävieni kanssa ja kumppanini kanssa. Toki taustalla on sama yhteneväinen minuus, mutta itsensä ulosantiin vaikuttavat niin monet tekijät kuten ryhmädynamiikka, että yksilö saattaa hyvinkin käyttäytyä hyvinkin erilailla erilaisissa ryhmissä.

Punainen persoonallisuustyyppi lienee yksi selkeimmistä. Hänet nähdään vahvana persoonana, joka on hyvin asiakeskeinen. Hän on aikaansaava ja puhuu suoraan eikä tahdo lätistä turhia. Tällaisen ominaisuuden ymmärtäminen toisessa ihmisessä voi olla muille väreille hyvin selkeyttävää, kun ei tarvitse enää luulla punaisen olevan vain tökerö vastatessaan tekstiviestiin vain asian kannalta olennaisia asioita. Vihreä ja keltainen kun saattavat ensin kirjoitella enemmän liirumlaarumeita ennen kuin menevät suoraan asiaan.

Punainen on myös hyvin tavoitteellinen persoona, ja hän uskoo omiin kykyihinsä vahvemmin kuin mikään muu persoonallisuustyyppi. Hän nauttii haasteista eikä pelkää ottaa riskejä. Kilpailutilanne on punaiselle tyypille aina mieluisa tilanne kun siinä on mahdollisuus voittaa jotakin. Punaisten voimakkaan persoonallisuuden vuoksi heidät usein ymmärretään väärin. He eivät kuitenkaan ole ollenkaan pahantahtoisia. Heille muiden mielipide ei kuitenkaan merkkaa niin paljon kuin muille, he elävät itseään varten. Jotta kommunikointi punaisen kanssa toimii mahdollisimman hyvin, pysy asiassa ja sano suoraan. Punainen vihaa epärehellisyyttä ja turhautuu ylimääräisestä kiertelystä ja kaartelusta. Eläessäni punaisen tyypin läheisyydessä, opin varsin pian, kuinka nopeasti hän turhautuu mikäli ei saa suoria vastauksia. Pysy siis asiassa ja ole suora.

Sininen tyyppi on myös asiakeskeinen. Hän on järjestelmällinen ja pedantti. Analyyttinen, tarkka ja looginen, ja pelkillä faktoilla on merkitystä. Melko keltaisena ihmisenä näen hänet todella vastakohtaisena omalle itselleni, sillä hänellä on jalat maassa ja inspiraatiopuheita on turha pitää hänelle. Siniset usein nähdään pessimisteinä, vaikka he itse näkevät itsensä usein realisteina. Useat siniset ovat aika introvertteja, suurin osa heidän maailmastaan tapahtuu pinnan alla.

Yleisin persoonallisuustyyppi on vihreä. Vihreä voidaan nähdä kaikkien muiden värien keskiarvoina. Vihreät ovat lapsena olleet niitä kilttejä lapsia, jotka ovat tulleet ruokapöytään kutsuttaessa. He ovat kilttejä ja tekevät niin kuin pitääkin. Vihreällä ja punaisella saattaa olla hyvinkin vaikeuksia ymmärtää toisiaan, sillä vihreä ei esimerkiksi ajattele muita kilpakumppaneina kuten punainen ajattelee. Vihreät ovat joukkuepelaajia ja ovatkin sallivia muiden ihmisten erikoisten piirteiden suhteen. Jos toimit vihreän kanssa, sinun tulee ottaa johtoasema. Uskalla olla selkeä ja seistä omien sanojesi takana.

Persoonallisuustyypit eroavat valtavasti toisistaan. Parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi on sanomattakin selvää, että erilaisten tyyppien kanssa kannattaa toimia eri tavoin. Se, mikä toimii punaiselle, tuskin toimii siniselle. Toisten ymmärtäminen ei päde pelkästään työyhteisöissä. Kuinka olennaista olisikaan, että esimerkiksi perheen sisällä ymmärrettäisiin yksilöllisiä eroja? Kuinka antoisaa olisikaan, kun muutoin vihreät perheenjäsenet ymmärtäisivät yhden punaisen jäsenen persoonallisuutta ja epäsuoran kummeksunnan sijaan voisivat ymmärtää häntä?

Lähteet:

– Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni – Kuinka ymmärtää muita ja itseään

– Swann, W.B., Jr., Pelham, B. W., & Krull, D.S. (1989). Agreeable fancy or disagreeabletruth? Reconciling self-enhancement with self-verification. Journal of Personality and Social Psychology, 57, 782-791.