Tavallaan yllätys oli hyvinkin selvä, mutta toisaalta loppuun asti odotin ja toivoin, että kyseessä ei olisi innovointi. Mieli on halannut jo todella pitkään kesälomalle, joten fokus oli todella paljon kauempana, kuin missä sen olisi pitänyt olla. Odotin innolla, että mitä suuressa ja mahtavassa julkistustilaisuudessa selviää. Surku, parku ja inho täytti mielen. 12H-innovointi. Aluksi ajattelin, että tämän on oltava huono vitsi, että ihan varmasti hetken kuluttua ilmoitetaan, että lähdemme porukalla Laukontorille munkkikahville ja siitä rennoin fiiliksin viettämään vappua. Ikäväkseni näin ei kuitenkaan käynyt. Tai siis ei ainakaan siinä hetkessä. Mitä pidemmälle aloin kuitenkin ajatusta viemään ja toteamalla sen realiteetin, että enhän minä täältä mihinkään ole menossa, vaikkei muutamaa minuutti aikaisemmin paljastettu tieto siitä, että mitä edessä siintäisi ei hivellytkään omia älynystyröitäni. Tasailin pulssiani kaikessa rauhassa. Kuten yleensäkin asioilla on tapana järjestyä, niin nytkin. Tovin asiaa makusteltuani totesin, että nyt olisi oiva paikka ottaa projektijohtajan paikka vastaa jo ihan pelkästään siitä syystä, että täten saan itseni sitoutettua tehtävään todella paljon syvemmin, kun jäämällä vain pieneksi osaksi tiimiä. Tarkoitan tällä nyt siis sitä, että jään sivuun pelkäksi työmyyräksi, joka pyörii missä sattuu ja katoaa kesken päivän ilmoittamatta siitä kenellekään. Ei sillä, että tällainen tittelin-Tuure aina löytyisi, mutta tässä asiayhteydessä se kävi toteen siinä vaiheessa, kun tuotoksia alettiin esittämään. Kato oli käynyt ja ymmärtäähän sen. Ajankohta ei ollut paras mahdollinen. Palataan aiheeseen: laskin kuumeisesti päässäni, että syystä tai toisesta edessä tulee varmasti olemaan sekatiimit ja ajatus projektipäällikkyydestä vahvistui entisestään. Näin saisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tutustuisi uusiin ihmisiin ja saisi itsensä sitoutettua vahvasti tiimiin ja mikä sen parempaa vieraiden ihmisten kanssa on, kun olla kaksitoista tuntia samassa pienessä huoneessa ja miettiä maailmanmenoa. Heittämällä yksi parhaista tavoista, joihin itse olen törmännyt. Olen huomannut, että yhteinen kokemuspohja on yksi eniten tiimejä hitsaavista tekijöistä. Niiden avulla tiimiltä löytyy aina jokin yhtymäkohta, johon voidaan vuosienkin päästä palata. Lisäksi päätöksentekoa helpotti se, että saatiin jaettua projektijohtajan takka kahden kesken toisen tiimiläisen kanssa. Molemmilla oli vähän samanlainen ajatus siitä, että yksin siihen ei olisi lähdetty, mutta nyt kun oli kaveri siinä vierellä, oli tehtävä helppo ottaa vastaan. Toin tiimille alusta alkaen selville sen, että mitkä ovat omat resurssini ja mielestäni alun alkaen rehellisyys ja asioista puhuminen suoraan niiden omilla nimillä on kriittistä, jos halutaan paras mahdollinen lopputulos. Taustalla kuitenkin täytyy pitää mielessä se, että olimmehan me ensimmäistä kertaa tekemässä yhdessä tiiminä mitään. Tiimistä ei minulla ole todellakaan pahaa sanaa sanottavaksi, päinvastoin! Tiedän, että jokainen pelasi varmasti kaikilla panoksilla, jota heillä siinä tilanteessa oli antaa. Huipputyyppejä ihan jokainen. Tiiminä toimimiseen saatiin varmasti jokainen todella paljon uusia työkaluja ja tämä ei kosketa pelkästään sitä tilannetta, että vielä joskus työskenneltäisiin yhdessä, vaan myös sitä, että kun eteen osuu seuraavan kerran tilanne, jossa tiimin työnjako täytyy jakaa ja käynnistää nopeasti. Ainut iso teema mitä jäin miettimään on se, että miten tiimiä motivoida tilanteessa, jossa mahdollinen tehtävänanto ei ole se mieluisin? Ollaan siis siinä pisteessä, että tulee lamaantuminen, joku toinen olisi ollut parempi, tai mieluisampi juuri meille? Mietinkö turhaan vai kuinka? Lähinnä isoin asia tässä mitä siinä mietin, on se, että miten siitä kuopasta vielä noustaan? Onko tähän olemassa joku erityinen tekniikka, vai lähdetäänkö tilannetta purkamaan niin, että esimerkiksi seuraavan 15min kaikki saa purkaa tuntemuksiaan aiheesta ja jos sen jälkeen valittaa tehtävästä, tai toimeksiannosta, niin lähtee suorilta menemään ja tulee sitten vasta takaisin, kun osaa olla ihmisiksi, tai valittamatta?  Voiko olla, että ei oteta enää takaisin, tai sanotaan, että tule huomenna uudestaan? Kokemuksia yllä mainituista omaavat voivat laittaa kommenttia tuohon alas. Muuten tuolla työkalupakissa alkaa jo olemaan kaikennäköistä ja kokoista työkalua.