Johdanto

Kirja käsittelee pelon merkitystä elämämme joka osa-alueella kuten yksityiselämässä tai bisneksessä. Toimimme usein mukavuusalueellamme ja haluamme tuntea että olemme turvassa sekä välttelemme harmeja.

Tämä pokkari tarttui käteeni Vaurastumis-seminaareilla, koska olen lukenut Hyppösen kirjan ”Nautitaan Raakana” joka oli mahtava teos mielestäni. Olen jo vuosia ollut kiinnostunut asenteen sekä motivaation merkityksestä joka päiväisessä toiminnassamme. Hyppösen tuotantoon sekä elämään jonkin verran perehtyneenä ,uskoin että tämä kirja saa minut tempaistua mukaansa kuten after wörkit rankan viikon jälkeen.

Pelko

”Pelolla on hinta – siitä voi hyötyä tai maksaa kalliisti” Näin kirjaa mainostettiin kirjaständillä ja täyttä tykitystähän tämä kirja on alusta alkaen. Pelkoon perustuvat monet johtamismallit, yritysrakenteet sekä lainsäädännöt. Yhteiskuntamme rakenteet on rakennettu monien rangaistuksien ja kieltojen kautta jotka tietyllä pelotteella muokkaavat meistä semmoisia kun me olemme. Me teemme päivittäin valtavan määrän päätöksiä.

Osa valinnoistamme pohjaa perimämme, osa iskostuneisiin tapoihin, osa oppimiimme malleihin. Kirja avaa asiaa näin ”Pelko liittyy selviytymiseen. Eikä näin tärkeän asian ohittaminen ole pelkkä muodollisuus. Pelko – oli se sitten hyvin perusteltua tai täysin kuviteltua – on aina mukana yhtälössä, kun kyse on ihmisen käytöksestä. Ne, joiden päätöksenteossa pelko ei ole ollut mukana, eivät ole päässeet jatkamaan sukuaan laajoin joukoin”.

Hyppönen avaa Pelkoa nerokkaasti Tappajahai-elokuvan esimerkillä jossa näytetään itse hai ani harvoin mutta kaikki ”tietävät” hain piileskelevän meressä vaanimassa jokaista joka uskaltaa mennä veteen. Tämä nerokas mestariteos jätti valkohaille ikuisen leiman kaikille ja nykyään luulemme että tämä yksi hai rotu onkin pelkkä tappokone joka saalistaa ja tappaa mitä vain saa eteensä. Tätä kun itse pohtii, on pakko myöntää että itsekkin sorrun usein pelkäämään ja vierastamaan asioita josta olen kuullut huhupuhetta, tai asiaa on käsitelty pelottavassa kontekstissa pop-kulttuurissa.

Pelko ei kirjan mukaan ole epämääräinen eikä hahmoton, ja se on kaikkea muuta kuin taikavoimaa. Pelko on jopa salaavala ja helposti leviävä, mutta se on myös konkreettinen ilmiö, josta voi saada tiukan otteen. Pelkoa tarkastelemalla voi Hyppösen mukaan ymmärtää että itse pelättävä asia onkin usein myytti tai perustuu psykologiseen ilmiöön kuten vaikka esimerkiksi korkeanpaikankammo voi juontaa juurensa tippumiseen ja kuolemaan. Useinhan meidän keho reagoi pelkoon sydämmen tykytyksellä, kämmenien hikoamisella sekä käyttäytymisen muutoksella (esim. aggressiivisuus).

Kirjan mukaan pelkoa voi kontrolloida jos asiaa tarkastelee konkreettisella tavalla kuten, seuraamalla miten kanssaihmiset käyttäytyvät stressaavassa tilanteessa tai vaikka miten ihmiset toimivat pelon alla, purkaa sen siis alkutekijöihinsä ja sen toimiin voi vaikuttaa myös omaan pelkoonsa kun hahmottaa miltä se näyttää ulospäin.

Tarinat

Kirjassa käydään läpi kymmenittän erilaisia tarinoita elämästä missä pelko on vaikuttanut ihmisiin, yrityksiin ja ympäristöön.

Itselleni iski parhaiten Hyppösen esimerkki siitä, että palaverit pehmentävät pään. Hänen mukaan äly ja sielu valuvat ihmisistä ulos ja imeytyvät pöydällä odottaviin palaveripulliin. Yhteistyön huonosta laadusta on helppo syyttää huonoa johtamista, laiskasti laadittua agendaa ja joka paikkaan tunkevia langattomia verkkoja. Luovaa, tieto- tai älytyötä tehdään yhä vähemmän yksin. Kun emme tee yksin emme myöskään voi suoriutua yksin, tämä siis johtaa myös tiettyyn suoriutumispaineeseen, eli pelkoon joka vaikuttaa tekemiseemme.

Itse koen että tämä paine mitä tekeminen aiheuttaa on vain hyväksi itselleni. Olen aina pitänyt haasteista ja kamppailu-urheilu taustastani johtuen, olen aina joutunut myös toimimaan omillani. Ymmärrän kyllä sen, että jotkut tarvitsevat ihmisten tukea kaikessa ja uskon tämän johtavan myös siihen että usein ihmiset välttelevät riskejä ja päätyvät mielummin myös työelämään töihin jollekkin eivätkä yrittäjiksi, vaatiihan tämä rohkeutta ja itsenäistä päätöksentekoa. Proakatemialla tosin saamme mielestäni hyvän kosketuksen niin ryhmätyöskentelystä kuin itsenäisestä päätöksentekemisetä projekteissa sekä tiimin yhteisessä tekemisessä.

Peloton

Hyppönen käy kirjassaan läpi pelkotutkimusta jossa henkilö nimellä ”SM” joka oli alle 50-vuotias nainen todettiin pelottomana ihmisenä. SM oli täysin normaali älykkyydellä, muistilla, kielisillä taidoilla ja havaintokyvyllä toimiva nainen, mutta hän ei pelännyt eikä oppinut pelkäämään mitään. Hän ei testin mukaan kyennyt tunnistamaan pelkoa muiden ihmisten kasvoilla ja käyttäytyy epätyypillisesti stressaavissa tilanteissa.

Tutkijat huomasivat että naisella puuttui pelko-oppimisen, tarkkaavaisuuden ja muistin säätelyyn tarvittava tuumake ja se oli syy hänen poikkeavaan käytökseensä. Nainen oli ennen testi sanonut pelkäävänsä käärmeitä, mutta kun hänet oli viety eläinkauppaan ja hän oli päässyt lähietäisyydelle käärmeitä ja hänelle nostettiin kolmimetrinen käärme syliin hän ei pelännytkään. Hän siis oli luonut mielikuvan pelosta vaikkakin hän ei pelkoa tuntenut.

Lopputulema kokeessa oli se että testeissä missä kokeiltiin hänen käyttäytymistä muiden ihmisten seurassa eri skenaarioissa todistivat sen, että hänellä oli todella heikko empatian kyky sekä käyttäytyi erikoisesti kuten seisoi todella lähellä muita ihmisiä joka hermostutti muut.

Tämänkaltainen käyttäytyminen ei mielestäni meidän kaltaisia laumaeläimiä palvele hirveän hyvin, ellemme sitten ole tuomittu kulkemaan yksin ja osaamme itsenäisesti luoda itsellemme täydellisen ja onnellisen kuplan jossa elää. Minä en ainakaan pystyisi toimimaan tämmöisen ihmisen kanssa, joka pelottomuudesta huolimatta olisi kylmän oloinen ja en voisi näyttää heikkouksiani ilman että saisin kummallisia katseita ja epäymmärrystä päälleni.

Yrittäjyys ja pelko

Hyppönen on kirjoittanut faktoja ja laskelmia ylös kirjaansa jossa tulee esille että n. ¼ 15-64 vuotiaista on kiinnostunut yrittäjyydestä. Näistä kiinnostuneista vajaa 1/5 siirtyy aktiivisemmin pohtimaan yrittäjäuraa. Näistä lopulta 1/10 aloittaa yritystoiminnan. Osa aloittaneista ei kuitenkaan aktivoidu vaan yritys jää pöytälaatikkoon. (Pajarinen & Rouvinen (2016): Mistä yrittäjät tulevat? Tekes Teknologiakatsaus 198/2006).

Näistä luvuista voi huomata että ei se pelkkä idean puute varmasti ole taustalla, vaan ihmiset ovat epävarmoja itsestään ja omista resursseista jotta voisivat lähteä tekemään, joka taas juontaa juurensa pelosta. Kirjassa käydään läpi todella tarkkoja laskelmia siitä, että jos uskaltaisimme enemmän ja pelkäisimme vähemmän (tai käsittelisimme pelkoamme paremmin ja suuntaisimme sen tekemiseen) loisimme suomeen vajaan 400 miljoonan euron lisäystä BKT:hen laskelmien mukaan.

Tästä syystä arvostan Proakatemian kaltaisia kouluja jossa rohkaistaan tekemään ja menemään perse edellä puuhun. Uskalletaan yhdessä eikä anneta pelolle valtaa! Kiitos.