Tampere
25 Nov, Wednesday
1° C

Proakatemian esseepankki

Positiivisuuden varjopuoli



Kirjoittanut: Ida Harju - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Musta ja valkoinen. Aurinko ja Kuu. Kesä sekä talvi.

Ihmisen kaksi puolta: positiviinen ja negatiivinen?

Olen aina kadehtinut ihmisiä, jotka hymyllään ja olemuksellaan tuovat elämäämme valoa ja energiaa. Lähipiiristä ja kouluyhteisöstä voisin heti nimetä parikin henkilöä! He hehkuvat onnea, lämpöä ja jopa rakkautta, oli heillä mikä tahansa elämäntilanne meneillään. Voi kumpa olisin juuri tuollainen ja antaisin heille sen kaiken takaisin, mitä minulle ovat huomaamattaan antaneet.

Pidin itseäni (ja osittain pidän edelleen, sadasosan verran) ennen tuollaisena. Ala-aste ikäisestä yli lukiovuosien. Ajattelin kaikesta positiivisesti ja olin tilanteessa kuin tilanteessa optimistinen, satoi tai paistoi. Näin hyvää kaikessa. Kerran ystäväni kuvaili minua tutulleen “sinä Idana, joka aina hymyilee ja nauraa”. Ihmettelin ja pysähdyin miettimään, olenko todella sellainen, joksika ystäväni minua kuvaili. YO-kokeiden paineen alla, silmät itkusta turvonneena silti mietin, että totta hemmetissä! Siirsin minua painostavat asiat, murheet ja pakoitteet taka-alalle ja katselin ikkunasta ulos, ylpeänä tuosta kommentista. En huomannut mitään epätasapainoisuutta elämässäni, toki kokeet voisivat mennä paremmin, voisin päättää tulevaisuudestani, saada kasin oppilaana jopa E:n tai L:n!

Positiivisuudella tuppaa olemaan silti myös ne huonot puolet. Kun yli kaksikymmentä vuotta vain hipaisee niitä arkoja aiheita, omia murheitaan ja stressiä, ja vain päättää elää positiivisen kautta niin mikä voisi mennä pieleen? Voi kuule naiivi-Ida, hyvin moni.

Kun ihminen ei ole tasapainossa ‘negatiivisten’ ja ‘positiivisten’ tunteidensa kanssa ja vain ns. blokkaa toisen niistä, ei ihminen ole täysin itsensä. Käytät itsestäsi ja tajunnastasi nyt vain 50%. Kuka haluaisi jäädä mitättömään puolikkaaseen, kun voisit olla täysi sata? Mutta ei kukaan minulle kertonut olevani mitätön puolikas, kun aikoinaan alitajuntaisen päätökseni tein.

“Emotions are pure life force, and you can only access the full power of your consciousness when you allow the wholeness of your emotions to come through.”

Iandè on tekstissään hyvinkin oikeassa, että positiivinen ajattelutapa on pitkällä tähtäimellä erittäin raskasta ja uuvuttavaa. Se, että kuvittelemme kaiken menevän hyvin kunhan vain jaksamme ajatella positiivisesti, on kuulemma uuden ajan uskomus Joulupukkiin. Hypnotisoimme itsemme ja näin vältämme oikeat tunteemme. Tämä kolahti itseeni kovaa. Olen tehnyt tätä jo niin pitkään etten edes muista milloin se on alkanut. Mutta sen tiedän, että olen aina laittanut muiden tunteet omieni edelle. Tulen iloiseksi, kun näen läheisteni olevan onnellisia. En milloinkaan pysähtynyt miettimään kauaksi aikaa, mitä minä todella haluan ja mitä mieltä asioista olen.

Parisuhteen myötä aloin huomioimaan myös itseäni. Tästä tajunnanräjäyttävästä muutoksesta kiitos kuuluu poikaystävälleni. Hän (Akatemian tavoin) haastoi minua päivittäin ja näytti myös esimerkillään kuinka tämä tapahtuu. Hauskan kuulosta varmaan Sinulle, mutta minulle se oli suuri juttu. Ja on yhä edelleen, opettelen tätä vieläkin. Pelkällä positiivisella ajattelutavalla on minun tapauksessa suuret seuraukset, joista itseäni soimaan, mutta opettelen elämään niiden kanssa. Kun elämäni suurin käännös tapahtui joitain kuukausia sitten, olisin voinut olla varautuneempi. Ja tämä jälkipyykki ei olisi näin raskasta ja uuvuttavaa, jos olisin ollut edes inasen tasapainoisempi.

Tekstin luettuani ja siitä oppineena haluan painottaa jokaisen ihmisen sisimmän tasapainoisuutta ja sen tärkeyttä. Ei pidä luokitella tunteitaan ja ajatuksiaan vain joko positiivisiksi tai negatiivisiksi, tyrkätä toinen mielesi sopukoihin ja antaa niiden muhia, vaan antautua tilanteelle. Elämään kuuluu vaikeita hetkiä ja niiden tuomat tunteet ovat yhtälailla sinua ja yhtälailla oikeutettuja kuin ne paremmatkin. Ehkä myöhemmin ne vaikeammat hetket sekä tunteet muovautuvat johonkin suurempaan ja parempaan.

Tässä vielä lainaus tekstistä, joka resonoi omiin pelkoihini ja ajatuksiini.

“They think of success as a kind of oasis where they can finally rest safe from the imaginary monster of failure that constantly chases after them. But that oasis turns out to be a mirage that disappears as soon as you get close to it.”

Tämän myötä koitan päästä sinuiksi itseni kanssa, myös sen “pimeämmän” puolen, jota olen päässyt vastikään raottamaan. Terveellinen positiivisuus ei tuskin ole tähän väliin pahaksi:  hyvä tästä vielä tulee Ida, älä huolehdi!

Kommentit
  • Johanna Sauvula

    Hei ystävä! <3
    Jee, oot kirjottanu! Ja oot kirjottaa rohkeasti ja sujuvasti. Hyvä tästä todellakin tulee! 😉
    Elämä on siitä tasapuolinen, että kaikille se työntää kiviä kenkiin hiertämään aina ajoittain, joten ihan taatusti maailman onnellisin ja positiivisinkin ihminen kokee ikäviä tunteita.
    Siinä se taika taitaa piileä, että on osattava kohdata myös ne ikävät tunteet. Omalla kohdallani ikävät ja isoimmat elämänmuutokset ovat olleet juuri niitä, jotka ovat herättäneet pohtimaan omaa mieltä, tunteita ja käytösmallejani. On pelottavaa ja kauhistuttavaa kokea ja tunnistaa itsestään epäkohtia ja ikäviä asioita, kun ympärillä elämä on murroksessa muutenkin. Luulen kuitenkin oppineeni niistä ikävistä hetkistä eniten. Olen uskaltanut katsoa peiliin ja etsiä kipeimpiä kohtia itsestäni, mikä on lisännyt ymmärrystä ja hyväksyntää sitä kohtaan kuka olen. Helppoa se ei koskaan ole, mutta mahdollista ihan varmasti.
    Aiheeseen liittyen löytyy myös paljon työkaluja niin ammattilaisilta valmennuskursseilta, kuin kirjoistakin. Ostin tänään Kimmo Takasen kirjan Tunne lukkosi. Saa nähdä millaisia reittejä sisimpääni sen myötä löydän. Kerron sitten suosituksia, kun olen saanut kirjan ja ajatukset työstettyä sen tiimoilta.

    8.4.2018
  • Juuli Tappura

    Todella mielenkiintoinen essee aiheesta, jota en ole koskaan pysähtynyt ajattelemaan. Olen tietenkin kuullut kiinalaisen filosofian yin & yangista, joka kuvaa jokaisen ihmisen valoisan ja pimeän puolen sulavaa sopusointua. Mutta kun lapsesta asti on kasvatettu uskomaan positiivisen ajattelun voimaan, negatiiviset tunteet unohtuvat helposti käsitellä ja ne vain työnnetään nopeasti takaraivoon, pois mielestä.
    En tarkoita, että positiivinen maailmankatsomus tai elämänasenne olisi huono. Olen itse tietoisen päätöksen positiivisesta ajattelusta tekemällä huomannut, kuinka elämän pieniin, hyviin asioihin huomion kiinnittäminen kohentaa mielialaa ja vähentää stressiä.
    Mutta vaikka kuinka yrittäisi katsella maailmaa aurinkoisten ja ruusunpunaisten lasien läpi, jokaisen elämässä tapahtuu vastoinkäymisiä ja jokainen kokee joskus negatiivisia tunteita. Olen kantapään kautta oppinut, että vaikka kuinka yrittäisi unohtaa ja tukahduttaa negatiiviset tunteet, ne kyllä löytävät tiensä takaisin – lopulta oikein kunnon ryminällä. On huomattavasti vähemmän kuluttavaa, kun negatiiviset tunteet käsittelee hetkessä, eikä toisiinsa sotkeutuneita solmuja tarvitsisi lähteä availemaan vasta pahimmillaan vuosien päästä.
    Ajatus puolikkaasta ihmisestä havahdutti. Kuinka paljon kokonaisempi, kypsempi ja viisaampi olisin, jos hyödyntäisin negatiiviset tunteet niitä tutkimalla ja analysoimalla? Kuinka paljon parempi ystävä, puoliso ja työkaveri silloin olisin? Osaisinko tehdä parempia valintoja itselleni?
    Uskon edelleen, että positiivinen lähestymistapa on ihmiselle hyväksi. Mutta negatiivisten tunteiden ilmaantuessa aion ottaa ne avosylin vastaan – tutkiskellen, analysoiden ja voimavaraksi kääntäen.
    Kirjoitat tosi hyvää, miellyttävää ja mielenkiintoista tekstiä. Kiitos Ida näistä ajatuksista. <3

    17.11.2018
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close