Tampere
26 Jan, Tuesday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Pikavippikeisarin nousu ja romahdus



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Likainen raha: Pikavipit – Jesse Moss

 

 

On miltei sydäntä särkevää katsoa, kun ulosottoviranomaiset lastaavat Scott Tuckerin kilpa-autoja, Ferrareita, rekan perävaunuun. Saman aikaisesti Tucker itse kuntoilee omalla kotisalillaan, häntä ei kiinnosta olla katsomassa, saati auttamassa kun hänen kovalla työllään ansaitsemaansa arvo-omaisuutta ulosmitataan. Miten tähän pisteeseen on tultu? Tuckerin omien sanojen mukaan, hänellä ja vaimollaan ei olisi tullut viisi vuotta sitten pieneen mieleenkään, että näin voisi käydä. Tucker tienasi noin 400 miljoonaa dollaria pikavippiyrityksellään, jokaisella tarinalla on aina kaksi puolta, niin tälläkin. Tämän tarinan kohdalla on helppo ymmärtää kumpaakin puolta.

 

Scott Tuckerin pikavippiyrityksen toiminta perustui lainanuusimismaksuihin, joita kerättiin lainan ottaneilta kuluttajilta kuukausittain. Kuluttajille ei riittävissä määrin kerrottu lainan takaisin maksun ehdoista, tämä johti moniin väärinkäsityksiin ja kuluttajien osalta maksuvaikeuksiin. Voidaan sanoa, että lainoja ottavia ihmisiä johdettiin harhaan jättämällä heidät siihen uskomukseen, että kuukausittainen maksusuorite lyhentää lainatun pääoman määrää. Vaikka todellisuudessa kuukausittaiset suoritteet olivat vain lainan uusimisesta aiheutuneita kuluja. Mikäli kuluttaja olisi halunnut maksaa lainan takaisin, olisi hänen tullut tajuta oma-aloitteisesti maksaa suurempi erä heti ensimmäisenä maksupäivänä. Lainojen ehdot eivät tiedottaneet tästä.

 

Tapauksesta tekee entistä kyseenalaisemman se, että suurin osa lainahuijauksen uhreista olivat juuri ja juuri toimeen tulevia ihmisiä, joilla ei juurikaan ylimääräistä rahaa ole. Hieman yleistäen, tämä väestön osa on tyypillisesti alttein joutumaan taloushuijauksen uhreiksi. Lyhykäisyydessään Tucker siis käytti hyväkseen tyhmiä ja köyhiä, tehden heistä entistä köyhempiä ja aiheuttaen vakavia maksuhäiriöitä monille huonosti toimeen tuleville ihmisille, ja perheille. Vähän kun veisi lapselta tikkarin. Samaan aikaan miljoonia tienaava Tucker itse eli leveää elämää, uhrien kustannuksella. Mutta toisaalta, kyllähän pikaruokaketjutkin perustuvat roskaruuan myymiseen läskeille…

 

Dokumentin aikaan Tucker oli vaarassa saada elinkautisen vankeustuomion, joten mietitäänpä asiaa toiselta kantilta. Jos sivuutetaan hetkeksi toiminnan epäeettisyys, tekikö Scott Tucker mitään lain vastaista? Voiko laittomalla toiminnalla päästä näinkin pitkälle? Tämä on vaikea kysymys vastata, sillä Tucker oli ensimmäinen, joka vei pikavippibisneksen oikeasti suurelle tasolle. Hän vei esimerkiksi ensimmäisenä toiminnan internettiin. Siinä ei ole mitään kiistan alaista, että tietyissä osavaltioissa vaaditaan toimiluvat pikavippitoiminnalle, ja Tucker onnistui vuosien ajan kiertämään näitä toimilupia naamioiden pikavippiyritykset Intiaaniheimojen nimiin. Yhdysvaltojen hyvin mielenkiintoisesta oikeuskäsityksestä johtuen Intiaaniheimoja ei voida haasta oikeuteen osavaltiotasolla.

 

Omasta mielestään Tucker oli vain keksinyt erittäin kannattavan liiketoiminnan, joka kriminalisoitiin sen aiheutettua liikaa närää kuluttajien keskuudessa. Tähän kantaan voi samaistua tukeutumalla yksilöiden vastuuseen lainojen ottajina sekä amerikkalaiseen unelmaan ja ”mahdollisuuksien maan” maineeseen.

 

Tuckerin tarina herättää varmasti jokaisen yrittäjähenkisen ihmisen ajattelemaan omalle kohdalleen, että mitä jos itse keksisit hyvän bisneksen, suorastaan rahasammon. Ja vuosia myöhemmin 400 miljoonaa rikkaampana sinut tuomittaisiin elinkautiseen vankeusrangaisukseen.

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close