Tampere
22 Feb, Thursday
0° C

Proakatemian esseepankki

Pimeysretriitti



Kirjoittanut: Tuomas Leinonen - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Olen hiljattain törmännyt internetissä pimeysretriittiin ja se on herättänyt mielenkiintoni. Pimeysretriitti, joka tunnetaan myös nimellä pimeäterapia tai pimeän huoneen retriitti, on vaihtoehtoisen terapian muoto, jossa yksilö viettää pidemmän ajanjakson, yleensä noin viikon täydellisessä pimeydessä. Retriitti tapahtuu yleensä valoa läpäisemättömässä huoneessa tai mökissä. Pimeysretriitin ensisijaisena tavoitteena on edistää syvää rentoutumista, itsensä löytämistä ja henkistä kasvua.

 

Retriitin aikana pelkästään perustarpeet on katettu, joku yleensä tuo esimerkiksi luukusta pari kertaa päivässä ruokaa. Tämän lisäksi retriitin aikana ei mitään ihmeellistä tapahdukaan. Koko aika on pyhitetty itsetutkimiseen ja esimerkiksi meditointiin tai kevyeen joogaan/venyttelyyn.

 

Pimeysretriittien kannattajat väittävät, että täydellinen pimeys aikansaattaa monenlaisia psykologisia, emotionaalisia ja fyysisiä hyötyjä. Näitä hyötyjä ovat mm. Unen laadun paraneminen, parempi luovuus ja ongelmanratkaisu, stressin ja ahdistuksen väheneminen, lisääntynyt aistitietoisuus ja henkinen kasvu. Monet tämän retriitin läpikäyneet raportoivat syvällisistä hengellisistä kokemuksista ja oivalluksista. Jotkut höyrypäät jopa väittävät, että osalla noin viiden päivän jälkeen käpyrauhanen tuottaa N,N-dimetyylitryptamiinia eli DMT:tä ja aiheuttaa todella vahvan psykedeelisen kokemuksen. Tyypillisesti ihmisen sisäsyntyinen DMT ei päihdytä, sillä monoamiinioksidaasi A-entsyymit hajottavat sen nopeasti ja DMT:n tuotto on ihmiskehossa muutenkin päihtymiseen riittämätöntä. Jotkut kuitenkin raportoivat vahvoista psykedeelisistä kokemuksista ja monien mielestä ne ovat DMT:n kaltaisia.

 

Retriitin aikana suljetaan kaikki ulkoinen stimulaatio pois ja ainoa ratkaisu on olla oman päänsä kanssa. Tässä tilassa ilmeisesti usein ajautuu ajattelemaan ahdistavia ja pelottavia asioita mielen syvyyksistä. Näitä ajatuksia ei usein myöskään voi välttää, vaan päinvastoin. Mitä enemmän taistelet niitä vastaan, sitä enemmän päässäsi pyörii ikävät asiat. Ei ole mitään mihin harhauttaa itseään tai mitään mihin kiinnittää huomiotaan. Huomio ajautuu väkisinkin omiin ajatuksiin.

 

Tyypillisesti ihmiset kokevat syvää onnellisuutta ja helpotusta, kun he vihdoin pääsevät viikon jälkeen ulos pimeästä, niin kuin arvata saattaa. Yhdellä videolla oltiin suoritettu aivoskannaus ja ennen pimeysretriittiä oli kyseisen henkilön aivoissa ollut merkkejä PTSD:stä. Pimeysretriitin jälkeen henkilön aivot olivat skannauksen mukaan taas normaalit.

 

Miksi?

 

Olen hieman skeptinen sen suhteen, että mitä vaikutuksia retriitillä voi olla mutta uskon, että potentiaalisesti joillekin henkilöille tämä voisi olla todella hyväkin juttu. Olen mielestäni itse sillä listalla kenelle tästä voisi olla apua. Nykyään on keskittymisen kanssa jatkuvasti ongelmia ja huomio ailahtelee sinne sun tänne jatkuvasti. Vaikka olen rajoittanut laitteiden käyttöä ja meditoin säännöllisesti, löydän itseni silti jatkuvasti unohtelemassa asioita. Tänään viimeksi olin lähdössä lenkille ja vaihdoin pohjallisia tennareista juoksukenkiin. Palasin lenkiltä kotiin ja tajusin, että vain toisessa kengässä oli pohjallinen. Olin kesken noinkin lyhyen tehtävän harhautunut tekemään jotain muuta ja unohtanut mitä alun perin olin tekemässä. Tätä tuntuu tapahtuvan arkielämässä ihan jatkuvasti.

 

En kuitenkaan sosiaalisissa tilanteissa tai pajoissa ailahtele yhtään, siellä keskittymiseni on ja pysyy. Jos virikkeitä riittää ei ole ongelmaa ylläpitää keskittymistä, heti kun virikkeiden taso laskee alkaa keskittymisen taso heikkenemään.

 

Tämä on se syy, miksi minua kiinnostaa ihan käytännön tasolla pimeysretriitti. Haluan joskus tulevaisuudessa itse kokeilla vähintään viiden päivän mittaista retriittiä. Nyt on kuitenkin miltei mahdoton järjestää tällaista tilannetta niin pitää tyytyä vähän pienempiin palasiin. Ajattelinkin, että ihan vaikka 30 minuutin tai parin tunnin setistäkin voisi olla hyötyä, varsinkin jos näitä toteuttaisi useammin.

 

Tarve?

 

Itsediagnosoitu ADHD olisi helppo selitys mutta ei hirveän tieteellinen tai korrekti. Se voi tukea asiaa mutta ei ihan kokonaisuudessaan selitä tilannetta. Se mikä tämän voisi enemmän selittää on elämäntyylini. Jatkuvasti, aamusta iltaan pois lukien muutamat hassut rentoutumishetket teen jotain. Jatkuvasti. Oikeastaan ainoat rennot hetkeni ovat aamuisin, kun makoilen lattialla tai meditoin tai teen jotakin kevyttä aamuverryttelyä. Muuten olen menossa johonkin, jonkin laitteen äärellä tai vähintäänkin ajattelemassa jotakin asiaa mikä pitäisi tehdä. Minulla ei ole mitään rajoja työtehtävieni kanssa ja tehtävät potentiaalisesti ujuttautuu päiväni jokaiseen hetkeen.

 

Se on kuormittavaa mutta en kuitenkaan koe olevani ylirasittunut tai levon tarpeessa. Nytkin on pääsiäinen ja olen lähinnä huolissani siitä, että perjantain kaikki tapaamiset jäivät väliin ja maanantainakaan ei voi mennä kaatopaikalle käymään, koska se on kiinni.

 

Huomaan, että tylsistyn todella nopeasti. Jokainen tyhjä hetki on helppo täyttää esimerkiksi YouTube Shortseilla tai musiikkia kuuntelemalla. Illalla viimeiseksi kuuntelen äänikirjaa ja aamulla herätessäni puhelin on ensimmäisen asia mikä kädestä löytyy. Siitä se loputon ralli sitten jatkuukin taas. Thai nyrkkeily treenit ovat ainoa paikka missä unohdan murheeni enkä ajattele mitään. Siitä onkin muodostunut varteenotettava voimavara omaan jaksamiseen.

 

Aivoni ovat jatkuvasti ylistimuloidussa tilassa. Ihmistä ei vissiin ole suunniteltu tällaiseen ympäristöön. Suuri osa päivästä on aiemmin kulunut ihan vain ihmettelyyn ja hengailuun. Länsimainen yhteiskunta on mielestäni kollektiivisesti sairas, tunteet ohjaavat tekemistämme ja jos jokin tekeminen ei niitä nostata riittävän paljon se menee äkkiä syrjään. Ihmiset toteuttavat elämäänsä ruutujen läpi ja niiden kautta muodostetaan myös maailmankuva. Mielenkiintoinen juttu, mutta et päätä mitä uskot vaan alitajuntasi muodostaa maailmankuvasi automaattisesti niiden asioiden perusteella mitä näet ja koet. Siksi ympäristömme on niin vahva tekijä meidän muovaamisessa. Jos seitsemän kaveriasi ovat alkoholisteja, olet itse kahdeksas. Jos kuusi läheistä ystävääsi ovat menestyviä yrittäjiä, olet itse seitsemäs. Jos ympärillä kaikki ihmiset kulkevat ruudut naamalla ja yliajattelevat kaiken, olet itse samanlainen.

 

Hieman kärjistettyjä esimerkkejä mutta ymmärrät varmasti pointin.

 

Olisi kiva löytää jokin tasapaino tekemiseen. En vain itse näe pysyvän muutoksen mahdollisuutta ennen kuin vaihtaa maisemaa kokonaisuudessaan. Vaikka tekisin viikon pimeysretriitin ongelmat varmasti palaisivat vähintään kuukaudessa. Ainoa pysyvä ratkaisu nykyisessä hetkessä olisi rajoittaa tekemisiään ja menemisiään hirvittävästi ja käyttää oma vapaa-aika kokonaisuudessaan iisisti. Mutta siinähän se ongelma on, koska kun on jo päivällä päässyt vauhtiin niin sittenhän sitä aikaa haluaa käyttää johonkin stimuloivaan kahta kauheammin. Ehkä tässä rypistellään vielä vajaat pari vuotta kunnes koulusta valmistutaan ja sitten lähdetään johonkin vähän edullisempaan paikkaan vetämään lonkkaa.

 

Loppuun vielä tähän sopiva sitaatti Friedrich Nietzscheltä: “If you gaze into the abyss, the abyss gazes also into you.”

 

Lähteet

 

Living 5 DAYS in Complete Darkness

 

I Lived in Darkness For 7 Days, Here’s What I Learned

https://www.youtube.com/watch?v=qK3zxIuJYyc

 

Awake In The Darkness | FULL Documentary by Aubrey Marcus

https://www.youtube.com/watch?v=S7tz_HMEWkY

 

THE ROOM OF DARKNESS: How Living In A Blacked Out Room Helps Release Your Nature DMT | Aubrey Marcus

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close