Tampere
03 Oct, Monday
7° C

Proakatemian esseepankki

Puhutaan rahasta: Onko Ruotsissa asiat paremmin?



Kirjoittanut: Emilia Parikka - tiimistä FLIP Solutions.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Vaurastu kuin Nainen
Mona Laakso
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Moona Laakson Vaurastu kuin Nainen kirjassa huomioni kiinnittyi useaan kertaan siihen, miten Suomea ja Ruotsia verrattiin keskenään. Erityisesti sitä, miten näissä maissa suhtaudutaan rahaan, vertailtiin paljon. Luettuani useaan kertaan lauseen ”Ruotsissa tuntui aina olevan asiat jotenkin paremmin”, päätin alkaa tutkia, onko Ruotsissa todella asiat paremmin ja miten Ruotsalaisten suhtautuminen rahaan eroaa Suomalaisista?

 

Kirjan lukemisen lisäksi haastattelin kahta henkilöä ja heidän yksityisyytensä suojaamiseksi, olen muuttanut heidän nimensä. Ensimmäisestä haastateltavasta käytän nimeä Anna ja toisesta Nico. Haastateltavieni taustasta ja rahasuhteesta mainitsen hieman. Anna on Ruotsissa asuva Suomalainen, joka on nuoresta asti aina tehnyt kaikki kesät töitä silloin, kun kaverit ovat lomailleet. Hän kokee suhteensa rahaan melko rennoksi; oman rahan eteen pitää tehdä töitä, oma osuus täytyy maksaa, mutta elämästä tulee myös nauttia. Nicolla on kaksoiskansalaisuus Suomeen ja Ruotsiin, ja hän on kasvanut ruotsalaisessa perheessä ja asunut ruotsissa noin 5 vuoden ajan. Hän kuvailee suhdettaan rahaan avoimeksi, mistä puhuminen ei ole lainkaan hankalaa tai häpeiltävää. Raha ei hänen mukaansa tuo onnellisuutta, mutta helpottaa elämää ja hänen rahansa menevätkin usein sijoituksiin ja perustarpeellisiin asioihin.

 

 Työteliäs yrittäjä vai rahan ahne ihmishylkiö?

 

Vappu Pimiä toteaa, että Suomessa helposti ajaudutaan ajattelemaan ihmisen olevan ahne tai kylmäverinen, jos ajattelee rahaa. Hänestä on kummallista, miten unohdetaan täysin esimerkiksi yrittäjän ottamat riskit. Keskitytään vain siihen mitä on tienattu, mutta ei osata nähdä sitä kivistä polkua, jonka läpi on rämmitty ja jos tien olemassaolo hyväksytään, todetaan ihmisen olleen ahne. (Laakso, 2021. s.50)

 

Lottovoitto sen sijaan tuntuu kirjan naisten mukaan olevan hyväksyttävämpi tapa rikastua, koska silloinhan on tuurin kautta voittanut elämässä, eikä ahneesti takonut rahaa itselleen. (Laakso, 2021. s.51) Myös Minna Parikka toteaa, miten suomessa ajatellaan, että kaikilla pitäisi olla yhtä paljon kaikkea. Hänen mukaansa tasavertaisuus viedään äärimmilleen, kun yrittäjälläkään ei saisi olla enemmän kuin työntekijöillä. Parikka toteaakin tämän olevan järjetöntä ja mainitsee jo Pimiän aiemmin mainitsemat riskit, jotka yrittäjä ottaa. (Laakso, 2021. s.112–113)

 

Terhi Majasalmen mukaan, suomalaiset tuntuvat ajattelevan paljon sitä, mitä mieltä muut ihmiset ovat heistä tai asioista. Yleisen ilmapiirin ollessa vaurastumista vastaan, vaikuttaa se erityisesti epävarmojen ihmiset suhtautumiseen asiaa kohtaan. Vaikuttaako tähän suomalaisten halu pistää ihmisiä lokeroihin ja uskoa heidän pysyvän niissä aina, ikään kuin muutos ei olisi mahdollista? (Laakso, 2021. s.85–86) Paola Suhonen on havainnoinut, miten suomessa varakkaat ihmiset nähdään uhkana, eikä mahdollistajana. Hänestä tämä ajatusmalli juontaa juurensa siihen ajatukseen, että jos joku saa enemmän, on se automaattisesti pois sinulta. (Laakso, 2021. s.156–157)

 

Olen itsekin pohtinut usein tätä ajatusmallia, että miksi Suomessa ajatellaan, vaurauden ja menestyksen olevan itseltä pois, jos naapuri saa sitä? On mielestäni aivan järjetöntä ajatella yrittäjien olevan rahan ahneita, eikä huomioida ollenkaan sitä riskiä, jonka he ottavat tai niitä verotuloja, sekä työllisyyttä, jota he suomeen tuovat.

 

Nico toteaa, että Suomessa rahan käytön suhteen ollaan huomattavasti tarkempia ja tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten kaikki maksut jaetaan aina sentilleen tasan ja mobile pay pyyntö kilahtaa puhelimeen saman tien. Ruotsissa hän on kokenut enemmän niin sanottua ”minä tarjoan” kulttuuria, jossa takaisin maksua ei edes odoteta tapahtuvan. Hän myös mainitsi siitä, miten Ruotsissa otetaan lainoja 100 vuoden takaisin maksu ajalla, missä selkeästi ajatuksena ei oikeasti ole maksaa lainaa kokonaan takaisin, vaan pistää se lainattu raha tekemään itselle lisää rahaa sijoittamalla. Suomalaisista hän toteaa, että täällä uskotaan lottovoiton olevan ainut keino rikastua.

 

Anna kertoo ruotsalaisesta ”hosting” kulttuurista ja siitä, miten juhlien järjestäjä hankkii kaiken tarjottavan, eikä vieraiden odoteta maksavan mitään. Kun Anna ensimmäisen kerran törmäsi tähän kulttuurin, koki hän olonsa kiusaantuneeksi ja kysyi miten hän voisi maksaa osuutensa järjestäjälle, mutta ruotsalaiset pitivät kysymystä kummallisena. Kun Anna muistelee ystäviensä kanssa vietettyjä iltoja Suomessa, ei omia juomia todellakaan jaettu muiden kanssa ja jos yhteisiä tarjottavia oli, jaettiin summa kaikkien kesken sentilleen tasan. Hänestä Ruotsalainen ”Ta Det Lungt”, kulttuuri heijastuu rahan käyttöön, sillä omiaan ei välttämättä pyydellä takaisin ja tarjotaan usein, kun taas Suomessa hän on kohdannut sitä, että maksetaan sentilleen takaisin, pyydellään jos ei rahoja kuulu ja harvoin tarjotaan mitään.

 

Mitä jos naapurilla onkin enemmän?

 

Seppälän mukaan kaikki haluavat miljonääriksi, mutta kukaan suomessa ei saisi olla miljonääri. Hän toteaa, että on huomannut eron Suomen ja Ruotsin välillä, jossa ruotsalainen onnittelee naapuriaan, joka on halunnut veneen ja tienaa rahat sen hankkimiseen, kun taas suomalainen ei suo naapurilleen edes haluamisen iloa. Jälkimmäinen on lopulta tuhoisa ajatusmalli yhteiskunnalle, sillä se ei kannusta yrittäjyyteen, eikä vaurastumiseen, mikä taas mahdollistaa yhteiskunnan toimintaa. (Laakso, 2021. s.69)

 

Minua kiinnosti tietää, onko tämä ajatusmalli todella ruotsissa rahaan ja naapurin menestykseen näin myönteinen. Haastateltavani osasivat valottaa tätä kysymystä. Anna kertoi, että hän ei ole kohdannut Ruotsissa yleistä keskustelua siitä mitä mikäkin maksaa, vaan enemmän ihmisiä kiinnostavat muut yksityiskohdat esimerkiksi uudessa autossa, kun taas Suomessa ensimmäinen kysymys uuteen ostokseen on, mitä se on maksanut. Hän osasi myös kertoa siitä, miten Ruotsissa kaikilla on paljon materiaa, mikä näin ollen ei tee siitä ihmeellistä, jos naapuri esimerkiksi ostaa uuden auton.

 

Anna vertasi ystäväporukoitaan suomessa ja ruotsissa seuraavasti: ”Ruotsissa asuvilla ystävilläni on omakotitalot ja hienot autot, mutta Suomalaisilla saman ikäluokan ystävilläni ei ole autoja ja he asuvat pienissä yksiöissä. Kateuskulttuuriin en ole törmännyt Ruotsissa kertaakaan, mutta Suomessa kyllä.” Molemmat haastateltavat totesivat suomalaisen kateuden olevan kuuluisaa, mutta uskovat vahvasti tähän tapahtuvaan kulttuuriseen muutokseen uusien ikäpolvien kautta.

 

Ovatko vauraat ihmiset pahasta?

 

Pimiän mukaan keskustelusta unohdetaan täysin se tosi asia, että vaurastuvat ihmiset myös työllistävät ihmisiä yhteiskunnassa. Katsotaan vain suuria tuloja, mutta ei nähdä niitä veroja, mitä noista tuloista maksetaan ja sitä mitä kaikkea noilla veroilla mahdollistetaan yhteiskunnassa, kuten koulutus, päivähoito, sairaalat jne. Raha toki mahdollistaa asioita myös sen omistajalle, mutta myös muulle yhteiskunnalle. (Laakso, 2021. s.51)

 

Parikka pohtii ymmärtävätkö ihmiset sitä, miten yhteiskunta todellisuudessa toimii, sillä hänestä yleinen ilmapiiri rahaa työllä tienaavia ihmisiä kohtaan on todella negatiivinen. Hänestä tämä on hämmentävää, kun todellisuudessa nämä vaurastuvat ihmiset tuovat verotuloja suomeen ja näin mahdollistavat myös suomen vaurastumisen. (Laakso, 2021. s.113)

 

Jos varakkaita ihmisiä kohdellaan, kuin konnia, miksi he haluaisivat osallistua sellaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitämiseen? Tätä pohtii Rafaela Seppälä, joka haluaisi muistuttaa ihmisiä siitä, miten paljon varakkaat ihmiset tukevat taiteilijoita, auttavat projekteja alkuun, sekä perustavat säätiöitä. Hän toteaa, että myös Suomi tarvitsee varakkaita ihmisiä toimiakseen. (Laakso, 2021. s.67)

 

Mielestäni on erittäin tärkeää huomata varakkaiden ihmisten panostus yhteiskuntaan, sillä ilman heitä ei yhteiskunta pyörisi lainkaan. Mielestäni liikaa paheksutaan sitä, miksi yritykset siirtyvät ulkomaille tai miksi varakkaat ihmiset lähtevät suomesta ja liian vähän pohditaan syitä näille ilmiöille tai meidän yleistä suhtautumistamme vaurauteen.

 

Saako rahasta puhua?

 

Suomessa monet tuntuvat ajattelevan, että rahasta puhuminen on leveilyä tai että sijoittaminen on vain varakkaiden ihmisten puuhaa. Pimiän kokemuksen mukaan, ihmiset, joilla rahaa on vähemmän ajattelevat sitä usein enemmän, vaikka rahasta puhuminen nähdään ahneutena. (Laakso, 2021. s.50)

 

Verotietojen julkistaminen on suomen erikoislaatuinen tapa luoda kateutta ihmisten välille. Seppälä kokee, että tästä ei ole mitään todellista hyötyä yhteiskunnalle, vaan pikemminkin haittaa. Hän kertoo omasta kokemuksestaan, jossa hänen tulonsa oli julkistettu väärin ja yhtäkkiä häntä pommitettiin joka puolelta, kun epätoivoiset ihmiset ryhtyivät kerjäämään häneltä rahaa. (Laakso, 2021. s.68) Suhonen ajattelee, että tulotietojen sijaan meidän tulisi julkistaa verojalanjälki, mikä näyttäisi kuinka paljon kukakin on maksanut veroja ja näin ollen mahdollistanut yhteiskuntamme toimintaa. (Laakso, 2021. s.157)

 

Raha on usein motivaatioina työnteolle, mutta sitä ei kehdata myöntää, koska on tuomittavaa haluta rahaa. Ihminen, joka tavoittelee vaurastumista, on ahne. Natalia Salmela, joka teki kahta työtä, sai kuulla, kuinka itsekäs hän on viedessään joltain toiselta mahdollisuuden työhön, kun hänellä oli jo entuudestaan yksi. (Laakso, 2021. s.190–191) Onko olemassa jokin määrä, minkä ihminen saa tehdä työtä niin, että se on yhteiskunnalle ok?

 

Raha keskustelu on mielestäni selkeästi avautunut, sillä muistan, että vielä omassa lapsuudessani rahasta ei tullut puhua lainkaan. Vielä tänäkin päivänä valikoin ihmisiä, joiden kanssa uskallan siitä puhua, sillä olen liian usein kokenut oloni epämukavaksi, kun minua kohtaan on hyökätty ahneus korttia heilutellen. Yleisen ilmapiirin tulisi mielestäni avautua vielä enemmän, ennen kuin todellisen rehellinen raha keskustelu on suomessa mahdollista.

 

Nico kommentoi rahakeskustelua näin: Ruotsissa sijoittamisesta puhutaan kavereiden kesken todella avoimesti esimerkiksi siitä mihin ja miten paljon on sijoitettu. Suomessa taas rahasta puhuminen on selkeästi hankalampaa, eikä omasta rahan käytöstä puhuta avoimesti, se koetaan henkilökohtaiseksi, lähes piiloteltavaksi asiaksi. Suomessa törmää paljon useammin ihmisiin, joille rahasta puhuminen on hankalaa. Myös Anna kertoi yrittävänsä suomalaisten ystäviensä kanssa tietoisesti puhua avoimemmin rahasta ja palkoista, mutta toteaa ettei se tule vielä luonnostaan. Hänestä vanhemmasta väestöstä heijastuu nuorempiin edelleen ajatus siitä, että rahasta ei ole hyväksyttävää puhua, tämän hän näkee esimerkiksi siinä, ettei tiedä yhtään mitä hänen vanhempansa tienaavat.

 

Miten rikkoa kulttuurinen ansa?

 

Meidän tulisi laittaa rahakateus roskiin ja ryhtyä hurraamaan toisten menestykselle. Seppälän mukaan ihmisen, joka haluaa miljonääriksi, on ensin suotava se mahdollisuus myös naapurilleen. (Laakso, 2021. S.74) Mielestäni tässä on taustalla ihana ajatus: En vain toivo itse saavuttavani kaikkea vaan, haluan myös sinun saavuttavan kaiken mitä unelmoit.

 

Oma asenne rahaa kohtaan on tärkeä, jos ajattelet rahasta negatiivisesti, et todennäköisesti tule sitä saavuttamaan. Kannattaa siis nähdä raha mahdollisuutena, eikä uhkana. Hyväksyisimme sen, että me kaikki tarvitsemme rahaa elääksemme modernissa yhteiskunnassa. Myöntäisimme rehellisesti, mikäli raha on motivaationa työnteollemme, emmekä tuomitsisi niitä, jotka näin tekevät.

 

Suomalainen mentaliteetti on, että raha on paha asia, mikä mahdollisesti juontaa juurensa meidän uskontoomme ja ajatukseen siitä, että ahneus on syntiä. (Laakso, 2021. s.203) Tätä myyttiä tulisi rikkoa ja alkaa kääntämään siihen suuntaan, että raha on hyvä asia ja mahdollistaa monia hyviä asioita. Mielessä tulisi pitää se, mitä kaikkea esimerkiksi suomessa verorahoilla mahdollistetaan, sekä se, mistä nuo verorahat tulevat: varakkailta ihmisiltä.

 

Haluan myös nostaa ajatusta siitä, pitäisikö meidän kurkata naapuriin ja ottaa pari vinkkiä Ruotsalaisesta ”Ta Det Lungt”, kulttuurista, jossa työnteko ei ole niin minuutilleen. Anna totesi, että asiat tehdään ajallaan ja hyvin, mutta esimerkiksi taukoja ei lasketa minuutilleen. Olen vahvasti sitä mieltä, että tämä tiukka työkulttuuri suomessa heijastuu myös rahakeskusteluun. Suomessa ollaan todella tarkkoja ajasta, rahasta ja siitä mitä muut meistä ajattelevat. Jos otettaisiin vähän rennommin, nautittaisiin enemmän, tarjottaisiin kaverille ja todettaisiin ”Voin tarjota, koska tienasin just miljoonan ja ostin uuden auton”.

 

Mitä ajatuksia rahakeskustelu sinussa herättää? Rikotaan rajoja ja avataan keskustelua kommenteissa.

 

REFERENCES:

 

Laakso. M. 2021. Vaurastu kuin nainen. 1. Painos. Latvia: Livonia Print.

”Annan” haastattelu 26.2.2022.

”Nicon” haastattelu 8.3.2022.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close