Yksilöessee/ Pelon hinta/ Henkka Hyppönen

”Pelolla on hinta; siitä voi hyötyä tai maksaa kalliisti. Pelon tunne määrittää yllättävällä tavalla käyttäytymistämme ja on läsnä lähes jokaisessa elämämme tärkeässä päätöksessä. Pelon hinta kertoo usein väärinymmärretystä luonteesta ja siitä miten pelko voi romahduttaa toimintakyvyn, mutta myös parantaa suoritusta niin bisneksessä, kuin yksityiselämässä. Kirja pureutuu pelon eri ilmenemismuotooihin ja osoittaa, miten tunteen tuhoavat muodot voitetaan ja hyödyt otetaan käyttöön.” Näin kerrotaan Henkka Hyppösen Pelon hinta kirjan takakannessa kirjasta. Aloitin opintoni Proakatemialla reilut vuosi sitten. Unelmieni koulussa. Mielestäni unelmien koulu polkuna kohti omia unelmiani on paras tie mille kukaan voi koskaan astua. Olen vuoden aikana oppinut tiimiltäni lukemattomia asioita heistä, yhdessä työskentelystä, tiimin merkityksestä oppimisessa, sekä miltä tuntuu kun kuulut osaksi tiimiä, sen velvollisuudet ja haitat mutta myös sieltä ammennettava tieto, taito ja empatia. Miltä tuntuu olla osa suurperhettä. Tiedän myös miltä tuntuu kun se tunne katoaa, en kuulu enään tiimiin ja tiimin luottamus tulee ansaita uudestaan. Omien unelmien toteuttamisen lisäksi tulin opiskelemaan Proakatemialle itsenijohtamista sekä kehittämään itseäni johtajana. Yksi suurin kehitettävistä asioista ensimmäisenä vuotena oli räiskyvä luonteeni, äkkipikaisuuteni sekä sanavalmiuteni. Kamppailin suurta tahtojen taistoa itseni ja tiimini välillä koko ensimmäisen vuoden. Kuinka löytää kultainen keskitie muiden kritiikin sekä oman perusluonteen jota kukaan ei halua tai pysty muuttamaan väliltä. Näin ensimmäisen vuoden jälkeen voin hyvillä mielin todeta, että saavutimme tiimimme kanssa enemmän kuin kultaisen keskitien. Saavutimme sopusoinnussa elävän yhteisymmärryksen. Minä kehitin itseäni tarkkailija osapuolena sekä palautteenantajana ja kuuntelijana, kun taas tiimini oppi hyväksymään ihmisten erilaisuuden sekä laajentamaan näkemystään siitä, että kaikki meistä yhdeksästätoista ovat unelmienkoulussa, mutta kaikilla ei ole saman unelma ja polku kuljettavana.

Valitsin Henkka Hyppösen kirjan kohdatakseni omat pelkoni ja toivovani sen olevan apuvälineeni tämän vuoden tavoitteiden saavuttamisesta. olen hyvin ulospäinsuuntautunut ihminen, mutta esiintyminen ihmisten edessä saa sydämeni rytmihäiriöasteelle jo kaksi päivää ennen esiintymistä. En pidä myyjäntyöstä, koska  joudun ”esiintymään” asiakkaalle tuotteen kanssa. Vihaan puheluiden soittamista yli kaiken jopa ystävilleni. Valitsin kirjan siitä syystä, jotta oppisin kohtamaan omat pelkoni, sekä auttamaan muista selviytymään omistaan.

Hyppönen painottaa paineen alla harjoittelun ja tekemisen merkitystä pelon hallitsemisessa ja lopulta voittamisessa. Hän mainitsee myös, että ihminen käyttäytyy rohkeasti, kun elimistö ja ajatukset ovat ristiriidassa keskenään. Hengitykseen keskittymällä pystytään vaikuttamaan kehon stressireaktioon. Hengitys on yhteydessä nervus vaguksen eli kiertäjähermon aktivaatioon, joka vaikuttaa mm. sydämen sykkeeseen, hengitykseen ja mahahapon eritykseen. Kirjan avulla tunnistin paljon omia stressireaktioitani, kun joudun epämiellyttävään tilanteeseen, esimerkiksi myyntipäivillä soittamaan kylmiä puheluita.

Koen Proakatemian olevan koulutusmallina mitä parhain. Joudut kohtaamaan pelkojasi lähes tulkoon päivittäin ja uskaltautumaan omalle epämukavuusalueelle, jotta taitosi kehittyvät. Toki sinulla on myös mahdollisuus istua mukavan veneen kyytiin sekä soljua 3,5 vuotta läpi oppimatta yhtään mitään, mutta onneksi on tiimin paine etuna ja tiimi rohkaisee sinut pois siitä vaihtoehdosta. Koen Suomessa yrittämisen todellisena haasteena, yrittäminen Suomessa on monilla haaveena, mutta vain harva ryhtyy yrittäjäksi sen huonon ”maineen” takia. Suomessa yrittäjät valitettavasti maksavat todella ison osan tuotostaan valtion kirstuun ja se luo pelon yrittäjänä toimimisesta Suomessa.

Kirjassa käydään myös läpi paljon erilaisia tarinoita elämästä missä pelko on vaikuttanut ihmisiin, yrityksiin ja ympäristöön, ja kuinka niistä selviydytään. Hyppönen mainitsee myös kirjassaan, että yksin päätöksen tekeminen on huomattavasti vaikeampaa kuin ryhmässä, koska ihmisiä pelottaa riskinottaminen yksin, ryhmän kanssa se on huomattavasti helpompaa. Itse koen taas toimivani päinvastaisesti. Silloin kun päätän asioita yksin, tiedän olevani vastuussa vain itselleni enkä kenellekään muulle, mutta tiimin kanssa päättäminen tuntuu minusta siltä kuin päättäisin 18 muun ihmisen puolesta ja mitä jos päätös onkin väärä? Yhden puolesta päättäminen väärin on helpompaa kuin 18 muun puolesta. Proakatemia on myös opettanut sen, että kun asioita pohtii ja pallottelee tiimin kanssa, niin epäonnistumisen mahdollisuuskin laskee, koska on enemmän viisaita päitä miettimässä. Ja se on taas yksi työkalu pelon voittamiseen.