Paras. Se on kirjan nimi, jonka luin muutama viikko sitten. Siinä Erik Bertrand Larssen vakuuttaa lukijansa siitä, että on fiksumpaa olla paras kuin melko hyvä tai keskinkertainen. Tuoreemmassa kirjassaan – Helvetinviikko, Larssen kertoo kuinka tosiaan olla paras. Viikon ajan.

Porkkana

Larssen on mentaalivalmentaja ja motivaatiopuhuja, eli hän asettaa ammatikseen porkkanoita – tavoitteita – ihmisten eteen. Riittävän kauas, ettei niihin helposti ylety, mutta riittävän lähelle, jotta ne innostavat. Yksi hänen mainitsemistaan asiakkaista on menestynyt asianajaja, jolla on hieno ura, hieno auto, hieno talo, kaunis vaimo ja terveet lapset. Tämä asianajaja on elämäänsä tyytymätön. Niin tyytymätön, että hän on päättänyt hakea ammattiapua. Larssen havaitsee äkkiä asiakkaansa perimmäisen ongelman. Hän on saavuttanut porkkanansa, kalunnut sen häntää myöten loppuun ja mahdollisesti märehtinyt aikaansaannoksensa vielä kertaalleen. Tarvitaan siis äkkiä uusi porkkana. Larssen huomauttaa asiakkaalleen, että hän saattaa olla erittäin menestynyt asianajaja Norjassa, mutta entäpä ulkomailla? Muutamalla tarkalla kysymyksellä löydetään oikeanlainen porkkana ja asetetaan se roikkumaan asiakkaan eteen. Jollekin se voi olla miljoona euroa, ja kun se on saavutettu, niin sitten kenties 10 miljoonaa euroa. Ilman jotain eteenpäin ajavaa voimaa ihminen passivoituu ja alkaa miettimään masentavia asioita. Porkkanaan liittyy vahvasti myös itsensä haastaminen ja sen palkintona tuoma dopamiiniryöppy.

Paras

Mitä sanalla paras tarkoitetaan? Eikö kullakin alueella kerrallaan vain yksi henkilö, joka on paras? Miksi sitten Larssen vaivautuu valmentamaan asiakkaita, joilla on parhaimmillaankin äärimmäisen epätodennäköiset mahdollisuudet ikinä tulla parhaaksi omalla alallaan? Larssenin ”paras” tarkoittaa parasta itseään. Mikä on paras mahdollinen ’minä’ kulloisenakin hetkenä, käytettävissä olevat resurssit huomioon ottaen. Ja ehkä sitäkin tärkeämpää on vahva pyrkimys olla paras. Tiedostan, että en ehkä ole tänään paras missään tai välttämättä edes kovin hyvä, mutta teen asioita, oikeita asioita, jotta voisin eräänä päivänä tituleerata itseäni parhaaksi. Jos en maailman, Suomen tai Tampereen niin ehkä oman asuinrappuni parhaaksi. Ainakin parhaaksi itsekseni, koska siinä minua on vaikea peitota jo nyt.

Paras keino olla paras on aloittaa matka. Larssen suosittelee matkan aloitukselle armeijatermein ns. viikon mittaista boot camppiä. Viikon aikana ihminen koettelee itseään, erityisesti tahdonlujuuttaan ja pyrkii herättämään sisäisen muusansa, joka ajaisi tätä yhä hienompiin saavutuksiin.

Tässä viikon keskeisiä teemoja.

Tavat

We are what we repeatedly do. Excellence, then, is not an act, but a habit
– Will Durant

Tavat määrittelevät meitä enemmän kuin uskoisikaan. Sarasvuo sanoi eräässä lähetyksessä kuta kuinkin näin; hyvien tapojen kanssa on taivaallista elää, huonojen tapojen kanssa se on yhtä helvettiä. Voisi väittää, että myös huonotapaisten ihmisten kanssa on epämiellyttävä elää. Tästä voi siis vetää johtopäätöksen, että on järkevää tehdä vaihtokauppaa huonoista tavoista hyviin tapoihin. Itsestäni tunnistan lukuisia huonoja tapoja ja yksi yhteinen nimittäjä niille on mukavuudenhaluisuus. Olen taipuvainen valitsemaan helpoimman tien kulloisellakin hetkellä, mikä usein johtaa siihen, että myöhempi tie ei olekaan yhtään niin helppo. Prokrastinaatio. Laiskuus. Läsnäolemattomuus. Siinä muutama tapa, joista olisi hyvä opetella pois, jos haluan saavuttaa oman porkkanani.

Tietoisuus

Moodi ja keskittyminen. Siis mielentila, jossa olet parhaimmillasi. Eri moodi eri tilanteissa ja syvä tietoisuus siitä, mikä on toimivin juuri kyseiseen asiaan. Itselleni fokuksen saavuttaminen ei ole vaikeaa, kunhan pääsen alkuun. Jos oikeasti alan tekemään jotain, niin saatan unohtaa ajan, nälän, janon enkä välttämättä rekisteröi ääniä ympärilläni. Se on erittäin hyvä moodi, jos kirjoittaa vaikkapa kirjaesseetä kiireisellä huoltoasemalla. Toisaalta esimerkiksi esiintymistilanteet saavat minut moodiin, jossa tuntuu, että menetän kontrollin omista stressireaktioistani. Kädet hikoavat, pulssi nousee ja alan vahvasti epäillä viimeisen hetkeni koittaneen. Se ei ole erityisen hyvä moodi esiintymiseen.

Ajanhallinta

Larssenin mukaan menestyksekkäät ihmiset ovat taitavia laiskottelijoita. He tekevät rentoutumisenkin parhaalla mahdollisella tavalla. Kun he työskentelevät, he tekevät työnsä 100 prosenttisella panoksella, mutta kun vapaa-aika koittaa se on vapaa-aikaa isolla V:llä. Ei kukaan jaksa tehdä töitä täydellä sykkeellä, jos ei ikinä pääse palautumaan. Tästä ajatuksesta niskalenkin nappaa oma huono tapani, eli läsnäolemattomuus ja toisaalta prokrastinaatio, joka sitä aiheuttaa. Tietoisuus tekemättömistä töistä pyörivät mielessä, kun olisi aika levätä ja levon laatu on siksi huono. Vapaa-aika hyvällä omatunnolla on kaikkein palkitsevinta. Tunne siitä, että olet todella ansainnut tämän hetken.

Mukavuusalue

Kaikki kasvu tapahtuu epämukavuusalueella
– Elina Merviö

Lihas kasvaa, kun sitä rasitetaan vastuksilla, joita se ei ole aiemmin kohdannut. Se väsyy ja rasituksesta lihassäikeisiin syntyvät vauriot aiheuttavat kipua seuraavana päivänä. Kuitenkin lihas palautuu ja kun sen vauriot ovat korjautuneet se on vahvempi kuin aiemmin, valmiina uuteen haasteeseen. Jos sitä rasitetaan uudestaan samalla vastuksella se ei joudu enää käymään läpi samanlaisia kasvukipuja vaan se palautuu nopeasti. Niin on helvetinviikollakin. Jos viikon aikana koettelet rajojasi, vaikkapa valvomalla täyden vuorokauden töitä tehden, ei jatkossa 10 tai 12 tunnin vuorot tunnu enää haasteelta. Lastenleikkiä, ajattelet. Minähän olen tehnyt kaksi kertaa enemmänkin ja selvinnyt siitä.

Sisäinen dialogi

Perspektiivi ratkaisee. Kokemus tai tunne ei ole välttämättä objektiivinen totuus ja itseään voi ohjata haluttuun suuntaan. Tunteet vaikuttavat kokemukseen ja sisäinen dialogi tunteisiin. Sillä, mitä itsellensä puhuu, on siis merkitystä. Negatiivinen sisäinen dialogi johtaa negatiiviseen tunteeseen ja sitä kautta negatiiviseen kokemukseen ja päinvastoin. Larssen kehottaakin opettelemaan uudenlaisen tavan sanoittaa ajatuksiaan. Ihan ok muuttuu erittäin hyväksi ja niin edelleen.