Proakatemiasta Zero Waste – “Eikö tähän kestävämpää ratkaisua keksi?” 

Kirjoittajat: Tuomas Kuusisto, Tommi Riikonen & Samuli Viitanen

Perjantaina 22.4.2022 Proakatemialla järjestettiin Tiimidiilipäivä Zero Waste -hengessä. Toimeksiantajamme Ekokumppanit halusi tiimeiltä ideoita Zero Waste kulttuurin edistämiseen Proakatemialla. Tiimeillä oli päivä aikaa innovoida ratkaisuja ja päivän päätteeksi stagella esiteltiin valmiit ideat, jotka pisteytettiin ja arvoitiin toimeksiantajan toimesta. Päivä herätti meidät miettimään, miten oikeasti voisimme tehdä Proakatemiasta kestävämmän paikan. Ideat vaihtelivat kierrätyspäivistä lainatavaroihin ja vastuullisuuskilpailusta huutokauppaan. Tiimidiilipäivän innoittamana päätimme pohtia tässä esseessämme Zero Waste –kulttuuria Proakatemian näkökulmasta. Tiimidiilipäivän rap-showssa Emmi Empiriasta riimitteli: “Tiskikonekaan ei pyöri ilmaiseksi, eikö tähän kestävämpää ratkaisua keksi?” (Salminen & Kuusisto 2022). Keksimmehän me! 

Mikä on Zero Waste? 

Zero Waste –ajattelussa ympäristövastuuta lähestytään jätemäärän vähentämisellä mahdollisimman lähelle nollaa. Suomessa ajattelu on näkynyt toistaiseksi vain yksittäisten vaikuttajien elämäntapana, mutta maailmalla sitä on hyödynnetty esimerkiksi pohjana kestävään tulevaisuuteen ja ympäristöön keskittyvissä koulukonsepteissa. Suomalaisiin kouluihin Zero Waste -ajatteluun pohjautuvaa konseptia on tuonut Ekokumppanit oy. (Virtanen 2019, 2) 

Zero Waste-ajattelu liittyy ilmiönä viime vuosien ympäristöheräämiseen. Jatkuvan talouskasvun ja tuloksenteon keskellä ihmiset ovat havahtuneet miettimään maapallon kantokykyä kaiken kulutuksen keskellä. Ilmastonmuutoksesta tiedettiin jo 1980-luvulla, mutta vasta 2000-luvulla ilmastonmuutos tuli suuren yleisön tietoisuuteen (Sommar 2019). Viime vuosina ilmastonmuutoksen torjuntaan ja kulutustottumusten muuttamiseen on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Erityisesti puhutaan hiilijalanjäljestä, joka aiheutuu “suoraan tai välillisesti toiminnoista tai tuotteista niiden koko elinkaaren aikana kulutuksen näkökulmasta tarkasteltuna” (Lettenmeier, Akenji, Toivio, Koide & Amellina 2019, 13). Sitran selvityksessä numero 148 mainitaan kolme keskeistä lähestymistapaa hiilijalanjäljen pienentämiseen. Ne ovat “kulutuksen määrällinen vähentäminen, tehokkuuden parantaminen ja kulutusmuodon muutos” (Lettenmeier ym. 2019, 45). 

Kulutuksen määrälliseen vähentämiseen perustuvan Zero Wasten ideana on lyhykäisyydessään saada jätteiden määrä mahdollisimman pieneksi. Jokaista hankintaa voi pohtia etukäteen ja miettiä, mitä jätettä syntyy ja onko se kierrätettävissä. Lähtökohtana on kuitenkin se, ettei jätteitä syntyisi. Vaikka kierrätys onkin tärkeää, turhaa kulutusta on helppo lähteä vähentämään ongelman alkulähteiltä. 

Kenen jätettä?  

Yrityksillä päästöt syntyvät monista eri lähteistä. Ensisijaisesti yrityksen/yhteisön päästöiksi lasketaan liiketoiminasta johtuvat päästöt. Liiketoimintaan tavallisesti lasketaan suorat ja epäsuorat päästöt. Suoria päästöjä on suoraa yrityksen toiminnasta johtuvat päästöt esimerkiksi koneiden ja ajoneuvojen hiilidioksidipäästöt sekä kaikki kiinteistön alueella tapahtuvat hiilipitoiset lämmitysjärjestelmät muun muassa öljy- ja hakelämmitys. Epäsuoriin päästöihin puolestaan lasketaan muualta tulevat lämmitysmuodot esimerkiksi sähkö. Se ei aiheuta päästöjä suoraa kiinteistön alueella, mutta jostain se sähkökin täytyy tuottaa ja esimerkiksi Helsingissä käytetään paljon kivihiiltä. Epäsuoriin päästöihin lasketaan myös jätteet, työmatkaliikenne ja kuljetus- ja liikematkat. (Heinilä, Ekokompassi.n.d.) 

Jätteiden kanssa asian voisi kuvitella olevan yksinkertaisempi, mutta mikä lasketaan yksilön ja mikä yhteisön jätteeksi. Jos hyvin teoreettisessa tilanteessa ostaa koulumatkalta suklaapatukan ja syö sen hississä matkalla yläkertaan ja laittaa kääreen Akatemian roskakoriin, onko se yksilön vai yhteisön roska? Akatemian roskia tulee yksi lisää, mutta roska ei kuitenkaan johtunut yhteisön toiminnasta, vaan kiireessä lähteneen nälkäisen opiskelijan toiminnasta. Yksinkertainen ratkaisu olisi tietysti syödä aamupala kotona ja välttyä ylimääräiseltä jätteeltä, mutta asia ei aina ole niin yksinkertainen. Ennakointi on todella tärkeää jätteen ja päästöjen vähentämisessä. Ennakoida voi omassa arjessa muun muassa liikenteessä ja eväiden avulla suunnittelemalla asioita tarkasti etukäteen. Tiimit voivat ennakoida esimerkiksi tilattavien tuotteiden menekkiä, jotta esimerkiksi pilaantuvia tuotteita ei jää yli. 

Ongelmaa voi pohtia myös korkeammalla tasolla, jos ostaa sähköauton ja lataa sitä hiilivoimalan tuottamalla sähköllä onko tilanne muuttunut ollenkaan? Jälleen yksinkertainen ratkaisu monimutkaiseen ongelmaan on ladata autoa uusiutuvalla energialla, mutta se on hyvin vaikea toteuttaa Suomessa. Uusiutuvan energian tuottaminen talvella on hyvin vähäistä luonnonolosuhteidemme takia. (FIngrid n.d.) 

Tiimiyhteisö akatemialla on hyvin monella tavalla epätavallinen yhteisö. On vaikea määrittää mitkä jätteet syntyvät opiskelusta ja mitkä liiketoiminnasta. Jos koulutehtävänä on tehdä esitelmä yrityksen liiketoiminnasta ja se tehdään paperille ja esitelmän jälkeen paperi heitetään pois, onko se yritystoiminnan vai opiskelun jäte? Monissa muissa yrityksissä on erittäin helppoa määritellä mikä on yksilön ja mikä yrityksen tuottama jäte. Kuitenkin Zero Waste -ajattelun päämäärä on minimoida jätteen määrä, joten sinänsä jätteen alkuperällä ei ole väliä. Liika yksilöinti ja erittely voi aiheuttaa erimielisyyksiä ja huonoa tunnelmaa. Tiimi- ja opiskelijakohtainen yksilöinti voi olla myös hyödyllistä, koska terve kilpailu usein parantaa tulosta. 

Zero Waste-projektin läpinäkyvyys  

Zero Waste-haasteen tarkoituksena on minimoida syntyvä jäte ja nimensä mukaisesti saada se nollatasolle. Olisiko siis parempi dumpata akatemialla syntyvät jätteet muihin roskiksiin? Tällöinhän akatemia olisi teoreettisesti roskaton. Onko akatemia silloin zero waste? Ei ole. Näitä ongelmia ei voi siirtää toisten niskaan. Tärkeintä on vähentää ylipäätään jätemäärää, vaikka ei nollaan ikinä päästäisikään. Zero Waste on hieno hanke, jonka eteen kannattaa tehdä töitä, vaikka maali onkin mahdottomuus. Jätettä syntyy aina, mutta me päätämme, kuinka paljon. Kaikki pienetkin onnistumiset ovat aina kotiinpäin ja vähentävät ympäristön kuormitusta.  

Proakatemia kulutusympäristönä 

Proakatemia on normaalin opiskeluympäristöön verrattuna erilainen ympäristö. Isona osana opintojamme ovat normaaliin yritystoimintaan verrattavat projektit. Usein projekteihin liittyy isoja investointeja esimerkiksi materiaalihankintojen muodossa. Monesti tiimiyrittäjien edessä on klassinen tilanne: kotimaista ja vastuullisesti tuotettua tavaraa olisi kyllä tarjolla, mutta hinta on liian korkea. Ulkomailta saa saman tavaran tilattua huomattavasti huokeammalla hinnalla, mutta esimerkiksi toimituksen ja pakkauksen osalta tehdään turhia myönnytyksiä. Riskien ottaminen kuuluu yrittäjän arkeen, mutta tietysti riskien minimointiin pyritään parhaan mukaan. Toiminnan alkuvaiheessa on helppo tehdä päätös olla panostamatta ympäristövastuuseen. Köyhällä yrittäjällä on liian vähän kannusteita vastuullisuuteen. 

Jos palveluun tai tuotteeseen tarvittavaan pakkausmateriaaliin ei ole varaa valita ympäristön kannalta parasta vaihtoehtoa, kannattaa miettiä kuinka kuluttaja voisi pakkaukset kierrättää. Esimerkiksi pahvi ja muovi ovat sellaisia materiaaleja, joita voidaan kierrättää tehokkaasti, ja hiilialanjälki jää pieneksi. Muovipakkaukset, joissa on myös muita materiaaleja kuin muovia eivät yleensä sovi uusiokäyttöön ja päätyvät toistaiseksi energiahyödyntämiseen (Suomen uusiomuovi Oy n.d.). Pakkausmateriaalin valinnassa onkin suositeltavaa käyttää vain yhtä materiaalia. Jos pakkauksessa on useampia materiaaleja, sen lajittelu on kuluttajalle hankalampaa ja pakkaus päätyy helposti energiajätteeseen. 

Toinen merkittävä kulutusongelma Proakatemialla on pakkausmateriaali erityisesti ruuan osalta. Kiireistä elämää elävät yrittäjäopiskelijat suunnittelevat päivärytminsä huonosti ja ruokahalun yllättäessä läheisestä Lidlistä haetaan eineksiä. Pakkausmateriaaleja jää iso kasa kierrätettäväksi. Proakatemialla ei ole muovinkeräystä vaan pakkausmateriaalit päätyvät energiajätteeseen.  

Lidlin ohella käydään myös syömässä lähimmäisessä ravintolassa (Restaurant Frenckell & Piha). Useat siellä käyvät ottavat ruuan mukaan. Ravintolassa on saatavilla kertakäyttöisiä pahvisia astioita, joihin ruoka asetetaan. Ruuan ottaminen mukaan on hyvä keino, jos aikaa ei ole ruokailla paikan päällä tai haluaa ruokailla toisessa yhteydessä. Kertokäyttöisistä astioista syntyy kuitenkin huomattava määrä jätettä. Jos päivittäin 30 Proakatemian opiskelijaa ottaa ruuan mukaan syntyy viikossa 150 käytettyä pahviannosta. Vain puhdas ja kuiva pahvi voidaan laittaa kartonkikeräykseen. Ruokaan sotkeutuneet pahvirasiat, joudutaan laittamaan energiajätteeseen. Kartonginkierrätykseen kuuluvat pahvin lisäksi puhtaat ja litistetyt kartonki- ja paperipakkaukset ja tölkit, aaltopahvi, munakennot, kartonkiset kertakäyttöastiat, paperikassit ja -pussit ja paperirullien hylsyt. Jos pahvia ei pese, se täytyy laittaa energiajätteeseen. Pesemisessä on ongelmana kartongin kastuminen, jolloin se kuuluu taas energiajätteeseen. Kartongin kierrätyksessä saatavasta kartongista tehdään esimerkiksi hylsykartonkia, kuten talous- ja wc-paperirullien hylsyjä. (Lassila & Tikanoja 2022.) Kartongin kaikkia kuituja ei voida kuitenkaan hyödyntää. Kartongin kuitujen kierrätys pienentää kuitujen kokoa ja huonontaa kuitujen kykyä sitoa vettä. Tästä syystä kuidut menettävät osittain niiden ominaisuuksia, joten kartongin kierrätyksen käyttö on rajallista. (Uusitalo 2016, 11.) 

Usein muovi ja pahvi rinnastetaan toisiinsa, kun vertaillaan pakkausmateriaaleja. On totta, että näistä kahdesta pahvi on ekologisempi ratkaisu, kun mietitään pelkkää raaka-ainetta, mutta kuinka hyvin muovi tai pahvi kierrätetään, kertoo vasta, kumpi on parempi vaihtoehto. Pahvin kierrätys mielletään usein kokonaan ongelmattomaksi, joten pahvia käytetään surutta, ajattelematta muita vaihtoehtoja. Ruoka-astiana käytetty pahvi kuitenkin sotkeentuu, joten se ei sovi enää pahvin keräykseen vaan se täytyy lajitella energiajätteeseen. Energiajätettä ei käytetä uudelleen, vaan se poltetaan tavallisen polttoaineen kanssa, jolloin siitä saadaan lämpöä ja sähköä teollisuuteen ja asumiseen. (Kierrätys.info n.d.) Proakatemialla käytetyt pahviastiat löytävät usein likaisuutensa vuoksi tien energiajätteeseen, joten kierrätys prosentti niiden osalta jää pieneksi. 

Pahviastioiden tuhlaamisen vähentämiseksi Proakatemialla voisi olla esimerkiksi yhteiset muoviastiat, jotka on tarkoitettu yhteen sopiviksi Restaurant Frenkcell & Piha:n pahviastioiden kanssa. Niitä voisi pestä ja uusiokäyttää tuhansia kertoja, ilman että syntyisi jätettä. Raaka-aine hankintana muovirasia olisi ympäristön kannalta haitallisempi, mutta pitkän eliniän ja uudelleen käytön ansiosta, se on loppupeleissä parempi vaihtoehto kuin pahvi. Litteä rasia veisi tiskikoneessa vain pienen tilan, joten pesemisestäkään ei syntyisi ylimääräisiä päästöjä.  

Pahvirasioiden tuhlaaminen on vain yksi pieni esimerkki Proakatemian yhteisön Zero Waste -ajattelun ongelmakohdista. Pitää muistaa, että ilmastonmuutoksen torjunta alkaa pienistä teoista niin valtioissa, yrityksissä kuin kotitalouksissa. Tiimidiili- päivänä Motive Osk toi esiin hyvän vertauskuvan: Ihmiset panostavat hyvinvointiin pienillä teoilla askel kerrallaan, mutta huomaavat suuria muutoksia hyvinvoinnissaan. Sama ilmiö tapahtuu myös zero waste -ajattelussa. Jokainen syntymättä jäänyt tai oikein kierrätetty roska on voitto. 

Projektihankinnat  

Projektihankinnat ovat akatemialla merkittävä päästöjen ja roskien aiheuttaja. Jokaisella tiimillä on menossa useampia projekteja, joissa tarjotaan tuotetta tai palvelua.  Palvelualojen osuus Bkt:sta katsotaan yleisesti olevan indikaattori valtion talouden kehittyneisyyden asteesta. Nykyisin valtaosa kasvuyrityksistä (55 %) toimii palvelualoilla. (Sihvonen, Lehtimäki, Pokela, Ylimäki, Gaia Consulting Oy, 7) Tämä näkyy myös Proakatemian toiminnassa. Suurin osa kasvavien osuuskuntien projekteista on palveluiden tarjontaa. Palveluiden päästöt ja jäte määrät ovat lähtökohtaisesti pieniä, mutta niiden avulla voidaan vähentää myös muiden toimialojen päästöjä (Lamminen 2021). Esimerkiksi Motiven Osk:in tarjotessa hierontapalvelua Proakatemialla ei jokaisen tarvitse erikseen siirtyä hierontapisteelle, vaan hieronta tapahtuu samassa paikassa kuin koulutus. Siirtymisen “puuttuminen” on joltain toiselta yritykseltä pois kuten polttoaineen jakelupisteeltä.  

Palvelua tarjotessa keskeisimpiä päätöksiä ympäristön kannalta on sijainti ja mitä energiaa yritys käyttää. Ekologisesti tuotettu sähkö on hiukan kalliimpaa kuin perinteinen, mutta yrityksen “vihreys” saattaa houkutella uusia asiakkaita ja tasata kassavirtaa. Sijainnilla on merkitystä. Mitä lähempänä palvelu on asiakkaita, sitä vähemmän liikenteen päästöjä syntyy. Ongelmana on hinta. Keskeisimmät palveluiden tarjonta paikat ovat kalliita, mutta toisaalta asiakkaat löytävät palvelun paremmin. Aina palvelun tarjontaan ei tarvita edes toimitiloja, vaan pelkkä online-toimintamalli riittää. Yritysten täytyy jatkuvasti miettiä uusia ratkaisuja, jotka tukevat hiilineutraaliutta, mutta ovat edullisia. Useat yritykset tarjoavat nykyään palveluita pelkästään verkossa. Ne ovat optimipalveluita ympäristön, Zero Waste – ajattelun ja budjetin kannalta. Proakatemialla suosituksi noussut palveluntarjonta: somemarkkinointi, on hyvä esimerkki ekologisesta ja kannattavasta palvelusta. Palvelu tapahtuu etänä ja eikä siihen juuri tarvita materiaa. Zero Waste -näkökulmasta palvelut ovat kestävää liiketoimintaa. Palveluista syntyy vähän jätettä, jos lainkaan, mutta silti raha ja talouden kasvu saadaan liikkeelle. 

Tiedon puute 

Tiimidiili haaste nosti pintaan Proakatemia yhteisön tietämättömyyden kierrättämisestä. Kukaan Empiria Osk jäsenistä ei osannut kertoa yksiselitteisesti mitä eroa on seka- ja energiajätteellä. Proakatemian Zero Waste -ajattelu alkaa siitä, että jokaisella on tieto, miten jätteet kuuluvat lajitella ja mitä hyötyä siitä on. Proakatemialla on tällä hetkellä viisi erilaista jäteastiaa: kartonkikeräys, pullot ja tölkit, bio-, seka- ja energiajäte. Mutta mitä hyötyä niistä on, jos yhteisönjäsenet eivät osaa kierrättää. 

Pullot ja tölkit 

Pullot ja tölkit osataan lajitella Proakatemian sisällä ja valtakunnallisesti. Kaikki kotimaiset juomapullot ja tölkit ovat lähtökohtaisesti kierrätettäviä, koska Suomen Palautuspakkaus Oy (Palpa) on asettanut tiukat rajat sille, millaisia juomapulloja markkinoille voidaan tuoda. Tuottajat ovat sitoutuneet Palpan ehtoihin käyttää kierrätettäviä pulloja, ja pulloista saatava pantti on puolestaan sitouttanut kuluttajat kierrätysketjuun. Suomessa parhaina vuosina pulloista palautuu 92 % kierrätykseen. (Nygren 2019.)  

Biojäte 

Biojätteeseen kuuluvat kaikki kotitalouksen orgaaninen jäte kuten: 

– Hedelmien ja vihannesten kuoret 

– Ruoan tähteet 

– Kalanruodot, luut 

– Jähmettyneet rasvat 

– Kananmunakennot 

– Kahvin ja teen porot, teepussit ja suodatinpaperit 

– Pehmopaperit, kuten talouspaperit, lautasliinat ja nenäliinat 

– Kasvinosat ja kuihtuneet kukat 

– Pienet määrät haravointijätettä 

– Lemmikkieläinten puupohjaiset kuivikkeet (esim. purut ja pelletit).  

(HSY n. d.) 

Biojätteen lajitteluaste on Suomessa alhainen. Valtakunnallisesti peräti 60 % päätyy sekajätteeksi, vaikka kiinteistössä olisi biojätteelle erillinen keräys. Proakatemialla on erillinen biojäte, mutta sen käyttöastetta ei tunneta. Voidaan ajatella sen olevan valtakunnallista tasoa, eli vain 40 % Proakatemian biojätteistä menee hyötykäyttöön. Sekajätteestä jopa kolmasosa on biojätettä! Biojätettä lajitellaan laiskasti, koska sen ympäristövaikutuksia ei tunneta. “Mitä väliä sillä on missä banaaninkuoret maantuvat?” Mutta jos kaikki kotitalouksien biojäte käsiteltäisi biokaasuksi, saataisiin biokaasua 90 000 kaasuautoon. Sen sijaan biojäte muun jätteen seassa menee hukkaan ja heikentää muiden materiaalien kierrätysmahdollisuutta ja heikentää poltettavasta jätteestä saatavaa energiahyötyä. (maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö n.d..) 

Energia- ja sekajäte 

Mitä eroa näillä on? Energiajäte on lähtökohtaisesti jätettä, joka voidaan hyödyntää polttamalla lämpöenergiana. Sekajäte on taas jätettä, joka päätyy suoraan kaatopaikalle. Todellisuudessa myös sekajäte poltetaan. Poltto tapahtuu noin tuhat asteisessa arinassa ja siitä syntynyt höyry pyörittää turbiinia. Turbiinin pyöriminen tuottaa sähköä ja kaukolämpöä. Sekajätteeseen kelpaavien jätteiden lista on pitkä ja vaikea muistaa. Sen lajittelu on helpompi ajatella käänteisesti. Sekajätteeseen ei saa laittaa sähkölaitteita, vaarallisia jätteitä eikä kierrätykseen lajiteltavissa olevia jätteitä. (kierrätys.info n.d..) Eli kaikki jätteet, jotka voidaan lajitella kierrätykseen, lajitellaan ja jäljelle pitäisi jäädä vain pieni määrä sekajätettä. Proakatemian jäteastioissa tulisi olla jätteiden lajitteluoppaat ja lisäinfoa siitä, kuinka jokainen yhteisönjäsen on vaikuttava tekijä jätteenmäärän vähentämisessä ja kierrättämisessä.  

Pohdintaa 

Helpoin ensimmäinen askel Zero Waste –kulttuurin luomisessa Proakatemialle on tietoisuuden levittäminen. Tiimiyritys Empirian ratkaisumalli Zero Waste –kulttuurin luomiseksi oli teemapäivä, jossa aiheeseen perehdyttäisiin huolella. Monet eivät yksinkertaisesti tiedä vielä tarpeeksi aiheesta, jotta voisivat olla tekemässä muutosta. Toisena isona ongelmana on kuitenkin viitseliäisyys ja arvot. Kaikki liiketoiminta tähtää lähes poikkeuksetta voittoon ja tällaisten asioiden pohtiminen ei välttämättä ole helpoin reitti rahan luo. Siksi tarvitaan kannustimia. 

Tuotteiden tarjonnassa tulisi miettiä entistä tarkemmin ratkaisukeskeisyyttä. Minkä ongelman tuote ratkaisee? Tuoteidean pitää poistaa todellinen ongelma, eikä näennäinen ongelma, jonka asiakas ymmärtää vasta pitkän myyntispiikin jälkeen. Uudet tuote ratkaisut ovat aina tervetulleita, jos ne parantavat vanhoja ratkaisuja. Tuote, joka on ennemmin turhake kuin ratkaisu, on ympäristön kannalta kestämätön. Tällä hetkellä yhä useampi yritys laittaa markkinoille tuotteita vain myynnin toivossa. Lisääntyvissä määrin myös ympäristönäkökulmaa mietitään tuotannossa ja raaka-ainevalinnoissa. Se on tietysti hyvä, mutta ennen sitä tulisi miettiä, onko tuote oikeasti tarpeellinen. Halutaanko tuotteella ratkaista joku olemassa oleva ongelma, vai tavoitella vain maksimaalista tuottoa? 

Koko yhteisön puolesta kestämättömille liikeideoille voisi esittää kysymyksiä, mutta ennen kaikkea kestävälle pohjalle rakentuva ratkaisukeskeinen liikeidea voisi olla asia, johon proakatemialaisia kannustettaisiin myös rahallisesti. Tiimidiilikilpailussa esitettiin idea vuosittain jaettavasta rahallisesta kestävyyspalkinnosta, joka jaettaisiin projekteille. Tämänkaltaisen kilpailun myötä projektin kestävyyteen panostaminen varsinkin toiminnan alkuvaiheessa voitaisiin nähdä sijoituksena palkintoa varten. Ongelmana tällaisten keinotekoisten rahallisten kannustimien kanssa on tietysti raha. Tiimidiilikilpailussa idean kehitellyt Roima Team oli ratkaissut ongelman tiimeiltä kerättävällä “vastuullisuusverolla”. 

Zero Waste –ajatusmalli on motivoiva työkalu, sillä yrittäjä voi aina tehdä asiat hieman paremmin. Jätettä syntyy aina ja aina sitä voisi olla hiukan vähemmän. Me yrittäjinä teemme päivittäin isoja arvovalintoja, usein jopa asiakkaidemme puolesta. Haluammeko niiden valintojen kestävän päivänvalon myös vuosikymmenien päästä, kun jäteongelman merkitys on yhä suurempi? 

Lähdeluettelo: 

Ekokompassi. N.d. Yrityksen hiilijalanjälki. Verkkosivu. Viitattu 1.5.2022. 

https://ekokompassi.fi/yrityksen-hiilijalanjalki/ 

Fingrid. N.d. Aurinkovoima. Verkkosivu. Viitattu 1.5.2022. 

https://www.fingrid.fi/sahkomarkkinat/sahkomarkkinainformaatio/aurinkovoima/ 

HSY. N.d. Biojäte. Verkkosivu. Viitattu 1.5.2022. 

https://www.hsy.fi/jatteet-ja-kierratys/lajittelu/biojate/ 

Kuusisto, T. & Salminen, E. 2022. Empiria-rap. Musiikkikappale. Esitetty Proakatemialla Tampereella 22.4.2022. 

Kierrätys.info. N.d. Energiajäte. Verkkosivu. Viitattu 30.4.2022. https://www.kierratys.info/energiajaete/  

Lamminen, K. 2021. Palveluita kuluttamalla voidaan vähentää merkittävästi päästöjä – pelkästään etäkokoukset ja logistiikan kehittäminen säästäisivät Suomessa 21 000 New Yorkin lennon päästöt vuodessa. Verkkosivu. Viitattu 30.4.2022. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/cdde7bf1-a478-5924-82b3-7b59f9778db4 

Lassila & tikanoja. N.d. Kartongin kierrätys. Verkkosivu. Viitattu 30.4.2022. https://www.lt.fi/fi/henkiloasiakkaat/kierratys/kierratysbotti/kartongin-kierratys#:~:text=Kartongin%20kierr%C3%A4tyksess%C3%A4%20saatavasta%20kartongista%20tehd%C3%A4%C3%A4n,energiana%20ja%20alumiinipinnoite%20uusioraaka%2Daineena. 

Lettenmeier, M., Akenji, L., Toivio, V., Koide, R. & Amellina, A. 2019. 1,5 asteen elämäntavat. 1. painos. Helsinki. Erweko.  

Maa- ja Metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö. 2020. Suomalaiset laiskoja lajittelemaan biojätettä – erilliskeräyksen ympäristöhyötyjä ei tunnisteta. Verkkosivu. Viitattu 1.5.2022. 

https://valtioneuvosto.fi/-//1410903/suomalaiset-laiskoja-lajittelemaan-biojatetta-erilliskerayksen-ymparistohyotyja-ei-tunnisteta-1 

Nygren, J. 2019. Jopa 92 prosenttia pulloista palautuu kauppaan – miksi palautuspullot ovat kierrätysmenestys? Verkkosivu. Viitattu 1.5.2022. 

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/05/02/kirkas-muovipullo-voi-kiertaa-ikuisesti-varilliset-pullot-eivat-kierra-samalla 

Sihvonen, H., Lehtimäki, J., Pokela, P., Ylimäki, L. & Gaia Consulting Oy. 2021. Päästövähennyksiä palveluilla – selvitys palveluiden päästövähennyksistä. Loppuraportti. Viitattu 2.5.2022. 

https://www.palta.fi/wp-content/uploads/2021/05/Paastovahennyksia-palveluilla-selvitys-palveluiden-ilmastovaikutuksista_julkaisuvapaa-2.6.-klo-9.pdf 

Sillanaukee, O. 2018. Zero Waste – Jäähyväiset jätteelle. Helsinki: S&S.  

Sommar, H. 2019. Ilmastonmuutoksen ja kasvihuoneilmiön uhat esiteltiin jo 1980-luvulla: “Kyllä tässä on nyt äärettömän vakavasta asiasta kyse”. Verkkosivu. Viitattu 30.4.2022. 

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/07/05/ilmastonmuutoksen-ja-kasvihuoneilmion-uhat-esiteltiin-jo-1980-luvulla-kylla 

Suomen Uusiomuovi Oy. N.d. Muovi on ympäristötehokas pakkausmateriaali. Verkkosivu. Viitattu 1.5.2022. 

https://www.uusiomuovi.fi/fin/pakkaus_kiertaa/muovien_kierratys/muovien_materiaalimerkit/ 

Uusitalo, E. 2016. KARTONGIN ELINKAARI – MATERIAALIHYÖDYNTÄMISEN JA ENERGIAKÄYTÖN VERTAILU. Ympäristötekniikan koulutusohjelma. Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto. Kandidaatintyö. Viitattu 30.4.2022. 

https://lutpub.lut.fi/bitstream/handle/10024/127349/KandiElisaUusitalo.pdf?sequence=2 

Virtanen, L. 2019. Ensiaskeleet kohti suomalaista zero waste-koulua. Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma. Tampereen Yliopisto. Pro gradu –tutkielma. Viitattu 30.4.2022. 

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/115758/VirtanenLaura.pdf?sequence=2&isAllowed=y