Tampere
28 Mar, Thursday
5° C

Proakatemian esseepankki

Proakatemian sosiaalipsykologiaa



Kirjoittanut: Annamari Aalto - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Proakatemian sosiaaalipsykologiaa

 

Sosiaalipsykologia on minulle tuttu tiede pitkän ajan takaa. Opiskeltuani nyt hetken Proakatemialla, minusta on mielenkiintoista pohtia ja soveltaa näitä lainalaisuuksia ja teorioita arkipäivän tilanteissa opiskeluiden suhteen. Käytän esseen kirjallisuuden lähteenä Klaus Helkaman, Rauni Myllyniemen ja Karmela Liebkindin ”Johdatus sosiaalipsykologiaan”- teosta. He ovat (osa eläköitynyt) Helsingin Yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen professoreja.

 

Ensinnäkin, mitä on sosiaalipsykologia? Miten se eroaa psykologiasta tai sosiaalitieteistä? Sosiaalipsykologia voidaan määritellä psykologian ja sosiologian siltatieteeksi (Eskola 1982). Kun psykologia tutkii yksilön käyttäytymistä yksilöstä käsin, sosiaalipsykologia tutkii yksilöä osana ryhmää. Sosiaalipsykologia tutkii ihmisten välistä vuorovaikutusta ja ryhmätoiminnan säännönmukaisuuksia. Psykologian mukaan yksilön muovautumiseen vaikuttavat lähinnä tämän yksilölliset tekijät niin, että ympäristötekijöillä ei ole tähän suurta vaikutusta. Sosiaalipsykologia taas näkee, että yksilö on pohjiaan myöten sosiaalinen olento, ja tämän ympäristö vaikuttaa vahvasti siihen, millainen hänestä tulee. Ympäristöstä määräytyy muun muassa miten ja minkälaisia arvoja hänelle kehittyy, kuinka hän tekee päätöksiä ja lapsen oppimisenkin katsotaan olevan läpikotaisin sosiaalinen tapahtuma. Sosiaalipsykologia tutkii tavallisia, arkipäiväisiä tapahtumia antaen niille nimen ja selityksen.

 

On kuitenkin huomioitavaa, että myös sosiaalipsykologiaa voidaan tutkia neljällä eri analyysitasolla (Doise 1982). Ensimmäisellä, yksilönsisäisellä tasolla, tutkitaan niitä odotuksia ja malleja, joita yksilö on oppinut vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Näitä voidaan kutsua niin sanotuiksi ”arkiteorioiksi”, joita yksilö soveltaa ja käyttää arkipäivän tilanteissa. Toisella, yksilöidenvälisellä tai tilanteiden välisellä tasolla, tarkastellaan vuorovaikutustilanteita niin, että yksilöiden sosiaalisia asemia tilanteen ulkopuolelle ei oteta huomioon. Kolmannella, eli asemien ja tai ryhmien välisten suhteiden tasolla, otetaan huomioon ne asemat ja sosiaaliset kategoriat, joihin yksilö kuuluu tutkiessa vuorovaikutusta. Neljännellä tasolla tilanteita tarkastellaan ideologisella tasolla (Helkama).

 

Proakatemia on kauttaaltaan sosiaalinen paikka. Tarkoitus on oppia ryhmässä. Pinkkujen astellessa Finlaysoninkujalle, ei kuitenkaan oleteta, että osaisimme kaiken jo valmiiksi. Meidän on tarkoitus ottaa itse asioista selvää, sekä ottaa oppia vanhemmilta opiskelijoilta. Mitä kannattaa tehdä, ja mitä ei. Albert Bandura (1986) esittää teorian havaitsemalla oppimisesta. Tarkkaavaisuutemme kohdistuu malliimme, jota ”rangaistaan” tai ”palkitaan” toiminnasta. Toisin sanoen hän saa siitä jotain hyötyä tai haittaa. Tämän toiminnan säilyttäminen mielessämme vaatii tiettyä kognitiivista tasoa, jonka jälkeen voimme tuottaa toiminnan myös itse. Voimme ajatella mallin niin sanotuksi sijaiseksi, jonka avulla voimme oppia havainnoimalla tämän tekemisiä.

 

Uskon, että jokaisella Proakatemian opiskelijalla on vahva pystyvyyden tunne. Se viittaa yksilön tunteeseen, että hän pystyy vaikuttamaan tuleviin tapahtumiin. Toisin sanoen, Proakatemian opiskelija esimerkiksi tuntee pystyvänsä kehittämään kannattavan liiketoimintamallin Proakatemia-aikanaan. Tähän pystyvyyden tunteen syntymiseen vaikuttaa muun muassa tieto aiemmista suorituksista. Jos on onnistunut muissakin asioissa, tuntee helpommin pystyvänsä myös tähän. Epäonnistumiset taas heikentävät pystyvyyden tunnetta. Opiskelijan tietäessä, että moni muukin on onnistunut Proakatemian urallaan, nostaa sekin yksilön tunnetta siitä, että itsekin pystyy siihen. Myös asiantuntevan ja luotettavan lähteen sanallinen vaikuttaminen vaikuttaa. Valmentajan uskoessa kykyihisi, on sinunkin helpompi uskoa itseesi. Lisäksi myös fyysiset tunnereaktiot vaikuttavat pystyvyyden tunteeseen. Mikäli pysyn rauhallisena ja toimintakykyisenä päivittäisissä askareissa, koen, että pystyn siihen sen sijaan, jos kokisin fyysistä hermostumista opiskelutilanteista. Proakatemialla tapahtuu myös valtavasti lähikehityksen vyöhykkeellä tapahtuvaa oppimista. Lähikehityksen vyöhyke (Vygotski 1978) tarkoittaa sellaista oppimista, jossa yksilö ei osaisi suoriutua tehtävästä yksin, mutta onnistuu siinä toisen osaavamman avustuksella.

 

Yksilön täytyy uskoa, että hän kykenee suoriutumaan Proakatemialla suoritettaviin opintoihin. Tämän pystyvyyden tunteen lisäksi toiminnan edellytyksenä on voiminen ja yrittäminen. Toiminnan on lähtökohtaisesti oltava mahdollista (olla opiskelijana Proakatemialla) ja yksilön tulee yrittää. Molemmat ovat välttämättömiä ehtoja toiminnan onnistumiselle. Vaikka opiskelija olisi opiskelijana Proakatemialla, mutta ei yritä, hän ei onnistu. Ja toisaalta luonnollisesti, vaikka hän kuinka yrittäisi, tulee hänen olla opiskelijana Proakatemialla menestyäkseen opinnoissa siellä. Mielenkiintoinen sosiaalipsykologinen ilmiö nimeltään oman edun attribuutiovääristymä viittaa taas sellaiseen erheeseen, jossa yksilö yliarvioi oman onnistumisen johtuvan sisäisistä tekijöistään, vaikka tosiasiassa ulkoisillakin tekijöillä olisi vaikutusta tähän onnistumiseen. Kun yksilöllä on sisäistä motivaatiota asian tekemiseen, tekee hän sitä itse siitä saatavan nautinnon takia. Ollessaan ulkoisesti motivoitunut, yksilö tekee sitä siitä saatavan palkinnon vuoksi. Ehkä ihan mustavalkoista rajausta tästä ei voida tehdä, mutta hieman suuntaa tähän voisi antaa se, että tekeekö projekteja rahasta vai intohimosta.

 

Toimintaa tarkastellessa tahdon tuoda esille myös yhden muun sosiaalipsykologisen lainalaisuuden, nimittäin toimeenpanoaikomuksen. Tutkimuksissa (Gollwitzer 1993) on huomattu, että kun yksilö on tehnyt päätöksen tietyn toiminnan suorittamisesta tiettynä aikana, eli on tehnyt toimeenpanoaikomuksen, todennäköisyys tämän tehtävän suorittamiseen on huomattavasti korkeampi kuin ilman toimeenpanoaikomusta. Gollwitzerin kokeessa ryhmästä, joka oli tehnyt tietystä tehtävästä toimeenpanoaikomuksen, suoritti tehtävän 62% ryhmäläisistä. Kun taas vertailuryhmässä, jossa toimeenpanoaikomusta ei tehty, tehtävän suoritti vain 23%. Tässä tutkimuksessa toimeenpanoaikomukseksi riitti se, että tutkittava vain kertoi, milloin ja miten hän aikoo tehtävän suorittaa. Tässä voi helposti todeta kalenterin käytön ja aikataulun suunnittelun tärkeyden.

 

Sosiaalipsykologian mukaan ihmisen minuuteen vaikuttaa siis vahvasti muut ympärillä olevat ihmiset. Tämä johtaa miettimään, muuttuvatko yksilöt heidän tullessa Proakatemialle opiskelemaan? Sanoisin, että kyllä ja ei. Pääsykokeissa etsitään oikeanlaisia tyyppejä. Toisaalta kukaan meistä ei voi kieltää muiden kanssaopiskelijoiden vaikuttavan siihen, millaisia me olemme. Talo täynnä ahkeria ihmisiä ajaa meidät itsemmekin olemaan vielä pikkuisen ahkerampia, määrätietoiset ja rohkeat esiintymiset kannustavat meitäkin esiintymään sekä suuret suunnitelmat auttavat meitäkin asettamaan tavoitteitamme aina hieman korkeammalle. Yksi sosiaalipsykologian keskeisimmistä teorioista on sosiaalisen identiteetin teoria. Henri Tajfelin (1978) sosiaalisen identiteetin teorian mukaan minäkäsityksemme ja identiteettimme liittyvät läheisesti ryhmäjäsenyyksiimme. Vertailemme itseämme toisiin, jonka avulla muodostamme käsityksiä itsestämme.  Teoria on laaja, mutta teoria lähti liikkeelle useista kokeista (Aschin janakoe 1946 & Sherifin autokineettinen ilmiö 1930), jotka ovat todistaneet, että yksilö pyrkii usein mukautumaan enemmistön mielipiteeseen. Kokeissa koehenkilöt vastaavat koekysymyksiin enemmistön virheellisen mielipiteen mukaisesti sivuuttamalla selkeästi oikean vastauksen, jonka omilla silmillään olivat juuri havainnoineet. Vertaillessa itseään muihin, yhteisistä näkemyksistä tulee omia näkemyksiä. Joskus nämä kuitenkin saattavat erota toisistaan, joka aiheuttaa kognitiivista dissonanssia. Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa kaksi kognitiivista elementtiä ovat ristiriidassa keskenään. Yksilö pyrkii välttämään tätä ja rakentamaan itselleen johdonmukaista ja ristiriidatonta maailmaa.

 

Sosiaalipsykologiassa on tutkittu myös erilaisia menetelmiä vaikuttaa toisen yksilön käyttäytymiseen. Vaikka tällä ei ole suurta painoa sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa, on sitä mielestäni mielenkiintoista tarkastella Proakatemialla, sekä yleisesti yrittäjänä tehtävien töiden vuoksi. Kun tarkoituksena on saada toinen suostumaan johonkin esimerkiksi myyntitilanteessa, on alussa pyydettävän pienemmän palveluksen huomattu madaltavan kynnystä seuraavaan isompaan palvelukseen suostumiseen. Jos häneltä olisi heti aluksi pyydetty isompaa palvelusta, hänen suostuminen ei olisi ollut niin todennäköistä. Tämä toimii kuitenkin vain silloin, kun ensin pyydetty teko on sisällöltään tai tekona samanlainen kuin lopullinen iso palvelus (Helkama). Toisena tekniikkana voidaan pyytää ensin järjettömän suurta palvelusta, jonka jälkeen pienempään palveluun suostuminen on todennäköisempää. Kun yksilö on ensin kieltäytynyt isosta palveluksesta, seuraava pienempi palvelus ei tunnu enää niin isolta ja siihen on helpompi suostua.

 

Suurempaa huomiota sosiaalipsykologia kohdistaa tutkimuksissaan ryhmäprosesseihin. Nämä mielessä pitäen on mielenkiintoista tarkastella Proakatemian toimintaa. Ringelmannin efekti viittaa ilmiöön, jossa ryhmän suhteellinen suoriutuminen huononee ryhmäkoon kasvaessa. Tämä on säännönmukaisinta fyysisissä tehtävissä, mutta myös sosiaalisissa tehtävissä sitä on havaittavissa. Tätä voidaan selittää muun muassa jäsenten motivaation heikkenemisestä ryhmäkoon kasvaessa tai yksilöiden työvoimien yhdistämisen ja koordinoimisen hankaloitumisesta.

 

Ryhmässä tehdään myös paljon päätöksiä. Niin sanotussa yhteismaan murhenäytelmässä kuvataan tilannetta, jossa yksilölle edullinen päätös on koko ryhmän haitaksi. Haitta kuitenkin jakautuu kaikkien ryhmän jäsenten kesken. Esimerkin kuvitteellisessa tilanteessa yksityinen karjankasvattaja haluaisi lisätä omaa karjaansa yhteiselle laidunmaalle. Tällöin hän saa siitä luonnollisesti lisää tuloja. Ylimääräinen karja kuitenkin kuluttaa resursseja yhteisistä varoista. Yksittäinen karjankasvattaja kuitenkin hyötyy siitä enemmän, sillä menetykset jakautuvat kaikkien kasvattajien kesken. Kuitenkin jos kaikka karjankasvattajat toimisivat näin, lopputuloksena olisi katastrofi. Tilanteessa yksilölle on edullista toimia itsekkäästi samalla, kun kaikille on vahingollista, jos kaikki toimisivat niin. Uskon, että jokainen pystyy tunnistamaan tilanteita Proakatemialla, jossa tällainen tilanne on mahdollinen. Tällaista sosiaalista loukkua voidaan ennaltaehkäistä yhteisillä säännöillä ja normeilla.

 

Siihen, minkälaisia tuloksia ryhmä lopulta saavuttaa, vaikuttavat muutamat tekijät. Tosiasiallinen tuloksellisuus saadaan vähentämällä mahdollisesta tuloksellisuudesta motivaatiohukka ja koordinaatiohukka. Motivaatiohukkaa voi ilmetä monenlaista. Jos yksilö uskoo, että hänen panoksensa ei ole todettavissa tai arvioitavissa, hänen motivaationsa saattaa laskea. Samoin silloin, jos hän uskoo, että hänen panoksellaan ei ole merkitystä lopputuloksen kannalta. Ryhmässä saattaa tulla myös tilanne, jossa ryhmä käyttää hyväkseen yksilön ponnistuksia, ja huomatessaan sen, hänen motivaationsa laskee. Koordinaatiohukka viittaa luonnollisesti erilaisten tehtävien koordinoinnin haasteisiin, jotka haittaavat lopputulosta. Tähän viittasin jo aiemmin Ringelmannin efektissä. Tämän vuoksi harjoittelemmekin tiimissä dialogin sujuvuutta ahkerasti, jotta tällaista koordinaatiohukkaa ei esiintyisi.

 

Ryhmän tuloksiin vaikuttaa myös moni muu seikka. Erään yhtälön mukaan seikat voidaan jakaa seuraavanlaisesti. Lähtötekijät, joihin sisältyvät rakennetekijät (ryhmän koko, jäsenten taidot, viestintäverkko, statushierarkia), tehtävään liittyvät tekijät (tehtävän luonne ja vaikeus, tehtäväkohtaiset vaatimukset) ja ympäristötekijät (fyysinen ympäristö, ryhmän asema organisaatiossa) määrittelevät tuloksen. Ryhmässä syntyvät ilmiöt (osallistumisen ja viestinnän jakautuminen, normit ja roolit, johtajuustyyli, ryhmän kiinteys ym.) puolestaan vaikuttavat siihen, paljonko ryhmässä esiintyy motivaatiohukkaa ja koordinaatiohukkaa. Tehtävän tulokset siis riippuvat sekä lähtötekijöistä että ryhmässä syntyvistä ilmiöistä. Miettiessä ryhmän tuloksellisuutta, voidaan karkeasti todeta, että ryhmän suoritus ei ole huomattavasti parempi kuin ryhmän kyvykkäimmän jäsenen sellaisissa tehtävissä, joihin on vain yksi ainoa oikea vastaus. Sen sijaan moniosaisissa tehtävissä, joihin tarvitaan monia erilaisia vastauksia, ryhmätyöskentely on yleensä välttämätöntä, sillä silloin voidaan saavuttaa niin sanottu kykyjen yhdistämisefekti.

 

Viimeisenä asiana tahdon nostaa esille suomalaisen Lea Pulkkisen tutkimuksen (1994), jossa tutkittiin persoonallisuuden merkitystä yksilön menestymiseen elämässä. Ottamatta kantaa siihen, mitä elämässä menestyminen on, tutkimuksessa mitattiin yksilön persoonallisia ominaisuuksia (ekstraversio, sovinnollisuus, neuroottisuus, tunnollisuuden puute), kognitiivisia orientaatioita (mietiskelevyys, myönteiset elämänasenteet, kohtaloon alistuminen) ja arkielämän käyttäytymistä (perhe-elämään suuntautuminen, yhteiskuntaan jäsentyminen älylliset harrastukset, huvittelu, juopottelu). Pulkkinen tutki samoja henkilöitä teini-ikäisinä sekä heidän kasvettuaan noin 26-27-vuotiaksi. Heidät ryhmiteltiin tilastollisesti. Yksilöt jakautuivat ensimmäisenä joko ”sopeutuviiin” tai ”ristiriitaisiin”, josta heidät jaoteltiin aina seitsemään erilaiseen ryhmään asti. Mielenkiintoisena seikkana oli menestyjien ryhmässä löydetty yhteinen kyky hallita omia tunteita ja käyttäytymisimpulsseja. Koska tutkittavia oli tutkittu kouluiästä saakka, voidaan todeta, että pohja persoonallisen tyylin kehittymiselle syntyy jo varhain. Sopeutuvat erosivat ristiriitaisista jo lapsuudessa.

 

Lähde: Klaus Helkama, Rauni Myllyniemi, Karmela Liebkind : Johdatus sosiaalipsykologiaan

Kommentit
  • Elina Merviö

    Mielenkiintoista lukea. Hyvää ja monipuolista analyysia sos.psykan näkökulmasta. Suosittelen muillekin lukemaan.

    30.10.2017
Post a Reply to Annamari Aalto cancel reply

Add Comment
Loading...

Vastaa käyttäjälle Annamari Aalto Peruuta vastaus

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close