Alkusanat

Tässä esseessä tuon esiin, mitä tarkoittaa psykologinen pääoma ja miten sen voi valjastaa käyttöönsä. Psykologinen pääoma sisältää osa-alueita, jotka liittyvät yksilön suoriutumiskykyyn erilaisissa tilanteissa niin elämässä kuin työssä. Käyn läpi nämä neljä osa-aluetta teorian kanssa sekä tarjoilen mukaan omaa pohdintaani jokaiseen liittyen. Teorian kautta tuon esiin, miten näitä neljää asiaa voi kehittää ns. yleisellä tasolla ja kolmannessa luvussa pohdin, mitä kehittymismahdollisuuksia Proakatemia minun mielestäni parhaimmilaan tarjoaa.

1 MITÄ ON PSYKOLOGINEN PÄÄOMA?

Pääoma mielletään usein rahaan liittyväksi käsitteeksi. Kuitenkin nykypäivänä puhutaan lisäksi inhimillisestä, kulttuurisesta sekä sosiaalisesta pääomasta. Työelämässä nämä pääomat tarkoittavat muun muassa sitä, että yhdessäkään organisaatiossa raha tai menestys ei tule pelkästään hyvin toimivilla laitteilla, välineet eivät toimi ilman käyttäjiä eikä toisaalta käyttäjien huippuosaaminenkaan enää riitä. Sosiaalista pääomaa tarvitaan myös eli käytännössä se tarkoittaa, että on oltava asiakkaita ja verkostoja. (Heikkilä, Leppänen & Rauhala 2013.)

Otan yllämainittujen pääomien rinnalle tarkasteluun psykologisen pääoman. Heikkilän, Leppäsen ja Rauhalan (2019, 34) mukaan psykologista pääomaa on esimerkiksi yksilön usko omiin kykyihin, sinnikkyys jatkaa vaikeissakin tilanteissa sekä optimistinen asennoituminen tulevaisuuteen.

Psykologisen pääoman malli HERO – suomeksi TOSI, jonka on alun perin luonut Fred Luthans, koostuu neljästä eri osa-alueesta (Heikkilä ym. 2013):

• HOPE = toivo
• EFFICACY = itseluottamus
• RECILIENCY = sinnikkyys
• OPTIMISM = optimismi

Seuraavaksi käyn läpi, mitä nämä osa-alueet tarkoittavat ja essee etenee jatkossa suomalaisen version TOSI:n järjestyksessä eli toivo, optimismi, sinnikkyys sekä itseluottamus. Jokaisen osa-alueen kohdalla on lisäksi pohdintaa siitä, miten nämä näkyvät Proakatemian maailmassa minun mielestäni.

1.1 Toivo

Positiivinen motivaation tila, jossa on tavoitteeseen kohdennettua energiaa sekä polkuja, joiden avulla tavoitteet saavutetaan (Avolio, Luthans, Peterson, Walumbwa & Zhang, 2011). Toivo siis varmistaa, että ihminen saavuttaa päämääränsä – se on yhdistelmä tahtoa ja keinoja toteuttaa omat tavoitteet. Yksinkertaisesti voidaan sanoa, että toivo rakentuu tahdonvoimasta ja keinovoimasta. Psykologisen pääoman näkökulmasta toivo on proaktiivista yksilön ajattelua, toimintaa ja nimenomaan myönteisiä tunteita. Toivo tarkoittaa lisäksi sitä, että muutetaan omia tavoitteita tarpeen vaatiessa, esimerkiksi olosuhteiden muutosten sitä edellyttäessä. (Heikkilä ym. 2013.)

Toiveikas työntekijä on itsenäinen ajattelija, joka kaipaa vapautta toteuttaakseen itseään. Hän on luova ja hänet tunnistaa kyvystä ajatella laatikon ulkopuolelta, samalla hän on haka pysymään tiukasti budjetissa. Toiveikas johtaja puolestaan on suunnitteleva ja organisoiva yrityksen kasvun voima. Hän kontrolloi asettamalla tarkkoja ja tiukkojakin tavoitteita. Toiveikkaan johtajan on oltava kuitenkin tarkkana, sillä liian sääntöorientoituneessa organisaatiossa, jossa ihmiset saavat vain yhden tavan tehdä asioita, he menettävät vähitellen luovuutensa ja turhautuvat. (Heikkilä ym. 2013.)

Itse olen kokenut tavoitteiden asettelun paikoin haastavaksi täällä Proakatemialla, jossa on paljon mahdollisuuksia kokeilla erilaisia asioita. Toisaalta kun perinteisen ammattikorkeakoulun kurssiohjelma puuttuu, täällä pitää itse aika paljon pohtia, mitä haluan oppia ja mitä tavoitteita asetan itselleni. Lisäksi mitä pidemmälle opinnoissa menen ja mitä enemmän tiiminä teemme yhdessä, sitä enemmän saan oppia ja kehityn ihmisenä. Tämä taas vaikuttaa siihen, millaiset tavoitteet ovat milloinkin ajankohtaisia. Koen myös, että kun tavoitteet ovat selvillä, oma tahdon- ja keinovoimanikin on pitkälti yhteydessä mm. siihen, millainen luottamus tiimin jäsenten välille on syntynyt sekä tiimissä vallitseva ilmapiiri. On helppoa olla sitoutunut tavoitteeseen ja keinojakin löytyy, kun ympärillä on innostavia ihmisiä, joilta saa tarvittaessa apua ja tukea. Jos taas tuntee olonsa ulkopuoliseksi tiimissä, on vaikeaa sitoutua tavoitteisiin, jotka pohjautuvat osittain myös tiimin tarpeisiin.

Roiman ensimmäisenä keväänä tavoitteenani oli esimerkiksi tiimiytyminen ja totuttelu uudenlaiseen arkeen. Nyt taas syksyllä tavoitteeni ovat muodostuneet myös osittain sen mukaan, mitä vaatimuksia Roimalta on jäsenilleen tullut. Esimerkiksi syksylle saimme eräpäivät, mihin mennessä on oltava rahaa x määrä Roiman tilillä. Tätä kautta asetin itselleni tavoitteen ”hanki projekteja, joista saa Roimalle rahaa”. Lisäksi olen miettinyt oppimiseeni liittyviä tavoitteita, esimerkiksi haluan oppia lisää talouteen liittyvistä asioista. Tavoitteita voi siis olla mielestäni erilaisia – puhtaan itsekkäästi vain omia mutta myös pohjautuen tiimin tarpeisiin.

1.2 Optimismi

Avolio ym. (2011) mukaan optimismi on kehitettävä taito, jonka avulla odotetaan ja suhtaudutaan positiivisesti tulevaisuutta kohtaan. Se on siis uskoa myönteisiin lopputulemiin ­– toisin kuin usein uskotaan, se ei ole haihattelua tai todellisten asioiden pakoa. Psykologisessa pääomassa käytetään myös käsitettä ”realistinen optimismi”, jolla tarkoitetaan optimistisuuteen liittyvää ajattelua, motivaatiota ja tunteita. Se on taitoa nähdä asioiden onnistuvan niin nykyhetkessä kuin tulevaisuudessakin. Siihen kuuluu myös ajattelun, suunnitelman ja toiminnan realistinen tarkastelu. (Heikkilä ym. 2013.)

Optimistinen henkilö selviytyy paremmin vastoinkäymisistä, on sinnikäs ja työskentelee ahkerasti. Samalla kun optimistinen asiakaspalvelija luo asiakkaisiinsa tehokkaasti yhteyksiä, optimistinen myyjä pärjää työssään 56% paremmin kuin pessimistinen. Positiivisesti elämään suhtautuva johtaja ruokkii työntekijöidensä positiivisuutta ja inspiroi heitä elämään myönteisesti. Kuitenkin liiallinen positiivisuus menettää helposti merkityksensä – vaikkapa jatkuvaa kehumista lakataan pitämästä aitona. (Virolainen & Virolainen 2016.)

Proakatemialla optimistisuus näkyy mielestäni siinä, miten tiimin jäsenet suhtautuvat tulevaisuuteen tai vaikkapa mitä asioita he odottavat opiskeluajalta. Proakatemian ”luota prosessiin” -ajattelutapa on minusta hyvä esimerkki realistisesta optimistisuudesta. Ideaalitapauksessa me luotamme siihen, että asiat tulevat onnistumaan vaikka aluksi moni seikka tuntuu epävarmalta ja ehkä pelottavaltakin. Uskallamme mennä epämukavuusalueelle ja ajattelemme, että hyvin se menee. Toisaalta voimme ajatella, että menipä tämä juttu sitten hyvin tai huonosti, olemme täällä oppimassa ja kehittymässä.

1.3 Sinnikkyys

Sinnikkyys on valmiutta toipua ja palautua niin vastoinkäymisistä, konflikteista ja epäonnistumisista, kuin myös positiivisista tapahtumista, kuten joissakin tapauksissa lisääntyneestä vastuusta (Avolio ym. 2011). Sinnikäs ihminen vastustaa asioiden kesken jättämistä, kestää omia vaikeita tunteita ja joustaa muutostilanteissa. Sinnikkyys nähdään myös asiana, jossa ymmärretään oman toiminnan vaikutus ja seuraukset muille ihmisille sekä maailmalle. (Heikkilä ym. 2013.)

Jos mietin sinnikkyyttä Roimassa, asioiden hoitaminen loppuun asti liittyy pitkälti siihen, kenelle ollaan vastuussa. Mikäli kyseessä on tiimin yhteinen määräaika, niin yksilöiltä löytyy useimmiten sinnikkyyttä suoriutua tehtävistään ja hoitaa asiat loppuun asti. Omalla kohdalla on todellakin niin, että jos kyseessä on tehtävä, josta vain minä olen itselleni vastuussa, on todella helppoa jättää tiukan paikan tullen asia kesken. Itse en henkilökohtaisessa elämässäni kestä kovinkaan hyvin vaikeita tunteita, enkä palaudu hyvin epäonnistumisista tai vaikeista tilanteista. Jos asiaa katsotaan tiimin näkökulmasta, esimerkiksi epäonnistumisesta innovointihaasteessa on helpompi palautua yhdessä tiiminä. Tässä tapauksessa tiimihenki on omalla kohdalla ainakin merkittävä tekijä, joka erottaa yksilön sinnikkyyttä yksin ja yksilön sinnikkyyttä tiimissä.

1.4 Itseluottamus

Itseluottamus on sitä, että henkilö luottaa omiin kykyihinsä suunnata motivaationsa, käytettävissä olevat resurssit sekä toiminta tietyssä tehtävässä suoriutumiseen ja lisäksi siinä onnistumiseen. Itseluottamus ei ole yksittäinen tunne, vaan olotila. Henkilöt, joilla on itseluottamusta asettavat korkeita tavoitteita, ottavat vaikeampia tehtäviä hoitaakseen, saavat energiaa haasteista sekä ovat itseohjautuvia. (Heikkilä ym. 2013.)

Itseluottamusta, niin kuin muitakin TOSI:n osa-alueista voi kehittää, se ei ole ihmisen persoonallisuuden piirre, joka pysyisi ja olisi aina totta jokaisessa asiassa. Se on ympäristön vaikutuksille altis voima ja ihmiset luottavatkin kykyihinsä eri tavoilla, erilaisissa ympäristöissä. Itseluottamus voi siis samaan aikaan olla toisella elämän alueella korkea ja toisella taas heikko. (Heikkilä ym. 2013.)

Se, että ihmiset luottavat kykyihinsä eri tavoilla riippuen ympäristöstä, on ainakin omassa elämässäni näkynyt hyvin selkeästi. On minusta hyvin loogista, että kokemus tuo varmuutta ja tuttuus tuo turvaa. En ole vielä kertaakaan kokenut niin suurta itseluottamusta Roimassa tai Proakatemialla, mitä koen omassa työssäni boudoir-valokuvaajana. Mistä tämä voisi johtua? Tein tätä varten kuvan, jossa toisella puolella on yksinyrittäjyys kuvaamassa valokuvaustyötäni ja toisella puolella tiimiyrittäjyys kuvaamassa Roimaa ja Proakatemiaa yleisesti. Kuvan sisällön tiivistääkseni: vahvempi itseluottamukseni valokuvaustyössä perustuu pitkälti kokemuksen tuomaan varmuuteen – tiedän, mitä olen tekemässä.

Kuva 1. Itseluottamukseen vaikuttavat tekijät. Oma näkemykseni asiasta.

2 PSYKOLOGISEN PÄÄOMAN KEHITTÄMINEN YLEISESTI

Meissä ihmisissä on valtava määrä potentiaalia, jota voi kehittää. Meitä ei ole vangittu yhteen ja tiettyyn persoonallisuustyyppiin. Tutkimukset ovat kuitenkin löytäneet viisi ydinpiirrettä, jotka säilyvät melko pysyvinä koko elämän:

• ulospäinsuuntautuneisuuden määrä
• tunteisiin reagointi
• yhteistyökykyisyys
• tunnollisuus ja tarkkuus
• avoimuus uusille kokemuksille. (Heikkilä ym. 2013.)

Emme ehkä voi muuttaa ydinpiirteitämme, jotka ohjaavat käyttäytymistämme sekä toimintaamme eri tilanteissa, mutta voidaan kuitenkin sanoa, että onnistumisiamme ohjaavat muutkin tekijät. Onnistumisiamme selittää 50 % pysyvät luonteenpiirteemme eli kasvatuksemme ja perimämme (kaavio 1), toinen puolikas muodostuu 10 % tilanteesta, jossa toimimme sekä loput 40 % mielentilasta, jolla kohtaamme tilanteet. Psykologisen pääoman elementit toivo, optimismi, sinnikkyys sekä itseluottamus sen sijaan ovat tunnetiloja ja mielialoja, joihin voimme vaikuttaa erilaisilla mielen harjoittamisen menetelmillä. (Heikkilä ym. 2013.)

Kaavio 1. Onnistumisen elementit (Heikkilä ym. 2013).

2.1 Toivon, optimismin, sinnikkyyden ja itseluottamuksen kehittäminen

Toivoa eli tavoitteiden saavuttamisen tahdonvoimaa on havaittu voitavan kehittää tavoitteiden asettamisen kautta. Toivon konseptiin liittyy vahvasti usko siitä, että yksilöt haluavat saavuttaa tavoitteita. Tavoitteissa korostetaan lähestymistapaa, jossa ”mennään jotakin kohti” eikä niinkään mennä poispäin jostakin. Ideaalisessa tilanteessa työelämän kontekstissa tavoitteita voidaan mitata, ne ovat tarkkoja, saavutettavissa olevia, merkityksellisiä ja aikaansidottuja. Tavoitteiden tulee olla selkeästi kommunikoituja sekä pienempiin osiin pilkottavissa. Pienempien välitavoitteiden saavuttaminen voi olla motivaation kannalta avain asemassa, sillä välietappien saavuttaminen kannustaa tavoitteen saavuttamisessa. (Ohlin, 2017.)

Optimismin kehittämiseen liittyy selkeästi menneestä ajasta irti päästäminen. Keskittymällä nykyhetkeen ja näkemällä tulevaisuuden mahdollisuutena, muutamme fokuksemme pois menneisyydestä – tämä tapahtuu harjoitusten avulla. Nimittäin sillä, miten arvioimme menneisyyttämme, on suuri vaikutus odotuksiin tulevaisuudesta. (Ohlin, 2017.)

Sinnikkyyttä voi kehittää harjoittamalla kykyä kohdata todellisuus sellaisena kuin se on. Sen sijaan, että ajattelisi kerta toisensa jälkeen ”kyllä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu”, voimme suhtautua vaikeaan todellisuuteen realistisesti – tärkeintä on myös hyväksyä tilanne. Sinnikkyyttä lisäävät myös merkityksellisyyden löytäminen elämässä, sekä kyky toimia muuttuvissa tilanteissa. (Ohlin, 2017.)

Itseluottamusta voi harjoittaa esimerkiksi keskittymällä menneisyydessä tapahtuneisiin onnistumisiin. Näitä jo tapahtuneita onnistumisia voi käydä läpi; mitä tekijöitä, piirteitä ja vahvuuksia silloin käytin, jotta onnistuminen tai menestys tapahtui. Myös se, että näkee samankaltaisen ihmisen ylittävän esteitä, voi saada ”minäkin pystyn tähän” -ajatuksen aikaan ja siten lisätä itseluottamusta. Itseluottamusta voi kerätä myös luomalla tilanteita, jossa on hyvin todennäköistä onnistua ja saada hyvä kokemus. (Ohlin, 2017.)

3 ITSENSÄ KEHITTÄMINEN PROAKATEMIALLA

Proakatemialla tuodaan alusta asti esiin tekemällä oppiminen, niin valmentajien kuin muiden tiimiyrittäjien toimesta. Niinhän se on, olemme oppimassa käytännön kautta yrittäjyydestä ja tiimijohtamisesta. Sen lisäksi, että opimme noista asioista, opimme väistämättä myös itsestämme. Itse koin, että ensimmäinen haaste itseluottamukseni kanssa tuli jo ensimmäisenä syksynä. Omassa ystäväporukassa olen monesti se ”näkyvin ja kuuluvin” -tyyppi. Proakatemialla olikin kymmeniä näitä ihmistyyppejä, enkä ollutkaan enää sellainen tässä ympäristössä. Itseluottamusta olen kasvattanut pikku hiljaa, nyt alkaa hieman se oma paikka löytymään ja uskaltaa jo luottaa omiin kykyihin enemmän.

Olen kasvattanut luottoa omiin kykyihin myös menemällä epämukavuusalueelle, isoin tällainen kokemus on tähän mennessä ollut baarityöntekijänä oleminen Nokia Arenalla MM-kisoissa. Ensinnäkin en olisi ikimaailmassa yksin päättänyt lähteä tuollaiseen työhön mukaan. Roima päätti tiiminä lähteä tekemään noita vuoroja MM-kisoihin, joten minäkin lähdin. Ja pelotti ihan sikana. Itseluottamukseni kasvoi valtavasti tuon keikan jälkeen, koska se oli kaikin puolin onnistunut. En voi siis muuta kuin yhtyä siihen, että kehitys tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella. Helppoa se ei vain ole ja vaatii todella paljon sinnikkyyttä.

Sinnikkyyden suhteen kokemukseni on se, että tiimin tuesta on järjettömän suuri apu. Kun tehdään yhdessä tiiminä, vastuu on jaettu useammalle ja sitä kautta tulee ajatus ”olemme tässä yhdessä”. Uskon, että jos kaikki tiimin jäsenet ovat sitoutuneita ja motivoituneita, päästään paitsi parempiin tuloksiin mutta myös helpommin yli vastoinkäymisistä. Proakatemialla pääsee vaikeista tilanteista yli, kun suhtautuu niihin oppimiskokemuksina. Akatemialla myös väistämättä tulee haastavia tilanteita, joissa voi hetkittäin haluta painua maan alle piiloon tai luovuttaa kokonaan. Sitä ei todennäköisimmin tee, koska sekä on halu kehittyä ja oppia, että tiimiltä tuleva paine onnistua.

Optimistisuus mielestäni lisääntyy myös jokaisen onnistumisen ja epäonnistumisen jälkeen, koska asenne ”kaikesta on selvitty” ruokkii tulevaisuuden uskoa. Realistisen optimistisuuden kasvattamiseksi on uskallettava heittäytyä tekemään projekteja. Tosin parhaiten optimistisuutta kehittää minusta itseluottamuksen lisääntyminen – mitä parempi itseluottamus, sitä parempi usko, että kaikki menee hyvin. Minusta yksi hyvä keino kehittää optimistisuutta, on tehdä taustatyöt kunnolla. Ei pelkästään luoteta prosessiin, vaan varmistetaan haastamalla ja pohtimalla käytännön asioita, että asiat tulevat menemään hyvin. Vähennetään riskejä ja keskitytään, mihin voimme varautua tässä hetkessä. Huomisesta ei oikeasti voi tietää, mutta siihen voi varautua.

Tavoitteiden asettamisessa ja niihin pyrkimisessä Proakatemialla on annettavaa siinä mielessä, että tiimillä on usein oppimistavoitteita, rahallisia tavoitteita, projektitavoitteita ja niin edelleen. Projektityöskentelyssä voimme harjoitella erilaisia keinoja mitata tavoitteitamme ja oppia siitä, miten vaikkapa rahallisia tavoitteita voi seurata välietappien avulla. Omien tavoitteiden asettamisessa auttaa huomattavasti, että tietää mitä haluaa saavuttaa ja itsetutkiskelusta on tähän hyötyä.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan oli sitten kyse, mistä tahansa psykologisen pääoman osa-alueesta, uskon tiimityön voimaan. Tiimissä on helpompi saada rohkeutta lähteä sellaisiin asioihin mukaan, joihin ei yksin lähtisi. Tiiminä on luontevampaa olla niitä asioita, joita ei yksin olisi. Luotan varmemmin itseeni tiimin kannustaessa. Haluan olla hyvä tiimiläinen ja päästä tavoitteisiin. Uskon, että asiat järjestyy, kun aina on apua tarjolla – sitä pitää vain pyytää. Proakatemian voi mieltää ns. 3,5 vuoden kehittymisjaksona, jolloin minusta tulee versio 2.0 valmistuttuani ja kehitys toki jatkuu akatemian jälkeenkin. Akatemialla voi monen asian pistää oppimisen piikkiin ja suhtautua siten moneen asiaan kevyemmin.

Psykologisen pääoman saralla huojentavaa on se, että sitä voi kehittää ja se tulee kehittymään kokemusten ja vuosien myötä. Meidän jokaisen tiimityötä tekevän tulisi miettiä, miten saamme parhaiten hyödyn niin omasta kuin muidenkin psykologisesta pääomasta ja miten voimme tulevina johtajina kehittyä psykologisen pääoman valjastamisen saralla.

Lähteet

Mielen voima työssä. Virolainen, I. & Virolainen, H. 2016. Helsinki: Viisas Elämä Oy.

Psycap: Psycap 101: Your Guide to Increasing Psychological Capital. Ohlin, B. 2017. Positivepsychology.com. Luettu 28.9.2022. https://positivepsychology.com/psychological-capital-psycap/

Psychological capital and employee performance: A latent growth modeling approach. Wiley online Library. Avolio, B., Luthans, F., Peterson, S., Zhang, Z. & Walumbwa, F. 2011. Vaatii käyttöoikeuden. Luettu 26.9.2022. https://onlinelibrary-wiley-com.libproxy.tuni.fi/doi/full/10.1111/j.1744-6570.2011.01215.x

Pääasia. Organisaation psykologinen pääoma. Bisneskirjasto. Heikkilä, A., Leppänen, M. & Rauhala, I. 2013. Alma Talent Oy: Helsinki.