Nappaan käteeni seuraavaksi ahmaistavan kirjan: Jäävuoremme sulaa, John Kotter. ”Jaahas, vertauskuvallinen nimi ja kannen kuvitus”, ajattelen, ”mihinköhän tämä kirja vie?”.

Nimi ja kansi eivät olleetkaan vertauskuvallisia, eivät lainkaan. Suurimman osan kirjan sisällöstä kattaa satu pingviineistä, joiden asuttama jäävuori on kirjaimellisesti sulamassa. Aivan mieletöntä! Opetusmenetelmänä sadun kertominen. Tiimimme jäsen suositteli kirjaa, enkä sen enempää miettinyt, aloin vain lukea.

Satu voi päällisin puolin tarkasteltuna vaikuttaa kevyeltä iltalukemiselta, mutta sen syvempi luonne olikin täysin toisenlainen. Pingviiniyhdyskunta kokee järkytyksen: jäävuori sulaa! Pingviinien elinehto on kirjaimellisesti liukenemassa alta. Kirjassa tuodaan erinomaisesti esille niitä asioita, mitä yhteisöä muutoksen läpi johtaessa tulee ottaa huomioon. Nämä seikat on vielä koottu tiivistelmäksi sadun jälkeen, mikä vie loistavasti kirjan idean lopulta kohti takakantta.

Monet yhteisöt, yritykset, jopa yhteiskunnat joutuvat usein välttämättömän muutoksen eteen. Tätä ei valtaosa yhteisöstä välttämättä huomaa ollenkaan, mutta huomion herättämiseen tarvitaan kuitenkin ainoastaan yksi pingviini. Riittää, että yksi henkilö huomaa muutoksen tarpeen. Se, miten asiansa tuo julki, saattaa ratkaista muutoksen kohtalon täysin. Täytyy olla tietynlaista rohkeutta astua eteen ja sanoa sanottavansa, oli se suurta tai pientä. Tämän lisäksi pitää pystyä näyttämään, miten muutoksen luoma tulevaisuus on kirkkaampi kuin tulevaisuus ilman sitä. Johtaja-ainesta asian julkituominen ei todellakaan vaadi. Riittää, että saa vakuutettua tarpeeksi vaikutusvaltaisia, johtajuudessa menestyneitä henkilöitä. Tässäkin sadussa huolestunut Fred -niminen pingviini ei suinkaan ole muutosta eteenpäin vievän joukon johtaja. Hän ei ole johtajatyyppiä lainkaan. Hän saa kuitenkin vakuutettua yhdyskunnan johtajapingviinin. Se riittää.

Muutoksen läpi viemiseksi se tulee suunnitella ja valmistella tarkkaan. Aluksi tulee muodostaa vahva ryhmä. Tässä ryhmän johtajan kyky valita oikeita jäseniä tulee tarpeeseen. Vahva ryhmä pitää sisällään erilaisia lahjakkuuksia, jotka ovat kuitenkin kaikki kääntäneet tähtäimensä yhteiseen tavoitteeseen. Näin on myös johtajapingviinin kasaamassa ydintiimissä.

Kaikki eivät muutosta ota avosylin vastaan. Niinkin suuressa organisaatiossa kuin pingviiniyhdyskunta, täydellinen yhteisymmärrys on käytännössä mahdotonta. Tämän ei saa kuitenkaan antaa häiritä. Keskittyminen tulee kohdistaa jäseniin, jotka ovat muutoksen puolella tai eivät osaa valita puolta. Kun ne yksilöt on saatu vakuuttuneeksi muutoksen tarpeellisuudesta, alkaa lumipallo pyöriä. Aika ajoin saattaa tulla vastaan ongelmia: joku vastahakoinen jäsen löytää heikkouden tai saa puhuttua myöntynyttä väkeä epäuskoon. Näidenkään vastoinkäymisten ei saa antaa masentaa. Jotta tällainen ”draivi” olisi mahdollista, on ydintiimissä hyvä olla joku, joka vetää muutosta eteenpäin uskomattomalla henkisellä kannustamisella.

Yksi tärkeä osa muutoksen edistämistä on jatkuvasti tuoda esiin sen positiivisia asioita. Pienistäkin edistysaskelista tai onnistumisista tulisi tiedottaa ja niitä tulisi juhlia. Kotterin sadussakin tiimi tuo julki pienimmätkin muutosta tukevat asiat, kuten esimerkiksi lasipullon sisälle jäätynyt, ja sen lopulta särkevä vesi. Tätä ei ole välttämättä syytä juhlia, sillä sehän ennustaa jäävuoren sortumista. Tämäkin seikka oli kuitenkin tärkeänä todisteena yhteisölle siitä, että muutos on välttämätön

Sadussa ydintiimin pingviinit keksivät lokin tavattuaan, että pohjimmiltaan muutos tulisi tehdä yhdyskunnan kulttuuriin. Ikivanhat perinteet paikallaan pysymisestä tulisi muuttaa. Niin sanottu nomadi elintapa olisi parempi vaihtoehto. Pingviinien tulisi muuttaa jäävuorelta toiselle selviytyäkseen hengissä. Olosuhteiden muutoksesta tulisi jatkuvaa, ja tämä estäisi vanhojen kangistuneiden perinteiden palaamisen. Tämä herätti mielenkiintoni. Se ei riitä, että muutoksen saa vietyä läpi. Muutosta tulisi ikään kuin jälkimarkkinoida, etteivät vanhat tavat kiilaa tietään takaisin. Ne kun kuolevat kovin hitaasti.

Oli myös mielenkiintoista ja suorastaan sykähdyttävää huomata, että kun päätavoitteena olevaa muutosta vietiin yhteisössä läpi, muutti se yhteisön kulttuuria muualtakin, kuin vain elintyylistä tai -paikasta. Pingviiniyhdyskunnassa oli nimittäin ollut tapana, että aikuiset jakoivat ruokansa ainoastaan jälkikasvunsa kanssa. Käytännössä jokainen pingviiniperhe oli omavarainen. Nomadiyhteisöissä tiedustelijoilla on valtava vastuu. He kulkevat muun yhteisön edellä etsien sopivia paikkoja asettua aloilleen. Tiedustelijat otettiin käyttöön myös pingviiniyhdyskunnassa. Tiedustelijoiden kulkemat matkat olivat kuitenkin musertavan pitkiä, ja olikin loogista, että palattuaan he olisivat nälkäisiä. Ehdotettiinkin, että yhdyskunnan muut pingviinit kalastaisivat tiedustelijoille ruokaa. Anteeksi mitä? Ennenkuulumatonta! Soraäänet olivat enemmän kuin kovia. Kuitenkin, yhdyskunnan pienimpien panostuksella saatiin kuin saatiinkin kalastettua tiedustelijoille ruokaa. Tästäkin tuli tapa, vaikka se ei alkuperäinen ajatus ollutkaan.

Sadun jälkeen kirjaan on vielä kerätty lyhyt tiivistelmä asioista, joita esimerkiksi pingviiniyhteiskunnan muutoksen läpikäynnissä on havaittavissa. Myönnettäköön, että osan niistä huomasin itse kyllä vasta tiivistelmää lukiessani. Kotter esittelee tiivistelmässä onnistuneen muutoksen kahdeksan vaihetta:

1. Saa aikaan kiireen tuntu.
2. Kokoa ryhmä muutosta vetämään.
3. Kehitä muutokselle visio ja strategia.
4. Selvitä visiosi ja kauppaa se muille.
5. Valtuuta toiset toimimaan.
6. Kehitä lyhyen aikavälin voittoja.
7. Älä luovuta.
8. Luo uusi kulttuuri.

Kohdat 1 ja 2 kuuluvat valmisteluun, kohta 3 päätöksentekoon, kohdat 4-7 itse toteutukseen ja kohta 8 muutoksen juurruttamiseen. Edellä mainitut kohdat ovat hyviä työkaluja muutoksen läpivientiin, mutta täytyy pitää kuitenkin mielessä, että muutosprosesseja on yhtä monta, kuin on yhteisöjäkin.

On mielenkiintoista, miten paljon satu voi pitää sisällään. Jos minulle olisi vain lyöty pelkkä satu käteen, olisin sen luettuani varmaankin miettinyt, että olipas fiksuja pingviinejä. Kun satuun taas osasi asennoitua siten, että ottaisi siitä opikseen, avasi se täysin uuden ulottuvuuden. Huomasin lukiessani peilaavani joitain sadussa esiteltyjä aiheita ja tilanteita omaankin elämääni.

On tärkeää ymmärtää, että vaikka muutoksella onkin joku tietty päämäärä ja tavoite, sen läpivieminen voi synnyttää yhteisössä uusia uusia, tehokkaita toimintatapoja. Nämä toimintatavat voivat ratkaista yhteisön kohtalon. Tämän takia muutosta ei tulisi pelätä, vaan se tulisi nähdä enneminkin mahdollisuutena siirtyä oman yhteisönsä versioon 2.0. Pingviinitkin sen tietää!