Pihurilla on hyvä vuosi takanaan. Paljon on tullut uusia asioita vastaan ja yksi niistä on alaisten johtaminen. Tässä esseessä Pihurin pojat (Juho Urhemaa ja Joni Sydänlammi) käyvät läpi kokemuksiaan johtamisesta. Molemmille tämän vuoden sesonki toi ensimmäiset kokemukset alaisten johtamisesta. Johtajuus on todellakin sitä ristiriitaisuutta, mitä Alf Rhen kirjassaan johtajuuden ristiriidat tuo esille. Myös modernin johtajuuden sanoma (Mika D. Rubanovich) on helppo peilata toimintaamme. Meillä oli yksi vakkari kesätyöntekijä ja urakkaluontoisesti muutamia henkilöitä aina tarpeen tullen. Työvoima oli alihankittua ja paljon hyödynsimme ukko.fi kautta tapahtuvaa työllistämistä.

Juho sai puhelun, kun Pihuri oli kevään ensimmäisiä töitä tekemässä. Kevät sesonki häämötteli jo edessä ja toimintaa käynnisteltiin. Puhelimesta kuului ”Moro, olisko sulla muuten ollenkaan töitä tarjolla mulle?”. Juho mietti hetken, että nyt on jännä paikka, kun multa tullaan kysymään töitä. Töitä oli tiedossa vasta viikoksi ja flayer kamppanjan osuvuutta jännitettiin. Juho totesi puhelimeen ”tuskin nyt tähän hätään on töitä sulle, mutta pidän sut mielessä ja soittelen jos tulee tarve”. Päivän sisään puhelusta neuvoteltiinkin jo palkasta soittaneen henkilön kanssa. Päätimme tarttua tilaisuuteen kiinni ja kiitos kuuluu siitä Jonille. Lyhyen keskustelun jälkeen totesimme ”tämähän on se mitä me yrittäjyydeltä halutaan”. Niinpä meille tuli ensimmäinen työntekijä, joka olikin meillä koko kesäsesongin töissä. Hänelle riitti töitä hieman vaihdellen puolesta viikosta täyteen viikkoon. Rinnalle tuli yksittäisiin urakoihin vielä lisää apukäsiä, kun tarve ilmeni. Näin saimme hoidettua kaikki työt, jotka tulivat vastaan.

Viestimme kesätyöntekijälle ainoastaan yrityksestämme sen, että panostamme lopputulokseen ja huollellisuuteen työnjäljessä. Mistään muusta emme kummemmin kertoneen ja se olikin virhe, joka konkretisoitui myöhemmin.

Viikon päästä soitosta työntekijä pääsikin sitten tositoimiin. Hänen ensimmäinen työmaansa koitti, jossa hommia oli kolmeksi päiväksi. Hän oli meidän muiden mukana tekemässä hommia, joten startti oli molemmille helppo. Hän pääsi tekemään yksinkertaisia tehtäviä, kuten haravointia, roskien siivoomista ja yksittäisten pensaiden leikkaamista. Fiilikset hänestä olivat hyvät. Nohevan oloinen kaveri, joka oli ajoissa työmaalla. Vaikka työtehtävät olivatkin yksinkertaisia, niin selkeälle ja jatkuvalle ohjeistukselle oli tarve. Yhden homman kun hän sai valmiiksi, piti mennä näyttämään toinen homma. Ekoiksi työpäiviksi varmasti täysin normaalia, mutta huomasimme, että perehdyttäminen ja alkuun pääseminen tulee tarvitsemaan meidän tukea ja ohjeistusta. Oma-aloitteisuus ja ymmärtäminen työmaan etenemisestä tulee varmasti vain töitä tehdessä. Oli hauska huomata kuinka itsestään selvänä me pidimme siirtymistä tehtävästä toiseen ja kuinka asiat tehdään. Ne tulivat meille täysin automaatiolla, sillä työt olivat tuttuja ja tunsimme toistemme työskentelytavat. Nyt ne pitikin sanoittaa jollekin toiselle ja vielä selkokielellä. Se tuntui alkuun jotenkin hassulta ja oudolta. Sitä piti nyt tosissaan olla aina kartalla ja ohjeistamassa tarvittaessa. Ei se ollutkaan enää sitä aivot narikkaan työtä, kun työmaalle tuli uusi henkilö.

Alkukevät lähti muutenkin siinä rullaamaan hyvin. Saimme paljon uusia asiakkaita ja hyviä työmaita, joten kesätyöntekijälle olikin yhtäkkiä kovastikin käyttöä. Hän kulki alkuun aina jonkun meidän mukana työmailla. Niin hän pääsi näkemään, kuinka arkemme yleensä menee ja minkälainen työkulttuuri meillä on. Hän näki käytännössä minkälaista työnjälkeä teemme ja miten sen teemme ja kuinka palvellaan asiakasta. Uusia työtehtäviä opetettiin aina tarpeen mukaan ja niin hänen osaamisensa kasvoi vauhdilla. Itse uusien työtehtävien pariin perehdyttäminen ei ollut haastavaa, sillä yhdessä työmaalla ollessa opetettiin aina uusia juttuja. Töiden lomassa pääsi sitten neuvomaan ja ohjeistamaan lisää tarvittaessa. Kesätyöntekijämme oli myös sopivasti aktiivinen ja kyseli tarvittaessa apua.

Töiden ja kiireiden edetessä pistimme välillä työntekijämme itsekseen asiakkaiden luokse tekemään työt. Toki pistimme hänet alkuun vain helppoihin kohteisiin. Siellä hän hoiti työt mallikkaasti ja asiakkaat kiittelivät hyvästä työstä. Hän jopa sai yhdessä kohteessa lisämyyntiä aikaan ja hoiti sen esimerkillisesti. Emmekä olleet edes ohjeistaneet mitään tällaisien tilanteiden varalta. Olimme siis kovin vakuuttuneita ja haltijoissamme uudesta vahvistuksesta. Toisaalta hieman pelotti, että mitä kaikkea oleellista on jäänyt kertomatta.

Kesä teki tuloaan ja Pihurilla oli 8 asiakasta, joille leikattiin säännöllisesti nurmikkoa. Päätimme vapauttaa omat kätemme nurmikonleikkuusta, jotta voimme keskittyä paremmin uusiin asiakkaisiin ja uusien asiakkaiden hankkimiseen. Päätimme antaa kesätyöntekijämme vastuulle kaikki nurmikonleikkuu kohteet. Kerroimme tarkkaan ohjeet miten työt hoidetaan ja kuinka usein. Kävimme myös yhdessä jokaisen kohteen läpi, jotta paikat olivat varmasti tuttuja. Meillä painoi tässä kohtaa jo pahasti kaikki muut kiireet päälle ja päätimme, että kesätyöntekijämme saa vapaasti suunnitella itse nurmikonleikkuiden aikataulut. Tässä teimme virheen. Sysäsimme vain harteiltamme kiireitä ja vastuuta pois uudelle tulokkaalle. Hän oli toki varmasti asiasta mielissään, että häneen luotetaan, mutta tämä aiheutti uusia hankaluuksia. Äkkiä selvisi, että emme pysyneet kartalla kesätyöntekijämme aikatauluista, emmekä siten pystyneet tehokkaasti suunnittelemaan aikatauluja. Myös asiakkailta alkoi tulla viestejä, että nurmikkoja ei ole leikattu ajallaan. Vastuuta taisi tulla kerralla liikaa, emmekä olleet ohjeistamassa kuinka asiaa kannattaisi tehdä ja suunnitella. Säät sotkevat myös aikatauluja eikä kesätyöntekijämme osannut näitä ottaa suunnittelussa huomioon. Kesätyöntekijämme vaihtoi myös asiakkaidemme kanssa puhelinnumeroja ja yhtäkkiä yrityksestä tapahtui päällekkäistä viestintää ja asiakkaiden asiat tulivat hieman viiveellä tietoomme. Emmekä olleet käyneet läpi miten ja mitä asiakkaiden kanssa tulisi kommunikoida.

Ongelmia siis alkoi piisaamaan ja tässä näkyi hyvin osaamattomuutemme johtamisessa. Ei tilanne ikinä mikään katastrofaalinen ollut ja tuskin edes asiakkaat sitä juurikaan huomasivat, mutta se oli kipuilua kuitenkin sisäisesti. Töiden suorittamista myöhässä pahoiteltiin asiakkaille ja selitettiin tilannetta auki. Kaikki ymmärsivät hyvin asian eivätkä olleet moksiskaan, kehuivat vaan lähinnä viestintäämme ja hyvää työnjälkeä. Yksi tulipalo oli siis sammutettu. Jatkoimme niin, että pidimme aktiivisempaa viestintää työntekijämme kanssa ja hän kertoi itse mitä asiakkaiden kanssa on puhunut ja viestitellyt. Jätimme ratkaisematta varsinaisen ongelman kiireiden keskeltä. Viestintä oli edelleen sekavaa, sillä kesätyöntekijämme ja me olimme samoihin asiakkaisiin yhteydessä, mutta eri asioista. Tämä oli taas lähinnä sisäinen ongelma ja teetti vain turhaa päänvaivaa.

Modernin johtajuuden  kirjassa tuodaan esille, että johtajien harteilla on luoda työpaikalle viihtyisä ja sivistynyt ilmapiiri. Siinä jäi parantamisen varaa. Meillä ei ollut toimistoa, missä olisi saatu arvokkaita kahvipöytä keskusteluja aikaan, eikä meillä ollut kesätyöntekijällemme työparia. Pihahommia tehdessä työparin läsnäolo lisää töiden mukavuutta huomattavasti, sillä työt ovat välillä yksitoikkoisia ja puuduttavia. Vertauksena itsellämme kesän huonoimmat työpäivät olivat juuri niitä päiviä, kun olimme yksin työmaalla ja työtehtävät puuduttavia. Työparin kanssa tehdessä samat hommat yhdessä, olikin työt oikein miellyttävää puuhaa. Aiomme muuttaa toimintaamme työpareihin seuraavalle vuodelle.

Kesätyöntekijämme oli jo kesän puolivälissä paljon yksin työmailla, sillä hän pärjäsi yksin varsin mainiosti. Ihmettelimme kuitenkin välillä hänen hidastunutta työtahtia. Sitä oli helppo verrata omaan työtahtiin, sillä työkohteet ja työtehtävät olivat samoja, joita me olimme tehneet aikaisemmin. Juhon mieleen tuli kuitenkin muutama vuosi sitten käyty keskustelu erään sarjayrittäjän kanssa. Hän silloin totesi Juholle, että yrittäjä tekee käytännön työt puolet nopeammin kuin työntekijät. Oliko siis kesätyöntekijämme normaali työntekijä, jolla ei ollut yrittäjän intoa ja työtarmoa mukanaan. Työvauhti oli sarjayrittäjän kommentteihin peilaten varsin hyvä. Voiko työtahdin nopeudesta edes valittaa, jos hän tekeekin työntekijänä mallikelpoista työtä? Päätimme, ettemme suoraan tätä asiaa ota ainakaan puheeksi, vaan lähestymme hieman eri kautta. Tilanne kuitenkin turhautti, ei vain ollut osaamista ja ymmärrystä miten tulisi toimia. Johtajuuden ristiriidat tulevat tässä hyvin esiin. Kirja kuvaa yksittäisiä aiheita vastakkain asettelun pohjalta. Olimme samassa tilanteessa. On kaksi vaihtoehtoa, ottaa asia puheeksi tai jättää ottamatta. Molemmat tavat ovat hyviä ja huonoja samaan aikaan, hmm ristiriitaista. Päättimme tässä kohdassa, että tarvitsemme mentorin ja semmoinen on nykyään. Kesätyöntekijältä alettiin aktiivisemmin kyselemään, miten yksin työmailla sujuu hommat ja oliko eteen tullut haasteita. Varsinaisesti mitään hälyyttävää ei tullut tietoon.

Töistä myöhästely alkoi myös olla loppukesästä jo ongelma. Olimme kyllä käyneet keskustelun, että työmailla täytyy olla ajoissa. Se ei kuitenkaan rittänyt vaan kesätyöntekijämme tuli välillä noin 5-10min myöhässä. Taas emme tienneet oliko asialle jokin todella hyvä syy, mitä ei voinut välttää. Onko ok myöhästyä välillä? Miksi emme saaneet kunnon perusteluja myöhästymisille? Eikö viestimisen kulttuuri ollutkaan avointa? Taas olimme tilanteessa, missä oli enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta eteenpäin lähdettiin rämpimään. Kävimme keskustelut, että jatkossa pitää ilmoittaa myöhästymisestä meille ja työmailta ei saa olla edelleenkään myöhässä. Inhosimme saarnata samoista tutuista aiheista ja se jopa hävetti. Olimmeko täysiä natseja? Yksi syy myöhästelyn syntymiselle oli varmasti esimerkillä johtaminen… Emme olleet mekään aina ajoissa työmaalla, joten näytimme varmasti huonoa mallia, joka tarttui kesätyöntekijäämme. Erona toki oli, että olimme ajoissa työmailla, joissa asiakkaan kanssa oli sovittuna tietty aika ja muissa työmailla välillä myöhässä. Eihän työntekijämme voinut tietää milloin oli ns ok olla muutama minuutti myöhässä.

Koska emme alussa puhuneet juuri mitään yrityksestämme, toimintatavoista ja työkulttuurista, joutui kesätyöntekijämme rakentamaan sen oletusten varassa itse. Tämä johti siihen, että olimme välillä tyytymättömiä hänen toimintaan ja olisimme halunneet erilaisia ratkaisuja. Vika löytyy täysin meistä, kesätyöntekijämmehän yritti vain parasta annetuilla eväillä. Meidän kiireet ja stressi veivät myös energiaa johtamisesta ja sitä laiminlyötiin liikaa. On hauska tajuta jälkeenpäin kuinka tärkeää johtaminen on ja miten se näkyy käytännössä työmaalla asiakkaalle asti. Ainoa asia, jota painotimme alusta asti oli työnjälki ja lopputulos. Sen voimme sanoa, että se olikin aivan priimaa. Viestintämme sen osalta meni käytännön tekoihin asti perille. Jatkossa vain vielä parempi perehdytys kaikkeen.

Asioita, joita korjaamme seuraavalle vuodelle johtamisen näkökulmasta

• Perehdytys yrityksen historiaan, toimintatapoihin ja arvoihin
• Työparit
• Ruokataukojen ja muiden taukojen määrittäminen
• Viestintä sisäisesti ja asiakkaille
• Keskustelut työntekijöiden kanssa (mikä toimii ja mikä ei, mitä fiiliksiä, kehityskohteita/ideoita, yms)
• Aikatauluun aikaa johtamiselle ja sen suunnittelulle

Onnistuimme myös vähintään yhtä monessa asiassa kuin epäonnistuimme, joten olihan tämä meille varsin onnistunut rutistus. Seuraavalle vuodelle kehitämme huomaamiamme asioita ja teemme parempaa johtamiskulttuuria ympärillemme. Olemme innoissamme seuraavasta vuodesta, sillä haluamme työllistää mahdollisimman monta työntekijää ja olla heille miellyttävä työnantaja ja työpaikka. Pyrimme siirtymään käytännön töistä mahdollisuuksien mukaan vaiheittain pois ja antamaan johtamiselle sen vaatiman ajan. Olemme valmistautuneita siihen, että tämä tulee näkymään merkittävästi ansioissamme jonkin aikaa, sillä suurin rahavirta menee tällöin palkkojen maksuun. Volyymi tuo kuitenkin aikanaan rahat moninkertaisina takaisin, joten siirretään fokus johtamiseen.