Tampere
04 Dec, Friday
0° C

Proakatemian esseepankki

Poika raidallisessa pyjamassa



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Poika raidallisessa pyjamassa sijoittuu natsivallan aikaiseen Saksaan. Teos kertoo natsiupseerin pojan – Brunon – ja keskitysleirillä elävän juutalaispojan – Shmuelin –  vähintäänkin erikoisissa olosuhteissa syntyneestä ystävyydestä. Alun perin aiheesta on kirjoitettu kirja, joka sittemmin on leivottu myös elokuvamuotoon.

 

Elokuva todella herättelee katsojaansa siihen, millaista arki on ollut toisen maailman sodan aikaan kaukana rintamilta. Useimmiten sotaa kuvataan pelkästään taisteluina ja kärsimyksenä, mutta ei tässä tapauksessa. Etenkin alussa mennään sisälle natsiupseerin perheen elämään ja arkeen, kaikki vaikuttaa olevan hyvin eikä sodasta ole tietoakaan. Lapset leikkivät, linnut laulavat ja mikään ei viittaa sotaan. Ihmiset elävät elämäänsä aivan normaalisti, ehkäpä onnellisen tietämättöminä muun maailman kärsimyksistä, tai mahdollisesti nykyisin kammottavilta tuntuvat asiat olivat silloin paljon arkisempia ja hyväksyttävämpiä.

 

Brunosta tulee erittäin yksinäinen, kun kaikki hänen ystävänsä jäävät kaupunkiin perheen muuttaessa maalle isän työn perässä. Maalla Bruno kohtaa outoja pyjamiin pukeutuneita ihmisiä, juutalaisia. Aluksi muu perhe koittaa piilotella vasta kahdeksan vuotiaalta pojalta totuutta juutalaisista ja heidän asemastaan, mutta pikkuhiljaa tylsistynyt ja seikkailunhaluinen Bruno alkaa ottamaan salaa – ja puolivahingossa – asioista selvää. Mielenkiinto herää, kun Bruno näkee huoneensa ikkunasta läheisen työleirin, jota luulee ensin maatilaksi.

 

Eräänä päivänä Bruno päättää karata kotoaan metsään tutkimusretkelle ja tällöin hän tapaa ensimmäistä kertaa Shmuelin, istumassa piikkilanka-aidan takana. Shmuel on myös kahdeksan vuotias poika, mutta elää täysin päinvastaista elämää Brunoon verrattuna. Samassa maassa samalla alueella elävät kaksi poikaa, joista toinen joutuu raatamaan orjatyössä, ja toinen elää herroiksi suuressa talossa.

 

Pojat tutustuvat ja ystävystyvät, molemmilla on paljon kysymyksiä mutta vain vähän vastauksia toistensa tilanteista. Etenkin Brunoa hämmästyttää miksi hänen ystävänsä on aitojen takana ja pyjamaan pukeutuneena. Miksi hänen ystävänsä isä oli ennen kelloseppä mutta nykyään korjaa saappaita? Pienen pojan ajatusmaailmaa hämmentää entisestään natsipropaganda jota hänelle syötetään isänsä sekä opettajansa toimesta. Brunon omat kokemukset juutalaisista ovat aivan erilaisia kuin ne, joita hänelle ”oppikirjoista” koitetaan opettaa. Nykypäivänä on vaikea kuvitella, että tuolloin oikeasti lapsille, ja toki muillekin, on opetettu täyttä propagandaa ja sitä kautta valheellista tietoa tärkeistä asioista. Voin vain uskoa, kuinka hyvin aatteiden lietsominen tarttuu etenkin nuoriin lapsiin.

 

Nykypäivänä kaiken modernin teknologian ollessa vahvasti arjessa läsnä, ja kaiken tiedon ollessa internetissä, on propagandan levittäminen huomattavasti vaikeampaa. Ehkä siksi harvoin tulee aidosti ajateltuakaan millaista olisi elää natsi-Saksassa tai Pohjois-Koreassa, paikassa jossa tieto tulee yhdestä lähteestä ja sen oikeudesta ei ole mitään takeita. 1900-luvun alussa suurien ihmismassojen manipulointi ja ”aivopeseminen” on ollut nykyihmisen silmin jopa luvattoman helppoa. On toisaalta hyvä muistaa, että maailman syrjäisemmissä kolkissa edelleenkään ei ole tiedotusvälineitä yhtä lailla kuin meillä länsimaalaisilla. Esimerkiksi Afrikan viidakkojen tai aavikkojen keskellä tuskin Snapchat tai Twiitti kulkee saman lailla, kun meillä täällä lintukodossa. Se hyvä asia kuitenkin on seurannut digitalisoitumisesta ja useiden tietolähteiden syntymisestä, että nykyään ihmiset – ainakin osa – osaavat olla paljon lähdekriittisempiä kuin ennen.

 

Myös perheen äidille alkaa selvitä työleirin todellinen luonne vasta maalle muuton jälkeen. Eräänä päivänä hän kummastelee pahaa hajua pihalla, ja yksi sotilaista toteaa ohimennen jotain juutalaisista ja niiden hajusta poltettaessa. Vaikka perheen äiti on uskollinen aatteelle ja tottunut siihen, että heidän kodissaan on juutalaisia pakkotyössä, meni tässä kuitenkin raja, hänen kohdellaan. Juutalaiset ovat kuitenkin ihmisiä hekin.

 

Poika raidallisessa pyjamassa saa jokseenkin ironisen, mutta traagisen lopun, kun natsiupseerin oma poika kaivautuu sisään työleirille etsimään ystävänsä isää. Rivien välistä käy ilmi, että Shmuelin isä on tapettu, ja sama kohtalo odottaa myös Brunoa. Huonoksi onnekseen pojat joutuvat juuri osaksi teloitettavaa osastoa, ja Brunon isä ei ehdi hätiin ajoissa.

Kommentit
  • Timo Nevalainen

    Ennakkoluuloton valinta kirjaesseekirjaksi ja todella mukava lukea välillä muistakin, kuin bisnes- ja “self help”-kirjoista tehtyjä esseitä. Jos aikakauden historia kiinnostaa, niin kannattaa napata Mummolan hyllystä sarjakuvakirja “Maus”.
    Mediakriittisyys on kiinnostava teema. 1900-luvun alussa tieto välittyi nykynäkökulmasta verkkaan ja varsin kapeita kanavia, eikä sitä ollut saatavilla kuin hyvin pieniä ja valikoituja määriä kerrallaan. Valikointikin tapahtui yleensä jonkin sortin auktoriteetin, vaikka nyt sitten kirjastonhoitajan toimesta jos sattui niiden onnekkaiden kaupunkilaisten joukkoon, joilla oli pääsy kirjaston tietomassojen äärelle. Tiedon valtateistä ja uskomattoman tehokkaasti tietoa ja mielipiteitä välittävästä sosiaalisesta mediasta huolimatta ja osin niistä johtuen elämme kuitenkin ns. totuuden jälkeistä aikaa. Riittävän kovaa huutamalla lähes mikä tahansa potaska alkaa kuulostaa riittävän ison joukon mielestä riittävän luotettavalta tiedolta. Jopa siinä määrin, että voi tulla valituksi Yhdysvaltain presidentiksi, saada ison EU-jäsenmaan jäsenyydestä hyötyneet ja jatkuvasti hyötyvät kansalaiset (anteeksi, alamaiset) irrottamaan maansa EU:sta, tai vähintäänkin saada vaalivoiton, lietsoa eripuraa tai kartuttaa henkilökohtaista omaisuutta.

    7.3.2018
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close