Etätyö yleistyy jatkuvasti. Osassa yrityksissä etätyön toteuttaminen on välttämätöntä. En tiedä kuinka yleistä se on nykyään Suomessa mutta varsinkin isoissa yrityksissä sitä käytetään. Nykyään on myös yleistynyt ajatusmalli, jossa työntekijän ei tarvitse olla työpaikalla tekemässä töitä, ellei työ sitä vaadi. Tämä on luonnollisesti edullisempi vaihtoehto molemmille osapuolille. Yrityksen tai työnantajan ei tarvitse maksaa toimistokuluja sekä matkakuluja ja työntekijän ei tarvitse kuluttaa aikaa matkoihin tai rahaa matkustamiseen. Näin sanottuna kuulostaa siltä, että kaikkien vain tietokoneella työskentelevien työntekijöiden kannattaisi vain tehdä etätöitä. Kuitenkin etätyön toteutus vaati paljon muutakin kuin heipat toimiston ovelta.

Kuinkahan moni pelkkää etätyötä tekevä henkilö tietää millainen työnantaja hänellä on? Tiedustelin paljon etätyötä tekevältäni siskolta hänen esimiehestään. Siskoni kertoi, että hän on nähnyt kaksi kertaa esimiehensä vuoden aikana. Tämä esimies ei siis ole yrityksen johtaja vaan hänen työstään vastaava henkilö.

Etätyössä suurin haaste on varmasti esimiehen läsnäolon puute. On monia töitä, joissa sitä ei tarvitse tai se ei ole pakollista. Kokoukset ym. pystytään hoitamaan chatteissä tai Skypessä jne. Voi olla kuitenkin, että etätyössä johtajan on kovin hankalaa inspiroida ja motivoida kaukaa. Mielestäni johtaja voi olla hyvä johtaja myös etätyössä. Se vaatii vaan erilaista johtajuutta ja erilaista panostusta.

Suurin pelko etäjohtamisessa on luultavasti kontrollin menetys. On haastavaa ohjata työntekijöitä kaukaa. Jos mietin etäjohtamista omalle kohdalleni, ehkä suurimpana huolenaiheenani olisi tekevätkö työntekijät töitä tehokkaasti tai ylipäätänsä. Muistan lukeneeni aikaisemmin, että on modernimpaa alkaa antaa palkkaa suorituksesta eikä ajankäytöstä, johtuen siitä, että ihmiset käyttävät eri määrän aikaa työntekemiseen. Mietinkin voisiko tämä olla tapa maksaa palkka etätyöstä?

Valitettavasti tiedän isoja konserneja, joissa vahditaan etätyötä melko huonosti. Työntekijät ovat koneillaan kotona onlinetilassa mutta eivät tee töitä. On hankala vahtia työntekoa, koska konsernit ovat niin suuria. Ei ole tietoa kuka on tehnyt mitäkin vai onko tehty ylipäätänsä mitään. On surullista, että työntekijöihin luotetaan eikä sitä luottamusta arvosteta. Kai tällaiseen jonkinlainen ratkaisu löytyy nykytekniikalla? Tai esimerkiksi toinen mieleeni tullut vaihtoehto on, että on monta parinkymmenen työntekijän ryhmää, joilla on oma esimies tai vastuuhenkilö, joka vastaa siitä, että ryhmäläiset tekevät töitä siellä kotonakin. Kuulostaa mielestäni hieman naurettavalta, että aikuisia ihmisiä pitää ”vahtia”. Jos on töissä, eikö silloin ole velvollisuus tehdä niitä töitä? Kai se vaan on niin, että oli etätyö tai ei, on niitä lepäilijöitä kuitenkin.

Erilaisuuden hyödyntäminen työpaikoilla on ollut viime vuosina erityisesti pinnalla. Mitä se on sitten etätyössä? Haasteena on se, että työntekijät eivät opi tuntemaan toisiaan samalla tavalla kuin työpaikalla työskennellessä, joten tulee helposti oletuksia toisista vain pelkästään tapaamisen perusteella tai sitten sen perusteella mitä on henkilöstä kuullut. Lisäksi haasteena on varmasti se, että työnantaja oppii näkemään hitaammin mitkä ovat työntekijän vahvuuksia eikä niitä pystytä tämän takia hyödyntämään. Etuna on konfliktien välttäminen, koska ei työskennellä tiiviisti. Tiedetään, että yhteistyö sujuu helpommin samankaltaisilla ihmisillä, koska heidän vuorovaikutus on samanlaista. Toisaalta taas erilaisien henkilöiden valitseminen työtehtäviin voi tehdä työn tuloksesta tehokkaamman, koska on kaikkien osa-alueiden taitajia mukana.

Tässä esimerkki: Nuorempana olin töissä vaateliikkeessä ja meitä oli mukava tyttöporukka siellä töissä. Oli aivan mahtavaa mennä töihin ja kyllä ne työtkin tuli aina tehtyä ja, joskus vielä vaadittua enemmänkin. Näistä työkavereista on jäänyt minulle elinikäisiä ystäviä. Me oltiin saman henkisiä ja vuorovaikutukseltaan sekä käyttäytymistyyleiltä samanlaisia. Työt sujuivat aina. Työ ei ollut kovin haastavaa. En tiedä olisiko ongelmia tullut siinä vaiheessa, kun sama porukka laitettaisiin erilaisen työn pariin. Pointtina minulla onkin, että työporukka pitäisi valita sen perusteella minkälainen työ- sekä työpaikka on. Sama pätee myös etätyössä.

Oma mielipiteeni on, että etätyön tekeminen itsessään vaikuttaa helpolta ja lisäksi se on edullista molemmille osapuolille mutta etätyön johtaminen on haasteellisempaa kuin työssä, jossa ollaan suorassa kontaktissa. Johtaminen on nykyään muutenkin jo haasteellisempaa kuin ennen yhteiskunnan- ja ihmisten vaatimusten takia.

Uskon kuitenkin, että etätyössäkin voi onnistua. On vain uskallettava ja aloitettava toimimaan. Mitä se haittaa, jos epäonnistuu? Siitä oppii ja toimintaa voi sen jälkeen taas kehittää. Tämä ajatusmalli toimii ihan jokaisella elämän osa-alueella. Etätyö kehittyy ajan kanssa pikkuhiljaa, kun oppii huomaamaan, miten esimerkiksi vuorovaikutus, viestintä ja yleinen työntoteutus toimivat parhaiten.

Oma lempparini Jamie Oliver: “I’ve wasted and fucked up 40% of my ventures. Is that acceptable? Would I change anything? Did the mistakes teach me any powerful lessons? I’ve been trying to turn the mistakes into what those in the business call “R and D”.. research and development”. (Dailymail UK, Rebecca Davison, Cannes Lions: ‘I’ve f***ed up 40% of my ventures’: Chef Jamie Oliver says his past mistakes have taught him powerful lessons, 2015)