Tampere
15 Jan, Friday
-15° C

Proakatemian esseepankki

Pidä pää kylmänä!



Kirjoittanut: Heidi Hydén - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 9 minuuttia.

Vuosigaala on jokavuotinen perinne Proakatemialla. Vuosigaala on ensisijaisesti valmistuvien juhla, mutta siihen sisältyy paljon muutakin. Puheet ovat olennainen osa juhlaa. Valmistuvista valitaan edustaja pitämään yleisesti valmistuvien puhe, päävalmentajalla on oma puheenvuoronsa sekä perinteisesti alumniyhdistyksestä saapuu paikalle oma henkilönsä esittelemään heidän toimintaansa ja jakamaan stipendit. Puheiden lisäksi tapana on valita Tömpsy-lehden jatkajat sekä Vuosikirjan julkistus, joka tänä vuonna oli saanut hauskan twistin Ystäväkirjanä. Yksi tärkeimmistä Vuosigaalan perinteistä on kuitenkin palkitseminen. Juhlassa on yhteensä kuusi erilaista palkintokategoriaa; Hohka (Veijon oma palkinto), Vuoden valmentaja, Vuoden tulokas, Arvopalkinnot (luottamus, rohkeus, oppiminen, teot ja menestys), Hall of fame (valmistuvista tiimeistä valitaan yksi per tiimi) ja uusimpana Yhteisöpalkinto.

Tässä yksilöesseessä on pohdittu päiväkirjan tavoin vuoden 2020 Vuosigaalan järjestämisen eri vaiheita. Vaiheet ovat jaettu kolmeen osaan; rakennukseen, tapahtumahetkeen ja purkuun.

 

Vuosigaalan rakennus

10:00 – Päivä alkoi yhteisellä palaverilla. Olimme projektitiimin kanssa värvänneet koko meidän tiimimme mukaan Vuosigaalan rakentamiseen, tapahtumahetkeen ja purkuun. Kokemuksen syvällä äänellä tiesin, että emme tulisi pärjäämään pelkästään projektitiimin voimin. Projektitiimimme muodostui viidestä henkilöstä ja tiimissämme on yhteensä 21 henkilöä, niin siitä voi jokainen laskea yksi plus yksi. Ensimmäisenä kävimme läpi jokaiselle oman tehtäväalueen, mihin jokainen päivän aikana kuuluisi ja millaisia tehtäviä kukin tekisi. Tehtäväalueet olivat seuraavat:

  • Visuaalinen ilme (neljä henkilöä)
  • Roudausporukka (neljä henkilöä)
  • Tekniikka (kaksi henkilöä)
  • Askarteluporukka (kolme henkilöä)
  • Pakuporukka (kolme henkilöä)
  • Juontajapari (kaksi henkilöä)
  • Tarjoilu (kaksi henkilöä)

Olimme jakaneet meidän projektitiimimme jäsenet jokaiseen tehtäväalueeseen vastuuvetäjiksi, paitsi juontajilla oli omat kuvionsa. Itse vastasin visuaalisesta ilmeestä ja kokonaiskuvasta. Ensimmäisessä kuormassa Proakatemialle tuotiin TAMKilta pöytiä, tuoleja sekä astiasto. Päivä lähti mielestäni hyvin käyntiin ja tuntui siltä, että kaikilla oli tekemisen meininki. Ajattelin, että tämä menisi hienosti ja pääsisimme kotiin aikatauluun merkityssä ajassa eli klo 17:00. Tässä kohtaa minun olisi pitänyt ehkä pysähtyä ja muistella menneiltä vuosilta oppimaani lausahdusta: ”If it seems easy, you are probably doing it wrong!”.

11:00 – Ensimmäiseen haasteeseen törmättiin jo tässä kohtaa. Olimme suunnitelleet pakuporukalle aikataulun ja missä järjestyksessä he hakisivat kaikki Vuosigaalaan liittyvät kalusteet, somisteet, äänentoistolaitteet ja juomat. Huomasin hyvin nopeasti, että tämä aikataulu tai järjestys ei toimi ollenkaan. Olimme yhdessä Proakatemialla järjestäneet Stagen tilat noin puolessa tunnissa, tyhjentäneet toisia tarvittavia tiloja ja roudanneet narikoita oikeille paikoilleen ja nyt olimme tilanteessa, että mitään ei pysty tekemään eteenpäin, kun tarvittavia asioita ei ollut vielä tuotu paikalle. Siinä vaiheessa mietin, että mitä ihmettä me nyt tekisimme ja soimasin itseäni suunnitteluvirheestä. Ei auttanut muuta kuin katsoa eteenpäin ja miettiä, joka ikinen pienikin asia, mitä voisi nyt tehdä ja mikä olisi pois mielestä sekä aikataulusta myöhemmin.

Järjestelyitä vaikeutti selkeästi myös se, että Proakatemialla oli meneillään tavallinen arkipäivä. Tilat, joihin me halusimme päästä käsiksi, olivat varattuja, aulatiloissa kulki ihmisiä eikä keittiötä voinut vielä laittaa juhlakuntoon. Pienimuotoinen stressi iski otsalohkooni, kun mietin, että koko päivä oli valumassa hukkaan, koska porukka joutuisi odottelemaan ja ihmettelemään tekemisen sijaan.

13:30 – Vihdoin seuraava kuorma saapui Proakatemialle ja onneksi oikea käteni Siiri oli hyvin kartalla ja oli valjastanut oman porukkansa auttamaan nopeaa purkua. Kuormassa oli mukana somisteita sekä äänentoistolaitteita. Seuraava steppi oli selkeä, kun sai ison osan tiimistä huputtamaan tuoleja ja järjestämään niitä paikoilleen sekä asentamaan kohdevaloja. Tämän jälkeen huomasin, että olimme jälleen samassa tilanteessa kuin aiemminkin. Olimme tehneet puolessa tunnissa kaikki valmiiksi, mitä olemassa olevista asioista pystyi rakentamaan ja jälleen edessä oli odottelu uutta kuormaa varten. Soimasin jälleen itseäni enkä pystynyt ymmärtämään, miten olin asiat miettinyt näin huolimattomasti. Toki tähän vaikutti myös se, että pakuporukalla kesti myös melko pitkään hakureissulla. Jälkikäteen ajateltuna tajusin, että minun olisi pitänyt olla enemmän yhteydessä heihin ja oikeasti kertoa tilanne Proakatemialla sekä vauhdittaa heidän toimintaansa. Nyt oikeastaan luotin vain siihen, että kyllä he sieltä tulevat ja hoitavat hommansa.

15:00 – Tässä vaiheessa aloin aistia porukasta sen, että kotiinlähdön aika koittaisi pian. Olimme suunnitelleet päivän aikataulun niin, että jokaisen kalenterissa oli varattu aika 9-17:00 Vuosigaalalle. Tämä oli selkeä virhe ja jatkossa täytyy mainita ennemminkin aloitusaika ja työt päättyvät sitten, kun työt ovat valmiina. Käyttäisin siis ennemmin urakkatyö -nimikettä kuin aloitus- ja päättymisaikaa. Pienimuotoiset hikikarpalot vyörähtivät omalle otsalleni, kun tajusin, että meillä olisi vain kaksi tuntia aikaa ennen kuin porukka lähtisi kotiin eikä meillä ollut puoletkaan valmiina.

16:30 – Viimeinen kuorma ja loppujen lopuksi se kaikkein tärkein saapui. Puoli tuntia aikaa ja kaikki piti saada valmiiksi, en tiedä itkinkö vai nauroinko. Keräsin porukan kasaan ja jaoin jokaiselle oman tehtävän ja ei muuta kuin hommiin. Tiesin, että koristevalojen ripustaminen vie oman aikansa ja ne pitäisi laittaa tärkeysjärjestyksessä ensin, jotta sen jälkeen voisi asettaa pöydät ja tuolit omille pysyville paikoilleen. Onnekseni Proakatemia oli pääosin tyhjentynyt muista ihmisistä, joten pääsimme tohinalla laittamaan muitakin tiloja eli kinoa, aulaa ja keittiötä. Tuntui, että homma alkoi taas rullata, mutta samaan aikaan porukkaa alkoi myös tippua pelistä. Sisäisesti tilanne ärsytti, koska mitä enemmän porukkaa olisi, niin sen nopeammin saisimme homman pakettiin. Ei auttanut kuin keskittyä niihin, jotka olivat vielä paikan päällä. En halunnut käyttää turhaa energiaa siinä kohtaa keskusteluihin jäämisestä, vaan ajattelin, että keskustellaan Vuosigaalan jälkeen.

Joka kerta se yllättää, miten nopeasti aika kuluu. Vaikka kuinka yrittäisi valmistautua ja suunnitella kaikki etukäteen, niin aina tulee jotain, tilanteet muuttuvat tai suunnitelma ei yksinkertaisesti toimi. Yllättäen tälläkin kertaa oli täysin sama tilanne eikä siinä auttanut muuta kuin vain tehdä. Itse olin vastuussa koko projektista ja tunsin velvollisuudekseni hoitaa asiat loppuun joko yksin tai niiden kanssa, jotka jaksaisivat olla loppuun saakka. Rakas aviomiehenikin saapui paikalle auttamaan ­­– niin kuin aina.

20:00 – Kymmenen tuntia rakennusta takana ja se alkoi tuntua sekä näkyä. Minun oli pakko tehdä päätöksiä, että joitakin asioita jätetään seuraavaan aamuun. En olisi halunnut tehdä sitä, koska tiesin, että kaikki mikä tapahtuu juhlapäivänä, on ylimääräistä stressiä ja huolta, mutta tässä kohtaa en voinut muuta. Päätimme, että laittaisimme kattaukset vielä kuntoon ja hoitaisimme seuraavana aamuna tehokkaasti kaiken lopun. Onneksi olimme kommunikoineet tiimimme kanssa, että aamulla jokainen tulisi paikalle tiettyyn kellonaikaan, jotta juhla todella toteutuisi h-hetkeen mennessä.

21:30 – Olimme aviomieheni kanssa enää kahdestaan Proakatemialla, koska muut olivat jo lähteneet ja itse halusin vielä valmistella paikat siihen kuntoon, että aamulla olisi helppo aloittaa heti rästiin jääneet tehtävät. Tein myös itselleni varmuuden vuoksi listan asioista, mitkä pitäisi aamulla hoitaa ja tähdelliset asiat, etten vaan unohtaisi mitään oleellista. Vielä yksi kuorma saapui Proakatemialle. Lempi catering oli valmistellut koko päivän kotonaan kaikki Vuosigaalan tarjoilut, joten ei muuta kuin roudaamaan. Onneksi näille oli tyhjennetty jääkaapit valmiiksi.

22:00 – Kotiin.

 

Mitä hyvää oli rakentamisessa?

Pohja kaikelle oli kunnossa ja ilman sitä, päivästä ei olisi tullut yhtään mitään. Tehtäväalueet ja roolitus oli mielestäni erittäin hyvät, ne ei vaan välttämättä päässyt täydelliseen oikeuteen päivän aikana. Iso porukka (21 henkilöä) on meidän tiimimme ehdoton vahvuus ja sitä pitää hyödyntää jatkossakin. Minun lisäkseni oikea käteni Siiri oli hyvin tietoinen kaikesta, joten oli helppo käydä keskustelua hänen kanssaan asioista ja tehdä päätöksiä. Pystyin myös hyvin luottamaan siihen, että Siiri on tietoinen siitä, mitä tapahtuu ja milloin. Proakatemia tilana oli tuttu, jonka myötä järjestäminen, kulkeminen ja sovittelu oli helppoa, kun vertaa esimerkiksi ulkopuoliseen vuokrattavaan tilaan. Tiimi teki hommia, vaikka oli väsymystä, nälkää ja muita oireita. Tämän mittakaavan juhla vaatii vähintään yhden päivän pelkästään rakentamiseen, joten ilman pelkkää rakennuspäivää ei olisi tullut yhtään mitään.

Mitä kehitettävää oli rakentamisessa?

Ensimmäisenä nousee mieleeni kommunikointi. Olisi pitänyt olla enemmän yhteydessä pakuporukkaan, ottaa projektitiimi rohkeasti sivuun ja käydä läpi tilannetta, jonka jälkeen olisi tehty päätöksiä. Tulevaisuudessa pitäisi miettiä, mitä kaikkea juhlapaikalle voisi tuoda jo etukäteen tai pohtia ainakin tärkeysjärjestystä tarkemmin. Rakennusvaiheen eri stepit voisi listata suoraan paperille ja hahmotella porukalle sen avulla, mitä tulee mihinkin ja jakaa tehtäviä. Tilanne näytti välillä siltä, että porukalla oli mielenkiinto jossain ihan muualla ja istuskelu tuntui hauskemmalta, niin tällaisissa tilanteissa pitäisi itse ottaa porukka kasaan ja kertoa suoraan, että kaikkien apua ja panosta tarvitaan eli tiivistettynä voisi ottaa sopivin välein tilannekatsaus -hetken. Suunnittelussa pitäisi huomioida myös ruokatauot selkeämmin, vaikka kyse onkin urakkatyöstä, niin silti syöminen ja juominen auttaisi jaksamaan paremmin. Tulevaisuudessa olisi hyvä tehdä etukäteen kaikki materiaalit valmiiksi. Olimme nyt ajatelleet, että osa voisi näitä materiaaleja hoitaa rakennuspäivänä, mutta ilman sitä, meillä olisi ollut kolme henkilöä lisää tekemässä kaikkea muuta.

 

Vuosigaala

9:00 – Kävimme ensimmäisenä Siirin kanssa läpi tehtäviä ja tärkeitä asioita. Olimme hyvin samoilla linjoilla ja päätimme päivän toteutuksesta. Tiimin jäseniä lipui paikalle tasaiseen tahtiin ja loput tehtävät pystyttiin käynnistämään ajallaan. Päätin mielessäni, että tänään en voisi antaa yhtään periksi suunnitelmasta, koska Vuosigaala alkaisi noin kahdeksan tunnin päästä. Tärkeimmät kohdat juhlapäivälle oli: visuaalinen ilme finaaliin, juomat kylmään, laitetestaukset, kenraaliharjoitukset sekä illan läpikäynti valmistuvista huolta pitävien henkilöiden kanssa.

10:00 – Mielestäni asiat sujuivat hyvin eteenpäin ja olin saanut valjastettua porukkaa tekemään. Muutaman kerran jouduin sanomaan, että nyt ei ehdi ihmettelemään, vaan tekemisen tulisi olla tätä tahtia. Onneksi tiimi tuntui tämän ymmärtävän, vaikka sainkin osakseni käskyttäjän maineen.

12:00 – Tilat alkoivat näyttämään siltä, miltä niiden kuuluikin ja totesin, että klo 13:00 jokainen lähtisi syömään ja palaisi takaisin klo 14:30. Tähän aikatauluun oli sisällytetty ruokailu sekä aikaa laittautua iltaa varten valmiiksi, jotta meillä oli aikaa pitää kenraaliharjoitukset rauhassa. Ajattelin, että puolitoista tuntia riittäisi oikein hyvin siihen kaikkeen, mutta edelleenkään ei ollut helppoa ohjailla isoa tiimiä. Toisinaan aloin jo miettiä, että oliko minun viestinnässäni jotain vikaa vai mistä kaikki johtui, mutta sain lohdutusta muutamilta tiimin jäseniltä, että he olivat ainakin ymmärtäneet asiat niin kuin olin asiat esittänytkin.

15:15 – Kenraaliharjoitukset alkoivat. Vuosigaalaan oli suunniteltu erilaisia liikkuvia osia kuten live-kuvausta. Live-kuvauksen testaus ja läpikäynti oli oma rumbansa. Siihen kun lisäsi vielä kymmenien ihmisten mielipiteet, niin pakka oli sekaisin. Organisoinnin mestarina minun oli pakko huutaa peli poikki välissä ja tehdä päätöksiä sekä todeta, että yksinkertaisesti meillä ei ollut enää aikaa tähän. Jatkoimme tästä juontajien osuuksiin ja tarkistimme, että esitys valkokankaalla sujuisi oikein ja kaikki asianomaiset olivat kartalla. Tässä kohtaa kirkastui todella se, että ohjelmaa tai aikataulua ei voi koskaan käydä läpi liian monta kertaa. Hikoilin mekossani, kun tiesin, että meidän olisi pitänyt jo edetä ja harjoitella tulevaa flashmob -tanssia yhdessä, mitä emme olleet kertaakaan harjoitellut yhdessä ennen juhlaa. Tähän jäi aikaa ruhtinaalliset viisi minuuttia ja en voinut muuta kuin todeta, että tällä mennään ja nyt tarvittiin jokaisen heittäytymistä 100 %:lla tehokkuudella.

16:05 – Vieraiden saapumiseen oli tässä kohtaa aikaa 40 minuuttia. Vielä oli tekemättä drinkit valmistuville, vesikarahvien täyttö, booli, kertakäyttölasien haku, valot, alkumaljat kaikille, juomien nosto pöydille, popcornien lämmitys sekä tarjoilujen viimeistely. Nopeasti luettuna voisi kuvitella, että eihän tuossa ole paljon mitään tehtävää, mutta kun 20 ihmistä säntäilee joka suuntaan, niin saa itsekin pitää hiuksista kiinni. Pakko kuitenkin myöntää, että hienosti tiimi teki asioita ja me todella olimme aikataulussa sekunnilleen.

16:45-22:00 – Vuosigaala sujui niin kuin olimme suunnitelleet. Tiimi sitoutui työtehtäviinsä ja tekivät omat osuutensa hienosti. Minulla ei ollut mitään tarvetta puuttua itse juhlan aikana kenenkään panokseen. Siiri omalta osaltaan piti huolta myös siitä, että jokainen tekisi niitä asioita, mitä olimme sopineet.

Live-kuvaus oli mielestäni luova ja mielenkiintoinen osa juhlaa. Oli hauska seurata tunnelmaa stagen puolella, kun näimme suoraa live-kuvaa valmistuvista aulan ja kinon puolella. Valmistuvien sisääntulot live-kuvan kanssa oli pieni haaste ja lopputuloksena oli osittain pimeää kuvaa eikä aina oikein pysynyt perillä, mitä siellä tapahtui. Visuaalinen ilme oli juuri sellainen, mitä olin suunnitellutkin ja mielestäni se oli tyylikäs ja juhlallinen. Halusimme alun alkaen panostaa visuaaliseen puoleen ja tarkkaan mietittyyn ohjelmaan. Emme halunneet käyttää ulkopuolisia tekijöitä esimerkiksi esiintyjää tai bändiä. Tarjoilut olin valtuuttanut täysin Lempi cateringille ja luotto oli todella kova. Tarjoilu vastasi sitä, mitä me olimme suunnitelleet. Cocktail-henkinen menu näkyi selvästi ja Lempi oli osannut ottaa huomioon hienosti erityisruokavaliot ja allergiat. Ruokaa oli myös riittävästi sekä suolaista että makeaa. Yhteistyö Pyynikin Panimon kanssa edesauttoi juomatarjoilua huomattavasti ja teki tilaisuudesta ripauksen ammattimaisemman. Teemaan sopiva booli tuntui myös olevan vieraiden mieleen. Jälkeenpäin mietittynä olisimme voineet huomioida paremmin alkoholittomia juomia sekä oluen rinnalle kenties siideri tai lonkero vaihtoehto.

Tunnelma illan aikana pysyi mielestäni hyvänä koko ajan. Kattaus, istumapaikat kaikille, tunnelmavalaistus, musiikki, sopivan pitkä cocktail -hour, partyroom, kuvausseinä, tanssiaiset sekä jatkopaikka muodostivat kattavan kokonaisuuden ja valmiin konseptin. Ainoastaan valmiiksi tilatut kuljetukset tuottivat harmaita hiuksia illan lopussa. Kaikki valmistuvat eivät halunneet kyytiä silloin, kun se oli heille tilattu tai eivät muuten halunneet lähteä, niin vaati hieman ekstra työtä, jotta me saimme taksit täyteen aikataulussa. Onneksi tässäkin kohtaa asiat järjestyivät ja lopulta taksit täyttyivät, mutta tulevaisuudessa harkitsisin kaksi kertaa, ennen kuin tilaisin kuljetukset etukäteen tällaiseen tilaisuuteen. Jatkoa ajatellen, mieluummin tilaisin takseja pyynnöstä.

22:00 – Jatkot alkoivat Bricksissä. Jatkopaikalle olimme varanneet oman tilan Vuosigaalalle klo 00:00 asti sekä oman dj:n, joka soitti toivekappaleita. Lisäksi olimme järjestäneet valmistuville nimikkodrinkit ja istumapaikat tanssilattian läheisyydestä. Pyörähdin itsekin jatkoilla ja meno tuntui olevan katossa. Tiesin, että vieraat viihtyivät, vaikka Bricks ei välttämättä ole kaikkien suosikki.

01:00 – Hyvillä mielin kotiin.

 

Mitä hyvää oli Vuosigaalassa?

Alun epäilyksistä, tiimin asenteista ja haasteista huolimatta juhla toteutui hienosti. Huomasin, että kun luottaa ihmisiin, niin asiat loppujen lopuksi hoituvat tavalla tai toisella. Tehtävien ja aikataulun läpikäyminen oli ehdoton plussa. Ilman sitä olisimme olleet pihalla kuin lumiukot. Tiimi teki juhlan aikana töitä myös oma-aloitteisesti, kuten keräsi astioita, piti huolta siisteydestä ja oli siellä, missä tarvittiin. Yleinen ilmapiiri tiimin kesken oli koko juhlan ajan hyvä. Osattiin nauttia myös itse juhlasta. Olin tyytyväinen kokonaisuuteen ja siihen, mihin pystyttiin tällaisella budjetilla.

Palautekyselystä poimittuja vastauksia:

 

Tarjoilut oikein hyvät, iso plussa Pyynikin juomatuotteista. Myös palvelu pelasi näin valmistuvan näkökulmasta oivallisesti.

 

Ohjelma oli hyvä, hauska ja viihdyttävä. Loppuun asti mietitty

 

Hyvä veto oli myös, että ei ollut ulkopuolista ohjelmaa. Vuosigaala ei välttämättä tarvitse sitä.

 

Visuaalinen ilme oli hieno, juhlava ja Proakatemian juhlien arvoinen.

 

Mitä kehitettävää oli Vuosigaalassa?

Aina löytyy parannettavaa ja se karu totuus on vain hyväksyttävä, että kaikkia ei voi miellyttää. Eikä mielestäni tarvitsekaan. Nostaisin esiin kenraaliharjoitukset. Niihin pitäisi varata riittävästi aikaa, että kaikki olisi selkeää juhlan aikana. Aikataulu selkeämmin esille koko tiimille ja sen noudattaminen. Yksityiskohtien tarkempi läpikäynti. Palautteen perusteella jatkossa pitäisi panostaa kuvaukseen enemmän ja kuvien laatuun. Kommunikointia ei voi korostaa koskaan liikaa.

Palautekyselystä poimittuja vastauksia:

 

Alkoholittomia juomavaihtoehtoja olisi toki voinut olla enemmän.

 

Yksi asia kuitenkin unohtui eikä mikään iso asia, mutta valmistuvien liikevaihdot yms. tunnusluvut olisi ollut hyvä näyttää.

 

Olis ehkä ollut kivempaa aloittaa juhla hitusen myöhemmin ja se olisi voinut kestää hieman pidempään aksulla.

 

Vähän enemmän olisi voinut keskittyä valmistuviin esimerkiksi valokuvauksen puolelta, julkaistuissa kuvissa hädin tuskin näkyy valmistuneita.

 

Vuosigaalan purku

10:00-16:00 – Kokonaisuudessaan juhlien purkamiseen kului aikaa noin kuusi tuntia. Purkaminen on lähtökohtaisesti aina helpompaa kuin rakentaminen, mutta tässäkin kohtaa se olisi ollut nopeampaa, jos koko tiimi olisi ollut sitä tekemässä. En tiedä kaatoiko juhlahumu osan tiimistä sänkyyn vai oliko jälleen minun viestinnästäni kyse, mutta noin puolet tiimistä saapui paikalle ripotellen. Homma hoitui sotkuun nähden mallikkaasti. Tehtiin yhdessä töitä melkein tauotta ja selvittiin ilman tuhoja. Muutama lasi oli mennyt rikki, mutta muita vahinkoja ei ollut sattunut. Olin helpottunut ja tyytyväinen tilanteeseen. Pakattiin pakuun tavaraa ja pakuralli jatkui päivän aikana meidän muiden siivotessa tiloja. Lopputulos oli mielestäni jopa siistimpi, mitä normaalisti Proakatemian tiloissa on totuttu näkemään.

Laadimme Vuosigaalan jälkeen yleisen palautekyselyn juhlavieraille ja suosittelen tätä kaikille, jotka järjestävät tapahtumia. Vastauksien perusteella pystyi hyvin arvioimaan omaa tekemistä, mikä oli hyvää ja mikä kehitettävää. Ei tarvitse arvailla, mitä ihmiset oikeasti ajattelevat tapahtumasta. Kyselystä voi saada myös irti täysin uusia näkökulmia asioihin, mitä itse ei olisi tullut edes ajatelleeksi. Pitää vain muistaa asennoitua oikein myös rakentavaan palautteeseen ja erottaa asiattomat palautteet oikeista palautteista.

Paljon on ideoitu ja suunniteltu. Monta asiaa on jouduttu karsimaan ja tekemään päätöksiä. On joutunut elämään sen tosiasian kanssa, että joku tykkää ja joku ei. Suunnitelma muuttuu aina, vaikka sitä miettisi kuinka paljon tahansa. Tarvitaan reagointikykyä ja kokonaiskuvan hallintaa, jotta tämän mittakaavan juhlasta saa hienon ja lopputulokseen voi olla tyytyväinen. Aina voi kehittyä ja oppiminen kuuluu prosessiin. Pitää myös uskaltaa todeta, että jonkun asian olisi voinut hoitaa paremmin tai toisella tapaa. Kaikesta huolimatta projektipäällikkönä olen ylpeä Vuosigaalasta 2020.

 

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close