Tampere
05 Dec, Saturday
4° C

Proakatemian esseepankki

Pelkkiä kysymyksiä



Kirjoittanut: Iida Oikarinen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Pelkkiä kysymyksiä.

Tämä essee on ajatuksenvirtaa, sillä lomalla oli altaan reunalla aikaa hieman tutkia itseäni ja kyseenalaistaa omia ajatuksiani. Voisinko riittää itselleni täksi pieneksi hetkeksi?

Tom Bilyeu Youtube kanava on mielestäni todella inspiroiva. Se tuli instagramissa vastaan, normaalisti ihastuisin täysin, tänään kuitenkin väsähdin. Kanava oli täynnä videoita tee nämä neljä asiaa jos haluat olla joka päivä onnellinen, kuinka saada itsestä täysi potentiaali irti, ja kaikki nämä mielettömän inspiroivat otsikot. Tänään minulla ei ole miljoonaa mahtavaa pointtia siitä, miten aion jatkossa kehittää arkeani, itseäni, kirkastaa tavoitteitani ja 10 steppiä siihen, miten pääsen perille. Tänään, aion olla vain paikallani.

Mistähän lähtisin edes liikkeelle? Se on ensimmäinen kysymys. Näen silmissä pelkkiä vilkkuvia kysymysmerkkejä, jotka saavat itselleni ristiriitaisen olon. Aloitetaan ensimmäisestä. Onko jatkuvasti pakko pyrkiä kehittymään? Yleisesti vastaukseni olisi, että ehdottomasti ja anna päälle vielä pari vinkkiä siihen, miten voisin aloittaa jo tänään! Kehittyminen on aivan mielettömän huikea asia! Näin se on mielestäni juuri tälläkin hetkellä. Kysymykseni onkin se, onko jatkuvasti pakko pyrkiä kehittämään itseään tietoisesti, hieman jopa pakolla moniin eri suuntiin samaan aikaan? Jatkuvasti mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, haastaa itseään, jotta kehittyy? Tällä hetkellä kaikki nämä minua ennen todella inspiroivat otsikot ja vinkit saavat minulta voimat pois. Haluan ainakin uskoa, että ihminen kasvaa ja kehittyy jatkuvasti, vaikkei sitä asiaa itselleen väkisin puskisi. Jokainen kohtaaminen uuden ihmisen kanssa, vaikka se olisikin sattumaan. Niistä voi oppia, saada uusia ajatuksia, mahdollisesti kehittyä. Itsensä kehittäminen on mielestäni aivan todella tärkeää ja erityisesti nautin siitä todella paljon, mutta tänään tutkiskelen mieleeni tulleita ajatuksia tällaisesta hieman kummallisesta mielentilasta. Ovatko ajatukseni negatiivisia, katsonko asiaa väärästä näkökulmasta? Ainakin tänään, jostain sellaisesta kulmasta, mitä en vielä ennen ole tutkinut.

Onko pakko olla päämääriä? Navigaattoriin suoraan laitettavia päämääriä, joille on selkeät stepit kuinka sinne päästää? Mene ensin suoraan, käänny vasemmalle, seuraavasta liikenneympyrästä valitse toinen ulosliittymä jne, kunnes olet perillä. Mikäli jotain haluaa saavuttaa, se on todella oleellista! Kirkastaa itselleen, mikä on oma unelma ja se, millä keinoilla sinne päästään. Tällä hetkellä olen ehkä hieman unohtanut unelmoimisen taidon. Olen hieman hukassa inspiraation suhteen. Haluaisin vain nauttia siitä, mitä minulla juuri nyt on. Kaikki on hyvin. Olen saavuttanut sellaisia asioita, mistä joskus unelmoin. Voisinko levätä siinä pienen hetken? En ole koskaan tehnyt niin. Tekeekö se minusta tyytyjän, alisuoriutujan tai luuserin? Olenko niin kova ihminen suorittamaan asioita, että unohdan iloita onnistumisista? Aina on joku, joka on tehnyt asian minua paremmin. Aina on se joku, ketä en välttämättä edes osaa nimetä. Aina voisin tehdä enemmän, parantaa, kehittää ja suorittaa. Voisinko vain hetken hengittää syvään tässä rauhallisessa, onnellisessa elämäntilanteessani? Ihan pienen hetken vain nauttia omasta kehityksestäni, omista onnistumisistani? Matka on vielä pitkä monissa asioissa, en todellakaan ole perillä. Onko kuitenkin ihan okei hetkeksi istahtaa ja katsoa taakse jo kivuttuja portaita?  Voinko asettaa päämääriä myöhemmin? Yleensä minulla täytyy olla seuraavat askeleet valmiina, plan b joka ikiseen asiaan ja keinot toteuttaa haluaman tavoitteet. Voisinko vain lipua hetken johonkin suuntaan, mistä en edes tiedä? En halua pysähtyä paikalleni, mutta olen väsynyt juoksemaan.

Olen aina ollut kova elämästä nauttija, mutta viime akoina olen huomannut vain suorittavani asioita. Tykkään kyseenalaistaa asioita, miettiä monesta eri näkökulmasta ja keskustella ihmisten kanssa. Riittäisinkö itselleni tällaisena koko loppu elämäni? En todellakaan! Mutta juuri nyt, tässä hetkessä, näin on hyvä. Tärkeintä elämässäni tällä hetkellä on nauttia arjen pienistä asioista, tehdä asiat mahdollisimman hyvin. Tehdä juuri sellaisia asioita, mistä nautin. Sellaisten ihmisten kanssa, ketkä inspiroivat minua. Loman jälkeen itsessään arkikin haastaa minua jo. Ehkä tällä hetkellä en vain ole valmis puskemaan itseäni kohti jotain aivan uudenlaista unelmaa, sillä minulla ei taida olla sellaista. En haaveile tällä hetkellä sellaisista asioista, mitkä vaatisivat minulta todella kovia ponnisteluja. Onko se väärin? Ehkä ensimmäistä kertaa koskaan, olen todella sujut niiden asioiden kanssa, mitä minulla juuri nyt on. Se ei tule riittämään minulle ikuisesti, mutta ehkä seuraavat kaksi viikkoa nautin siitä, mitä minä olen juuri nyt, mitä olen saavuttanut elämässäni ja mitä minulla jo on. Ne eivät ole maagisen mahtavia asioita, mutta juuri nyt ne riittävät minulle. Onko se ok?

Lähteet:

Kanava https://www.youtube.com/results?search_query=tom.+bilyeu

Videot: https://www.youtube.com/watch?v=FySDgubp1qY

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close