Tampere
28 Nov, Saturday
0° C

Proakatemian esseepankki

POLVEN TENDINOPATIAT



Kirjoittanut: Olli-Pekka Korhonen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Useita lähteitä
Useita lähteitä
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Soluessee: Polven tendinopatiat

Kirjoittanut: Emma Rikkonen & Olli-Pekka Korhonen

 

JOHDANTO

 

Lähdimme kirjoittamaan soluesseetä polven tendinopatioista valmentajamme pitämän tendinopatiakurssin innoittamina. Tendinopatiat ovat aiheena hyvin monipuolinen, joten syvempi ymmärrys aiheeseen ja kurssin kertaaminen oli paikallaan. Toivomme esseetä kirjoittaessamme oppivamme lisää ja saavamme työkaluja tulevaisuuden työelämään. Polven jännevammat ovat hyvin yleisiä rasitusvammoja, joten niihin tulemme tulevaisuuden kentällä varmasti törmäämään. Esseetä pystyvät hyödyntämään niin alan ammattilaiset kuin polven tendinopatiasta kärsivät kuntoutujatkin 

 

ANATOMIA 

 

Polvinivel on nivelpintojensa perusteella elimistön suurin nivel. Näitä nivelpintoja ovat reisiluun sekä sääriluun pinnat. Nivelen luisiin osiin kuuluvat reisiluu, sääriluu, pohjeluu sekä polvilumpio. (Perttunen 2017.) Nivelen toimintaan vaikuttavat myös nelipäinen reisilihas sekä hamstrings-lihasryhmäsisempi ja ulompi nivelkierukka ja nivelsiteet. Nivelkierukat pehmentävät nivelpintojen välistä iskua. Nivelsiteisiin kuuluvat etu- ja takaristiside sekä sisempi ja ulompi sivuside. Nivelsiteet kannattelevat polvea ja ohjaavat polven liikkumisen suuntaa. (Terveyskylä N.D.) Lihaksen kiinnittävät luihin jänteet, jotka kulkevat nivelen yli. Jänne välittää lihaksen supistuessa voimaa luuhun saaden aikaan nivelen liikkumisen. Jänteet ovat hyvin vahvoja ja kestävätkin suurempia voimia kuin lihakset. Jänteet koostuvat kollageenista (30 %) ja elastaanista (2 %). Kollageeni vastustaa jänteeseen kohdistuvaa vetovoimaa ja elastaani mahdollistaa jänteen joustavuuden. Jänteet rakentuvat tiiviisti ja järjestelmällisesti pakkautuneista kollageenisäikeistä. Joskus jänteiden sisällä on luu tai rustokappale, seesamluu. Nelipäisen reisilihaksen jänteessä esiintyy elimistön suurin seesamluu eli polvilumpio. Jänteet eroavat toisistaan ja polvijänteen ollessa polvea ojentava jänne, on se muodoltaan litteämpi kuin niveliä koukistavat, yleensä pyöreät tai ovaalin malliset jänteet. Polven jänteet saattavat kipeytyä ylikuormituksen takia. (Toivonen 2011.)  

 

TENDINOPATIAN MÄÄRITTELY 

 

Tendinopatiat eli erilaiset jännevaivat tarkoittavat useimmiten jänteessä esiintyvää kipua, joka on pahimmillaan liikuntasuorituksen aikana tai heti sen jälkeen. Jotkin ihmiset saattavat kokea jäykkyyttä levon jälkeen. Tendinopatioihin vaikuttavat monet tekijät, kuten ikä, perimä ja anatomiset rakenteet, joille emme voi mitään. Sen sijaan lihasten heikkoudet, biomekaniikka, lihavuus ja yleinen aktiivisuus ovat sellaisia tendinopatioille altistavia tekijöitä, joihin voimme puuttua. (Tendinopathy rehabilitation N.D.) Yleisimmät ylikuormituksesta johtuvat polven jännekivut ovat hyppääjän- sekä juoksijan polvi (Terveurheilija N.D.). 

 

HYPPÄÄJÄN POLVI 

 

Hyppääjän polvessa kipu tuntuu polven etuosassa, polvilumpion alapuolella. Kipu tuntuu nimensä mukaisesti hypätessä polven ojennuksen aikana. Kipu alkaa vähitellen ja tuntuu ensin vain hetkellisesti. Jos rasitusta jatketaan kauemmin, kipu tulee useammin. Hyppääjän polvi johtuu patellajänteen kudosvauriosta ja tulehduksesta. Oireiden syntyyn vaikuttavat hyppyjen tekniikka, polven anatominen linjaus ja rakenteelliset poikkeavuudet, lihaskireydet ja –heikkoudet sekä liian nopea rasituksen lisääntyminen. Hyppääjän polvea hoidetaan aluksi levolla ja tulehduskipulääkkeillä. Kivun helpottaessa mukaan otetaan alaraajojen lihasten venytykset sekä lihasvoimaharjoittelu. Lisäksi kuntoutuksessa on tärkeää keskittyä oikeaan hyppy- ja kyykkytekniikkaan. Hyppääjän polvea voidaan ennaltaehkäistä keskittymällä suoritustekniikoihin sekä palautumiseen. Jos polven etuosa kipeytyy, on syytä pitää taukoa kipua tuottavasta harjoitteesta. (Peltola 2017.) 

 

JUOKSIJAN POLVI 

 

Juoksijan polvessa kiputuntemus syntyy polven ulkosyrjällä. Kipu tuntuu äkillisesti pitkän juoksemisen aikana, usein ala- tai ylämäessä. Kipu johtuu reiden sivussa kulkevan iliotibiaalisen jänteen kireydestä ja hankautumisesta polven luukyhmyyn. Juoksijan polven syntyyn vaikuttavat monet tekijät kuten juoksutekniikka, lihasepätasapaino, lihaskireydet, juoksualusta, jalkineet, jalkojen pituusero sekä nopea rasituksen lisääntyminen. Juoksijan polvea hoidetaan ensin yhtä lailla levolla sekä kipulääkkeillä. Pakaralihasta tulisi venyttää. Tärkeää on korjata virheasentoja ja tekniikoita. Juoksijan polvea voi ennaltaehkäistä pitämällä hyvää huolta palautumisesta ja keskittymällä oikeaoppiseen juoksutekniikkaan. (Peltola 2017.) 

 

Kuten muihinkin rasitusvammoihin, myös polven jännevaivojen syntymiseen vaikuttaa ylikuormitus. Liikkujan suorituskyky voi heikentyä elimistöön kohdistuessa pitkäaikaista kuormitusta, jos tämä ei palaudu kunnollaPitkittynyt liiallinen kuormitus näkyy muun muassa heikentyneenä rasituksen sietona. Ylikuormitus harvemmin johtuu pelkästään liiallisesta fyysisestä kuormittumisesta, vaan siihen liittyy usein myös liian vähäinen energiansaanti tai lepo. Palautumiskyky voi olla heikentynyt myös jonkin sairauden takia. Ylikuormitus ja alipalautuminen kulkevat lähes poikkeuksetta yhdessä. Alipalautumisen oireita ovat yleinen väsymys, unihäiriöt, ruokahaluttomuus, mielialamuutokset sekä esimerkiksi toistuvat infektio-oireet. Diagnostista testiä ylikuormitukselle ei ole, vaan tilanteen selvittäminen vaatii kokonaisvaltaista elämäntilanteen sekä kokonaiskuormituksen kartoittamista. Spiroergometriatutkimuksessa saa tietoa elimistön fysiologisista vasteista kuormitukseen ja psykologiset tutkimukset voivat olla apuna mielialan arvioinnissa. Hoitona ylikuormitustilaan toimii lepo. Vaadittava harjoittelutauon pituus on noin 2-4 viikkoa, jonka jälkeen harjoittelun pariin palautuminen suunnitellaan yksilöllisesti. (Terveurheilija N.D.) 

 

Polvivammoja ennaltaehkäistään parantamalla keskivartalon, lantion sekä alaraajojen liikehallintaa. Ennaltaehkäisevää harjoittelua voidaan toteuttaa alkulämmittelyn omaisesti ennen lajiharjoitusta, omana erillisenä liikehallintaharjoituksena tai osana loppujäähdyttelyä. Tehokkaasti polvivammoja ehkäisevät harjoitusohjelmat sisältävät kehoa monipuolisesti aktivoivia liikkeitä, kuten koordinaatio-, ketteryys- ja tasapainoharjoitteita, lihaskuntoharjoitteita, toiminnallisia liikkuvuusharjoitteita sekä suoritustekniikoiden harjoittelua. Oleellisinta liiketaitoja kehittävässä harjoittelussa on hyvä suoritustekniikka eli vaikeampiin harjoituksiin kannattaa siirtyä vasta helpompien sujuessa. (Terveurheilija N.D.) Ennaltaehkäisyn kannalta olisi myöhyvä varmistaa nilkan riittävä liikkuvuus. Nilkan rajoittunut dorsifleksio lisää patellajänteen kuormitusta. Dorsifleksion voi mitata esim. askelkyykkyasennossa takajalasta, jolloin lattian ja tibian välinen kulma kertoo liikkuvuuden tasosta. Jalka suorana tulisi päästä 45 asteen kulmaan ja jalka koukussa 40 asteen kulmaan. (Malliaras) 

 

HYPPÄÄJÄN POLVEN KUNTOUTUS 

 

Patellan tendinopatian eli hyppääjän polven kuntoutuksessa on tärkeää huomioida seuraavat seikat: 

  1. Kuormitustaso ja kipu
  2. Progressio 
  3. Lihastyötavat 

(Malliaras) 

Kuormitustason säätely on jännevammojen kuntouksessa mukana koko prosessin ajan Kipua ei tarvitse eikä pidä pelätä liikaa, sillä pelkkä lepo EI toimi hoitona hyppääjän polven paranemisessa.  Parhaat tulokset kuntoutumisen kannalta saavutetaan oikein toteutetulla harjoittelulla (Malliaras). Mitä kaikkea harjoittelussa sitten on huomioitava?  

Erityisesti yhtäaikaisen voimakkaan ja nopean kuormituksen määrää tulisi vähentää. Hidas, mutta suurella vastuksella tehtävä liike taas on sallittua, kunhan koetun kivun voimakkuus säilyy kohtalaisella tasolla. Harjoitteen aikana voidaan turvallisesti hyväksyä 5-6 tasoinen kipu asteikolla 0-10Kuntoutumisen on todistettu olevan tehokkaampaa, kun pieni tai kohtalainen kipu sallitaan harjoittelun aikana. Kivun täysi kieltäminen on katastrofointia, jonka myötä hyppääjän polvesta kärsivä voi herkistyä kivulle. Harjoituksen jälkeen kipu ei saa kuitenkaan jäädä pitkäksi aikaa päälle. Harjoittelun aikana syntyneen kivun tulisi palata harjoitusta edeltävälle tasolle vuorokauden aikana. Jos kipu jää päälle paria vuorokautta pidemmäksi ajaksi, tulisi kuormitusta muuttaa. (Malliaras) 

 

ISOMETRISET JA EKSENTRISET HARJOITTEET 

 

Kuormitusta voidaan säädellä harjoitteiden vaikeutta, kuormaa ja lihastyötapaa muuttamalla. Harjoittelu on turvallista aloittaa isometrisillä ja eksentrisillä harjoitteilla. Isometrisissä harjoitteissa lihasten pituudessa ja nivelkulmassa ei tapahdu muutoksia. Eksentrisessä lihastyössä lihas taas venyy ja samalla vastustaa liikettä. Esimerkiksi etureisikoneessa liikettä tehtäessä alaslaskuvaihe on eksentristä lihastyötä. Edes kohtuullisen voimatason omaavilla kuntoutujilla on hyvä käyttää isometrisen harjoittelun liikkeinä esimerkiksi etureisikonetta ja jalkaprässiä yhdellä jalalla toteutettunaNivelkulma näissä liikkeissä saa olla polvinivelestä mitattuna suuri, jopa 135 astetta. Prässissä ei ole siis tarve laskea kelkkaa kovinkaan alas, ns. “syvään asentoon”. Paras vaste saavutetaan lisävastuksella toteutettavissa liikkeissä. Pelkkiä lihaksen jännityksiä tai isometrisia liikkeitä hyvin pienellä vastuksella kannattaa toteuttaa vain kuntoutujilla, joiden lihasvoima on todella alhainen. Isometrisen harjoittelun kuormituksena voi käyttää yhdessä liikkeessä esimerkiksi 5x 30 sekunnin pitoa kerran päivässä. (Malliaras) 

 

DYNAAMISET HARJOITTEET 

 

Kehittymisen takia tulisi kuitenkin pyrkiä mahdollisimman nopeasti kohti dynaamisia liikkeitä. Kun isometriset ja konsentriset harjoitteet eivät aiheuta kipua, joka jää pitkäksi aikaa päälle, tulisi harjoitteluun ottaa mukaan myös konsentrista liikettä. Konsentrisessa lihastyössä lihaksen pituus lyhenee sen tuottaessa voimaa. Etureisipenkissä tämä tarkoittaa ylösnostovaihetta. Alkuun konsentriset liikkeet kannattaa tehdä hitaalla liikenopeudella, jotta vältetään kipua pahentavat nopeat ja kovasti kuormittavat liikkeet. Vastus saa kuitenkin olla suuri hitaissa liikkeissä. Raskaalla vastuksella tehdessä toistovälinä voidaan käyttää 6-8 toiston sarjoja. Tempona dynaamisissa liikkeissä toimii hyvin 3 s + 3 s. Esimerkiksi etureisikoneessa tämä tarkoittaa kolmen sekunnin laskuvaihetta ja vastaavasti kolmen sekunnin nostovaihetta. Konsentrisina liikkeinä toimivat alkuun hyvin etureisikone ja jalkaprässi. Edelleenkään jalkaa ei tarvitse koukistaa polvesta paljoa. Konsentrisissa liikkeissä tarkoituksena on edetä laitteilla tehtävistä liikkeistä vapaisiin painoihin. Vapailla painoilla hyviä liikkeitä ovat step up ja split squatKonsentrisia liikkeitä voidaan suositella tehtäväksi joka toinen päivä, sillä nämä ovat kuormittavampia kuin isometriset liikkeet. (Malliaras) 

 

LOPPUVAIHEEN KUNTOUTUS 

 

Kuormituskestävyyden noustessa liikkeeseen lisätään vastusta sekä liikenopeutta. Viimeisinenä vaiheena hyppääjän polven kuntoutuksessa toimivat ponnistusta ja alastuloa vaativat liikkeet. Ennen hyppyjen ja loikkien aloittamista polven tendinopatian kuntoutuksessa olisi hyvä saavuttaa seuraavat voimatasot: 6 x 40-60kg etureisikoneessa ja/tai jalkaprässissä 1-1.5 x kehonpaino yhdellä jalalla tehtynä. Loikkia, hyppyjä ja kinkkoja voidaan toteuttaa loppuvaiheen kuntoutuksessa 2-3 kertaa viikossa. Määrät kannattaa pitää maltillisina alkuvaiheessa, esimerkiksi 2 x 6 ponnistusta per liike. (Malliaras) 

Erityisesti loppuvaiheen kuntoutuksessa tulisi huomioida asiakkaan tavoite. Mitä hän haluaa pystyä vielä tekemään? Onko asiakas terveysliikkuja vai huippu-urheilija? Terveysliikkujan ja huippu-urheilijan vaatimustaso voi poiketa toisistaan huomattavasti. Terveysliikkujalle voi hyvinkin riittää pelkkä matalatehoisten submaksimaalisten ponnistusten tekeminen, kun taas koripalloilijan tulee kestää huomattavasti suurempaa kuormitusta. Koripalloilijan kanssa tulee siis jatkaa harjoittelua mahdollisimman lajinomaisiin ja tehollisesti koviin suorituksiin.  

 

JUOKSIJAN POLVEN KUNTOUTUS 

 

Konservatiivinen hoito on todettu tehokkaaksi keinoksi juoksijan polven kuntoutuksessa. Kirurgisten toimenpiteiden ei ole todettu nopeuttavan kuntoututumista. Konservatiivinen hoito on ensisijainen keino juoksijan polven kuntoutuksessa. Näitä hoitomuotoja ovat mm. harjoittelu, patellan teippaaminen ja manuaalinen terapia. (Peters & Tyson).  

Hoidon alussa kivun ja tulehduksen määrää tulisi laskea. Juoksemisen jatkaminen samalla kuormitustasolla todennäköisesti pahentaa ongelmaa. Täydellisen levon sijaan kuormitusta voi jatkaa muilla juoksemista kevyemmillä liikuntamuodoilla, kuten pyöräilyllä tai uinnilla. Kuntoutuksen alkuvaiheessa voi käyttää kylmähoitoa ja tulehduskipulääkitystä kivun lievittämiseksi. Harjoittelussa on hyvä käyttää sekä venyttäviä että vahvistavia liikkeitä. TFL-lihaksen venyttäminen ja pakaran vahvistaminen ovat hyviä harjoitteita. Paranemisen kannalta on myös tärkeää säädellä kuormitusta ja välttää suuria yhtäkkisiä kuormituksen nousuja(Sports Injury Clinic 

 

MUISTILISTA 

 

Hyppääjän polvi 

  • Patellajänteen viivästynyt palautuminen 
  • Aiheuttajina mm. liian suuri (äkillinen) kuormitus, nilkan vajaa liikkuvuus, epäedullinen alaraajan linjaus, lihasheikkoudet- ja kireydet 

 

Juoksijan polvi 

  • Iliotibiaalisen jänteen kireys ja hankautuminen polven luukyhmyyn 
  • Aiheuttajina mm. juoksutekniikka, lihasepätasapaino, lihaskireydet, juoksualusta, jalkineet, jalkojen pituusero sekä nopea rasituksen lisääntyminen 

 

Kuntoutus 

  • Harjoitteiden valinta kuormituksen mukaan 
  • Jos paha vamma, valitse isometriset ja konsentriset harjoitteet 
  • Etene mahdollisimman nopeasti dynaamisiin harjoitteisiin  
  • Urheilijoilla mahdollisimman lajinomaisia harjoitteita  
  • Loppuvaiheen kuntouksessa asiakkaan tavoitteiden huomioiminen 

 

Kuormituksen säätely 

  • Kohtalainen kipu sallittua harjoittelussa 
  • Jos kipu on rauhoittunut 1-2 vuorokauden kuluessa edellisestä harjoituksesta, voidaan sama harjoitus toistaa uudelleen. 
  • Jos kipu rauhoittuu nopeammin tai ei pahene ollenkaan, voidaan harjoituksen kuormittavuutta lisätä.  
  • Jos kipu jää pidemmäksi aikaa päälle, kevennä harjoitusta pienentämällä vastusta tai muuttamalla lihastyötapaa tai liikettä kevyemmäksi/helpommaksi. 

 

 

Lähteet: 

 

Malliaras, P. 2020. Tendinopathy rehabilitation. Luento.   

Peltola, A. 2017. Polven rasitusvammat – hyppääjän polvi & juoksijan polvi. Luettu 5.11.2020. https://www.proximafinland.fi/blogi/fysioterapia/polven-rasitusvammat-hyppaajan-polvi-vs-juoksijan-polvi/ 

Perttunen, J. 2017. Alaraajan nivelet. Ihminen toimivana kokonaisuutena. Luento. Fysioterapeutin tutkinto-ohjelma. Tampereen ammattikorkeakoulu.  

Physiotherapy management of patellar tendinopathy (jumper’s knee). Rudavsky, A. & Cook, J. 2014. Journal of Physiotherapy 60: 122–129 https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1836955314000915  

Terveurheilija. N.D. Polvi. Luettu 6.11.2020. https://terveurheilija.fi/urheiluvammojen-ennaltaehkaisy/polvi-polvivammat/#yleista  

Terveyskylä. N.D. Polven rakenne. Luettu 5.11.2020. https://www.terveyskyla.fi/niveltalo/mihin-sattuu/polvi/polven-rakenne 

Toivonen, J. 2011. Jänteen pituus levossa ja isometrisen supistuksen aikana myotonometrillä mitattuna. Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto. Kandidaatintutkielma.  

Peters, J. Tyson, N. 2013. Proximal exercises are effective in treating patellofemoral pain syndrome: a systematic review. International Journal of Sports Physical Therapy. Luettu 6.11.2020  https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3811739/ 

Sports injury clinic. 2016. Iliotibial Band Syndrome. Luettu 6.11.2020. https://www.sportsinjuryclinic.net/sport-injuries/knee-pain/lateral-knee-pain/iliotibial-band-syndrome#treatment 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close