Tampere
29 Jun, Wednesday
20° C

Proakatemian esseepankki

Post-Covid fysioterapiaa



Kirjoittanut: Moona Annala - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Teneriffalla harjoitteluvaihdossa pääsin tutustumaan moneen eri potilasryhmään ja fysioterapian osa-alueeseen, lantionpohjan fysioterapiasta amputaatiopotilaiden kuntoutukseen. Myös ärhäkän koronan sairastaneet ja siitä kuntoutuvat tulivat aivan uutena potilasryhmänä tutuksi niin hengitys- kuin neurologisen fysioterapian saralla.

 

Harjoittelujakson alkupuolella pääsin olemaan viikon verran hengitysvuodeosastolla, missä hoidettiin useampaa koronan sairastanutta potilasta. Potilaat oli siirretty kyseiselle osastolle negatiivisen testituloksen jälkeen. Itse koronaosastolle ei ollut opiskelijoilla asiaa turvallisuussyistä. Koronasta kuntoutuvien lisäksi hengitysosastolla oli paljon keuhkoahtaumataudista kärsiviä potilaita sekä muutamia keuhkoleikkauksesta toipuvia. Keuhkokuumettakin esiintyi. Tämän osaston potilaiden ikäjakauma oli noin 50–85 v, ja suurin osa oli miehiä.

 

Keskeiset ongelmat osaston potilailla olivat hengenahdistus, lisääntynyt limaneritys ja yleiskunnon heikentyminen. Fysioterapian menetelmillä pyritään helpottamaan näitä ongelmia. Hengityssairauksien yhteydessä fysioterapian tavoitteita ovat hapensaannin parantuminen, hengityslihasten vahvistaminen, hengitysteiden limaisuuden vähentyminen, rintarangan alueen liikkuvuuden lisääminen, yleiskunnon kohottaminen sekä potilaan omahoidon tukeminen ja sairauksiin liittyvien pelkojen ja ahdistuksen vähentäminen (Kauranen, K.2020).

 

Fysioterapia osastolla oli melko yksinkertaista ja protokollalähtöistä sekä osittain samanlaista mitä Suomessakin on ollut sairaalaharjoittelussa. Kuntoutus koostui pitkälti mobilisoinnista sekä hengitysharjoituksista, toteutus totta kai jokaisen potilaan kohdalla yksilölliset resurssit huomioiden. Suuri osa koronapotilaista tarvitsi vielä lisähappea, mutta kävelylenkit potilashuoneessa taikka käytävällekin asti onnistui useimmilla, happipullo toisinaan toki matkassa mukana. Ohjasin potilaille erilaisia tehostettuja hengitysharjoituksia ja oikeaa hengitys- sekä yskimistekniikkaa, joiden tarkoituksena on parantaa ventilaatiota. Palleahengitys oli monelle haastavaa, ja osaa potilaista tuli ohjata melko paljon fasilitoiden manuaalisesti. Usein seisomaannousujen ja kävelyn lisäksi ohjasin tuolilla istuen toteutettavia liikeharjoituksia, joskus vastuskuminauhaa hyödyntäen. Myös hengitysharjoitukset tehtiin lähinnä istuma-asennossa.

 

Happisaturaatiota näiltä potilailta toki mitattiin sormenpäässä pidettävällä anturilla aika lailla koko ajan. Yleensä liikkumisen, mobilisoinnin ja hengitysharjoitusten seurauksena happisaturaatio nousi hyviin lukemiin, mikä on potilaallekin ihan kannustava palkinto ja palaute siitä, että kyllä kannatti vähän jumpata. Vesi-PEP-menetelmää eli pulloon puhallusta käytettiin osalle potilaista, mutta ei niin paljoa mitä Suomen harjoittelussa olen tottunut näkemään. Vesi-PEP:in avulla siis vähennetään hengitysteissä olevaa limaa sekä samalla lisätään uloshengityslihasten lihasvoimaa veden painetta vastaan ulospuhaltamalla.

 

Yksi viikko hengitysvuodeosastolla oli omalle kohdalleni ihan riittävä ja sopiva aika. Tämän jälkeen pääsin useammaksi viikoksi fyssaroimaan neurologian kuntosalin puolelle, mihin potilaat tyypillisesti tulivat noin kaksi tai kolme kertaa viikkoon noin 45 minuutin kuntoutukseen. Ei ehkä heti uskoisi, mutta myös täällä kuntosalin puolella kuntoutin useampaa post-covid-potilasta. Kuten myös osaston puolella, kuntosalin post-covid-potilaat olivat myös kaikki miehiä. Kaikki nämä kyseiset 4 potilasta, jotka olivat sairastaneet koronan suurin piirtein kesällä 2021, kärsivät yläraajoihin painottuvista halvausoireista.

 

En ollut koskaan aikaisemmin törmännyt tai kuullut, että covidin jälkeen voisi esiintyä halvausoireita. Tätä ihmetellessäni kysyin asiasta muutamaltakin eri fyssarilta. Selityksenä oli, että kyseiset potilaat olivat olleet tehohoidossa intuboituna hengityslaitteessa, jolloin potilas asetetaan usein päinmakuuasentoon. Vaikeassa hapettumishäiriössä päinmakuuasento on siis suositeltu asentohoito, sillä tutkimusten mukaan se parantaa saturaatiota ja lisää hapettumista (Partanen, T. 2021). Pitkäaikainen tehohoitoasento on kuitenkin vaurioittanut kyseisten potilaiden kohdalla olkahermopunosta, useimmilla molemmin puolin, mistä johtuu yläraajojen hermovauriot. Vastaavanlaista komplikaatiota ei tosiaan ollut tullut minulle ennen vastaan, enkä Suomessa ole kuullut, että vastaavaa tapahtuisi. Koska en löytänyt aiheesta ja hermopunoskomplikaatiosta juurikaan tietoa enkä itse juurikaan tunne koronan tehohoitoa ja sen mahdollisia eroavaisuuksia esimerkiksi Suomen ja Espanjan välillä, jääkööt arvailut ja analysoinnit syy-seuraussuhteista tästä nyt vähemmälle, vaikka aihe mietteitä herättääkin.

 

Hermovauriosta ja sen vaikeusasteesta ja -laajuudesta riippuen osa paranee itsestään ilman hoitoa ja osa vaurioista voi jäädä pysyviksi aktiivisesta hoidosta riippumatta. Hermon palautumista ei voida juuri nopeuttaa oleellisesti millään hoitotoimenpiteellä, vaan perifeerinen hermovamma paranee omaa tahtiaan. Fysioterapialla keskitytään ehkäisemään ja estämään hermovauriosta aiheutuvia sekundaarisia oireita ja komplikaatioita hermon palautumisprosessin aikana. (Kauranen, K. 2020.) Yläraajoihin sijoittuvan hermovaurion omaavien potilaiden fysioterapia koostui lähinnä terapeuttisesta harjoittelusta sekä sähköhoidosta. Potilaiden hermovaurion ilmaantumisesta oli tosiaan jo suurimmalla osalla yli puoli vuotta aikaa, minkä johdosta vauriokohtaisiin lihaksiin oli jo palautunut osaltaan aktiivista liikettä. Terapeuttista harjoittelua voitiin kohdistaa siis jo pareettisiin lihaksiin liikesuoritusta avustavien synergistilihasten lisäksi. Kyseiset potilaat kävivät myös toimintaterapiassa, missä keskityttiin vielä fysioterapiaa enemmän käden hienomotoriikan sekä sitä kautta päivittäisten toimintojen harjoittamiseen. Onnekkaana pääsin tosiaan olemaan mukana myös potilaideni toimintaterapiasessioissa muutaman kerran.

 

Potilailla käytettiin tosiaan sähköhoitomuotona ns. funktionaalista eli toiminnallista sähköstimulaatiota (neuromuscular electrical stimulation), joka saa aikaan lihassupistuksen. Kyseisen sähköhoidon tarkoituksena on ylläpitää lihassolujen toimintoja, supistumiskykyä ja aineenvaihduntaa sillä aikaa, kun pareettisen eli halvaantuneen lihaksen aktiivista liikettä ei ole tai se ei ole palautunut. Tällä voidaan vähentää myös lihasatrofiaa, mikä johtuu lihassähköimpulssien aiheuttaman vaikutuksen puuttumisesta. (Kauranen, K. 2020.) Potilailleni sähköstimulaatiota hyödynnettiin lähinnä ranteen alueella, sillä heille oli tyypillistä, että erityisesti ranteen ojentajalihakset olivat heikot.

 

 

Lähteet:

 

Partanen, T. 2021. Keuhkomanifestaatio ja muut Covid19-infektion ilmiasut- hoito tk-osastolla. Oys.

https://www.ppshp.fi/dokumentit/Koulutusmateriaali%20sislttyyppi/Webinaari%2021012021%20covid%2019%20TP.pdf

 

Kauranen, K. 2020. Fysioterapeutin käsikirja. Sanoma Pro Oy. Helsinki.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close