Tampere
28 Mar, Thursday
7° C

Proakatemian esseepankki

Pitäisit jo turpas kiinni!



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

 

Suu vaahtoaa taas kerran ja muilla pyörii silmät päässä. Kyllähän tuota tulee avattua suuta välillä turhankin tiuhaan. Ei sen väliä, vaikka välillä olisikin asiaa mukana, vaan kun kukaan ei jaksa enää kuunnella. Tuntuu, että aina olisi sanottavaa ja omat ideat oman pään sisällä kuulostaa aina hyviltä. Kyllähän minä kuunnella osaan ja siksihän sitä aina haluaakin kommentoida kaikkeen. Jossakin se raja menee, jossakin kauan sitten se tuli ylitettyä. Eihän mikään papupata kuulu dialogiin. Vaan kun en minä ole papupata, minulla vain on paljon annettavaa. Eihän se haittaa, vaikka tulee paljon juttua, kunhan tulee tiukkaa ajatusta. Sitä paitsi kukapa malttaisi olla sanomatta, kun aihe on herkullisen mielenkiintoinen ja lähellä sydäntä. Jos teistä löytyy muita hengenheimolaisia, niin tässä teille kolme koppia, joita yritän seuraavaksi harjoitella.

 

 

  1. Tämä ei ole sinun dialogisi

Kuinka usein joku tiimistä käyttää puheenvuoron dialogissa ja kaksi minuuttia myöhemmin mietit, että mistähän se edes puhuu. Tuntuu, että puheenvuorot ovat välillä alustuksia johonkin aiheeseen tai jopa monologeja. Eihän sellainen kuulu dialogiin alkuunkaan. Eikä sitä jaksa kukaan kovin kauaa kuunnella. Minulla on ainakin käynyt useammankin kerran niin, että aivot siirtyy autopilotille, kun selitys vaan jatkuu ja jatkuu. Useimmiten käy vieläpä niin, että sen monologin aikana toistetaan samat pointit kolme kertaa, jotta keneltäkään ei varmasti mene ohi, mitä puhuja tarkoittaa. Sitä ajautuu myös tuohon autopilottiin, jos samat henkilöt käyttävät puheenvuoroja jatkuvasti, tai jos dialogi pomppii kahden tai kolmen henkilön välillä. Tarkoituksena olisi kuitenkin dialogissa saada isomman porukan idea ja ajatukset esiin, jotta voitaisiin yhdessä löytää joku uusi juttu. Siistein dialogi ikinä on se, mitä kukaan ei tiennyt ennalta käsin. On vähän harmillista, jos parhaat ideat jää kuulematta sen takia, että ei vaan jaksa kuunnella taas tuota samaa tyyppiä. Tai vielä pahempaa, jos parhaat ideat jää sanomatta, koska taas tuo sama tyyppi ei osaa olla hiljaa. Yritä muistaa, että tämä ei ole sinun dialogisi. Tämä on teidän yhteinen juttu, jossa sinä näyttelet pientä sivuosaa. Jos olet vähän niin kuin minä, opettele pitämään turpasi useammin kiinni. Jos olet enemmän kuin minä, lopeta turha jaarittelu ja kerro pointtisi lyhyesti ja ytimekkäästi, jotta dialogi voi jatkaa matkaansa.

Oppi ja koppi: Oma pointti täytyy voida kertoa maksimissaan neljällä lauseella. Sitä pidemmät puheenvuorot voi pääsääntöisesti jättää draamakerhoon.

 

 

  1. Irralliset kommentit

Dialogi rullaa, eikä kukaan yksin määrää tahtia, hieno homma! Kun kukaan ei halua käyttää liikaa puheenvuoroja, vaan odottaa sopivaa väliä kommentilleen, ollaan kulkemassa oikeaan suuntaan. Täytyy kuitenkin olla varovainen, koska taas mennään helposti metsään. Joissakin pajoissa on käynyt niin, että puheenvuorot tuntuvat olevan toisistaan irrallisia. Ihmiset kyllä odottavat omaa vuoroaan ja antavat toisille mahdollisuuden avata suunsa, mutta mielessä on enemmän oma pointti, kuin edellisen henkilön puheenvuoro. Esimerkkinä viime viikolta, kun eräs tiimiläinen kysyi avoimen kysymyksen, niin seuraavassa puheenvuorossa sitä ei huomioitu millään tavalla, vaan oma pointti nostettiin röyhkeästi esiin. Ei ollut ensimmäinen kerta. Parhaassa tapauksessa tilanne menisi seuraavasti. Seuraat dialogia ja kuuntelet tarkkaan. Joku sanoo jotakin mielenkiintoista, mistä herää ajatuksia, vaikkapa omakohtaisia kokemuksia aiheesta. Nuo ajatukset voisi olla hyvä jakaa muidenkin kanssa. Et kuitenkaan hyökkää heti seuraavaan puheenvuoroon, vaan kirjoitat tärkeimmän pointin ajatuksestasi ylös paperille. Voi olla, että joku muu käyttää nyt puheenvuoroa. Nyt tässä kohtaa hipeti hop ja korvat hörölle. Vaikka se sinun oivallus, jonka sinne vihkoon kirjoitit, olisi ollut maailman paras oivallus, nyt on taas aika seurata dialogia ja kuunnella tarkkaan. Jos dialogi lähtee kulkemaan toiseen suuntaan kuin sinun hieno oivalluksesi, anna sen mennä menojaan. Tuntuu pahalta, tiedän. Se on äärimmäisen vaikeaa, ymmärrän. Tämä on taas niitä hetkiä, kun täytyy vain hokea mielessään mantraa: ”trust the process”. Dialogissa tulee kyllä niitä luonnollisia hetkiä, kun uudet ajatukset ovat tervetulleita, vaikka ne eivät liittyisi edelliseen puheenvuoroon. Kyllä sinä olet istunut tarpeeksi pajoissa, jotta tiedät mitä tarkoitan. Liian usein halutaan kertoa se oma pointti nopeasti alta pois, ettei se vaan jää sanomatta tai unohdu. Pahimmillaan tuollainen käytös kuitenkin tappaa koko dialogin. Tuollaisessa tapauksessa ei lopputuloksena useinkaan synny mitään uutta ja hienoa innovaatiota, vaan dialogi koostuu kasasta kommentteja. Tähän kaikkeen auttaa se, että kirjoitat juttuja aktiivisesti muistivihkoon. Siinä vaiheessa, kun se luonnollinen hetki uudelle ajatukselle tulee, voit miettiä, vieläkö oivalluksesi on yhtä tärkeä ja sitten nostaa sen tarvittaessa esiin. Suurin ongelma on se, että oivalluksen jälkeen ei olla valmiita taas resetoimaan aivokoppaa ja kuuntelemaan aktiivisesti ja aidosti, vaan aletaan miettiä missä kohtaa sen oman pointin voisi tuoda esiin.

Oppi ja koppi: Rakenna edellisen puheenvuoron päälle. Jos ajatuksesi ei liity edelliseen puheenvuoroon, ole valmis jättämään se hetkeksi paperille, jotta dialogi voi jatkaa matkaansa. Näin luodaan parhaat mahdollisuudet uusille innovaatioille ja ajatuksille.

 

 

  1. Milloin viimeksi vain kysyit?

Pajoissa suuri valtaosa kommenteista tuntuu olevan puhujan ajatuksia. Väitän, että me tarvitaan lisää tilaa hyville kysymyksille. Kyllä te tiedätte ne siisteimmät keskustelut kaverin kanssa, mistä tulee niitä ahaa fiiliksiä ja tuntuu että alkaa tajuta juttuja ihan uudesta vinkkelistä. Ne keskustelut on täynnä kysymyksiä. Hyvät kysymykset avaa ovet ymmärrykselle ja nimenomaan ohjaa sitä keskustelua löytämään vastauksia. Ole kuitenkin taas kerran tarkkana, kun heität ilmoille avoimen kysymyksen. Tässä on kaksi isoa sudenkuoppaa. Ensimmäisenä, kysyjän tehtävä on kysyä, ei vastata. Minulla on jaarittelijana tapana välillä kysyä kysymys, sitten pohjustaa miksi kysyin sitä asiaa ja lopulta antaa muutama vaihtoehto. Esimerkiksi: ”Miksi se on teidän mielestä tärkeää? Kysyn tätä teiltä, koska olen jo pitempään sitä miettinyt… Että voisiko se olla niin, koska A? Vai olisiko se ennemminkin näin, koska B? Mitä mieltä te olette?” Väärin meni. Dialogille parasta olisi vain kysyä ”Miksi se on teidän mielestä tärkeää?” ja olla sitten turpa rullalla ja kuunnella. Toinen yhtä suuri sudenkuoppa löytyy kuuntelijan puolelta. Jos sinä puhut ja puheenvuorosi jälkeen jollekin tulee kommentistasi mieleen hyvä kysymys, se ei tarkoita, että sinun täytyy siihen vastata. Lähes poikkeuksetta näissä tilanteissa kysymyksen jälkeen ensimmäisen puheenvuoron käyttää nimenomaan se henkilö, joka puhui ennen tuota kysymystä. Väärin meni ja tämä ärsyttää. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin dialogi helposti katkeaa ja alkaa pomppia kahden tai kolmen henkilön välillä. Hiljaa hyvä tulee, kirjaimellisesti.

 Oppi ja koppi: Kysy avoin kysymys ja ole hiljaa.

 

 

Seuraavan kerran kun suu vaahtoaa ja muilla pyörii silmät päässä, muistuta mieleen vähintäänkin nämä kolme tärppiä ja ole vähemmän törppö. Ei auta, vaikka ideasi pelastaisivat koko maailman, jos niitä ei kukaan jaksa kuunnella. Tiimin dialogissa on lähemmäs kaksikymmentä muuta ihmistä, se ei todellakaan ole paikka sooloilulle. Vaikka sitä on vaikea uskoa, et välttämättä ole huoneen ainoa fiksu tyyppi. Omalta kohdalta ollaan menty vähän eteenpäin, mutta työtä riittää vielä. Jaarittelen vähän väliä ja huomaan sitä liian harvoin, mutta kuten myyntimiehen suusta on kuultu: ”toistoja vaan niin hyvä tulee”.

Kommentit
  • Timo Nevalainen

    Täyttä asiaa tämä essee. Kiitos! Näillä eväin voidaan ehkä vähitellen päästä sitä kohti, ettei dialogissa ole painetta “kertoa” toisille, miten maailma omasta näkövinkkelistä makaa tai “käyttää puheenvuoroja” asioiden tyrkyttämiseen toisille. Hiljaisuuden sieto on dialogin ehkä dialogin kiinnostavin harjoitus ja dialogin alkulähde. Sen hiljaisuuden missä sisäinen paine rikkoa hiljaisuus ja sanoa oma asia, koska hiljaisuus on sietämätöntä on myös hiljennyt.
    “Dialogi ei tarkoita ihmisiä puhumassa keskenään. Dialogi on [läsnä olevien ihmisten muodostaman] systeemin kyky nähdä itsensä, sen kyky nähdä omat kaavansa ja omat olettamuksensa.”
    – C. Otto Scharmer “The Essentials of Theory U”

    31.3.2018
  • Timo Nevalainen

    Mietinkin miksi nimi Kohlrieser kuulosti niin kovin tutulta, mutta kirjakauppoja selaillessa bongasin hänen kirjoittaneen joskus kauan sitten selailemiani kirjoja panttivankineuvotteluista. Rautainen dialogiammattilainen siis.:)

    31.3.2018
  • Johanna Sauvula

    Mielenkiintoinen ja erittäin miellyttävästi kirjoitettu essee hyvin merkityksellisistä seikoista! Tunnistin samoja ongelmia Eventan dialogeistakin. Me ollaan testattu mennyt kuukausi tiistaipajojen jakoa niin, että 3.0 pitää omaa pajaa ja 4.0+5.0 omaa pajaansa.
    Eri kokoonpanolla ihmiset osallistuvat eritavoin. Onko syy eri persoonien läsnä- tai poissaololla, pienemmällä osallistujamäärällä vai millä? Aihetta ja ongelmakohtia pohdimme varmasti, kun käymme testijakson tuloksia läpi. Esseesi innoittaa minua miettimään omaa antiani dialogissa. Ilman tietoista analysointia lienee mahdoton tietää mitä sitä omasta turvastaan maailmalle latelee. Sen tiedän, että joka pajassa tuon ajatuksiani ilmi, mutta kuinka sujuvasti dialogiin nähden. Luulen tarvitsevani myös lisää harjoitusta, koska epäile, että jos keskityn dialogin/itseni analysointiin pajassa, rikkoo se dialogin tarkkaavaista seuraamista.

    2.4.2018
  • Arttu Myllys

    Todella hyvä essee ainakin itselle, koska lukeudun nimenomaan näihin pälpättäjiin. Akatemian alkuvaiheessa se oli itsellä suuri ongelma, mutta kun perehdyin enemmän dialogiin, niin ymmärsin paremmin nimenomaan hiljaa olemisen tärkeyden. Itselletuottaa tuskaa juuri tuon oman idean sisällä pitäminen jos sille ei ole paikkaa. Se on edelleen heikkouteni, josta pyrin pääsemään eroon. Dialogihan on kuin virta ja jos yrittää väkisin mennä vastavirtaan, tekee se koko virtaukselle suurta rikkonaisuutta. Millaisia ideoita olisi henkilöille, jotka ovat vastakohtia näille papupadoille? Millaisilla keinoilla heidän tuottamat ongelmansa saataisiin ratkaistua?

    3.5.2018
Post a Reply to Hannu Lampinen cancel reply

Add Comment
Loading...

Vastaa käyttäjälle Hannu Lampinen Peruuta vastaus

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close