Thomas Erikson on mies kirjan takana, jonka vuoksi minäkin näen ihmiset eri väreinä. Idiootteja siellä, idiootteja täällä. Erikson on myös mies, jonka mielestä psykopaatteja on kahdesta neljään prosenttia koko väestöstä. Suomessa psykopaatteja on siis reilu 100 000 joten Proakatemiallakin näitä pitäisi siis löytyä. Psykopaatit ympärilläni-teos on kirja, joka herättää pelon ja epäuskon sekaisia tuntemuksia. Psykopaatteja kuljeskelee ympärillämme vaanien seuraavaa uhria. Erikson kertookin, että kolme neljästä psykopaateista on miehiä. Tosin naispuolisia psykopaatteja ei välttämättä tunnisteta yhtä hyvin, koska heidän käyttäytymismallinsa eroaa huomattavasti miesten käytöksestä eivätkä he sen vuoksi aina jää kiinni. Erikson itse kertoo joutuneensa psykopaatin hampaisiin. Tämä henkilö onnistui pilaamaan hänen suhteensa omaan perheeseen ja lannistamaan hänet kokonaan. Voimavarat olivat kovalla koetuksella Eriksonin yrittäessä päästä tästä psykopaatista eroon. Lopulta se onnistui.

Yleisesti psykopaatit ovat pidettyjä, hyväkäytöksisiä ja kaikkien kavereita. Psykopaatit osaavat rakentaa itselleen kulissin, jota he pystyvät ylläpitämään erittäin hyvin. Karismaattisuus, kohteliaisuudet ja yleisesti superviehättävät olemus ovat piirteitä jotka aiheuttavat ihailua muiden keskuudessa. Hurmaavat piirteet ja kokonaisuus saattavat vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta.. ja yleensä näin se onkin. Ihmisyydestä on tosiasiassa jäljellä vain rippeet. Aikaisemmin kerrotut ominaisuudet, tavat ja taidot ovat opittuja tai tiedostettuja tapoja saada oma tahto läpi keinoja kaihtamatta. Psykopaateille epäominaisia tuntemuksia, kuten empatiaa, sääliä ja katumusta pystyy opettelemaan ja jatkuvalla harjoittelulla ne saadaan näyttämään aidoilta tunteilta. Manipulointi ja uhrin heikkouksien hyödyntäminen psykopaatin omaksi eduksi ovat hänen toimintansa tarkoitus. Psykopaateilla ulkokuori on lähes virheetön eikä heistä kuultuja pahoja asioita kukaan halua ottaa kuuleviin korviinsa.  Tämän vuoksi parisuhteissa psykopaattien puolisot jäävät valitettavan usein yksin.  Psykopaatit ympärilläni-teoksen mukaan oman käytöksen tiedostaminen on ainoa tapa välttää manipuloiduksi tuleminen. Tämä kyseinen teos edesauttaa omien piirteiden tunnistamisen.

Psykopatia ei ole sairaus vaan synnynnäinen persoonallisuuden häiriö. Persoonallisuushäiriöt ovat muuttumattomia ajatus- ja käyttäytymismalleja, jotka näkyvät etenkin sosiaalisissa suhteissa. Eriksonin mukaan psykopaatiksi kukaan ei vaan yhtäkkiä pysty muuttumaan eikä psykopaatti tulee ikinä muuttmaan “normaaliksi”. Tulee kuitenkin muistaa, ettei jokainen tökeröltä vaikuttava tyyppi ole kuitenkaan psykopaatti. Erikson listaakin kirjassaan 20 tyypillistä piirrettä psykopaatille. Näitä ovat mm. kovuus, puheliaisuus, tunteettomuus, väkivaltaisuus, huijaaminen, patologinen valehtelu ja lipevä käytös. Psykopaatti osaa saada uhrinsa maksamaan esimerkiksi omat vuokransa ja silti saada uhrin tuntemaan riittämättömyyttä ja kyseenalaistamaan omia tekojaan oikeiksi.  Psykopaatti ei kadu omaa käytöstään koska koskee olevansa voittamaton sekä vahva persoona. Jokainen narsisti ei ole psykopaatti mutta jokainen psykopaatti on narsisti.

Psykopaatteja toimii keskiarvoa enemmän mm. johtotehtävissä. Johtotehtävät viehättävät psykopaatteja muita enemmän, koska johtotehtävät yleisesti tarjoavat valtaa, rahaa, mainetta ja kunniaa. Esimiehenä psykopaatti voi halutessaan terrorisoida omia johdettaviaan ja pahimmillaan lopettaa tämän urakehityksen. Kollegana psykopaatti harvoin näyttää todellista minäänsä. Psykopaatti on tietoinen, miten muilla menee, mutta loppujen lopuksi kukaan ei tiedä hänestä yhtään mitään. Muita ammatteja, joissa psykopaatit Eriksonin mukaan viihtyvät, ovat mm. juristi, poliisi, uskonnollinen johtaja tai valtion virkamies. Erikson kirjoittaa teoksessaan Bill Clintonin olevan psykopaatti. Hän perustelee tämän seuraavasti: sympaattinen, myötätuntoinen, mukava, hyvä puhuja ja luotettava persoona joka kuitenkin harrasti irtosuhteita. Erikson listaa teoksessaan myös muita henkilöitä, jotka sopivat psykopaatin kuvaukseen. Kirjaa lukiessaan tulin itsekin ajatelleeksi että: “Kyllähän tämä varmaankin pitää paikkaansa. Kyllä se Clinton on täysi psykopaatti.” Hetkinen.. onko tämä sittenkään täysin perusteltua?

Jotta Psykopaatit ympärilläni-kirjaa ja sen sanomaa pystyy käsittelemään, tulisi ensin olla luettuna Eriksonin aiempi teos: Idiootit ympärilläni. Erikson käsittelee osittain psykopaatteja samoin värikoodein kuin aiemmassa teoksessaan. Kun aletaan miettimään noita persoonallisuutta tarkoittavia värejä, hallitseva punainen voidaan leimata helposti psykopaatiksi. Eri käyttäytymismalleja edustavat ihmisten kuitenkin altistuvat eri tavalla psykopaattien manipulaatiolle. Psykopaatit voivatkin sen vuoksi edustaa ”mitä väriä tahansa”. Hiljainen vihreä tai analysoiva sininen voivat aivan yhtälailla olla mieleltään sairaita kuin idearikas keltainen tai helposti ärsyyntyvä punainen.

Jos sanon, että Proakatemialla yli puolet opiskelijoista ovat lukeneet, tai ainakin kuulleet Thomas Eriksonin aiemmasta kirjasta ”Idiootit ympärilläni”, en usko olevani kovinkaan kaukana totuudesta. Kirjan värityypit aiheuttavat edelleen naurahteluja ja luokitteluja eri tiimeissä ja niiden jäsenissä. Persoonallisuuspiirteisiin pohjautuva kommunikaatio-opas oli hitti kansainvälisestä myös Proakatemian ulkopuolella. Mikäli juuri tätä ”Psykopaatit ympärilläni”-kirjaa luettaisiin samalla tavalla urakalla, alkaisimmeko näkemään teoksen nimen mukaisesti psykopaatteja ympärillämme?

Jos itse huomaa sopivansa kirjan kuvaukseen psykopaatista, ei Eriksonin mukaan kannata kuitenkaan huolestua. Psykopaatit eivät nimittäin itse kyseenalaista omia toimintojaan. Vaikka Erikson on luonut kirjoillaan itselleen näyttävän näkyvyyden ja saanut huomiota teoksillaan, voimmeko silti tämän perusteella alkaa tekemään diagnooseja kanssaihmisistä? Eikö ole vaarallista alkaa syytellä pomoaan tai puolisoaan psykopaatiksi vain yhden kirjan perusteella? Onko eettisesti oikein leimata tiimikaveria, tai ylipäätänsä ketään, käytöshäiriöiseksi? Tulee muistaa, että Erikson ei ole psykologi tai psykiatri, hän on konsultti, puhuja ja ennen kaikkea kirjailija. Kirjailijoiden teoksien tarkoitushan on luoda mielikuvia, elämyksiä ja puheenaiheita.