aloittaako kairosta vai tangerista ei merkitse mitään
rosvoja on kolme ja tähtiä vain yksi
ja vaikka kuinka toivon muuttuvani
toivo muuttuu nopeammin
kun yksi ovi sulkeutuu
toinen avautuu
mutta tässä huoneessa on vain yksi ovi
(Paperi T, 2016, 7)

Henri Pulkkinen, taiteilijanimeltään Paperi T on varmasti henkilö, joka jakaa mielipiteitä varsinkin räpin ystävien keskuudessa. Toiset ihannoivat Paperi T:n synkkää ja filosofista tyyliä, mutta toiset eivät. Yksi syy tähän on varmasti juuri Paperi T:n tyyli, joka ei monen mielestä sovi suomiräpin muottiin. Jakautuvasta kannatuksesta huolimatta Paperi T on myynyt ensimmäisellä sooloalbumillaan platinaa ja saanut runsaasti palkintoja musiikin saralla. Ensimmäisen levynsä, Malarian pelon, joka ilmestyi vuonna 2015, jälkeen Henri Pulkkinen piti musiikista taukoa. Oli aika julkaista ja kirjoittaa loppuun runokokoelma, mikä kantaa nimeä post-alfa.

Post-alfa on synkkä, mutta taiteellinen runokokoelma. Kirja ja sen sisältö ovat hyvin paljon Paperi T:n näköisiä. Teoksen teema pyörii paljon rakkauden ja tyhjyyden ympärillä, mutta useimmat runot ovat silti pilke silmäkulmassa kirjoitettuja ja tragikoomisia.

herään leikkauspöydältä
veitsi vielä sisälläni
olemme pahoillamme
sukupolvenne oli amputoitava
terveellä jalalla voit vielä hypätä benjihypyn
narulla tai ilman
(Paperi T, 2016, 12)

Runo kuvastaa mielestäni hyvin Y-sukupolven ahdinkoa. Onhan Y-sukupolvea usein luonnehdittu laiskaksi, kärsimättömäksi ja kykenemättömäksi sietämään epäonnistumisia. Yhtenä syynä ahdinkoon on varmasti useat lamat Y-sukupolven kasvaessa. 2000-luvulle tultaessa on myös alettu kiinnittämään mielenterveysongelmiin enemmän huomiota ja diagnooseja lyödään kuin leimasimella. Runossa kertojan voidaan olettaa olevan lääkäri tai sairaanhoitaja, joka rauhoittaa potilasta ja kertoo sanaleikin avulla potilaan sukupolven olevan rikki ja näin ollen amputoitu. Lisäyksenä kertoja haluaa piristää potilasta kertomalla, että benjihyppy on kuitenkin vielä mahdollista, narulla tai ilman. Lopulla luultavasti viitataan nuorten itsemurhatilastoihin. 15-24-vuotiaiden kuolemista yli kolmannes johtuu itsemurhasta. (Tilastokeskus, 2017).

menen nukkumaan sukat ja farkut jalassa
ja herään väsyneempänä
(Paperi T, 2016, 75)

Työuupumus ja burnout ovat nyky-yhteiskunnassamme kasvava ”trendi”. Runossa mielestäni kertoja viittaa uupumukseen, joka voi hyvin johtua töistä tai suorittamisen paineesta. Tätä tukevat post-alfa -kokoelman muut runot, jotka viittaavat kertojan olevan ahdistunut työn määrästä ja saavuttamisen paineesta.

mistä minä tiedän miten runoja pitäisi kirjoittaa
pitäisi ei merkitse mitään silloin kun pitää
…
kaikkien muiden menestys on vittuilua mulle
selviytyminen taiteilijana
olen mieluummin vilpittömästi epäonnistunut
kuin vitsillä mitään
…
(Paperi T, 2016, 27)

…
kustantaja soittaa ja yrittää rauhoitella
kuulen kuinka sen puku kiristää
merkitys ei ole merkittävää
merkitse merkit meistä
ei jää muuten mitään
(Paperi T, 2016, 26)

Suomessa työuupumuksesta kärsii neljännes työntekijöistä (Duodecim). Määrät ovat prosentuaalisesti miesten ja naisten kesken melko samat. Työuupumus voi johtua monestakin asiasta. Proakatemialla burnout on hyvin yleistä ja jokainen kokee työuupumuksen eri tavalla. Toinen saattaa upottaa itsensä jatkuvaan työskentelyyn, jossa kehoa pidetään virkeänä esimerkiksi kahvin avulla. Ajan myötä keho kuitenkin antaa periksi. Työuupumus voi johtua myös psykologisista tekijöistä. Esimerkiksi yhteistyön sujumattomuus tai riittämätön oikeanlainen palaute voivat laukaista kehossa uupumuksen merkkejä. Toisaalta myös epätasa-arvoinen kohtelu tai suorittamisen paine voivat ajaa burnouttia kohti. Mielestäni Proakatemian kulttuuri ruokkii kohti työuupumusta. Asiaa on vaikea kuvailla, koska jokainen kokee asian varmasti eri tavalla, mutta tietynlainen onnistumisen ja suorittamisen ihannointi ajaa opiskelijoita kohti uupumusta. Ikään kuin, mitä täydempänä kalenterin pitää, sitä parempi opiskelija ja yrittäjä olet.

”menen nukkumaan sukat ja farkut jalassa
ja herään väsyneempänä”.

Tämä kuvastaa hyvin esimerkiksi omaa syksyäni Proakatemialla. Vaikka en ahtaa kalenteriani täyteen projekteja, semmoja ja muuta, koen silti kuvainnollisesti meneväni välillä nukkumaan farkut jalassa. Herääminen on vaikeaa ja aamulla väsymys on suurempaa kuin edellisenä iltana. Syntyy ikään kuin lumipalloefekti. Heräät väsyneempänä kuin eilen ja huomenna olet väsyneempi kuin tänään, pitkienkin unien jälkeen. Omalla kohdallani olen joutunut pohtimaan, onko väsymys enemmän henkistä kuin fyysistä. Luulen, että jälkimmäistä. Vaikka nukun, syön ja liikun tarpeeksi, olen silti tavallaan väsynyt. Innostuminen uusia ja vanhoja asioita kohtaan on vähissä. Kaiken tämän lisäksi Proakatemian ulkopuolisen työn asiat pyörivät mielessä, ”irtisanoutua vai ei?” Fokus tai oikeastaan sen puute luo epätietoisuutta ja lisää uupumusta. Irtisanoutuessani töistä joudun suorittamaan enemmän Proakatemialla säilyttääkseni saman elintason. Päässä pyörii jatkuvasti ajatus siitä, että jotain on suoritettava ja saavutettava. Pakko menestyä.

menestys on vain menetys ylimääräisellä ässällä
(Paperi T, 2016, 8)

Lähteet:
Henri Pulkkinen (Paperi T), post-alfa, 2016 Kosmos
https://tilastokeskus.fi/til/ksyyt/2016/ksyyt_2016_2017-12-29_kat_006_fi.html
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00681
https://www.ttl.fi/tyontekija/tyostressi-ja-uupumus/