Kaksikielisyys on aihe, josta puhutaan paljon myös koko proakatemian tasolla, ja hyvästä syystä. Kansainvälisten opiskelijoiden määrä kasvaa taas ensi syksynä ja haluamme tietysti tehdä yhteisöstämme mahdollisimman kutsuvan kaikille. Juuri tässä kohdassa törmätäänkin monesti ongelmaan. On helppoa ajatella, että koska yhteisömme on nyt kansainvälinen, kielen tulee olla englanti. Käännyn itse helposti juuri tälle kannalle, mutta tietysti ymmärrän toisenkin puolen ja koitan monesti muistuttaa siitä itseäni. Moni täällä on hakenut nimenomaan suomenkieliseen koulutukseen, joten heillä tulisi olla oikeus suomenkieliseen ympäristöön. Toisaalta yritysmaailma kehittyy koko ajan kansainvälisempään suuntaan ja monissa yrityksissä englannin kielen taito on jopa välttämättömyys. Haluan tässä esseessä pohtia omaa suhtautumistani kielitaitoon, kaksikielisyyteen ja näiden asioiden tärkeyteen yrittäjyydessä sekä akatemialla.

Aloitettuani opinnot Proakatemialla en itse ole kirjoittanut yhtäkään suomenkielistä esseetä. Olen kyllä aloittanut kirjoittamaan niitä monta kertaa, mutta joka kerta päätänkin hyvin pian vaihtaa kielen englanniksi. Esseet tai kirjoittaminen yleensä eivät koskaan ole olleet vahvinta alaani, mutta on ollut yllättävää huomata, kuinka lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa suomeksi kirjoittamisesta on tullut näinkin nopeasti. Aikaisemmin mainitsemieni pointtien lisäksi, tämän esseen tarkoitus onkin madaltaa omaa kynnystäni suomen kielen käyttöön.

Aivan opintojeni alussa luin pari kirjaa suomeksi. Silloin kuitenkin ajattelin vahvasti tarvitsevani harjoitusta englannin kielen kanssa ja aloin hyvin aktiivisesti valitsemaan luettavat kirjat sen mukaan. Tämä onkin varmasti yksi isoimpia tekijöitä, joka on kehittänyt kirjoitustaitoani ja haluan jatkossakin lukea paljon englanniksi. Tietenkään sanavarastoni ei sen osalta ole vielä läheskään yhtä laaja kuin äidinkielessäni, mutta uskon että olen ottanut suuria harppauksia eteenpäin opintojeni aikana. Tarkemmin ajateltuna oikeastaan lähes kaikki kuluttamani media on nykyään englanninkielistä. Kirjat, äänikirjat, podcastit, lehtiartikkelit ja youtube-videot. Olen todella haastanut itseäni laajentamaan sanavarastoani ja saankin monesti kommentteja siitä, kuinka sujuvasti puhun englantia. Tästä olen ehdottoman iloinen ja nykyään viihdyn oikeastaan parhaiten tilanteissa, joissa saan käyttää englantia. Olen pohtinut paljon mistä tämä johtuu. Voisi kuitenkin luulla, että tärkeämpää on se mitä tapahtuu eikä millä kielellä se tapahtuu. Englannin kielen oppiminen on kuitenkin ollut minulle tärkeää hyvin pienestä lähtien. Heti kun sen opiskelu alkoi kolmannella luokalla muistan ajatelleeni, että haluan oppia puhumaan sitä sujuvasti. Ehkä siis edelleen nautin näistä tilanteista siksi, että ne haastavat minua enemmän.

Nyt olen kuitenkin alkanut huomaamaan, että ehkä tämä sataprosenttinen vaihdos ei olekaan ollut kaikista paras vaihtoehto. En ollut aikaisemmin ymmärtänyt kuinka haastavaa suomeksi kirjoittaminen on ja kuinka se on taito, jota todella täytyy ylläpitää. Kumppanini puhuu suomea toisena kielenään ja autan häntä välillä täyttämään lomakkeita tai kirjoittamaan hakemuksia. Vasta näiden kautta olen huomannut, kuinka täysin eri tavalla suomea puhutaan kuin kirjoitetaan. Tietysti olen aina tiennyt, että kirjakielemme eroaa vahvasti puhutusta, mutta en ollut ennen ajatellut mitä se todella merkitsee. Kun kirjoitan englantia, kirjoittamani teksti vastaa hyvin läheisesti sitä, miten sanoisin asian myös puhuen. Suomen kanssa tarina on täysin eri ja tämä tuntuu luovan minulle korkean kynnyksen asiassa. Jokin ajatus saattaa olla hyvinkin selvänä mielessäni, mutta kun koitan laittaa sen paperille en voikaan käyttää samoja sanavalintoja. Kirjoittamani teksti ei siis kuulosta minulta. Kirjoittamani suomen kieli kuulostaa helposti virastomaiselta ja persoonattomalta, ainakin omasta mielestäni.

Mikä sitten olisi yrittäjyyden kannalta paras vaihtoehto? Tämä riippuu tietysti paljon alasta. Suomen yrittäjät liitto teetti vuonna 2021 kyselyn aiheesta. Kun yrittäjiltä kysyttiin: ”Kuinka tärkeätä vieraiden kielten osaaminen on yritystoiminnallenne?” Yli puolet kokivat sen tärkeäksi. 27% vastasi ”erittäin tärkeätä” ja 31% ”melko tärkeätä”. Vain 10% vastasi ”ei lainkaan tärkeätä”. Jopa 87% kyselyyn vastanneista yrityksien edustajista kertoi nimenomaan englannin kielen taidon olevan tärkeää ja monesti sitä pidetäänkin jo oikeastaan toisena kotikielenä, osana yrittäjän yleissivistystä. (Yrittäjät, 2021)

Englannin kielen osaamisen tärkeys on siis melko selvää. Toisaalta asiaa voidaan myös katsoa monelta muultakin kantilta, eikä esimerkiksi omassa kielitaidossani tapahtunut kehitys ole pelkästään positiivista. Mainitsin aikaisemmin, että englannin kielen sujuva puhuminen on ollut minulle aina arvokas taito ja ajattelen täysin samoin myös suomen kielestä. Henkilö, joka osaa esittää asiansa korrektia kieltä ja laajaa sanavarastoa käyttäen on omasta mielestäni aina hieman uskottavampi. Tämän vuoksi haluan jatkossakin muistaa haastaa itseäni kirjoittamaan ja lukemaan myös suomeksi. Äidinkielemme on maailman mittakaavassa harvinainen ja pidän erittäin tärkeänä sen säilymistä, niin yleisesti kuin henkilökohtaisessa elämässänikin.

Hyvin yksinkertainen totuus on myös se, että varsinkin suomalaisilla nuorilla on yleisesti todella hyvä englannin kielen taito. Moni ujostelee hieman sen käyttöä, mutta esimerkiksi akatemialla en ole törmännyt vielä yhteenkään henkilöön, joka ei osaisi kieltä ollenkaan. Joka tilanteesta on aina selvitty, vähintään pienellä avustuksella. Tässä juuri onkin KAKSIkielisen yhteisön kauneus. Kun tuemme toisiamme, kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Tulevaisuuden yrityksissämmekin voimme työskennellä yhdessä ja varmistaa näin, että suomalainen yritysmaailma on paikka, johon kaikki ovat tervetulleita ja joka menestyy maailmalla, mutta samalla pitää tiukasti ja ylpeästi kiinni juuristaan.