Tämän esseen lähtökohtana on avata Proakatemian alumniviikolla järjestetyn Positiivinen psykologia -työpajassa käsiteltyjen teorioiden näkökulmia, sekä pohtia niiden pohjalta elämän onnellisuutta ja merkityksellisyyttä. Työpajan fasilitaattorina toimi Proakatemian valmentaja Toni Lehtimäki, psykologian ja kauppatieteiden maisteri, joka on erikoistunut positiivisen psykologian teoreettisiin malleihin. Esseen teoreettisissa näkökulmissa ja viittauksissa käytetään sekä 12.10.2021 työpajassa Lehtimäen johdolla käytyjä teorioita yhdessä muiden lähteiden kanssa.

Positiivinen psykologian teoreettinen tulokulma

Positiivinen psykologia on psykologian suuntautumishaara, joka keskittyy ihmisen vahvuuksiin ja käytökseen kohti onnellisuutta, tyytyväisyyttä ja elämän kukoistamista. Tämä psykologian haara painottaa elämän merkityksen sekä kokonaisvaltaisen tyytyväisyyden löytämistä, ei vain onnellisuuden kokemista. (Psychology Today, 2021.) Kyseessä on siis yksilön subjektiiviseen kokemukseen perustuva tieteenhaara.

Martin Seligmanin sanotaan olevan positiivisen psykologian keksijä ja oppi-isä, joka on kuvaillut monta eri näkökulmaa onnelliseen elämään. Psykologit ovat sittemmin laajentaneet Seligmanin teoriaa tutkien käyttäytymistä ja kokemuksia, jotka ovat osallisena positiivisen elämän kokemiseen. (Psychology Today, 2021.) Seuraavassa kappaleessa on esitetty kolme näkökulmaa onnellisen elämään: hedonismi, flow-teoria ja hampurilaismalli.

Hedonismi

Hedonismilla tarkoitetaan teoriaa, jonka mukaan ihmisen käyttäytymismalleja ohjaavat mielihyvän tavoittelu ja mielipahan vältteleminen. Tätä empiiristä teoriaa kutsutaan psykologiseksi hedonismiksi. (Airaksinen, 2017.) Teoria käsittelee subjektiivista hyvinvointia, joka jakautuu tunne- ja kognitiiviseen osaan. Tunneosaan kuuluvat positiivisten ja negatiivisten tunteiden kokeminen, kognitiiviseen osaan taas mielihyvän kokeminen yksittäisellä elämän osa-alueella ja mielihyvä elämässä kokonaisuudessaan. Nämä kaksi komponenttia luovat hedonismin määritelmän jatkuvista positiivisista kokemuksista ja tunteesta elämän hyvyydestä. (Lehtimäki, 2021.)

Eettisen eli normatiivisen hedonismin mukaan taas ihmiselle on luontaista ja sallittua tavoitella mielihyvää ja yrittää välttää mielipahaa kaikessa mitä tekee. Hedonismin kukaan mielipahan välttäminen ja mielihyvän tavoittelu ovat ainoat tavoiteltavat asiat elämässä. (Airaksinen, 2017.) Periaatteessa tämä psykologian suuntaus kuulostaa ihanalta, ystävälliseltä ja helposti lähestyttävältä. Jos elämän tärkein tavoite on mielihyvän kokeminen, voiko siinä olla mitään vikaa. Lehtimäen (2021) mukaan hedonistisessa ajattelussa on kuitenkin ongelmana, että mieli tottuu mielihyvään ja positiivisiin tunteisiin. Tällöin mielihyvän kokeminen on entistä haastavampaa, eikä ihminen koe enää samantasoista mielihyvää, kuin jos elämässä on myös haastavia hetkiä ja tunteiden vaihtelevuutta. Airaksinen (2017) näkökulma tukee Lehtimäen argumenttia: Ihmiset tavoittelevat mielihyvää väärin perustein, mikä saattaa aiheuttaa halun tavoitella asioita, jotka loppujen lopuksi vahingoittavat omaa minää. (Airaksinen, 2017.)

Mielihyvän tavoittelu voi siis johtaa lopulta onnettomuuden tunteisiin. Lehtimäki korostaakin uutuudenviehätyksen, uusien taitojen oppimisen, uusien ihmisten tapaamisen sekä itsensä haastamisen olevan avaimia vaihtelevuuteen ja yllätyksellisyyteen elämässä. Näin emme totu liikaa tasaiseen hyvään ja vain positiivisiin tunteisiin, vaan koemme ne vahvemmin muiden tunteiden rinnalla. (Lehtimäki, 2021.) Tästä näkökulmasta hedonistinen ajattelutapa on liian nykyhetken haluihin perustuva teoria, joka ei tue yksilön kasvua ja kehitystä.

FLOW

Flow-tila on Mihály Csíkszentmihályin käyttämä termi ilmiöstä, jossa ihminen on täysin uppoutunut siihen, mitä on juuri sillä hetkellä tekemässä. Flow tilassa oleva on täysin tietoinen toiminnastaan, eikä sisäiset tai ulkoiset tekijät häiritse tehtävään keskittymistä. Vaikka flow-tilassa ollaan täysin tietoisia omasta toiminnastaan, ei keskittyminen ole itse tekemisessä. Puhutaan rikkoutumattomasta fokuksesta ja keskittymisestä. (Sinisalo, 2020.) Csíkszentmihályin mukaan onnellisuuden salaisuus on oppia pääsemään flow-tilaan lähes kaikessa, mitä tekee, kattaen niin työn, vapaa-ajan kuin perhe-elämänkin. Jos kaikkeen on panostettu asian itsensä takia, ei elämässä ole hukkaan heitettyä aikaa. (Lehtimäki, 2021.) Flow’n sanotaan usein olevan tila, jossa henkilön ajantaju katoaa, ja asia hoituu kuin itsestään. Tehtävään tai asiaan keskittyminen on helppoa, koska se on sekä mielenkiintoinen että tarjoaa sopivasti haastetta.

Flow-tilaan pääsemiseksi henkilön taitotaso täytyy olla tehtävään nähden sopivalla tasolla. Liian haastava tehtävä johtaa ahdistumiseen, kun taas liian vähäinen haaste johtaa tylsistymiseen. (Sinisalo, 2020.) Sinisalon (2020) mukaan flow-tilaan ei ole helppo päästä, joten on tärkeää ymmärtää, miten flow-tila toimii. Flow-tilaan pääsemiseen tarvitaan sopivan haasteellinen tehtävä tai asia, jossa henkilön on tehtävä töitä ja keskityttävä omaan tekemiseensä. Jos henkilö valitsee aina itselleen helppoja tehtäviä ja asioita, jotka eivät aiheuta lainkaan haastetta, ei flow-tilaa pääse syntymään. On siis tärkeää, että ymmärtää, kuinka tärkeää on haastaa itseään flow:n ja onnellisuuden näkökulmasta. Liian haastavienkaan tehtävien ja asioiden tekeminen ei auta onnellisuuden tai flow:n aikaansaamiseen. Jos joutuu ponnistelemaan jatkuvasti oman kyvykkyyden rajoilla täynnä epävarmuutta, ei silloinkaan ole todennäköistä päästä flow-tilaan.

Kuva1. FLOW-kanava (Sinisalo, 2020).

Tal Ben-Shaharin hampurilaismalli

Yksi positiivisen psykologian malleista on Tal Ben-Shaharin hampurilaismalli, joka kuvastaa asioiden tai valintojen hyöty- ja haittasuhdetta nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Se myös antaa ajatuksen asioiden arvottamisesta joko lyhyt- tai pitkäjänteisellä aikavälillä. (Lehtimäki, 2021.) Mallin alaosassa olevat nihilistinen ja hedonistinen ajattelu eivät tuota tulevaisuuden näkökulmasta henkilölle onnellisuutta, vaikkakin hedonistisesta tulokulmasta saadaan aikaan hetkellistä, nykyisyyteen pohjautuvaa mielihyvää. Nihilistisessä tulokulmassa arvot taas ovat kokonaan hukassa, eikä siksi mielihyvää synny nykyisyydessä eikä tulevaisuudessa. Esimerkiksi niin, että hedonisti haluaa kokea mielihyvää heti, ja suurin arvo on mielipahan välttäminen. Roskaruokahampurilaisen syöminen tuottaa mielihyvää ja siksi arvoa heti, mutta terveyden näkökulmasta se ei ole hyväksi tulevaisuuden kannalta. Nihilismissä taas hampurilainen on kaikin puolin huono, pahanmakuinen sekä pilaantunut, jolloin se ei tuota mielihyvää syömishetkellä eikä vie syöjäänsä kohti terveellisempää tulevaisuutta.

Kaavion ylemmässä osassa taas kuvataan tulevaisuuteen positiivisesti vaikuttavia valintoja. Kun arvotetaan tulevaisuutta hukkaamalla nykyisyyden mielihyvän merkitys, päädytään oravanpyörätulokulmaan, jossa valitaan ajatuksena parempi valinta syödä hampurilainen. Tal Ben-Shaharin mallissa se kuvataan kasvishampurilaisena, eli eräänlaisena kompromissimallina. Valitaan kompromissiratkaisu, joka edistää tulevaisuutta, vaikkakin aiheuttaa kärsimystä sillä hetkellä. Mallin ideaaliratkaisu on ihannepurilainen, jossa arvot kohtaavat täysin toiminnan kanssa. Kyseessä on täydellinen hampurilainen, joka sekä maistuu hyvältä, että tukee tavoitteita tulevaisuudessa. Ihannetilanteessa henkilö kokee, että hänen valintansa ovat niin hyvin linjassa omien arvojen ja tavoitteiden kanssa, ettei valinnat tavoitetta kohti tunnu lainkaan uhrauksilta tai kärsimykseltä.

Lehtimäki (2021) kuvastaa mallia urheilun näkökulmasta: Kun urheilijan tavoite on oikeanlainen ja motivoiva, ei mikään arjen valinta tai tekeminen tunnu uhraukselta, kärsimykseltä tai siltä, että jäisi jostain paitsi (Lehtimäki, 2021). Esimerkkinä urheilijan elämästä voisi ajatella aikaisia ja useita päivittäisiä kovia harjoituksia, terveellistä ruokavaliota tai kaiken ajan käyttämistä tiettyä yksittäistä kilpailua kohti. Lehtimäki (2021) antaakin mieleenpainuvan esimerkin tähän liittyen: Jos tietäisit etukäteen, että tulet epäonnistumaan jossakin tavoitteessasi juuri viime hetkellä, lähtisitkö tavoittelemaan kyseistä asiaa siitäkin huolimatta? (Lehtimäki, 2021.) Tämä mielenkiintoinen näkökulma tuo arvon ja tavoitteen merkityksen entistä syvemmälle. Kun tavoite on oikeanlainen ja arvomaailman mukainen, on tekeminen mielekästä, vaikka se saattaisi ulkopuolisen silmin näyttää kärsimiseltä, ja että ihminen jää jostain paitsi. Kuitenkin yksilön oma ydin ratkaisee sen, tuottaako tekeminen tyydytystä ja onnellisuutta.

Kuva 2. Tal Ben-Shahar hampurilaismalli

Onnellisuuden merkitys ihmisen elämässä. Miksi onnellisuus on tärkeää?

Lehtimäen (2021) mukaan onnelliset ihmiset ovat tuottavampia ja luovempia työelämässä, tienaavat enemmän ja onnistuvat etenemään urallaan paremmin. He ovat myös parempia johtajia ja neuvottelijoita sekä menestyvät paremmin henkilökohtaisessa elämässään ja sosiaalisissa suhteissaan. Onnelliset ihmiset myös kestävät paremmin muuttuvia tilanteita ja stressiä, sekä omaavat paremman immuunipuolustusjärjestelmän, ovat fyysisesti paremmassa kunnossa ja näin ollen elävät myös pidempään. (Lehtimäki, 2021.) Onnellisuuden merkitystä ja hyötyä ei voi tämän valossa korostaa liikaa, sillä onnellisuus ulottuu elämän jokaiselle osa-alueelle. Jokainen yksilö, työntekijä, johtaja, vanhempi, puoliso tai urheilija haluaa menestyä paremmin sekä olla parempi ihminen läheisilleen.

Lehtimäki (2021) kuitenkin korostaa, ettei onnellisen elämän perustana voi olla vain halu olla onnellinen. Hän painottaa, että Viktor Franklin mukaan onnellisuutta ei voi vain odottaa tapahtuvan, vaan se tulee tahattomana seuraamuksena, kun henkilö tekee töitä omaa tavoitettaan kohti. Näin ollen Franklin mukaan merkityksellisyys kumpuaa ponnistelusta kohti tavoitetta, koska oikean tavoitteen eteen ponnistelu ei tunnu kärsimiseltä, vaan tuottaa merkitystä ja onnellisuutta. (Lehtimäki, 2021.) Onnellisuus ei siis voi tulla vain siitä, että päättää olla onnellinen, vaan sen eteen täytyy tehdä töitä.

Arvojen ja tavoitteiden merkitys onnellisuuteen

Onnellisuudesta ja hyvästä elämästä puhuttaessa yksilön arvomaailma nousee vahvasti esiin. Arvolla tarkoitetaan elämän tärkeitä ja merkityksellisiä asioita (Lehtimäki, 2020). Lehtimäen (2021) mukaan arvot ovat kuin elämän bussikuskeja, ne ohjaavat toimintaa ja vievät kohti päämäärää. Näin ollen onkin erittäin tärkeää, että arvot ovat linjassa tavoitteiden kanssa. Vääränlaiset tavoitteet suhteutettuna arvoihin vievät yksilöä elämässä väärään suuntaan, jolloin lopputuloksena voi olla merkityksettömyyden ja onnettomuuden tunne. (Lehtimäki, 2021) Tätä ajatusta tukee myös aikaisemmin kuvattu Tal Ben-Shaharin hampurilaismalli. Tästä syystä onkin tärkeää käydä itsensä kanssa arvokeskustelua miettien omia perimmäisiä syitä arvoille. Näin oikeanlaisen tavoitteen löytäminen on helpompaa ja mikä tärkeintä, sitä kohti meneminen ei tunnu liian työläältä tai kärsimykseltä. Kuten Lehtimäki (2021) painottaakin, kun tavoite ja arvo kohtaavat, tavoitteeseen investoitu aika vie kohti sitä, mikä on elämässä tärkeää. Se on avain, joka tuo merkityksellisyyttä ja onnellisuutta elämässä.

Pohdinta

Edellä esitettyjen teorioiden pohjalta onnellisuuden tärkeimmiksi osiksi kohoavat tavoitteiden ja arvojen merkitys, mielihyvän kokeminen sekä sopivalla tasolla olevat haasteet. Yksittäistä teoriaa ajatellen näkökulmasta voi muodostua liian mustavalkoinen. Hedonismissa ei nähdä tavoitteiden merkitystä onnellisuuteen, vaan halutaan mielihyvää heti. Flow-teoria painottaa haasteen ja jatkuvan kehittymisen merkitystä. Hampurilaismalli taas korostaa arvomaailman kohtaamista tavoitteen kanssa.

Enemmän hedonistiseen ajatteluun suuntautunut voi ajatella onnellisuuden olevan liian työlästä tavoitteiden, jatkuvan kehittymisen ja itsensä haastamisen osalta miettien, miksi elämästä ei voisi vain nauttia. Jos elämässä ei ole minkäänlaisia tavoitteita, voi jossakin vaiheessa havahtua siihen, että elämä on mennyt ilman suuntaa tai päämäärää. Tämä saattaa tuoda merkityksettömyyden tunteita. Kuitenkin onhan mahdollista, että jollekin tämä tapa elää sopii, muttei ehkä niin mustavalkoisesti. Tavoitteet voivat olla myös ihmisläheisiä ja ei työorientoituneita esimerkiksi. Voit tavoitella olemaan parempi ystävä, viettää aikaa enemmän perheen kanssa tai kehittää itseäsi hyvänä kuuntelijana. Nämä tavoitteet voivat sopia hedonistiselle ajattelutavalle ehkä paremmin.

Kun ymmärtää arvo-sanan käsitteen ja sen ympärille muodostuvien tavoitteiden merkityksen, on helpompi ymmärtää hampurilaismallin, flow-teorian ja itsensä jatkuvan kehittämisen näkökulma ihmisläheisenä eikä niin tavoiteorientoituneena. Kun pääsee syvälle omaan arvomaailmaansa, hyväksyy oman itsensä vastoinkäymisineen ja onnistumisineen, sekä antaa aikaa itselle merkittäville asioille, löytyy teorioista syvempi, lempeämpi taso. Lopulta tärkeää onkin se, mitä itse kokee ja mikä tuottaa merkityksellisyyttä elämässä onnistumisten ja epäonnistumisten välillä tasapainotellessa.

Lähteet:

Airaksinen, T. 2017. Hedonismin ilo ja kurjuus. Lääketieteellinen aikakausikirja duodemicim. Joulunumero 2017. Viitattu 24.10.2021.
(https://www.duodecimlehti.fi/duo14029ecimlehti.fi)

Lehtimäki, T. 2021. Proakatemian alumniviikon työpaja 12.10.2021 ja siinä esitetty PowerPoint esitys.

Psychology Today. Positive Psychology. Viitattu 24.10.2021.
https://www.psychologytoday.com/us/basics/positive-psychology#positive-psychology-basics

Sinisalo, K. 2020. Flow-teoria: Kohti rikkoutumatonta fokusta. Nordicedu. Kirjoitettu 20.2.2020. Viitattu 24.10.2021.
https://nordicedu.com/blogi/flow-teoria-kohti-rikkoutumatonta-fokusta

Kuva 1: Sinisalo, K. 2020. Flow-teoria: Kohti rikkoutumatonta fokusta. Nordicedu. Kirjoitettu 20.2.2020. Viitattu 24.10.2021.
https://nordicedu.com/blogi/flow-teoria-kohti-rikkoutumatonta-fokusta

Kuva 2: Laitinen, J. 2021. Kuva luotu Lehtimäen 12.10.2021 PowerPoint esityksen pohjalta.