Tampere
28 Mar, Thursday
10° C

Proakatemian esseepankki

Puhe kuin lahja



Kirjoittanut: Konsta Linkola - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Tarinan kertominen ja ihmisille puhuminen on ollut äärimmäisen tehokas työkalu läpi aikakausien. Heimoyhteisöjen nuotiopiireistä tämän päivän kokouksiin ja netissä jaettaviin videoihin, puheen taito on ollut valtava. Toisaalta puhuminen on myös yksi universaaleimmista peloista ja todella harva on luonnollinen lahjakkuus isoille yleisöille puhumisessa. Mielestäni on upea kokemus kertoa toisia koskettava tarina, tai kuulla itse sellainen. Kiinnostuin puhumisesta, kun halusin jakaa reissutarinoitani seikkailuistani ympäri maailmaa. Ensin ystäville ja läheisille, sitten laajemmalle yleisölle ja jopa asiakkailleni. Sittemmin olen puhunut sisältömarkkinoinnista, tarinankerronnasta ja henkilöbrändäyksestä seminaareilla ja yksityistapahtumissa. Samoihin aikoihin löysin TED Talksin – maailman puhutuimman konferenssin, jossa alojensa huiput jakava ideoitaan mistä tahansa asiasta. Hyvästä puheesta on helppo hurmaantua, se yksinkertaisesti kolahtaa. Innostuin monien puhujien karismasta ja halusin kehittyä yhtä hyväksi puhujaksi. Mutta miten hyvä puhe pidetään ja mitä merkitystä sillä on? 2016 julkaistu Chris Andersonin, TEDin monivuotisen johtohahmon kirja Ted Talks: The Official Guide to Public Speaking pureutuu juuri näihin kysymyksiin.

 

Nimensä mukaisesti kirja on todella laaja ja perusteellinen opas kaikkeen puhumiseen. Siinä puretaan eri osa-alueita ja vaiheita puheen suunnittelusta harjoitteluun ja aina itse tilaisuuteen. Itse pidin mielenkiintoisimpana osiona niitä, joissa Chris avaa syitä puheen pitämiselle. Puheen lähtökohdat ovat valtavan tärkeät, ja TEDin motto ”Ideas worth sharing” avaa sitä paljon. Puhe on merkityksellinen vain, jos sen sisällössä on jotain jakamisen arvoista. Pahin loukku mihin Andersonin mukaan voi tippua, on haluta pitää puhe siksi, että saa olla huomion keskipisteenä, jolloin puhe on vain tyyliä ilman sisältöä. Puheen pitää olla kuin lahja. Jos toinen henkilö antaa osan ajastaan sinulle kuuntelemalla, mitä sinulla on kerrottavaa, käytä se harkiten ja anna takaisin. Usein puhujat keskittyvät puhetta valmistellessaan erityisesti esiintymisteknisiin asioihin, kuten ryhtiin, käsien liikkeeseen, ääntämiseen ja yleisökontaktiin. Satoja TED puheita luotsanneena ja katsoneena Anderson toteaa, ettei millään näistä ole väliä, jos ei ole mitään jakamisen arvoista tai aikoo vai ottaa yleisöltään. Tämä idea lahjasta oli itselleni lähes valaiseva kokemus, ja olen kirjan luettuani miettinyt kaikki julkiset puheenvuoroni tämän kannalta. Puhe on nähtävä jonain itseään isompana, mihin on mahdollista kontribuoida ja osallistua. Eikä riitä, että lahja on vain viihdykettä tai että kuulijat pitävät puhujaa hyvänä tyyppinä. Kuulijan pitää saada jokin kipinä tai idea kotiin vietäväksi, joka inspiroi häntä yhdistämään ja näkemään eri näkökulmia uudella tavalla.

 

Tapoja pitää hyvä puhe on satoja, eikä kirjassa avata yksityiskohtaisesti kuin erilaisia työkaluja, joilla omaa tapaa ja tyyliä voi rakentaa. Koska osa hyvää puhetta on sen yllättävyys ja ainutlaatuisuus, ei ole olemassa tiettyä muottia tai kaavaa, joka voitaisiin monistaa ja uudelleenkäyttää. Toki kuten taiteessa, yksittäisiä nyansseja ja menetelmiä voi yhdistellä. Puhe on todennäköisesti kuitenkin aina vakuuttavampi, jos se tulee puhujasta itsestään ja tyyli tukee vahvaa sisältöä. Anderson myös kyseenalaistaa Albert Mehrabianin kuuluisan ja paljon esiintymisohjeita muokanneen tutkimuksen vuodelta 1967. Teorian mukaan tunteiden välittymisestä vain 7% on sanallista, 38% vokaalista ja 55% visuaalista. Monet ovat kuitenkin tulkinneet teoriaa laajemmin ajatellen, että esiintymisestä yleensäkkin vain 7% olisi kytköksissä kieleen ja loput ääneen ja eleisiin. Anderson on vahvasti eri mieltä, ja painottaa kielen merkitystä. Puhujan tulisi käyttää kuuntelijan omaa kieltä ja hänen päässään valmiiksi olevia konsepteja onnistuakseen siirtää oman ideansa toiselle. Tai voi myös yrittää kertoa äskeisen kappaleen kaverilleen käyttämättä sanoja laisinkaan. Kirja on koottu loistavasti käyttäen Andersonin omia kokemuksia, huumoria. Kuuntelin itse kirjan äänikirjana, joka sopi mielestäni kirjan konseptiin, sillä niin pystyin kuulemaan kirjan sisällön juuri niin kuin Anderson sen halusi välittää. Äänikirjaan oli sisälletty myös muutamia TED puheita esimerkkeinä sekä muiden asiantuntijoiden kommentteja.

 

 

Monet ajattelevat, että on kaksi tapaa esittää puhe, ulkoaopittu tai improvisoitu. Myös tämä kyseenalaistetaan kirjassa. Tarkkailemalla satoja TED Talksissa puhujia Anderson on havainnut, että todellisuudessa on kaksi tapaa rakentaa puhe, käsikirjoitettu tai improvisoitu, ja harjoittelu tuo nämä kaksi tapaa lähelle toisiaan. Toiset vain aloittavat tekemällä sanatarkan käsikirjotuksen, kun toiset aloittavat avainsanoilla ja ranskalaisilla viivoilla. Molemmissa tavoite on hyvin rakennettu puhe esitetty hyvällä läsnäololla. Jotkut saattavat sanoa: ”harjoittelun kuulee, puheen pitäisi olla aitoa eikä kirjoitettua”. Ongelmana ei ole liika harjoittelu, vaan liian vähäinen. Pitää olla todella kokenut ja luonnollinen puhuja jotta voi puhua vapaasti ilman suurempaa harjoittelua menestykkäästi. Valmentaja Gina Barnet totetaa, ettei harjoittelun ole tarkoitus tehdä täydellistä, vaan se tekee epätäydellisestä siedettävää ja elettävää. Se luo mahdollisuuden työskennellä ja jopa leikkiä eteentulevien asioiden ja haasteiden kanssa, ei sulkeutua ja menettää tilanteen hallinta. Kun oman tavan puhua löytää, ei sitä kannata ylianalysoida tai verrata muihin.

 

Miksi tärkeiden ajatusten jakaminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan? David Deutsches pohtii kirjassaan ”The Fabric of Reality” tiedon ja ymmärryksen eroja sekä nykyaikaista renesanssi-ihmistä. Viime vuosikymmenet oli tärkeää, että ihmiset erikoistuvat mahdollisimman tarkasti johonkin alaan. Asiantuntijat olivat arvostettuja, ja he tiesivät koko ajan enemmän ja enemmän vähemmästä ja vähemmästä. Tieto on verrattavissa tähän erikoistumiseen. Ymmärtäminen on katsomista laajemmin ja kauempaa, nähdä asioiden todellinen luonne ja kokonaisuus, konteksti. Maailman ja teknologian hurjassa kehityksessä ihmisten rooli työnteossa ja sen myötä tarve erilaiselle asiantuntijuudelle. Andersonin mukaan teknologian kehittyminen on mahdollisuus ihmiselle olla inhimillisempiä kuin koskaan ennen, ja siinä puhuminen on olennaisessa osassa. Kyky tuoda uusia ideoita katsoa kokonaisuuksia sekä omia mielipiteitä on tärkeää kaikille. Päätöksiä tehdään nopeasti ja on olennaista saada oma erikoistieto muiden saataville ja vakuuttaa heidät siitä, miksi sillä on väliä. Nykyään hyvä puhe saattaa levitä tunneissa ympäri maailman ja sillä on mahdollisuus laajentaa muiden maailmankuvaa sekä sytyttää kipinä muutokseen. Kirjasta jää myös rohkaiseva tunne: jokainen jolla on sanottavaa, voi oppia puhumaan niin, että se jättää jäljen.

Aihetunnisteet:

Vuoden raivaaja 2019

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close