Tampere
24 Jun, Thursday
15° C

Proakatemian esseepankki

Piilaakson tarinoita (soluessee)



Kirjoittanut: Irina Klimova - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Soluesseen kirjoittajat: Irina Klimova, Kirill Sultanshin, Svetlana Staaf

 

Usein kuullaan ihmisiltä, että he haluavat olla rikkaita ja menestyneitä, mutta todellisuudessa he vuodesta toiseen piippaavat tuotteita kassalla, ja ylempänä tavoitteena pitävät vain osastopäällikön roolia siinä samassa kaupassa. He eivät ymmärrä, miksi onnistumiset eivät sada taivaalta, ja loppujen lopuksi vain luovuttavat ja jatkavat töitä ilman unelmointia. Toisilla asiat taas näyttävät onnistuvan heti ensimmäisistä projekteista alkaen, ja tavallisina onnistumisina pidetään mm. ensimmäisen miljoonan tienaamista tai uuden startupin kasvua. Millä sitten nämä toiset eroavat ensimmäisistä, ja mitä he tekevät eri tavalla?

 

Pari viikkoa sitten yksi tunnetuimmista venäläisistä haastattelijoista kuvasi kolmetuntisen dokumentin nimeltään ”Mistä koostuu maailman IT-pääkaupunki?”, joka kertoo IT-alan asiantuntijoista, jotka työskentelevät maailmanlaajuisissa firmoissa tunnetussa Silicon Valleyssa tai suomeksi sanoen Piilaaksossa. Dokumentissa on otettu huomioon nimenomaan Venäjältä muuttaneet asiantuntijat, jotka aloittelivat omia ensimmäisiä projekteja ollessaan pienissä kaupungeissa ilman suurta pääomaa. Asia, mikä erotti heidät muista, oli halu tehdä jotakin suurta. Se halu oli niin suuri, että he eivät odottaneet jotakin erityistä päivää tai lottovoittoa, vaan pistivät ideoitaan käytäntöön saman tien, ja aina tarttuivat uusiin mahdollisuuksiin.

Esimerkiksi dokumentissa haastateltu Andrey Doronichev on tällä hetkellä yksi Googlen työntekijöistä, asuu Piilaaksossa perheensä kanssa sekä tienaa useita satoja tuhansia dollareita kuukaudessa. Hän on lähtökohtaisin pienestä venäläisestä kaupungista nimeltään Medvedkovo, jossa lähes kukaan ei ajattele isosti. Andrey jo siellä kehitti järjestelmän, joka avulla ihmiset pystyivät lataamaan omiin kännyköihin (kun kännyköissä oli vielä näppäimistö) hauskoja Crazy Frog videoita, jotta voisivat näyttää niitä omille kavereille. Ehkä ihan turha idea, mutta se menestyi, ja Andrey nosti sillä hyviä summia. Kuitenkin häntä ympäröivillä ihmisillä ei ollut hänen mielestä tarpeeksi laaja ajatusmaailma, ja joiden joukossa oli hyvin vaikeaa kehittyä. Näin Andrey lähti ensimmäistä kertaa ulkomaille, ja muutti maasta toiseen, koska halusi kokea jotakin uutta.

Eräänä päivänä hän sai mainion idean kehittää tunnetuille sivustoille mobiilisovelluksia, koska silloin se oli vasta aluillaan. Miettimättä pitkään, hän pisti viestin suoraan Googleen. Hauskinta tässä on se, että muutaman kuukauden päästä hänelle vastattiin ja tarjottiin työpaikka Dublinin Google-toimistossa. Siellä hän pääsi kehittämään sovelluksia, mutta hänelle annettiin sellaisia projekteja, joihin kukaan ei oikein uskonut. Yksi niistä oli YouTube, jossa silloin ei ollut oikein muuta, paitsi hauskoja kissavideoita. Kukaan ei uskonut, että ihmiset tulevat katsomaan videoita kännykän pienestä ruudusta, mutta Andrey uskoi, että siinä on meidän tulevaisuus. Hän muisti, että kuinka innoissaan ihmiset olivat niistä Crazy Frog videoista, joita he latasivat kännyköillensä. Niin se YouTube sovellus, jonka nykyään käytämme päivittäin enemmän kuin selainversiota, on juuri hänen kehittämänsä.

 

Piilaaksossa yhteisö melkein hengittää yrittäjyydellä, startupien kehittämisellä sekä menestyksen halulla. Siellä on normaalia löytää rahoittajia omaan projektiin vaikkapa Starbucksissa pienen small talkin ansiosta. Kaikki taksikuskista kahvilan työntekijään töiden ohella kehittävät omia ideoitaan sekä etsivät uusia mahdollisuuksia. Sellaisessa yhteisössä on mahdotonta miettiä toisin, kun kaikki ympärillä olevat ihmiset tähtäävät miljooniin. Siellä on täysin normaalia epäonnistua ja sitten yrittää uudestaan. Juuri epäonnistumisien määrä kertoo ihmisten kokemuksesta, ja ne positiivisella tavalla vaikuttavat esimerkiksi valintaan työhaastattelussa. Taloudellista ajattelua, sijoittamista sekä pitchaustekniikkaa opetetaan lapsille jo alakoulusta alkaen. Piilaaksossa pidetään normaalina, että 10-vuotiailla lapsilla olisi jo oma salkku, ja he osaisivat sijoittaa vanhemmilta saatua rahaa firmoihin, joihin he uskovat. Näin lapset oppivat sitä, kuinka minimoida riskejä, ja miten saada rahat työskentelemään puolestasi.

 

Suurin osa IT-alan ammattilaisista sekä muut startuppien kehittäjät ovat valmistuneet Stanfordin yliopistosta. Siellä voi erikoistua alalle vasta muutaman opiskeluvuoden jälkeen, jotta ihmiset ymmärtäisivät paremmin, mistä he ovat oikeasti kiinnostuneita. Mielenkiintoista on se, että sielläkin on ohjelma, joka hieman muistuttaa Proakatemiaa. Ihmiset eri aloilta pääsevät rakentamaan oma Startup, johon saavat rahoitusta mm. alumneilta. Alun perin projektien piti olla vain ”oppimisprojekteja”, mutta monet oppilaat ovat onnistuneet tekemään niillä useita miljoonia. Parasta siinä on se, että kukaan ei ammu ideoita alas, vaan kaikki pääsevät kokeilemaan sitä, mihin uskovat. Eivätkä he vaadi mitenkään erityisiä olosuhteita siihen, motivaatio riittää. Steve Jobs oli myös aloittanut hommansa ihan vaan istumalla omassa autotallissa IT-ystäviensä kanssa. Moni maailmanlaajuinen idea olikin syntynyt Piilaakson autotalleissa, ja sen takia ihmiset arvostavat juuri sitä, että asioita ei mietitä liikaa, vaan tehdään!

 

Kaikki dokumentissa olevien ihmisten tarinat ovat tosi motivoivia, ja antavat toivoa, että me pystymme ihan mihin vaan. Kukaan heistä ei olisi uskonut, että joskus päätyisi Piilaaksoon ja tienaisi puoli miljoonaa dollaria vuodessa. Kaikki nuo ihmiset vain halusivat tehdä jotakin suurta ja merkittävää eikä kukaan rajoittanut heidän ajatusmaailmaansa. He aina pyrkivät kehittymään eteenpäin, ja olla paras versio itsestään. Aina ei tarvitse tyytyä siihen, mitä oma kotikaupunki tarjoaa, jos se ei ole samalla tasolla kuin missä haluat olla. Kaikkien heidän tarinat alkoivat juuri sattumamahdollisuuksista, joissa kukaan ei tiennyt, mihin ne voivat johtaa. Esimerkiksi yksi heistä lähti Amerikkaan kesätöihin ajamaan nurmikoita, ja samalla korjaili ihmisten tietokoneita. Siellä hän yritti tarttua kaikkiin mahdollisuuksiin ja saikin paljon kielteisiä vastauksia pienistä IT-firmoista. Koodailua hän ei siinä vaiheessa vielä osannut, mutta hyvällä tuurilla pääsi ensin oman alan töihin ja sitten Startupin kehittämiseen. Nykyään hän työskentelee Facebook -firmassa.

 

 

Piilaakson miinuspuolet

Edellä oleva teksti saattoi kuulostaa täydelliseltä paikalta, jossa kaikki unelmat toteutuvat, mutta yksinkertaisesti mikään paikka maailmassa ei voi olla täydellinen, ja Piilakso ei ole poikkeus. Piilaaksossa on selkeästi kehitettäviäkin puolia ja yksi Piilakson isoimmista hahmoista, joka loi venäläisen ”Facebookin” ja Telegramin eli Pavel Durov, paljasti 7 isointa syytä miksi EI kannata muuttaa Piilaaksoon. Durovin artikkeli on katsaus Piilaaksoon suurikokoisen IT-yrittäjän näkökulmasta.

 

  1. Liian kallis terveydenhuolto

 

Kuten kirjoitin: ”Keskitulot eivät riitä”, mikä tarkoittaa, että keskimääräiset ansiot eivät riitä. Koska jos tulet tänne, jos sinulla ei ole miljoona dollaria heti ostaaksesi pienen nuhjuisen talon, sinun on vuokrattava sama pieni talo tai huoneisto. Kuvittele, että jos olet yksin, voit vuokrata huoneen, maksaa 500 – 700 dollaria kuukaudessa; mutta jos tulet perheen kanssa lapsena, tarvitset ainakin täysimittaisen yhden makuuhuoneen asunnon ja ehkä enemmän. Ja vuokra maksaa sinulle vähintään 2000 dollaria kuukaudessa. Itse asiassa on ihmisiä, jotka asuvat USA:ssa 2 500-3 000 dollarilla kuukaudessa. Tämä on verovapaata ansiotuloa, otamme verot pois niin loppujen lopuksi tulee ehkä 1 700 dollaria kuukaudessa. Ei riitä, että vain yksi perheenjäsen ansaitsee rahaa. Minusta vaikuttaa siltä, että jonkin verran mukavuuden ja vaurauden saamiseksi, jos kyseessä on perhe, on välttämätöntä, että molemmat perheenjäsenet ansaitsevat noin 100 000 dollaria vuodessa. Paljon rahaa tarvitaan myös silloin, kun halutaan antaa lapsille hyvät opiskelumahdollisuudet. Siinä kohtaa on oltava jonkinlainen taloudellinen puskuri. Suurin osa rahasta menee kumminkin vuokran maksamiseen. Kirsikkana kakun päällä on ajoneuvot molemmille perheenjäsenille eli yleensä 100 000 dollaria vuodessa – tämä on hyvä, etenkin jos vuokraat huoneen; ei edes 100 000, mutta 60 000 – 80 000 dollaria riittää, jos vuokraat soluasunnon. Mutta jos olet kumppanisi kanssa, niin todennäköisesti se on taloudellisesti haastavampaa, varsinkin jos sinulla on lapsia. On parempi olla kahdessa työpaikassa ja että jokaisesta he maksavat keskimäärin 100 000 dollaria vuodessa.

 

  1. Rajoitetut kulttuuriaktiviteetit

 

Työ vie koko sinun aikasi elämästä. En ole koskaan ollut sohvaperuna, minulla oli useita jaksoja elämässäni vuosia peräkkäin, kun nukuin 4 tuntia päivisin. Omistin päivät opiskelulle eli minulla oli kokopäiväinen (kokopäiväinen), opiskelu päivällä ja kokopäiväinen yöllä, ja otin lisäksi paljon ylitöitä; työskentelin 60 tuntia viikossa, ja joskus 80, eli toisin sanoen ihan hullu aikataulu. Mutta se oli sellainen työ, joka ei vienyt paljon älyllistä kapasiteettia, jonkinlaista rutiinia.

Minun silmissä tulevaisuuteni näytti tosi kirkkaalta ja selkeältä, minulla oli tiettyjä tavoitteita ja ideoita, joita halusin päästä käsiksi toteuttamaan. Piilaaksossa näen periaatteessa niin monia ihmisiä, joiden elämä muuttuu työksi – ja valitettavan usein se pitää paikkansa. Näen enemmän ihmisiä, joiden kanssa työskentelen, kuin ystäviäni, perhettäni. Toisin sanoen, töissä vietät vähintään 8 tuntia, joskus 10 – 11, ja vastauksenne työhön myös vastaat sähköpostiviesteihin. Työ tulee jatkuvasti päähän, etenkin tietotekniikan asiantuntijoille ja koodeihin liittyville. Asia ei ole pelkästään itse työ, vaan koska se on vastuullisuus. Ajatus kuinka hyvin kirjoittaa koodi voi tulla itse asiassa kotona suihkussa. Toisin sanoen työ ei koskaan lopu, ja mielestäni meidän on jotenkin siirryttävä pois tästä, opittava muuttamaan sitä ja nähdä toisia prioriteetteja elämässään. Ja sitten, kun on vapaa-aikaa, oppia edes käyttämään sitä jollain hyväksi, sillä mielessäsi on silti vain työasiat.

 

  1. Kehitystyön korkeat kustannukset ja heikot markkinanäkymät 2020-luvulla

 

Piilaaksolaiset varmasti varmistavat seuraavan huomautuksen. Kun saavuin ensimmäisen kerran Piilaaksoon, olin käynyt tosi paljon verkostoitumistapahtumissa. Mutta juuri sitten tajusin, että siellä on paljon valehtelijoita sekä perättömien huhujen levittäjiä – ihmisiä, jotka puhuvat paljon, mutta tekevät vähän. Ja täällä on jopa kunnon kokoontumisia, joissa ihmiset käyvät puhuakseen startupeista, ja nämä

 

pinnalliset ei mihinkään johtuvat keskustelut voivat kestää vuosia. Ja se ei ole hyödyllistä kenellekkään – ellet vahingossa löydä sijoittajaa. Se oli heti mielenkiintoista: tulet johonkin tapahtumaan, kaikki kokoontuvat; koko homma käynnistyy; pizza, ilmaiset juomat, juhlat. Ja ei ole selvää, mitä sellaisille ihmisille tapahtuu: joko lopettaa sen tekemisen tai lopettaa menemisen juhliin. Tunnen onnistuneiden ihmisten pirteet, mutta suurin osa heistä eivät yksinkertaisesti tee mitään, he menevät puhumaan startup-yrityksistä, erilaisista ideoista, mutta itse asiassa se on paskanpuhumista. Tämä heikkous suhteessa kaikkeen, joka häiritsee ja tylsää, ei tuo mitään edistystä. Sen takia lopetin käymisen sellaisissa juhlissa.

 

Durov on sitä mieltä, että Euroopassa ihmisoikeudet ovat parempia ja Aasiassa tapahtuu todellinen kasvu ja koulutus. Tässä vaiheessa pitää muistaa, että ei ole olemassa täydellistä paikkaa kaikille. Jos olet sellainen tyyppi, joka haluaa inspiroivaa yrittäjämäsistä ilmapiiriä niin Piilaakso voi olla potentiaalinen paikka sinulle. Suomessa joka toinen ei puhu startupeista ja niiden kehittämisestä, ja se ei tarkoita, että Suomi on jotenkin huonompi – kulttuuri on täysin eri ja sitä pitää ottaa huomioon. Arvostan henkilökohtaisesti Kaliforniassa tasapainoa: sää, asenne maahanmuuttajiin sekä uramahdollisuudet.

 

Epäonnistumiset kasvattavat

 

Epäonnistumisen pelko on voimakas kehittämisen este, joka pitää ihmistä paikallaan. Kun mieli on täynnä hulluja ideoita, johon kaverit evät välttämättä usko, on niin vaikeaa tehdä ensimmäisiä askeleita omaa unelmaa kohti. Silloin joku muu mahdollisesti ehtii toteuttamaan ideasi, koska hän on nopeampi ja rohkeampi kuin sinä. Mutta mitä tapahtuu, kun olet tehnyt monta askelta eteenpäin, laittanut kaikki peliin, käyttänyt paljon rahaa omaan projektiinsa, mutta epäonnistuit silti? Ei ihan jokainen pysty nousemaan uudestaan sen jälkeen ja aloittamaan puhtaalta pöydältä.

 

Olen saanut uuden näkökulman epäonnistumisiin videosta, joka kertoo Piilaakson yritysmaailmasta. Joka päivä siellä esitetään kymmeniä uusia Startup-ideoita, joista vain muutama pääsee jatkoon. Sana ”jatkoon” tarkoittaa sitä, että jonkun idealle löytyy investori, joka haluaa investoida rahoja projektiin. Useasti ihmiset, joilla on miljoonia euroja sijoittavat moniin projekteihin samanaikaisesti. Noin 80% niistä varmasti epäonnistuu. Loput 20% ovat todennäköisesti niin huippuja, että tuottavat jatkossa uskomattoman paljon tuloa. Siellä ei pelätä epäonnistumisiä, koska se on osa elämää. Ihmistä joka on epäonnistunut joskus, arvostetaan työtekijänä todella paljon, koska hän on kokenut, oppinut ja tullut uudestaan. Uskon, että epäonnistumisen pelko voisi olla syynä, miksi maailmassa on niin vähän yrittäjia.

 

Piilaaksossa vitsaillaan, että jos olet hullu ja sinulla on joku hullu idea, sinun täytyy vain tavata toisen hullun, jolla on 5 miljoona euroa ja siitä se lähtee.

 

Videossa nostetaan myös kysymyksen, mikä yrittäminen oikeasti merkitsee niille ihmisille, jotka työskentelevät esimerkiksi Google, Tesla, Apple ja muissa isoissa organisaatioissa. Suurin osa ihmistä, jotka ovat siihen päässyt ovat tulleet oman intohimon perässä. Suurin elämän unelma oli luoda jotain sellaista, mikä muuttaa esimerkiksi ihmisten elämäntapoja tai maailmannäkemystä. Se motivoi paljon enemmän kuin pelkkä raha.

 

Niin kuin tiedämme, sieltä lähti paljon palveluita ja teknologioita, joita käytämme lähes päivittäin. Kaikkia näitä asioita ovat kehittäneet myös ihmiset, kuten sinä ja minä. Ainoa ero on ehkä se, että niillä on ollut enemmän rohkeutta, enemmän ambitioita ja enemmän hankittua tietoa.

 

Tämä dokumentti on todella inspiroiva. Se antaa uskoa itseään ja toivoa, että ”minäkin pystyn!”.

 

Jotkut haluavat päästä sinne töihin enemmän rahan takia ja toki rahaa siellä maksetaan, mutta useasti ihmiset, jotka saavuttaneet elämässä miljoonia ovat sitä mieltä, ettei raha ole tärkein asia elämässänne. Intohimo on se, joka vie ihmisiä myös miljoonia kohti eikä toisten päin. Sitä ei kannata unohtaa, ettei tule pettymystä myöhemmin. Raha ei tuo ihmiselle onnea, mutta ymmärrys siitä, että olet tehnyt oikeasti jotain isoa, mitä muut arvostavat niin paljon – varmasti tuo!

 

Tässä videossa puhutaan myös siitä, kuinka tärkeää olla sellaisessa ympäristössä, missä pystyt oppimaan ja kehittymään, ja jonka kanssa pääset eteenpäin. Minä huomasin myös, että ympärilläni on aika vähän ”isosti” ajattelevia ihmisiä. Mistä se johtuu? Ja vain osa niistä, jotka ajattelevat, tekee myös niitä askeleita unelmaa kohti, mistä puhuin aikaisemmin.

 

Pitää osata unelmoida! Elämä on liian lyhyt, käyttämään sitä asioihin, mistä et edes tykkää. Tänä päivänä voi saada informaatiota mistä vain. Eli jos sitä motivaatiota ja halua löytyy, niin kokeile rohkeasti jotain uutta. Opi epäonnistumisista ja tee paremmin ensi kerralla. Luvassa on mielenkiintoinen elämän matka, josta tuskin haluat vaihtaa päivääkään pois!

 

Lähteet:

Juri Dud “Mistä koostuu maailman IT-pääkaupunki” 2020 https://www.youtube.com/watch?v=9lO06Zxhu88&t=5610s

Pavel Durov 2020 https://habr.com/ru/post/501272/

Immigrant today 2020 https://immigrant.today/usa/10016-minusov-zhizni-v-kremnevoj-doline.htm

VC 2020 https://vc.ru/media/123008-slishkom-krasivo-mnogo-uspeha-geroi-odinakovye-za-chto-kritikuyut-film-dudya-pro-kremnievuyu-dolinu

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close