Luottamus antaa minulle rohkeutta tehdä, jotta voin oppia tekemään paremmin, jotta voin menestyä. Kuka olen? 

Luottamus on tietoa siitä, että kenenkään aikomuksena ei ole vahingoittaa minua, eikä hyökätä minua vastaan. Luottamus on sitä, että jokaista päätöstä ja asiaa ohjaa aina paras tarkoitus. Luottamus on sitä, että voin sanoa mitä ajattelen, ja olla mitä olen. Ilman luottamusta, ei voi olla rehellistä dialogia. Luottamus on sitä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Suhde itseen, suhde toiseen, suhde tiimiin ja suhde yhteisöön vaatii luottamusta.

Haluan luottaa, ja haluan että minuun luotetaan. Jotta minuun voi luottaa, en halua vahingoittaa enkä hyökätä ketään vastaan. Toimintaani eivät ohjaa kenenkään henkilökohtaiset edut, vaan yhteinen paras. Haluan ja pyrin ymmärtämään muita – erilaisuus on rikkaus. Kuka olen? 

“Paras tapa selvittää voitko luottaa toiseen, on luottaa häneen” – Ernest Hemingway

Vaatii rohkeutta uskaltaa luottaa johonkin tuntemattomaan. Mutta kun uskaltaa luottaa, ja luottamus kantaa hedelmää, uskaltaa tehdä vieläkin suurempia hyppyjä tuntemattomaan. Kun taustalla on luottamus, syntyy rohkeus. Rohkeus ei ole pelottomuutta, vaan uskallusta tehdä peloista huolimatta, koska luotan:

• Jos joku horjuu, pehmustan kun hän putoaa
• Jos minä horjun, putoamiseni pehmustetaan
• Jos joku on lähellä onnistumista, toimin ponnahduslautana
• Jos hivon onnistumista, on jalustanani trampoliini. Kuka olen?

Kun luotetaan ja uskalletaan, merkkaavat teot enemmän kun sanat. Toisen tukeminen tilanteessa kuin tilanteessa punnitaan silloin, kun kuljen kivikkoista tietä. Ainoastaan teot kertovat teoista – eivät sanat, eivät mielipiteet. Kun tarvitsen tukea, vieressäni seistään pyytämättä ja pyyteettömästi. Kun tarvitsen apua, luotan ja uskallan pyytää, sitä annetaan. Ehkä avuntarpeeni jopa huomataan vierelläni seistessä, ja apua tarjotaan. Seison itse muiden edessä suunnannäyttäjänä, vierellä tukena tai perässä työntämässä vauhtia. Kuka olen?

“Sanat kertovat kuka haluaisit olla, teot kertovat kuka olet” – Tuntematon

Kun teen, onnistun ja epäonnistun, opin. Kun teet, onnistut ja epäonnistut, opit. Oppiminen kasaa ympärilleni tietoa, taitoa ja kokemusta läpikäymistäni asioista, jonka avulla vältän monet kuopat. Välillä kuitenkin kaadun, kenties epäonnistun. Sen jälkeen nousen ylös, enkä enää kompastu samaan kuoppaan. Autan muita valitsemaan reitin, jolla on mahdollisimman vähän kuoppia. Kuka olen?

Uskallan olla rehellisesti itseni näköinen. Uskallan olla rohkea. Uskallan tehdä. Uskallan tehdä vielä hieman paremmin. Lopulta onnistun. Tulee menestys. Kuka olen?

Kuka olen? Olen tiimiläinen. Olen tiimi. Olen yhteisö.

Proakatemian arvot luottamus, rohkeus, teot, oppiminen ja menestys ohjaavat proakatemialaisten toimintaa yksilöinä, tiiminä ja yhteisönä. Arvopolku kulkee luottamuksesta rohkeuteen, rohkeudesta tekoihin, teoista oppimiseen ja oppimisesta menestykseen; ilman edellistä ei voi olla seuraavaa. Proakatemian arvot ovat ohjenuoranamme matkalla kohti luottamusta, rohkeutta, tekoja, oppimista ja menestystä. Arvot ohjaavat toimintaamme, päätöksiämme. Luottamuksen vallitsemiseksi, rohkeuden valjastamiseksi, tekojen toteuttamiseksi, oppimisen mahdollistamiseksi ja menestyksen saavuttamiseksi vaaditaan paljon. Jokaisen yksilön, tiimin ja koko yhteisön vastuulla on se, että arvopolkumme johtaa menestykseen jatkossakin – mitä enemmän antaa, sitä enemmän myös saa. Mitä sinä olet antanut? 

En tunne arvopolkumme tarkkaa historiaa, mutta uskon, että arvot ovat olleet aina läsnä, ja edenneet arvopolun järjestyksessä edellisestä seuraavaan jo ennen nykyisen arvopolun sanoittamista. Jotta määritellyt sanat todella ovat arvoja, ajattelumme perusta, eivätkä ainoastaan yksittäisiä sanoja, pitää niihin sitoutua sekä pitää niitä tärkeinä ja arvokkaina. Jos Proakatemian arvot sotivat omia arvoja tai toimintatapoja vastaan liikaa, on elo Proakatemialla hyvin haastavaa, kenties mahdotonta. Arvojemme pohtiminen ja niistä keskusteleminen on aina ajankohtaista niin yksilö-, tiimi- kuin yhteisötasollakin. Viime kädessä arvojen tulee kuitenkin heijastua ulospäin ei suinkaan sanojen, vaan tekojen muodossa.