Minulle on usein sanottu, että olen luova ihminen. Ja niin myös omasta mielestäni olen, ainakin ajoittain. Välillä oma luovuus tuntuu vain olevan hukassa. Itseä tulee paljon verrattua toisiin, omasta mielestä paljon luovempiin ja taitavampiin ihmisiin. Totuus on kuitenkin se, että kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan luovia. Luovuutta on hankala verrata ja arvottaa, eikä sitä pitäisikään. Tärkeintä on, että uskaltaa päästää luovuutensa valloilleen ja nauttii siitä.

Älä suotta panttaa ideoitasi

Elizabeth Gilbertin kirja Big Magic kertoo uskaltamisesta olla luova ja siitä, miten voi päästää oman luovuutensa valloilleen. Kirjassa käsitellään luovuutta vahvasti kirjoittamisen ja kirjailijuuden kautta, mutta Gilbertin oppeja voi helposti hyödyntää millä tahansa alalla. Varsinkin kirjailijat tunnetaan pöytälaatikkoihinsa loistavia käsikirjoituksia jemmailevina henkilöinä, jotka eivät syystä tai toisesta usko omaan luovuuteensa ja luomiinsa teoksiin. Kirjailijat eivät tietenkään ole ainoita, jotka piilottelevat tuotoksiaan, vaan jopa Proakatemialla on monia, jotka turhaan piilottelevat hyviä yritysideoita ja ajatuksia omassa mielessään, eivätkä uskalla kertoa niistä muille. Sorrun tähän välillä myös itsekin, sillä ajattelen usein, että ”ei tämä nyt niin hyvä idea ole, ei tästä kyllä kukaan ole kiinnostunut” vaikka mistäpä minä sitä tiedän? Gilbert kannustaakin kirjassaan aina jakamaan ja kertomaan muille ihmisille omista ideoistaan, sillä et sinä yksin voi päättää onko idea hyvä vai huono, päätökseen on aina osallistuttava myös muita ihmisiä. Ei yksi mielipide riitä kertomaan onko joku ajatus hyvä vai huono, siihen tarvitaan aina useampi mielipide. Toisten palaute voi vieläpä parantaa ja kehittää ajatustasi entistä paremmaksi. Joten, et todellakaan menetä mitään, jos kerrot ideastasi muille, oli se sitten miten raakile tahansa! Pahimmassa tapauksessa toteat muiden kanssa, että ei tämä nyt niin hyvä ollut, jätät idean sikseen, etkä tuhlaa enempää aikaa siihen ja jatkat elämääsi eteenpäin odotellen uutta parempaa ideaa tulevaksi.

Ole hyvä isäntä idealle

Kaikki tietävät varmasti flow-tilan upean tunteen, kun se mitä teet sujuu kuin tanssi ja saat tekemästäsi työstä ja sen etenemisestä suunnatonta mielihyvää? Flow-tila on mahtava ja silloin tuntuu kuin tekemälläsi asialla on oikeasti merkitys, kun se tuntuu niin hyvältä ja työ vaikuttaa onnistuneelta. Flow-tilaa parempi tila on varmaan vain rakastuminen, joten liikutaan vahvojen tuntemuksien parissa. Antiikin kreikkalaisilla oli tällaiselle kokemukselle oma käsitteensä. He uskoivat tällaisen luovuuden syntyvän jonkin ihmisen ulkopuolisen voiman avulla, inspiraation hengen geniuksen avulla. He eivät siis uskoneet, että ihminen itse olisi nero, genius, vaan he uskoivat että erittäin lahjakkaalla ihmisellä oli apunaan inspiraation väylänä tällainen genius-henki. Uskomuksen mukaan genius tulee ihmiseen silloin kun siitä tuntuu siltä ja genius valitsee ihmisensä itse, ei ihminen sitä. Elizabeth Gilbertin mukaan geniusta on kuunneltava silloin kun se tulee ihmisen luokse, eli sinun täytyy tarttua ideaan ja lähteä jalostamaan sitä silloin kun se sinulle tulee. Jos ideaan ei tartu heti, vaan jättää sen odottamaan parempaa aikaa tai paikkaa, genius lähtee ihmisestä ja etsii itselleen paremman isännän, joka ei jätä sitä vain odottelemaan. Tämä voi kuulostaa vähän hömpältä, mutta siinä on kyllä totuuden jyvänen. Itselleni on ainakin käynyt niin, että kun olen jättänyt hyvän idean hautumaan mieleeni liian pitkäksi aikaa, se on unohtunut tai menettänyt parhaan teränsä. Sitten olenkin hetken päästä huomannut, että joku muu on toteuttanut ideani lähes identtisellä tavalla, kuin itse olin ajatellut. Siksi täytyisi aina vain heti alkaa tekemään toimia idean takia ja viedä sitä eteenpäin, jos se tuntuu itsestä lainkaan potentiaaliselta.

Tuumasta toimeen

Maailma on jäänyt varmasti paitsi monista hyvistä kirjoista, elokuvista, musiikkikappaleista ja muista luovista ideoista, koska niiden tekijä ei ole tarttunut ideaan tarpeeksi ajoissa tai uskaltanut kertoa ideastaan muille. Itselläni on taipumus jäädä odottelemaan muka parempaa aikaa ideani toteuttamiseksi. ”Kirjoitan tämän esseen sitten kun minulla on kunnolla aikaa ja saan olla rauhassa mökillä omien ajatuksieni kanssa.” Kuulostaako tutulta? Jopa maailmankuulu bestseller Moby Dick oli jäädä kirjoittamatta, sillä kirjan kirjoittaja Melville Herman olisi halunnut odotella sellaista rauhallisen aavaa olotilaa, jossa hän voisi kirjansa kirjoittaa. Hän voivotteli tuttavilleen kirjeissään, että hänellä olisi hyvä idea kirjaan, joka kertoisi valaasta, mutta kun hänen pitäisi päästä jonnekin rauhalliseen paikkaan sitä kirjoittamaan vain omien ajatuksiensa kanssa ilman häiriötekijöitä. Muuten kirja ei kuulemma onnistuisi, ei ilman oikeaa aikaa ja paikkaa. Herman ei koskaan saavuttanut tällaista paikkaa ja aikaa, mutta sai kuitenkin kirjansa kirjotettua valmiiksi, sillä häntä kannustettiin aloittamaan kirjan kirjoittaminen, vaikka olosuhteet eivät olleetkaan hänen mielestään täydelliset. Loppujen lopuksi lähes koskaan ei voida saavuttaa sellaista täydellistä aikaa ja paikkaa, jota varten hyvää ideaa kannattaisi jemmata. Kun idea iskee, siihen täytyy tarttua eikä jättää sitä odottelemaan parempaa päivää. Ei se yleensä parane odottelemalla, vaan työ täytyy aloittaa heti, vaikka sitten pienissä osissa kerrallaan. Tärkeintä on, että aloittaa tekemään jotain idean eteenpäin viemiseksi, vaikka sitten aina tunnin ajan töiden jälkeen tai lounastauolla muutaman minuutin verran. Tuumasta toimeen ei ole mikään turha sanonta.

Valmis on parempi kuin hyvä

Monilla, kuten itsellänikin, on taipumusta perfektionismiin ja asioiden hinkkaamiseen perin pohjin. Se on välillä tiettyyn pisteeseen asti hyvä tapa työskennellä, jotta lopputulos on paras mahdollinen, mutta liika on aina liikaa. Big Magic -kirjassa sanotaan, että ”perfektionismi on pelkkä pelon ylellinen haute couture -versio”. Täydellisyyden tavoittelu siis voi estää ihmisiä toteuttamasta itseään. Perfektionismi äärimmilleen vietynä aiheuttaa pelkoa ja kauhua, ei loppuunvietyä ja täydellistä tuotosta, sillä tuotosta ei uskalleta päästää päivänvaloon. Perfektionistien on siis osattava lopettaa viilaus hyvän sään aikana ja ymmärrettävä, että täydellisyyttä ei lopulta ole olemassa. Kirjailijan äiti on aina toistanut sanontaa ”valmis on parempi kuin hyvä” ja se onkin hyvä pitää mielessä aina kun meinaa alkaa hiomaan jotain tuotostaan liikaa.

Millaista sontaa haluaisit leipääsi?

Kun on saanut oman mindsettinsä käännettyä rohkean luovaksi ja alkaa tuottamaan ja viemään ideoitaan eteenpäin, on hyvä miettiä, mitä on valmis kestämään oman ideansa ja unelmansa takia? Big Magicissa tätä verrataan sontavoileipään. Mitä inhottavia täytteitä haluat sontavoileipääsi ottaa ja minkä verran, että leipä kuitenkin vielä menee alas eikä jää syömättä? Koska vaikka niin ihanaa kuin oman unelman toteuttaminen ja intohimon vallassa työskentely onkin, kyllä jokaiseen sellaiseen liittyy myös ikäviä ja ei niin mukavia puolia. Jos haluaa perustaa kahvilan, täytyy kestää aikaiset aamuherätykset. Jos haluaa olla kirjailija, täytyy kestää kova työnteko tietämättä tuleeko menestymään vai ei. Jos haluaa olla yrittäjä, täytyy sietää jatkuvaa taloudellista epävarmuutta. Jos unelma ja sen toteuttaminen ottaa sinulta enemmän kuin antaa, kannattaa miettiä onko se sen kaiken ”sonnan” arvoista. Mutta jos unelmasi antaa sinulle enemmän ja tekee elämästäsi paremman, kuin sen sivussa tulevat ikävämmät puolet ottavat, on unelma kaiken työn ja taistelun arvoista.

Muista ruokkia luovuutta ja pitää taukoja

Niin ihanaa ja inspiroivaa kuin luova työskentely onkin, tarvitsee myös siitä pitää välillä taukoja. Jokaiselle tulee niin sanottuja luovia blokkeja, mutta myös ne kuuluvat asiaan. Silloin kannattaa pitää taukoa ja tehdä jotain muuta. Esimerkiksi kirjailija Clive Jamesilla oli paha blokki, eikä hänen työnsä edennyt lainkaan. Aikansa tyhjää paperia tuijottaneena hän turhautui ja päätti olla kirjoittamatta mitään. Hänen lapsensa oli jo pitkään pyytänyt maalaamaan pyöränsä ja James päätti tarttua tähän projektiin. Pyörän maalaamisesta tuli hänelle mielekäs projekti ja hän maalasi ja koristeli pyörää erilaisin kuvioin monta päivää uppoutuen siihen täysin. Kun naapuruston lapset näkivät Jamesin lapsen hienon uuden värikkään pyörän, halusivat tietenkin kaikki muutkin oman iloisesti maalatun ja koristellun pyörän. Niinpä Clive James maalasi koko naapuruston lasten pyörät värejä ja pikkutarkkoja yksityiskohtia säästelemättä. Ja kuten arvata saattaa, maalausprojektin jälkeen kirjan kirjoittaminen alkoikin sujua taas paremmin. Hän oli saanut ohjattua mielensä johonkin muuhun asiaan ja ikään kuin avattua kirjoittamiseen liittyvät solmut mielestään ja viritettyä aivonsa takaisin toisenlaisella luovalla työskentelyllä. Kun siis blokki iskee, kannattaa tehdä jotain muuta. Piirrellä hetki paperille mitä tahansa, tehdä sanaristikoita tai mennä kahvilaan lukemaan kirjaa. Ihan mitä vain, mikä herättää luovuutesi uudestaan. Luovuutta täytyy siis muistaa ruokkia monipuolisesti, jotta se ei näänny yksipuolisen ravinnon armoilla.

Lopuksi

Kirjan luettuani ymmärsin, että luovuuteni ei ole hukassa, vaan en ole osannut aina ruokkia sitä tarpeeksi tai antaa sille aikaa. Kirjasta opin, että minun tarvitsee antaa itselleni aikaa olla luova ilman suorituspaineita ja turhaa perfektionismia. Mennä vaikka enemmän taidenäyttelyihin tai vain kaduille haahuilemaan ja keräämään inspiraatiota, ilman mitään selvää suunnitelmaa tai aikaansaannosta. On myöskin tärkeää poimia luovuuden hedelmä silloin kun se on kypsä, eikä säästää sitä myöhemmäksi, sillä silloin suurin hyöty on jo mennyttä.

Luovuus on ihana asia, jota ihmisen täytyy vaalia itselleen sopivalla tavalla. Jokaisessa meissä asuu luovuutta, täytyy vain löytää oma kanavansa sen toteuttamiseen. Toiselle se voi olla jonkun suuren ja merkittävän asian luomista ja toiselle vaikka mielikuvituksellisen arkiruuan loihtimista. Tärkeintä on se, että emme unohda luovuuttamme tai vähättele sitä, vaan uskallamme elää sen mukaan ja luovuutta hyödyntäen.