Tampere
29 Mar, Friday
8° C

Proakatemian esseepankki

PROAKATEMIAN KIRJAESSEEPROSESSIN KEHITTÄMINEN



Kirjoittanut: Tatu Arminen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 11 minuuttia.

Soluessee: Arminen Tatu, Saarelainen Auri

JOHDANTO  

Kun johtoryhmätyöskentely alkoi, meiltä kysyttiin syitä siihen, miksi on hakeutunut johtoryhmään. Kumpaakin meitä yhdisti jo siinä vaiheessa halu kehittää oppimista Proakatemialla ja tähän luonnollisesti kuuluu kirjaesseeprosessi sekä esseiden laatu. Molemmat olemme yhtä mieltä siitä, että esseet ovat tärkeä työkalu niin substanssiosaamisen tietopuolen kehittämiseen kuin tiimioppimiseenkin ja jaamme huolen asenteista esseitä kohtaan. Yksi huolistamme on ollut myös omien kirjoitustaitojemme kehittyminen, jonka rinnalla luonnollisesti kulkee myös tiedonhaku sekä lähdekriittisyys. Esittelimme huolemme Proakatemian johtoryhmässä ja saimme mandaatin viedä asiaa eteenpäin sekä luoda kirjallinen tuotos ratkaisuesityksineen aiheesta.  

Jo keskinäisen keskustelumme perusteella huomasimme tiimien välillä olevan suuria eroja siinä, miten kirjaesseistä ajatellaan ja miten tiimien käytännöt eroavat toisistaan. Halusimme käytännöistä ja ajatuksista faktaa ja sen vuoksi loimme kyselyn koko Proakatemialle. Kyselyyn saimme 116 vastausta. Kyselyssä selvitettiin muun muassa sitä, mikä kirjoittamiseen motivoi, kuinka esseet yleisesti koetaan ja kuinka luku- ja kirjoitustyö tehdään 

Olemme tyytyväisiä vastaajamäärään. Kyselyssä oli mahdollista vastata kysymyksiin myös omin sanoin ja avoimista vastauksista saimme tärkeitä nostoja ja huomioita niin prosessin kuin opinkin kehittämiseen liittyen. On ollut hieno huomata, että kirjaesseistä löytyy sanottavaa sekä opiskelijoilta että valmentajilta, jotka myös palaveerasivat asiasta ihan vastikään.   

Soluessee on jaettu kyselyn perusteella osa-asueisiinjotka käsittelevät muun muassa kirjaesseisiin liittyviä ajatuksiasitä miten kirjaesseeprosessit yleensä etenevät opiskelijoilla, mistä tietoa haetaan ja miten näiden tietojen perusteella voisimme parantaa esseeprosessia tiimeissä. Lisäksi toimitimme jokaiselle tiimille tiimikohtaiset vastaukset kyselystä esseeprosessin kehittämisen tueksi.  

MITEN ESSEET KOETAAN?  

Kysely osoitti, että valtaosa koki esseet oppimista tukevana. Vastaajista puolet vastasivat esseiden tukevan oppimista hieman, kun 42 % opiskelijoista oli sitä mieltä, että esseet tukevat oppimista paljon. Kyselyn perusteella jokaisessa tiimissä on vähintään yksi, joka ei tiedä, tukeeko esseet oppimista tai on sitä mieltä, että esseet eivät tue oppimista ollenkaan.  

44 % vastanneista kokee esseemäärän olevan liikaa lukukautta kohden. Avoimissa vastauksissa korostui erityisesti se, että aikaa halutaan käyttää enemmän yrittäjyyteen sekä projekteihin, eikä esseitä nähdä sinänsä tarpeellisena opintojen osana. Huomasimme tämän kohdan vastausten olevan ristiriidassa aiemman kohdan kanssa, opiskelijat siis kokevat kuitenkin esseiden tukevan oppimista, mutta tuloksista päätellen enemmän oppimista tukee esimerkiksi projektit, joten esseitä ei nähdä niin tarpeellisena työkaluna.  

56 % vastanneista kokee esseemäärän sopivaksi.  

Ongelmakohdat  

Yleisimmät koetut ongelmat esseemäärässä oli selkeästi aikatauluttaminen ja itsensä johtaminen. Luonnollisesti ongelma oli suurempi ensimmäisen vuoden opiskelijoiden keskuudessa, kuin valmistuvien, mutta jokaisella vuosikurssilla nimenomaan tämä oli suurin tekijä sille, miksi esseemäärä koettiin liian suureksi.  

Valtaosa esseemäärää kritisoivista kertoi, että yrittäjyys vie niin paljon aikaa, ettei viikossa riitä tunnit, levätäkin täytyisi. Hämmästyttävää oli noussut ajatus siitä, että esseet tulisivat ikään kuin viikottaisten “pakollisten” opintotuntien päälle. Iso osa vastaajista kokee siis esseet irralliseksi osaksi opinnoista, pakolliseksi pahaksi, jotka eivät kuulu arkeen. Olihan seassa myös muutama “Olen yrittäjä, minun ei tarvitse lukea.”-vastaus. Olisi kuitenkin tärkeä muistaa, että me olemme opiskelijoita, joiden viikottaiseen työaikaan kuuluu projektien, yhteisten tapahtumien ja tiimin toiminnan lisäksi myös esseiden kirjoittaminen. Tämä kaikki siis kuuluu siihen noin 38 tuntiin, jotka meidän tulisi opintosuunnitelmamme mukaan viikoittain tehdä. 

Kirjojen lukeminen koettiin hitaaksi tavaksi hankkia tietoa, erityisesti jos se tehdään päivien päätteeksi tai viikonloppuisin. Lisäksi vastauksissa oli havaittavissa epätietoutta sen suhteen, mitkä lähteet ovat niin sanotusti hyväksyttäviä ja mitkä eivät. Joku vastaajista ihmetteli sitä, miksi podcast ei sovi lähteeksi, mikä taas herättää kysymyksen siitä, onko tiimeissä tässäkään suhteessa samat säännöt? Podcastit, dokumentit ja muut ovat ainakin Evisionissa olleet aina hyväksyttäviä lähteitä.  

Muita esiin nousseita murheita esseemäärästä olivat muun muassa pandemian vaikutus yleiseen opiskelumotivaatioon ja rikkonainen kalenteri. Noin viidesosa vastaajista oli myös sitä mieltä, että esseet olisivat laadukkaampia, jos niitä pitäisi tehdä vähemmän. Liekköhän, jos juurisyyt esseeprosessin takkuamiseen ovat kuitenkin itsensä johtamisessa ja aikatauluttamisessa? 

ESSEEPROSESSI 

Esseeprosessilla viittaamme kokonaisvaltaiseen oppimisen ja luomisen työhön, jonka johdosta opiskelijat kirjoittavat ja julkaisevat esseitä Proakatemian esseepankkiin niin oman kuin muidenkin esseepankin käyttäjien oppimisen tueksi. Esseeprosessiin voi kuulua ja kuuluukin mekaanisen työn lisäksi huomaamatonta ajatustyötä. Esseet ovat hyvä keino reflektoida omia kokemuksia ja tunteita esimerkiksi opiskeluyhteisöstämme sekä tiimidynamiikasta. Esseet ovat yksilön, tiimin ja yhteisön jatkuva kehitysprosessi. 

Esseiden kirjoittaminen  

Kyselyn perusteella 40,5 % opiskelijoista kokee palautettavien esseiden määrän liian suureksi lukukautta kohden. 56 %:n mielestä määrä on sopiva.  

Aiemmin kerroimme opiskelijoiden avaamista syistä siihen, miksi kirjaesseiden palautusmäärä tuntuu liian suurelta. Vastauksissa huomattiin, että projektit menevät arvojärjestyksessä esseiden edelle. Ylipäätään kirjaesseiden tekeminen tai lukeminen sekä kirjoittaminen eivät ole koulutyön prioriteettilistalla ensimmäisten joukossa.  Tämä ei sinänsä ole yllätys, kun otetaan huomioon vastaukset siitä, miten esseet koetaan irralliseksi opintojen osaksi. Itseasiassa yli neljäsosa kyselyyn vastanneista kertoi jättävänsä esseiden palautukset pääosin lukukauden loppuun aikataulullisista syistä 

Kirjaesseet ovat väylä reflektoida projektin, tiimin ja yksilön arkea. Tästä syystä olisi tärkeää saada niiden tekeminen säännölliseksi toistuvaksi osaksi oppimista ja työskentelyä.  

Olen (Tatu) havainnut keskustelussa kirjaesseistä kirjoittamisen kynnyksen olevan todellinen. Erityisesti ensimmäisenä vuonna kuuli paljon opiskelijoiden moittivan omaa kirjoittamistaan. Itselläni on edelleen aika iso kynnys aloittaa kirjoittamista. Spesifin aiheen esseessä tai esseessä, jossa käytän tukenani aineistoja olen melko suunnitelmallinen. Toivoisin kirjoittavani puolestaan blogimuotoisia esseitä paljon huolettomammin. En tiedä onko kynnykseni siinä, että kirjoitan kieliopillisesti laadutonta tekstiä vai siinä, että kirjoitan liian huolettomasti “pintaraapaisuna” jostain minulle tärkeästä aiheesta. Blogiesseet ovat kuitenkin hyviä tapoja reflektoida, ja toivoisin, että niihin ei tarvitsisi minun tai kenenkään muunkaan kasvattaa turhan suurta kynnystä. Blogiesseet voivat olla rehellisen rentoja arjen pohdintoja. Toki kuitenkin Proakatemiakehyksen alle sopivia ja sellaisia joista voi kehittyä itse tai joku muu. Kuinka saamme opiskelijan ymmärtämään kirjaesseiden avun esimerkiksi projekteissa? Kuinka saamme lisättyä opiskelijoiden intoa kirjoittaa esseitä tasaisesti arjessa? Kuinka poistamme kynnystä kirjoittaa?  

Esseiden palauttaminen 

38,8 % kyselyn vastaajista kertoo palauttavansa kerran kuukaudessa kirjaesseen. Tämä on melko hyvä, tasainen tahti ajatellen pisterajoja. Lukukauden loppuun ei jää isoa kasaa kirjaesseitä. 19,8 % vastasi palauttavansa esseitä useasti kuussa. Tällä tahdilla kirjaesseiden tekeminen on päässyt osaksi arkea niin, että lukukauden lopussa ei tarvitse muuttaa tahtia. Yli neljäsosa kyselyn vastaajista, eli 25,9 % kertoo palauttavansa kirjaesseitä pääosin lukukauden lopulla. Tällainen palautustahti on haastava monella tapaa.  

Viimeisten viikkojen aikana tehtävät palautukset aiheuttavat haasteita niin yksilölle, tiimille kuin valmentajallekin. Revenan tiimivalmentaja on esimerkiksi toivonut aikaisempaa palautusajankohtaa kirjaesseille, sillä ei ehdi tarkastamaan esseiden laadukkuutta ja antamaan palautetta esseistä, jos ne kasaantuvat viimeisille viikoille. Tällöin myös muut opiskelijat, niin tiimissä kuin yhteisössäkin pääsevät tutkimaan ja oppimaan esseistä vasta lomalle siirryttäessä.  

Kun suuri osa esseistä palautetaan pienen ajanjakson sisällä, voi olla vaikeaa luoda laadukkaita esseitä. Tämä on ollut havaittavissa esimerkiksi Evisionissa, missä saatetaan tehdä viimeisen kahden viikon aikana kaikki 20 esseepistettä. Lyhyemmälläkin ajatusketjulla tajuaa, ettei esseisiin käytetty aika tällöin vastaa sitä, mitä tulisi. Tämä näkyy helposti opiskelijan substanssiosaamisen kehittymisen vähäisyydessä sekä esseiden syvyydessä ja laadussa.  

Opintomme ovat sellaisia, että opimme jatkuvasti, joka päivä. Kun lukukauden aikana opiskelija oppii ja kokee asioita, voi olla myös haastava valjastaa tätä oppia isolla rykäisyllä lukukauden lopussa. Helposti myös muisti on koetuksella tässä vaiheessa ja se meille niin tärkeä itsereflektio voi jäädä vaillinaiseksi, mikä tarkoittaa myös sitä, ettei opista saa irti täyttä potentiaalia. Lisäksi kirjojen ja aineistojen lukemisen jäädessä lukukauden loppuun on varmasti haastavaa sisäistää paljon uutta asiaa lyhyen ajan sisällä. Tällöin opiskelijan on helppo mennä sieltä, missä aita on matalin, kuten esimerkiksi kertoa esseissä vanhasta tutusta asiasta, jonka saa tehokkaasti kirjoitettua ylös. 

Itse (Auri) huomasin viime syksynä, että pajavihkon muistiinpanot voivat jäädä pimentoon, jos niihin palaa vasta lukukauden viimeisten viikkojen aikana. Syksyllä tarkoitukseni oli kirjoittaa essee eräästä paja-aiheestamme lukukauden alusta, mutta katsoessani muistiinpanojani joulukuussa en muistanut enää ollenkaan, mikä ajatukseni tuolloin oli. Tiesin opin menneen osaksi ohi. Tältäkin olisin välttynyt, mikäli olisin kirjoittanut esseen asiasta suunnitelmallisesti ja mahdollisimman pian ajatusten heräämisen jälkeen. 

Oli huolestuttava huomata kyselyn avoimista vastauksista, että noin 10 opiskelijaa kertoi, että kirjaesseiden palauttamisen aikarajoja laiminlyödään tiimissä. Esseitä palautetaan myöhässä, oli kyseessä tiimin sisäinen aikaraja tai koko yhteisön yhteinen. Esiin nousi myös se, että tätä tapahtuu tietoisesti. Tiimin ohjailulla tai sopimuksilla ei ole kaikkien opiskelijoiden kohdalla painoarvoa. Kielteinen asenne esseitä kohtaan korostuu siis myös yhteisten sopimusten kunnioittamisessa. 

LÄHTEIDEN KÄYTTÖ 

Kysyimme myös mistä opiskelijat hakevat tietoa ja oppia kirjaesseisiinsä. Opiskelijat valitsivat ensisijaisen ja toissijaisen lähteensä. Ensisijainen lähteenä käytettiin kirjoja (42,2 %) ja äänikirjoja melkeinpä saman verran. (41,4 %) Ensisijaisena lähteenä internetiä käytti 11,2 %. 

Toissijaista lähdettä kysyttäessä vastattiin edelleen kirjaa eniten (32,8 %), mutta tämä kyselyn kohta oli enemmän jakautunut. Internetiä toissijaisena lähteenä kirjaesseisiin käytti 31 %. Muita esiinnousseita toissijaisia lähteitä oli muun muassa podcastit ja blogitekstit. 

On loogista, että kirjaesseisiin hyödynnetään ensisijaisesti kirjoja. Luku- ja kirjoitustaitoa ajatellen kirjat ovat myös hyviä lähteitä, mutta haluamme muistuttaa jokaista proakatemialaista siitä, että myöskään kirjoista saatu tieto ei välttämättä ole totta. Lisäksi kirjat voivat olla kankeita lähteitä erityisesti nopeassa tiedonhaussa. 

Pohdintaa lähteiden käytöstä 

Me Mmlemmat pidämme internetistä etsiessämme spesifiä tietoa. Podcastit puolestaan ovat auttaneet uppotumaan kiireen keskellä aiheeseen ja niiden avulla säästää aikaa. Kirjojen lukeminen on meillä kummallakin hidasta verrattuna kuuntelemiseen. Kuitenkin toinen meistä (Auri) on huomannut keskittyvänsä paremmin lukiessaan, eikä äänikirjoja tule niin paljoa kuunneltua. Olemme myös huomanneet internetin olevan välillä kirjoja nopeampi tapa löytää tietoa esimerkiksi taloudesta ja politiikasta.  

Haastattelin (Tatu) ikäistäni tuttuani, joka valmistui juuri Tallinnan teknillisestä yliopistosta kansainvälisen kaupan kandiksi. Hänellä oli yliopistonsa kirjaston akateemiset kirjat opinnoissaan saatavilla, mutta pääasiassa opinnoissa hyödynnettiin internetiä. Google Scholar on maksuton tieteellisten julkaisujen hakukone, jota he hyödynsivät paljon. Opiskelijoita opetettiin myös kriittiseen tiedonhakuun. Tuttuni suuntautui rahoitukseen ja talouden hallintaan opinnoissaan. Opinnot sisälsivät mm. spesifien taloustehtävien ratkaisua sekä kauppatieteellisen termistön tuntemista. Internet oli tähän toimintaan tehokas lähde. 

Sekä kirja, että internet voivat molemmat olla millä motiivilla tahansa kirjoitettuja sekä lähteinä melko tarkastamattomia julkaisuja. Molempien kohdalla tulee olla valveutunut. Lukijan tulisi ottaa tiedon keruussa huomioon esimerkiksi kirjoittajan tausta, agenda ja tekstissä käytetyt muut lähteet. 

Opiskelijoiden tulisi osata niin akateemisten kuin muidenkin julkaisujen kohdalla ajatella kriittisesti. Miksi tämä aineisto on julkaistu? Kuka sen on julkaissut? Onko jokin taho rahoittanut tutkimuksen julkaisuun liittyen? Onko julkaisua viitattu eteenpäin vai ei? Mitkä ovat julkaisun alkuperäiset lähteet ja mitä lähteet kertovat? 

Viimeisen vuoden opiskelijana (Auri) olen sitä mieltä, että tiedon keruussa Proakatemialla ei painoteta riittävästi lähdekriittisyyttä ja helposti unohdetaan etsiä alkuperäinen lähde. Esimerkiksi lehtiartikkelit ovat monesti jo valmiiksi jollain agendalla, eikä tietoa tulisi ottaa täysin sellaisenaan vastaan. Sen sijaan tulisi aina miettiä, mistä tieto on peräisin ja kuka sitä on tulkinnut ja millaisilla motiiveilla. 

Viimeinen kysymyksemme tiedon keruuseen liittyy akateemisiin julkaisuihin, jotka ovat poikkeuksetta tarkastettu. Voisiko akatemian opiskelijat hyödyntää enemmän akateemisia julkaisuja, niin internetistä kuin kirjastoistakin? Google Scholar sisältää muun muassa paljon virallisesti tarkastettuja tietyn aiheen ympärille tehtyjä väitöskirjoja ja opinnäytetöitä. Esimerkiksi Revenassa ja Evisionissa akateemisista julkaisuista lähteinä ei ole erityisesti keskusteltu, ellei oteta huomioon Evisionin opinnäytetyön aloittamisprosesseja. Kummallakin heräsi kysymys siitä, mitä esimerkiksi valmentajamme tästä asiasta ajattelevat. 

ASENNOITUMINEN ESSEISIIN 

Kyselyssä oli selvästi havaittavissa tiimien jaettua huolta siitä, miten tiimikaverit alisuoriutuvat esseistä. Koska alisuoriutuminen on aika subjektiivinen käsite, tuli vastaajan avata asiaa laajemmin avoimessa vastauksessa. Lähes 70 % kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että alisuoriutumista on ja avointen vastausten perusteella suurin syy tälle on nimenomaan viime tipassa esseiden palauttaminen. Lisäksi koetaan, ettei esseitä varten haeta riittävästi uutta tietoa, eikä esseet tarjoa juurikaan oivalluksia, vaan mennään sieltä, mistä aita on matalin. 

Tämä on sinänsä erikoinen huoli, koska kuitenkin 75 % kyselyyn vastanneista sanoo, että kirjoittamiseen motivoi henkilökohtainen oppiminen. Tässäpä onkin tiimeille yhtälö ratkaistavaksi ja pohdittavaa esimerkiksi siinä, osataanko oppia todella etsiä vai minkä takia motivaattori ei näy kuitenkaan asenteessa tai esseiden laadussa palautustahdista puhumattakaan.  

Toisiksi eniten opiskelijoita motivoiva asia on deadlinet, millä tarkoitetaan koko Akatemian yhteisiä deadlineja, joita toistaiseksi meillä on kaksi, kummankin lukukauden päättyessä. Vähiten opiskelijoita motivoi tiimin oppiminen, jonka oli vastannut 17,2 %. 

Toivoisin, että suurin osa akatemialaisista saisi paljon oppia kirjaesseiden teosta ja niiden lukemisesta, tai molemmista.  Näyttää siltä, että moni opiskelija kokee kirjaesseet vähän irrallisena osana opiskelua. Esseiden tuominen osaksi arkea tuntuu ahdistavalta ja raskaalta esimerkiksi valmiiksi täynnä olevan kalenterin, suurten pisterajojen tai sakon takia eikä esseiden hyötyä ymmärretä tai osata valjastaa vallitsevassa esseeprosessissa. Tämä kaikki on kuitenkin hyvin yksilöllistä.  

YHTEENVETO 

Tiimien erot

Yhteenvedon perusteella tiimeissä on suuria eroja erityisesti siinä, miten esseemäärään suhtaudutaan. Kaikkien vastanneiden kesken n. 50 % oli sitä mieltä, että määrä on sopiva ja n. 40 % vastasi määrän olevan liikaa. Kuitenkin tiimejä tarkemmin tarkastellessa erot ovat valtavia, jopa vuosikurssien sisällä. Kun toisessa ensimmäisen vuosikurssin tiimissä esseemäärää pitää sopivana yli 80 % vastanneista, toisessa esseemäärää pitää liiallisena lähes 70 %. Lähtökohta on tiimeille kuitenkin ollut sama ja ainoa, jonka keksii selittäväksi tekijäksi, on arjessa esseisiin suhtautuminen sekä niiden tuonti yhteiseksi tekemiseksi.  

Evisionin pajassa kävi ristipölyttämässä yksi Revenalainen, joka osasi tuoda kirjasta tuodun tiedon dialogiin sujuvasti, uskoisin tämän olevan Revenassa tapa. Näin kirjasta ja esseistä saatu tieto menee luontevasti myös tiimille ja tiimi saa mahdollisuuden oppia ja ehkä tämäkin on syy siihen, miksi Revenalla on positiivisempi suhtautuminen esseemäärään kuin keskimääräisesti. Itseasiassa Revenan ja Wauren suhtautuminen esseemäärään oli vuosikursseittain kaikista positiivisinta. Keskustelimme mahdollisista syistä tähän erityisesti Revenan kohdalla ja Tatu kokee, että heillä tsempataan ja keskustellaan esseistä ja esimerkiksi kirjavinkkejä nostetaan säännöllisesti esille. Uskomme, että suhtautuminen esseemäärään on pitkälti tiimin kulttuurista ja toiminnasta kiinni. 

Jos esseet näkyvät tiimin arjessa käytännössä vain kehityskeskusteluissa, onko ihmekään, ettei ne tunnu olevan osa opintoja tai näy osana arkea ja siten myös määrä tuntuu suuremmalta 

Kehittyminen 

Jos jotain hyvää tuloksista voi päätellä, niin se on se, että mitä pidemmälle Akatemialla pääsee, sitä enemmän tuntee oppivansa esseistä. On tietenkin myös poikkeuksia, mutta olettaisimme, että ajattelu kehittyy sen verran, että opit osaa joko havaita paremmin tai niitä osaa etsiä tehokkaammin. Havaintojeni (Auri) perusteella viimeisenä vuonna ovat ne niin sanotut helpot aiheet jo kirjoitettu, joten on käytännössä pakkokin syventää osaamista. Valmistumisen kynnyksellä ehkä tietää myös paremmin sen, mitä haluaa oppia, jolloin motivaatiokin opin hankkimiseen on suurempi.  

Kun tarkastellaan vuosittaisia muutoksia esimerkiksi motivaatiossa, niin ensimmäisen vuoden opiskelijoita motivoi yleisesti enemmän tiimin oppiminen, kuin viimeisen vuoden opiskelijoita. Sinänsä tämäkin on ihan luonnollista ja erityisesti tässä vaiheessa, missä kysely toteutettiin. Viimeisen vuoden opiskelijoilta voisikin kysyä, että eikö viimeisenä vuonna ole tärkeää enää kehittää tiimiä? Onko toinen jalka jo työelämässä niin, että vain itsensä kehittäminen kiinnostaa? Tältä kyselyn tulokset nimittäin näyttäisivät.  

 

KEHITYSEHDOTUKSET  

Kun kyselyn vastauksia tutki, huomasi, että niin koko prosessissa kuin henkilökohtaisessa esseetyössäkin on kehitettävää. Lisäksi tulokset osoittavat myös, ettei opiskelija välttämättä saa esseistä irti niin paljoa, kuin haluaisi eikä kirjoittaja välttämättä saa itsestään irti niin paljoa kuin voisi. Tämä syö motivaatiota sekä myös osaltaan esseiden tarkoitusta.  

Palaute 

Koemme kumpikin palautteen vähyyden olevan yksi suurista syistä siihen, miksi emme tiedä kuinka kehitymme kirjoittajina. Lähtökohtaisesti saamme rakentavaa palautetta vain omalta valmentajaltamme ja tuolloinkin se helposti on muutama lause esseetä kohden kehityskeskusteluissa. Meitä kumpaakin yksilöinä auttaisi palautekulttuurin parantaminen tässäkin asiassa. Koemme, että yhdelle valmentajalle palautteenannon taakka on liian suuri, jos halutaan saada esseistä kokonaiskuvaa syvempää palautetta. Toivomme myös palautteiden tulevan useammalta taholta, kuten tiimikaverilta tai joltain muulta asiaa osaavalta taholta esimerkiksi kommenttiesseen tai yksityisviestin muodossa. Tämä olisi myös hyvä tapa kehittää omaa sekä muiden opiskelijoiden ja tiimin ajattelua sekä tunnistaa oma kehityskaari kirjoittajana. Monipuolisessa palautteessa esseen kielenhuollolliset seikat tulisi paremmin huomioitua. Yksittäisten esseiden huomiointi kehittää myös opiskelijoiden substanssiosaamista ja esseen laatua ja sisältöä tulee myös tarkasteltua kriittisemmin. 

Mikäli haluaisimme todella kehittää palautekulttuuria tässä, voisimme esimerkiksi perustaa Proakatemialle oman esseetiimin, joka voisi tarkastella opiskelijoiden esseitä ja antaa säännöllisesti palautetta. Mikäli määrärahoja löytyy, olisi hienoa nähdä myös tehtävään erikseen palkattu asiantuntija, jolla voisi olla paljon annettavaa esimerkiksi kieliopilliseen puoleen. Tämä voisi helpottaa myös kyselyssä ilmennyttä huolta ja ajatusta siitä, ettei kirjoittamisen taito välttämättä ole hallussa. Akateemisen tekstin tuottaminen on tärkeä taito myös opinnäytetyötä ajatellen. 

Suhtautuminen esseisiin 

Kyselyssä havaitsimme tiimikohtaisia eroja suhtautumisessa esseisiin ja esseemäärään. Erojen perusteella teimme tarkentavia kysymyksiä tiimeihin, joissa erot olivat puolin tai toisin suuria. Koemme, että hyviä esseekäytäntöjä ja positiivista psykologista pääomaa tulee läikyttää muihin tiimeihin.  

Tiimeissä tulisi olla käytäntö ja tapa puhua kirjaesseistä säännöllisesti ja etsiä hyviä käytäntöjä aktiivisesti. Jos ja kun näitä löytyy, olisi näitä myös suotavaa jakaa koko yhteisölle. Esimerkiksi tiimissä, missä esseemäärä koettiin kaikista positiivisemmin puhutaan esseistä niin pajoissa kuin vapaa-ajallakin ja tuodaan oppeja pajoissa koko tiimille. Tämä taas ei ole lisäkysymysten perusteella käytäntönä tiimissä, missä esseemäärään suhtauduttiin negatiivisimmin. Siellä esseet eivät juurikaan erotu arjessa. Suhtautumisessa on siis kyse myös tiimin kulttuurista ja yhteisestä asenteesta. 

Emme voi velvoittaa tiimejä mihinkään, mutta suosittelemme ristipölyttämistä myös kirjaesseissäPelkkä keskustelu toisen tiimin opiskelijan kanssa voi laajentaa omaa ajattelua ja vahvistaa reflektiota myös omaa tiimiä kohtaan. Ristipölyttäminen on hyvä väylä jakaa käytänteitä asiasta kuin asiasta. Tämän huomasimme tätä soluesseetä tehdessä ja pidimme virkistävänä päästä tutustumaan toisiimme. Soluesseitä ei tarvitse rajata oman tiimin sisälle vaan näkemyksiä voi hakea koko yhteisöstä. 

Rakenteet 

Heti aloittaessamme soluesseetä huomasimme Evisionin ja Revenan välillä olevan eroja niin säännöissä kuin valmentajien ohjeissakin. Esimerkiksi Evisionissa seurataan HOPSin kautta aika tarkasti sitä, minkä verran tiettyjä esseitä tehdään ja millaisista aiheista. Revenassa asian seuranta ei ole ollut yhtä tarkkaaTiimien välisiä eroja voisi vähentää sillä, että esseekäytänteitä ja -sääntöjä käytäisiin säännöllisesti projektoreissa läpi. Tämä voisi helpottaa myös kyselyssä herännyttä huolta siitä, että esseeprosessi vaikuttaa joidenkin mielestä sekavalta. Tällä tavalla prosessit olisivat myös tasapuolisia eri tiimien välillä. 

Prosessin laatu 

Kyselyn perusteella opiskelijoiden esseeprosessi ei ole säännöllinen, mikä vaikuttaa moneen asiaan. Koska iso osa vastanneista palauttaa esseitä deadlinen lähestyessä ja deadline oli myös toisiksi eniten motivoiva asia, näemme, että useampi yhteisön deadline johtaisi säännöllisempään palautusrytmiin. Tätä kautta prosessi oisi tasaisempi. Lisäksi esseiden laatu voisi nousta tiimeissä. Niin kauan kuin ei ole virallista velvoitetta, ei opiskelijoilla oikeastaan ole velvollisuutta suorittaa. Tämä ei tietenkään yksinään ole ratkaisu, koska kaikkia vastanneita deadlinet eivät motivoi. 

Nykyinen prosessi ruokkii kvantitatiivista tekemistä sen sijaan, että opiskelija keskittyisi laatuun. Koemme, että laadullista seulaa ei ole, emmekä ole juurikaan törmänneet esseiden hylkäämiseen valmentajien toimesta. Ainakin itse (Auri) koen, että Evisionin opiskelijat päästetään esseiden suhteen vähällä eikä vaadita välttämättä opin laajentamista. Vaikkei opiskelumme perustu jatkuvaan numeraaliseen arviointiin, voisi olla aiheellista miettiä esseiden arviointia jollain tasolla. 

Tiedämme, että opintomme perustuvat vahvasti itseohjautuvuuteen ja siihen, että saamme itse päättää opintojemme suunnan. Voisiko silti olla mahdollista, että pitäisimme tasapuolisesti kiinni opintosuunnitelmastamme löytyvistä standardeista kirjaesseiden aihepiirien ja määrien suhteen? 

Esseet osana arkea 

Hälyttävän suuri osa vastanneista koki, ettei esseiden kirjoittamiselle löydy aikaa ja meistäkin esimerkiksi esseiden aloittaminen on haastavaa. Lisäksi esseentekoa on helpompi siirtää kuin muita opintokokonaisuuksiamme. Samaa ongelmaa koimme Evisionissa aloittaessamme opinnäytetyöprosesseja. Tuolloin ongelma taklattiin yhteisellä opparihetkellä, jonka pidämme joka toinen tiistai. Tästä on ollut apua ajanhallinnan ja etenemisen suhteen, sekä kirjoittaminen sujuu monesti paremmin, kun mukaan laitetaan ripaus sosiaalista painetta. Koen (Auri), että tällaisesta säännöllisestä, kalenteriin laitettavasta käytännöstä voisi olla tiimeille apua esseeprosessissakin.  

Mielestämme esimerkiksi esseemuotoiset projektikatsaukset voisivat olla hyvä keino tuoda kirjoittaminen osaksi arkea. Näitä ei mielestämme aina tarvitse julkaista esseepankissa, vaan asia tulisi olla sovittavissa valmentajan kanssa. Tällöin salassa pidettäviä tietoja ei tarvitsisi laittaa julkiselle alustalle. Ainakin Evisionissa näin on toimittu ja myös esseepisteet kerätty kirjoituksista. 

Vastaajista n. 40 % koki esseemäärän liian suureksi ja avoimissa vastauksissa kerrottiin, ettei esseille ole aikaa. Tätä ongelmaa ei oikeastaan voi taklata muutoin, kuin priorisoimalla sekä kirjaamalla esseeaika kalenteriin. Olen itse (Auri) todennut tämän hyväksi käytännöksi ja aikatauluttamalla esseeajan kouluviikolle olen luonut säännöllisyyttä kirjoittamiseen. Näin saa luotua rytmiä arkeen sekä rutiinia tekemiseen tässäkin asiassa, eikä esseiden teko veny esimerkiksi viikonlopulle. Lisäksi opiskelijoille on teroitettava, että esseet ovat yhtälailla osa opintoja ja kouluviikkoa kuin projektitkin. Kirjaesseet ovat tiedollisen substanssiosaamisen perustaa Proakatemialla ja vastuu sen keräämiseen on opiskelijalla. Tästä huolimatta olisi myös tärkeää, että valmentaja ja tiimin johtohahmot auttavat opiskelijoita kohti kokonaisvaltaista oppimisen ja luomisen työtä. 

JOHTOPÄÄTÖKSET 

Kyselyn tuloksissa ei sinänsä ollut meille yllätyksiä, mutta itse prosessin työstäminen toi kummallekin uusia näkökulmia niin omaan, tiimin kuin yhteisönkin tekemiseen. Toivomme, että esseessä esitellyt ajatukset ja ratkaisuehdotukset otetaan pohdintaan ja mahdollisesti niiden avulla kehitetään meidän kaikkien oppimista, sekä helpotetaan hankalaksi koettua, mahdollisesti jopa opintoja hidastavaa prosessia. Haluamme myös kiittää johtoryhmää siitä, että pääsimme työstämään meille tärkeää aihetta.  

LÄHTEET

Kysely “Proakatemian kirjaesseeprosessi”. Tehty 31.3.2021-7.4.2021.

Kyselyn kaaviovastaukset:

 

 

Kommentit
  • Tuija Jaatinen

    Kiitos Tatu ja Auri tästä esseestä! Mukava saada lukea kyselyn tuloksista sekä teidän ja muiden ajatuksista esseitä koskien. Olen pitkälti huomannut samoja asioita nostettava syiksi myös Wauressa, kuten aloittamisen vaikeuden ja ajan puutteen. Nostitte mielestäni erittäin tärkeää asiaa eli esseitä oppimisen tukena, unohtamatta niiden merkitystä myös oman oppimisen reflektoinnin välineenä.

    Esseeprosessin selkiyttäminen esim. projektoreissa, josta mainitsitte myös, olisi mielestäni hyvä juttu, vaikka aina syksyn alussa, kun esipinkuille asia on täysin uusi ja meille muillekin muistin virkistämiseksi. Käytänteiden tulisi olla tasavertaisia jokaisessa tiimissä ja laatua tarkkailla.

    Meillä oli tänään Tirrin vetämä oppitunti pikalukemisesta ja kehitysehdotuksena nousi näiden tuokioiden järjestäminen yhteisötasolla, niin että on ulkopuolinen vetäjä/kellottaja, jotta kirjoittaja pystyy keskittymään olennaiseen eikä vilkuilee kelloa. Tätä voitaisiin hyödyntää joko parin tunnin mittaisissa workshopeissa tai neljän tunnin mittaisissa ristipölytyspajoissa.

    4.5.2021
Post a Reply to Tuija Jaatinen cancel reply

Add Comment
Loading...

Vastaa käyttäjälle Tuija Jaatinen Peruuta vastaus

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close