Tampere
26 Nov, Thursday
5° C

Proakatemian esseepankki

Pikalukemisen taivas+helvetti



Kirjoittanut: Johanna Sauvula - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Alkamassa on Tirrin pitämä Ömeising reis -paja. Pajan keskellä on kasa kirjoja ja muistilappuja. Vuorossa on lukemisen Ömeising reis, koska aihe tuntuu monelle olevan niin tuskainen ja aikaa vievä. Ällistyttävän pajasta tekee se, että tuossa ajassa on tarkoitus lukea valitsemansa kirja. Heti alkuun tuli jokaisen tehdä päätös, että nyt kaikkeen suhtaudutaan kyllä-asenteella. Kyllä! Käskystä kaikki hyökkäävät kirjapinon ääreen nappaamaan itselleen haluamansa kirjan. Minulle käteen sattui Puustisen ja Mäkeläisen Taivas+Helvetti, jossa kerrotaan 21 innostavaa yrittäjätarinaa.

Pikalukutekniikka etenee seuraavasti:

Kello asetetaan pirahtamaan 5 minuutin kuluttua. 5 minuuttinen on aika tutkia kirjan ulkoasua, takakannen infoa, vilkaista kirjan sisältöä ja infoa kirjoittajasta. Tähän tutustumiseen voi käyttää apuna seuraavia kysymyksiä:

  • Millaisia asioita voin oppia siitä?
  • Mitä ja kenen tarkoitusta se palvelee?
  • Kuka sen on kirjoittanut ja miksi?
  • Mikä on kirjoittajan tausta?
  • Mikä on kirjoittajan näkökulma aiheeseen?
  • Miten kirjoittaja tuo esille ja perustelee kantansa (kirjan ulkoasu ja takakansi)?
  • Tuleeko teksti tukemaan vai haastamaan omia näkemyksiäni?
  • Tulenko hyötymään sen lukemisesta?
    (Tirri, 2018)

Tekniikka kirjaan tutustumiseen oli itselleni jo ennestään tuttua. Samoin perustein valitsen lukemiani kirjoja yleensä aina. Taivas+Helvetti oli jo omalla lukulistallani, koska halusin lukea inspiroivia tarinoita yrittäjistä. Koen, että minussa on olemassa potentiaalia, johon en itse täysin vielä uskalla luottaa. Arvelin kirjan olevan mielenkiintoinen ja odotin toteavani, ettei kukaan yrittäjä ole muita ihmeellisempi tai ylivertaisempi yksilö, mikä loisi uskoa kykyyni onnistua unelmieni toteutuksessa.

Kello asetetaan pirahtamaan seuraavan kerran 30 minuutin kuluttua. Tässä vaiheessa siirrytään silmäilyyn. Kirja käydään sivu sivulta läpi nopeasti selaten (max 30s/sivu), jonka aikana kirjasta pyritään löytämään keskeiset asiat. Sormen tai viivoittimen apuna käyttäminen voi helpottaa keskittymistä. Selaillessa tarkkaillaan typografisia korostuksia (fontin vaihdokset, alleviivaukset, kursivoinnit, lihavoinnit, listat, taulukot…), keskeisten avainsanojen käyttöä ja kuvitusta. Kuhunkin mielenkiintoa herättäneeseen kohtaan lisätään post it lappu, mutta kohtaa ei vielä jäädä lukemaan sen enempää. Lappu toimii markkerina kiinnostavalle kohdalle, ”tähän haluan palata myöhemmin”.

Apukeinoina voi kokeilla seuraavia taktiikoita:

  • Miten kappaleet on nimetty? Mikä kiinnostaisi eniten? (Sisällysluettelon lukeminen)
  • Mitä tekstin alu(i)ssa sanotaan? Lue:
  • Kirjan ensimmäinen kappale (auttaa ymmärtämään muuta sisältöä)
  • Jokaisen kirjan kappaleen ensimmäinen tekstikappale
  • Jokaisen tekstikappaleen ensimmäinen lause
  • Mitä tekstin lopussa sanotaan?
  • Kirjan viimeinen kappale (kertaa johtopäätökset)
  • Jokaisen kirjan kappaleen viimeinen tekstikappale
    (Tirri, 2018)

Onhan yhä kyllä-fiilis? Kirjasta pitäisi olla nyt kaikki epäoleellinen karsittuna pois. Silmäily herätti tunteita ja kysymyksiä. Mitä minä täältä merkitsen? Miten löydän keskeisen sisällön vain riviltä toiselle lipuen, ilman että varsinaisesti luen tekstiä? Hyppääkö tekstistä vain satunnaisia sanoja silmille? Mitä jos en havaitse oleellisinta seikkaa? Luotanko siihen, että aivoni osaavat bongata kaiken oleellisen automaattisesti? Epäilystä huolimatta kävin sivuja läpi nopeasti ja laitoin lappuja sivuille. Välillä huomion herätti jokin otsikko tai sana. Silmäilyssä en päässyt 263-sivuista kirjaa aivan loppuun saakka.

Seuraava kellon pirinä asetetaan taas 30 minuutin päähän. Nyt palataan itse asettamiin post it lappuihin, luetaan kohdan tekstiä ja tehdään muistinpanoja. Tämän 65 minuutin session jälkeen kirja on siis luettu, kirjan oleellisin anti on saatu ja aiheesta on kirjattu muistiinpanoja itselle asian prosessointia varten. Eikö ole ällistyttävän tehokasta? Kyllä!

Intensiivinen lukeminen paljasti, että olin laputtanut kirjan alusta selkeästi enemmän eri sivuja. Varmuuden vuoksi laputin vähän kaikkea. Luin laputtamani kohdat, kirjoitin lappuun kappaleen oleellisimman asian ylös ja jätin mielenkiintoisessa kohdassa olleen lapun paikalleen. Osa lapuista oli kohdissa, joista ei luettaessa löytynytkään mitään kovin merkittävää. Ainakin puolet, ellen jopa 2/3 lapuista siirsin kirjasta pois. Silmäilyn taidossa lienee siis vielä kehittämisen varaa. Lukuvaiheessakin aika loppui kesken, enkä kerennyt käydä läpi kaikkia kohtia, jotka olin lapulla itselleni merkannut. Luulen, että 90 minuuttia olisi ollut riittävä aika kokonaisuudessaan kirjan pikalukemiselle 65 minuutin sijaan.

Lukupaja oli mielenkiintoinen, mutta myös hämmennystä herättävä. Tekniikka on nopea. Ensimmäisen laputtamisen jälkeen havahduin siihen, miten monia sivuja olin jättänyt laputtamatta. Jos silmäilyllä todella onnistuu bongaamaan oleelliset asiat, lukemisessa säästää paljon aikaa, kun epäoleellisen voi hypätä suoraan yli. Valitsemani kirja on toki erilainen, kun kyseessä on pieniä erillisiä tarinoita, eikä yhden aiheen syväluotavaa informaatiota. Pajassa ilmeni, että osalla silmäily ei luonnistunut. Joko ei pystynyt keskittymään tai kuitenkin jumiutui lukemaan kirjaa silmäilyn sijaan. Kirjojen tyylillä ja ilmeellä oli myös merkitystä pikalukemisen onnistumiseen, kuvat, grafiikat ja jäsentely kiinnittivät huomiota.

Paja herätti keskustelua lukemisesta, miten se koulussa opetetaan jokainen sana tavaamalla ja kuinka olemme tähän tyyliin koko ikämme orjallisesti lukeneet. Pikalukeminen tuntui herättävän huolestumista siitä, saako näin lukea vai onko tämä huijausta. Olenko nyt lukenut kirjan Taivas+Helvetti? Osaanko kertoa sen sanoman? Oliko kirja hyvä? Tutustumisen ja silmäilyn jälkeen oli yllättävä huomata, miten tutulta kirjan anti tuntuu. Jonkinmoinen ote kirjan sanomaan siis syntyi. Herää kysymys toimisiko tämä keino kirjassa, mikä on hyvin informatiivinen tai opettava. Voiko esimerkiksi oppikirjaa lukea näin pikana?
Kritiikkiäkin aiheen tiimoilta on olemassa. Mm. silmäliikettä, liikkeen nopeutta ja sanan katsomiseen käytetyn ajan merkitystä on tutkittu (Murtonen, Pikalukutekniikat). Tutkimus tukee omaa ensivaikutelmaani, että kovin informatiivista ja syvempää ajatustyöskentelyä vaativaa tekstiä olisi hankala koittaa lukea pikana. Asioiden prosessointi vaatii aivoissa oman aikansa. Kepeämmän lukeminen kohdalla tekniikka voinee silti olla ihan käypä peli.

 

Mitä kirjasta Taivas+Helvetti jäi tällä tekniikalla käteen?

Useammasta tarinasta oli pompannut esiin kunkin yrittäjän ajatuksia oleellisista menestyksen tekijöistä tai siitä draivista, mikä ajaa ihmisiä yrittämään, vaikka se usein vaatii kovaa työtä ja sitoumusta. Kirjassa kerrotaan kunkin yrityksen tarina, johon sisältyy historiaa ja itse henkilön kuvausta, mutta tarinan sisällä on vain muutamia avainsanoja tai piirteitä, jotka tulkitsen merkittäviksi tekijöiksi yrittämisessä. Sikäli pikalukeminen voi mahdollistaa oleellisen asian etsimisen nopeammin.

”Toinen keino on keskittyä mahdollisuuksiin. Roviossa tällainen ajattelu on johtanut hätkähdyttäviin tehoihin uuden luomisessa” (Puustinen & Mäkeläinen, 2013, 12).
”Asiat saa järjestymään, kun ei ajattele mahdollisuutta, ettei se onnistukaan” (Puustinen & Mäkeläinen, 2013, 114). ”Minä uskon, että ihminen saa eniten, kun hän tarttuu kiinni intohimoihinsa ja antaa niille aikaa ja rakkautta.” (Puustinen & Mäkeläinen, 2013, 145.)
Onhan se ihan luonnollista, että pelot rajoittavat meidän uskallusta kokeilla asioita, joissa on riskinsä. Useimmissa tarinoissa menestyneen yrittäjät kuitenkin tuovat ilmi, että peloista huolimatta on keskityttävä siihen, mikä on mahdollista ja mitä kaikkea tästä voikaan vielä tulla. Niinhän se sanontakin menee, että kehitys alkaa vasta epämukavuusalueella.

”Maailma on virta. Ihmisen elämä on yksi kärpäsen lento. Koska se on vain katoava hetki, minä elän elämäni niin, että olen mahdollisimman onnellinen.” (Puustinen & Mäkeläinen, 2013, 41). ”Jokinen sanoo, että yrittäjän pitää muistaa arvostaa myös itseään. Hän ei ymmärrä kollegoja, jotka kehuvat sillä, että raatavat töitä vuorokaudet ympäri, eivätkä pidä lomia.” (Puustinen & Mäkeläinen, 2013, 98). ”Teet mitä haluat. Valitset alan ja tuotteet. Mietit mittakaavan, joka on sopiva. Määrittelet tavoitteet, kellonajat ja lomat. Teet työtä niiden kanssa, joiden seura antaa enemmän kuin ottaa.” (Puustinen & Mäkeläinen, 2013, 22). Näissä lainauksissa kiteytyy samoja ajatuksia, mitä yrittäjyydestä itse ajattelen. Haluan yrittäjyyden mahdollistavan oman elämäni herruuden, vapauden määritellä oma tekemiseni ja menemiseni, muttei se koskaan saa tulla olemaan liian raskas taakka kannettavakseni. Ilman voimavaroja ja hetken hengähdystaukoja on mahdotonta edetä loputtomasti.

”Tavalliset yrittäjät ovat aivan tavallisia tyyppejä, jotka ovat huomanneet, että ihminen oppii ja rahaakin saa.”  (Puustinen & Mäkeläinen, 2013, 163). Aamen. Tämä lause tulisi tatuoida otsaani, jotta aina peiliin katsoessa muistaisin pitää itseäni tasavertaisena. Myös minusta voi tulla menestynyt yrittäjä! Kyllä!

 

Lähteet

Verho, T. 2018. Pikalukupaja. Proakatemia 6.2.2018. Tampere
Puustinen & Mäkeläinen, 2013. Taivas+Helvetti. Porwoo: Bookwell Oy.
Mari Murtonen, Oppimistutkimuksen keskus, Turun yliopisto. Pikalukutekniikat. Luettu 17.2.2018 http://users.utu.fi/marimur/Pikalukeminen.htm

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close