Tampere
20 Jan, Wednesday
-6° C

Proakatemian esseepankki

Politiikan esseesarja – maahanmuutto



Kirjoittanut: Tatu Arminen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 9 minuuttia.

Politiikan esseesarja – maahanmuutto

 

Jatkan esseiden kirjoittamista yhteiskunnallisista aiheista ja haasteista. Klassinen keskustelun aihe sekä kiivaan keskustelun aihio on maahanmuutto. Mielestäni maahanmuuttokeskustelu on Suomessa usein polarisoivaa, eli se aiheuttaa vastakkainasettelua.

Helsingin Sanomat uutisoi maaliskuussa 2020 nuorisorikollisuudesta sekä maahanmuuttokeskustelun vaikeudesta. Uutisessa kerrottiin, kuinka poliisi ja muut viranomaistahot ovat huolissaan pääkaupunkiseudun noin 100-150 nuoresta, joilla on taipumus väkivaltaan ja, että valtaosa näistä nuorista on maahanmuuttajataustaisia. (Lari Malmberg 2020) Uutisessa tuotiin myös esille, kuinka uutiseen reagoitiin hyvin polarisoidusti, kärkkäästi ja vaikeaa asiaa yksinkertaistamalla.

Tähän väliin totean, että pyrin pohtimaan tätä kompleksista aihetta loukkaamaan ketään tai edellyttämättä minkäänlaista reaktiota esseeseeni. Vaikka olen aihetta pohtinut ja tutkinut ja pyrin olemaan objektiivinen, voi kirjoitukseni vaikuttaa subjektiiviselta ja olla jopa harhaakin. Haluan avata maahanmuuttokeskustelua ja tuoda esiin maahanmuuton kompleksisuutta Suomessa sekä avata ratkaisuhenkisen keskustelun aiheen tiimoilta.

Maahanmuuttopolitiikassa ei saada tyydyttäviä ratkaisuja aikaan, vaan siitä kiistellään jatkuvasti. Politiikassa maahanmuuttoa käytetään myös empimättä politikoinnin teemana. Maahanmuutosta, maahanmuuttajien integraatiosta Suomeen sekä turvapaikanhakijoista tulee puhua nyt järkevästi ja syväluotaavasti. Mielestäni uudet liikeideat ja innovaatiot voisivat olla avuksi esimerkiksi parempaan integraatioon, eli sopeutumiseen Suomessa asuville maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille.

Maahanmuutto tarkoittaa toisesta maasta toiseen muuttamista pidemmäksi ajaksi. Esimerkiksi työn tai uuden elämän alun etsimisen johdosta. Eniten maahanmuuttajia Suomeen tulee Ruotsista, Venäjältä ja Virosta. Turvapaikanhakija puolestaan on ulkomaalainen henkilö, joka hakee turvaa ja oleskeluoikeutta toisesta maasta esimerkiksi sorron, sodan tai luonnon katastrofin vuoksi. Eniten turvapaikanhakijoita tuli Suomeen vuonna 2019 Irakista, Somaliasta ja Turkista. (Euroopan muuttoliikevirasto 2019) Pienelle osalle turvapaikanhakijoista myönnetään EU:n pakolaisstatus, suurelle osalla toissijaisen suojelun tarve ja osa saa kielteisen turvapaikkapäätöksen. Kielteisen turvapaikka päätöksen saanut voi valittaa oikeuteen päätöksestä tai joutuu poistumaan 30 päivän kuluessa maasta. Jos kielteisen päätöksen saanut henkilö ei poistu määräajassa maasta, on poliisin tehtävä hoitaa palautusprosessi loppuun.

Poliittisessa keskustelussa on pohdittu sitä; ”onko Suomi Ruotsin tiellä”. Tällä viitataan maahanmuuttopolitiikan ilmiöön ja epäonnistumiseen siten, että maahanmuuttajataustainen väestö keskittyy kaupungeissa vain tietyille asuinalueille asumaan, eikä integroidu maan kulttuuriin toivotulla tavalla ja jonka johdosta syntyy levottomuutta sekä rikollisuutta maahanmuuttajaväestössä. Asumisen keskittymisen ilmiötä kutsutaan nimellä ”ghettoutuminen”. Ruotsin suurissa kaupungeissa on tapahtunut ymmärrykseni mukaan ghettoutumista. (Yle Areena 2018)

On relevanttia voida keskustella tällaisesta aiheesta avoimesti ja pohtia, kuinka voida parantaa Suomen maahanmuuttopolitiikkaa. Kuinka kohentaa maan sisäistä rauhaa sekä auttaa tänne saapuvia ihmisiä sopeutumaan uudenlaiseen asuinympäristöön ja kulttuuriin sekä totta kai pyrkiä ohjaamaan ihmisiä työn ja opiskelumaailman pariin.

Koen, ettei ratkaisukeskeiseen keskusteluun aiheesta päästä kovinkaan usein. Oli sitten kyse politiikasta, sosiaalisen median keskustelupalstoista tai juttutuokiosta tuttavieni kanssa, on keskustelu tunneperäistä ja yksinkertaistavaa. Mielestäni herkästi uskotaan, että maahanmuuton kriittinen tarkastelu olisi rasismia ja, että rikollisuuden tarkastelu erilaisin demografisin tavoin, esimerkiksi maahanmuuttotaustan tai kulttuurisin tekijöin, olisi ihmisryhmien syyttämistä tai leimaamista. Toisinaan maahanmuuton ympärillä esiintyviin ongelmiin vastataan puolestaan yksinkertaistamalla ja esimerkiksi leimaamalla kaikkia maahanmuuttajataustaisia tai tietyn kulttuuritaustanomaavia rikollisuuskeskustelussa. Tämänkaltainen toiminta on rasistista. Monesti tällaisia kommentteja tarjoava henkilö karrikoidusti näkee, että tietyn taustan omaavat henkilöt eivät voi sopeutua tai edes kuulua maahamme, ja heidän täytyy lähteä maasta.

Puhuessani tässä tietyn taustan omaavista 1. tai 2. polven maahanmuuttajista, puhun pääasiassa Afrikan keskiosista sekä Lähi-Idästa kotoisin olevista ihmisistä. Ymmärrykseni ja kokemukseni mukaan näiltä alueilta kotoisin olevat ihmiset eroavat ehkä tavallista näkyvämmin kulttuurillaan, uskonnollaan sekä ulkonäöllään geneerisestä länsimaisesta henkilöstä, kun vaikka maahanmuuttajat Amerikasta tai Euroopasta.

Tutkin muun muassa Elinkeinoelämän Valtuuskunnan analyysiä nuorten syrjäytymisestä Suomessa, tilastokeskuksen rikostilastoja sekä Lassi Kotiniemen vuoden 2015 Poliisiammattikorkeakoulun päättötyötä maahanmuuttajataustaisten rikollisuustilastoista. Huomasin, että Lähi-idän suunnalta ja Afrikan keskiosista olevat ihmiset ovat Suomessa enemmän tekemisissä syrjäytymisen, rikollisuuden sekä rasismin kanssa kuin muualta kotoisin olevat maahanmuuttajataustaiset.  Syiden pohtiminen vaatii syväluotaavaa analyysiä sekä systeemistä ajattelua. Puhutaan kulttuurien kohtaamisista, yksilöistä sekä yhteiskunnan mahdollisuuksista ja resursseista.

Kotiniemen käyttämissä rikostutkimuksissa kävi ilmi, kuinka maahanmuuttajataustaisten kokonaisrikollisuuden suhdeluku oli 1,5 verrattuna suomalaistaustaisten rikollisuuteen. (Kotiniemi. L 2015) Afrikan keskiosista ja Lähi-idästä kotoisin olevat tekivät maahanmuuttajista keskimäärin eniten rikoksia Suomessa. (Tilastokeskus 2019) Tässä on hyvä ymmärtää se, miten eri taustoista ihmisiä Suomeen tulee. Jos kulttuureissa on suuria eroavaisuuksia suomalaiseen yhteiskuntaan on äärimmäiseen tärkeää, että yhteiskuntamme hoitaa niin sanotun orientoinnin ja perehdytyksen huolella. Ihmisiä voi tulla esimerkiksi sota-alueilta ja kulttuureista, joissa eri uskonnon määrittelevät jopa lainsäädäntöä.

Huomasin myös, että kyseisen demografisen taustan omaavat ihmiset olivat esimerkiksi huonommin työelämässä kiinni. Euroopan ihmisoikeusjärjestön, FRA:n tutkimus puolestaan osoitti noin 6000 henkilön kyselyssä, että EU-maissa rotuun perustuvaa epätasa-arvoista kohtelua, eli rasismia, kokee eniten Afrikasta kotoisin olevat maahanmuuttajat Suomessa. Näen, että kaikilla luettelemillani seikoilla voi olla yhteyttä keskenään. (Myrskylä. P 2012.) Näen, että hyvin erilaisten kulttuurien kohtaamisilla, ennakkoluuloilla, Suomen epätehokkaalla maahanmuuttopolitiikalla ja integraatiolla syntyy maahanmuuttajien syrjäytymistä, rikollisuutta sekä rasismia. Olisi hienoa, jos tätä kompleksista asiaa voisi ratkoa inhimillisellä, ymmärtävällä keskustelulla sekä selkeillä, vakuuttavilla pelisäännöillä.

Maahanmuuttoa tapahtuu Suomessa nykypäivänä muun muassa kansainvälisen avun ja  ihmisoikeusvelvoitteiden toimesta sekä monista muista syistä. Esimerkiksi työn teon, paremman elämän toivon tai rakkauden takia. On relevanttia miettiä, kuinka tehdä Suomi paikaksi, jossa voi kokea itsensä arvokkaaksi osaksi joukkoa. On myös relevanttia miettiä, kuinka maahanmuuttopolitiikkamme on integraatioon ohjaavaa, tehokasta ja auttaa ihmisiä kohti suomalaista työ -ja koulutusjärjestelmää sekä estää kannustinloukkujen käytön. Kannustinloukku tarkoittaa tilannetta, jossa työn tekemättä jättäminen voi olla taloudellisesti järkevämpää, kuin työn itse tekeminen. Maahanmuuttojärjestelmäämme ei pidä voida hyväksikäyttää.

Tarvitaan ratkaisuja maassa pitkään Suomessa asuneille maahanmuuttajille. Erityisesti niille maahanmuuttajille, jotka ovat niin kiintyneitä ja riippuvaisia oman yhteisönsä kieleen, yhteiseen sosiaaliekonomiaan sekä kulttuuriin, että heidän on haastava olla täysin itsenäisiä Suomessa. Ratkaisuja tarvitaan yhtä lailla turvapaikanhakijoille. Näen, ettei maamme turvapaikkaprosessi osannut uskottavasti ja oikeilla keinoilla hoitaa esimerkiksi 2015 vuoden turvapaikkakriisiä ja Suomeen saapuneita turvapaikanhakijoita.

Kielitaito, työpaikka ja kouluttautuminen ovat asioita, joiden avulla Suomen kaltaisessa valtiossa voi pärjätä ja integroitua.

On hyvin mahdollista, että turvapaikanhakija ei puhu englantia ollenkaan. Voi olla, että hän puhuu vain arabiaa. Tämä on haaste myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneen hakijan työllistymisessä. Turvapaikanhakijoille järjestetään valtion toimesta kielikursseja, mutta näillä kursseilla ei ole läsnäolovelvoitetta. Pitäisi mielestäni olla.

Kun katsoin Yle:n uutislähetystä, jossa haastateltiin Lähi-idästä saapunutta turvapaikanhakijaa, oli hänellä kova hinku päästä töihin, mutta töitä ei ollut ilmeisesti tarjolla. Suomessa työllisyysasteen yleinen trendiluku on 71.9%, jonka tulisi olla jo itsessään korkeampi. Onko englannin -tai suomen kielen osaaminen edellytys työn teolle Suomessa? Minkälaiset työpaikat voisivat työllistää esimerkiksi vain arabiaa puhuvan turvapaikanhakijan? Voiko Suomesta löytyä työtä turvapaikanhakijoille, kun kantaväestöstäkin niin suuri osa on työttömänä? Mietin itse aloja, joilla voisi pärjätä hyvän perehdytyksen ja seurannan puitteissa ilman englannin ja suomen kielitaitoa. Minulle tuli mieleen kuntapuolelta, että yksityiseltä sektorilta siivousalan ja ympäristön huollon työt. Toki en tiedä kommentoida olenko oikeassa tai kuinka paljon vapaita työpaikkoja näillä aloilla on. Julkisella puolella tuskin työtarjonta kovinkaan kasvaa, sillä tämä ala ei ole karrikoidusti ”tuottavaa”, mutta yksityisellä puolella koen, että siivousala on kasvussa.

Kieli -ja tulkkauspalvelut ovat oleellisessa asemassa siinä, kuinka maahanmuuttajataustaiset ihmiset työllistyvät ja voivat päästä mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Näen, että oiva ammatti työelämään olisi monikielinen kirjanpitäjä tai talousneuvoja. Näen, että eri kulttuureista voidaan saada hienoa yrittäjyyttä Suomeen, mutta aloittaminen voi olla hankalaa kielitaidon puutteen ja byrokratian vuoksi. Näen, että jos valtio kouluttaa monikielisiä bisnesneuvojia, maksaa se helposti itsensä verotuloina takaisin, kun maahanmuuttajaväestössä uskalletaan perustaa matalammalla kynnyksellä yrityksiä.

Helsingin Sanomien podcastissä: ”Uutisraportti podcast” pohdittiin syitä nuorten rikollisuuden taustalle. Podcastissä käsiteltiin aiemmin mainitsemaani uutista pääkaupunkiseudulta, jossa paikalliset nuoret ovat sortuneet väkivaltaisuuden kierteeseen. Toimittajat toivat mielestäni loogisia, mahdollisia syitä nuorten rikollisuuden taustalle. Nuoriso saattaa suosia rikollista elämäntapaa. Siihen on helppo päästä mukaan, jos kaveriporukassa on samankaltaista ajattelua. On yleistä, että elämässä halutaan jännitystä ja menestystä. Jos nuorella on tunne, ettei omassa elämässä ole väyliä tai keinoja lailliseen menestymiseen, hakee nuori helposti väyliä rikolliselta puolelta. Väkivaltaisuus on myös monesti oire pahasta olosta. Helposti ihmisen ulkokuori kovettuu jos hän tuntee, ettei hän pärjää.

Näen, että tällaiset nuoret tarvitsevat suuren rohkaisun ja konkreettisen esimerkin, että kykenisivät pääsemään pois syrjäytymisen ja rikollisuuden sävyttämästä elämäntilanteesta. Suomessa on monia menestyneitä maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, jotka voisivat toimia mallina nuorille, kuten vaikka poliitikkoja ja artisteja. Tarvittaisiin hyvin lämminhenkisiä, rehellisiä ja matalan kynnyksen puheiltoja. Näissä illoissa nuoret pääsisivät juttelemaan naamatusten menestyneiden maahanmuuttajataustaisten suomalaisten kanssa, joilla on saattanut olla samoja ongelmia esimerkiksi kielitaidon, ennakkoluulojen tai muiden vaikeuksien kanssa. Ylipäätään samankaltainen tausta ja kulttuuritietämys luo jo vastaanottavuutta osapuolten välille, uskoisin. Näihin tilaisuuksiin voisi tulla mukaan myös erilaisia yrityksiä rekrytoimaan, jolloin nuorien on helpompi tehdä uusia elämänvalintoja ilman byrokratiaa. Myös erilaiset vapaa-ajan yhdistykset ja urheiluseurat voisivat halutessaan ottaa osaa tällaisiin iltamiin. Olen nimittäin sitä mieltä, että nuori tarvitsee vapaa-ajalla erilaisia aktiviteettejä, jossa kehittyä ja etsiä itseään sekä tutustua uusiin ihmisiin. Harrastuneisuuden kautta pääsee myös purkamaan mieltään ja paineita, joita nyky-yhteiskunnassa helposti syntyy.

Mielestäni somen ja television kautta voi hienosti taklata rasismia ja ennakkoluuloja, joita Suomessa varmasti löytyy maahanmuuttajia kohtaan ja myös maahanmuuttajilla varmasti suomalaisia kohtaan. Toki on hyvä muistaa, että maassamme kantaväestö nauttii tämän aiheen ympärillä tietynlaista etulyöntiasemaa kuuluessaan valtaenemmistöön. Sosiaalisen median sisällön ja tv-ohjelmien avulla voitaisiin tuoda erilaisia maahanmuuttajataustaisten ihmisten kulttuurillisia seikkoja tutummaksi kantaväestölle ja toisin päin. Hienoa olisi esimerkiksi yhteistyön ja tekemisen avulla kumota ennakkoluuloja ja näyttää, kuinka me kaikki olemme ihmisiä, jotka lähtökohtaisesti haluavat toisilleen hyvää ja kunnioittavat toisiansa. Ennakkoluulot ovat opittuja ja niistä voi oppia pois.

Helsingin Sanomien podcastissä yksi toimittaja nosti esille, kuinka jotkin maahanmuuttajataustaiset perheet lähettävät nuoren alkuperäiseen kotimaahansa oppimaan ja valveutumaan kulttuurillisesti elämää varten. Ymmärrän perheiden valintaa, mutta mielestäni tämä voi tuottaa vaikeuksia nuoren sopeutumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Maahanmuuttajaperheen on hyvä tunnistaa, että Suomeen sopeutuminen vaatii avarakatseisuutta ja luottamusta myös suomalaista kulttuuria kohtaan. Tämä ei tarkoita, että maahanmuuttajan tulisi unohtaa, sulkea tai piilotella omia juuriaan tai kulttuuriaan. Tämä tarkoittaa pääasiassa sitä, että ei pidä unohtaa, että sopeutuminen uuteen erilaiseen maahan vie aikansa ja, että voi olla, että jotkin asiat ovat hyvin erilaisia Suomessa ja se vaatii vain sulattelemista. Suomen Turun lähipoliisin Vesa Jauhiaisen kokemuksen mukaan on haasteellista esimerkiksi kielenoppimisen vuoksi, jos maahanmuuttajanuori arvottaa selvästi muun kulttuuritaustansa suomalaisen kulttuurin edelle. (Yle Areena 2018)

Nuorten lisäksi tulee muistaa huolehtia vanhemmista maahanmuuttajista. On hyvin mahdollista, että vaikka maahanmuuttajanuorella asiat sujuvat hyvin, niin tämän vanhemmilla voi olla erittäin haastavaa. Aikuisen on esimerkiksi vaikeampi oppia kieltä ja aikuinen saattaa helposti ajatella, ettei hän ole prioriteetti vaikeassa tilanteessa, vain lapset tarvitsevat apua yhteiskunnan mukaan pääsemiseen. Kielikurssit, aikuisiän kouluttautuminen, työelämään pääsy sekä harrastustoiminta on yhtälailla tärkeää mahdollistaa maahanmuuttajaperheen vanhemmille.

Turvapaikanhakijat kohtaavat näitä samoja haasteita, kuin maahanmuuttajat. Haasteita on myös erilaisia. Se, että on hakenut turvapaikkaa, kertoo siitä, että henkilö on elänyt huonoissa oloissa. Tästä syystä on selvää, että ihmiset tarvitsevat erityistä ohjausta. Heidän voi olla vaikea toimia tasapainoisesti yhteiskunnassamme. Myös suomalainen lainsäädäntö ja kulttuuri tulee opettaa juurta jaksaen turvapaikanhakijoille. Se on todettua, että eri kulttuureissa on erilaiset tavat ja laitkin. Ihmisten arvomaailmaa ja käsityksiä yhteiskunnasta ei pidä olettaa. Hyvällä perehdytyksellä estetään myös ikäviäkin erehdyksiä kulttuurien kohtaamisessa.

Suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa on kehitetty hieman vuoden 2015 turvapaikkakriisin jälkeen. Esimerkiksi perheen yhdistämiseen on tehty uusia sääntöjä, muun muassa perheen yhdistämistä hakevalta odotetaan tietynlaista kuukausittaista toimeentuloa.

Näen turvapaikkapolitiikassa vielä parantamisen varaa. Esimerkiksi Suomessa ei virallista tietoa paperittomista maassa oleskelevista ulkomaalaisista. En näe, että tämä on millään tavalla edunmukaista kyseisille henkilöille tai Suomen valtiolle ja suomalaisille. Paperittomuus tarkoittaa sitä, että kyseiselle henkilölle ei ole myönnetty lupaa oleskella maassa. Paperitonta henkilöä voidaan kohdella helposti kaltoin ja hänen riskinsä syrjäytymiseen on suuri. Syrjäytynyt paperiton henkilö helpommin sortuu rikollisuuteen ja voi täten olla turvallisuusriski. Henkilö voi olla paperiton monesta syystä, esimerkiksi loppuneen viisumin tai kielteisen turvapaikkapäätöksen johdosta. Olisi hyvä, että valtio ottaisi ”koppia” paperittomista henkilöistä ja selvittäisi, kuinka kyseisten henkilöiden kanssa toimitaan.

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt kootaan vain tietyissä lain määrittelemissä puitteissa yhteen valvottuun paikkaan, säilöönottoyksikköön. Näin toimitaan jos voidaan olettaa, että henkilö vastustaa palauttamisprosessia tai voi syyllistyä rikoksiin Suomessa tai hänen henkilöllisyydestä ei ole selkoa. Muissa tapauksissa kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat voivat oleskella vapaasti ja poistua vapaaehtoisesti maasta 30 vuorokauden aikana. Jonka jälkeen poliisi ottaa vastuun ohjatusta ja valvotusta palauttamisesta. Palauttaminen tapahtuu pääasiassa reittilennoilla ja palauttamisen yhteydessä voidaan myöntää rahallista tukea elämän jatkamiselle kotimaassa.

Mielestäni voisi olla tehokkaampaa ja turvallisempaa jos kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt olisivat lähtökohtaisesti aina jossain määrin seurannassa. Näin palautusprosessikin toteutuisi helpommin. Suomen hallitus pohti kesällä 2020 säilöönoton sijasta jalkapantaseurantaa yhdeksi keinoksi, mutta jätti sen toteuttamatta kustannusten takia. Reittilennot eivät myöskään kuulosta tehokkaalta keinolta palautuksille.

Kestävä ja tehokas turvapaikkaprosessi säästää resursseja, huolehtii sisäisestä turvallisuudesta, kannustaa sopeutumiseen ja on eduksi kaikille. Mielestäni Suomen sosiaalijärjestelmän rakenteet sallivat turhan helposti passiivisuuden, paikalleen jäämisen ja kannustinloukkutilanteet. Tämä koskee maahanmuuttoa, mutta näen tämän yleisenä ongelmana myös hyvinvointivaltiomme sosiaalijärjestelmässä. Voisi olla hyvä mitata integraatiota tehokkaammin. Se ei olisi yksinkertaista, mutta näen, että tämän hetkinen tilanne ei ole kestävä ja integraatiota ei tapahdu niin kuin voisi tapahtua.

Integraatiota seuraavan sekä mittaavan järjestelmän tavoitteena on saada Suomeen tulevat ulkomaalaiset sopeutumaan hyvin maahamme ja elämään itsenäistä elämää. Järjestelmässä seurataan maahanmuuttajan aktiivisuutta esimerkiksi työ -ja opiskeluhakuisuuden kautta tietyn ajanjakson ajan. Jos käy ilmi, että työkykyinen ja muutenkin itsenäiseen toimintaan kyvykäs henkilö jatkuvasti osoittaa seurannassa, ettei omaa motivaatiota sopeutua yhteiskuntaan tai aktivoitua elämän eri osa-alueilla, tulee käännyttäminen ajankohtaiseksi. Toimintaa mitataan pitkällä aikavälillä esimerkiksi 2-3 vuotena ja totta kai yksilöllistä apua ja harkintaa käyttäen. Ihmisten taustat, elämän tilanteet ja terveys tulee esimerkiksi suhteuttaa.

Aktiivisuutta on yhtä lailla käydä tarjotuilla kieli -ja kulttuurikursseilla, sekä osoittaa kursseilla halua oppia. Aktiivisuutta on hakea töitä tai ottaa mahdollisia tarjottuja töitä vastaan. Aktiivisuutta on esimerkiksi opiskella, sen ollessa mahdollista. Myös muu järjestötoiminta, joka kehittää henkilöä ja Suomea, voisi olla aktiivisuuden osoittamista. Kaikki yllä kuvaamani toiminta auttaa henkilöä koko ajan eteenpäin elämässään ja estää riskiä jäädä ns. väliinputoajaksi. Järjestelmän ei tarvitse olla byrokraattinen aktiivimalli, mutta aktiivisuutta ja motivaatiota siinä seurattaisiin.

Tämä on ajatusaihio mallista, jonka uskon auttavan. Toteutus tulisi tehdä huolella ammattilaisia ja asiantuntijoita hyödyntäen. Suomessa jatkuvasti mietitään koko työkykyiselle väestölle työntekoon ohjaavia ja ”työntäviä” toimia, esimerkiksi paljon otsikoissa näkynyt aktiivimalli, joka kaatui. Kaatumista perusteltiin esimerkiksi aktiivinmallin byrokratialla, jota kohdistui liian paljon yksilön harteille.

Palataan keskusteluun ghettoutumisesta. Maahanmuuttajaväestö muuttaa helposti tiiviisti tietyille alueille asumaan, joka on loogista. Niin karjalaisväestökin teki sotien jälkeen Suomessa. On ymmärrettävä hakea tukea ja turvaa omasta yhteisöstä. Turun Varissuon lähiöpoliisi Vesa Jauhiainen kiteytti kuitenkin tämän olevan kehno juttu. (Yle Areena 2018) Suomen kielen oppiminen vaikeutuu esimerkiksi suuresti, kun oman yhteisön kesken pärjää ilman sitä. Kulttuuriin sopeutuminen myös hankaloituu, kun ei ole niin paljoa arjen luonnollisessa kanssakäymisessä kantaväestön kanssa. Asumisratkaisuihin ei voi virallisesti vaikuttaa.  Se on luonnollisesti ihmisten oma valinta. Kaikilla tulee olla sama oikeus siihen. Mietin kuitenkin, että voiko tähän asiaan vaikuttaa ja jos voi, miten. Voiko julkinen tai yksityinen sektori avustaa taloudellisesti hajautettua asumista esimerkiksi hieman alemmalla vuokralla? Voiko keskustelun ylipäätään tuoda maahanmuuttajayhteisöjen suurempaan tietoisuuteen hyvässä hengessä. On jokaisen perheen oma päätös, kuinka he haluavat asiaan suhtautua ja asuinpaikkansa valita.

Maahanmuuttajayhteisöistä löytyy varmasti erilaisia auktoriteettejä keskuudestaan, jotka voivat viedä helpommin tätä keskustelua eteenpäin, esimerkiksi yhdistyksien johtajina tai opettajina. Koen, että yhdistysten kanssa yhteistyössä saisi monia maahanmuuton kompleksisuuteen liittyviä teemoja eteenpäin, kuten asumisratkaisuja, nuorten ja aikuisten syrjäytymistä, kielen oppimista, kulttuurien kohtaamiseen liittyviä kysymyksiä sekä opiskeluun ja työn tekoon.

Maahanmuuttoon ei tarvitse ottaa kantaa. Siihen voi fiksusti ottaa kantaa. Inhimillisyyttä tarvitaan. Systeemiajattelu ja uudet innovaatiot ovat tervetulleita. Kiitos ja hyvää päivän jatkoa.

 

 

 

Lähdeluettelo:

Malberg L. 2020. Uutinen nuorisorikollisuudesta paljasti taas maahanmuutosta keskustelemisen vaikeuden. Julkaistu 12.11.2020 Helsingin Sanomissa.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007614238.html

 

Gettoutuvatko lähiöt? Turun Varissuon lähiöpoliisi kertoo. Julkaistu 20.8.2018 Yle Areenassa.

https://areena.yle.fi/1-50006478

 

Kotiniemi L. 2015. Ulkomaalaistentaustaisten rikollisuus Suomessa. Poliisiammattikorkeakoulun päättötyö. Julkaistu 2015.

https://www.polamk.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polamkwwwstructure/40737_Kotiniemi_Ulkomaalaistaustaisten_rikollisuus_lukuina.pdf?0a740c29ff5ad488

 

Tilastokeskus. 2019. Ulkomaalaiset suomalaisia useammin epäiltynä rikoksista.

https://www.stat.fi/til/rpk/2018/13/rpk_2018_13_2019-05-16_tie_001_fi.html

 

Euroopan muuttoliikevirasto. 2019. Maahanmuuton tunnusluvut. Tehty yhteistyössä EU:n ja Suomen maahanmuuttoviraston kanssa. Julkaistu Euroopan muuttoviraston sivuilla 2020.

http://www.emn.fi/files/2011/Maahanmuuton_tunnusluvut_2019_netti.pdf

 

  1. Tyysniemi. 2012. Maahanmuuttajilla yli viisinkertainen syrjäytymisriski. Julkaistu Yle Uutisten sivuilla.

https://yle.fi/uutiset/3-6021551

 

  1. Myrskylä. 2012. EVA Analyysi: Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? Julkaistu Elinkeinoelämän valtuuskunnan sivuilla.

https://www.eva.fi/blog/2012/02/01/eva-analyysi-hukassa-keit%c3%a4-ovat-syrj%c3%a4ytyneet-nuoret/

 

A.Satonen 2018. Mielipide: Sisäinen turvallisuus paranee tekemällä työtä. Julkaistu Aamulehdessä.

https://www.aamulehti.fi/mielipiteet/art-2000007311269.html

 

HS – Uutisraportti podcast. 2020. Ryöstelevät nuorisojengit, Jan Vapaavuori, koronarokote. Julkaistu Spotifyssä sekä Helsingin Sanomien Facebook-sivulla.

 

Käsitteitä:

https://pakolaisapu.fi/sanasto/

https://intermin.fi/maahanmuutto

Kommentit
  • Jarkko Suojanen

    Huikeeta Tatu huomata sun kehitys kirjoittajana! Muistan kun puhuttiin syksyllä ennekun tää tiimiaika alkoi, että kirjat on sulle ongelma ja et tykkää niistä. Tästä kuitenkin selkeesti huomaa sen, että oot käyttäny aikaa tän asian selvittämiseen ja pohtimiseen. Vamos Tatu!

    16.12.2020
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close