Tampere
19 Apr, Friday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Pelkkää remonttia



Kirjoittanut: Jonna Leiniö - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Elämäni tuntuu olevan täynnä remonttia parhaillaan lähes jokaisella osa-alueella. Voi kuulostaa kaaokselta ja sitä se suurilta osin varmasti onkin, mutta nautin siitä. Mistä remontista oikein puhun?

 

Pientä pintaremonttia

Nyt viime viikkojen ajan olen saanut tehdä pintaremonttia sukulaiseni sijoitusasuntoon vuokralaisen lähdettyä. En ole aikaisemmin tehnyt näin suurta projektia yksin. Toki olen saanut tähän apua, enimmäkseen tiimiläiseltäni Juha Kankaanpäältä, jolla on paljon kokemusta alalta ja siten parhaat tipsit jaettavana. Olen oppinut hurjan paljon esimerkiksi tarjouksen tekemisestä, tarjouspyynnöistä, maalaamisesta sekä järjestyksestä, jossa remontti kannattaa suorittaa. Paljon on sisältynyt viime viikkoihin. Olen tehnyt monia asioita, joita en ole aikaisemmin tehnyt, vaikkakin olen ennenkin remontoinut, joten aivan kaikki ei tullut täysin uutena.

 

Miksi halusin tällaisen projektin?

Olen lapsesta asti tykännyt touhuta sellaisten asioiden parissa, missä näen välittömästi oman kätteni jäljen. Olen auttanut ystäviä remonteissa, auttanut iskää rakentamaan mökille muun muassa kodan, kantanut kymmeniä ämpärillisiä soraa peräkärrystä ja nauttinut siitä, kuinka homma etenee ja ämpärit vähenevät. Olen tuunannut joitakin huonekaluja mieleisemmäksi sekä tehnyt omaan kotiinkin pintaremontin joitakin vuosia sitten. Viimeaikojen tulevaisuuden haaveet oman sijoitusasunnon ostamisesta, remontoinnista sekä vuokraamisesta johtivat siihen, että halusin kokeilla remontointia käytännössä, vaikka asunto ei ollutkaan oma. Omien ajatusten selkiytyminen tulevaisuudesta johtivat siihen, että otin ensimmäisen askeleen sitä kohti. Kun rohkenin tarjota itseni tekemään kyseisen remontin, hyppäsin suuren kynnyksen yli. Olen hyvin epävarma omasta tekemisestäni etenkin silloin, jos teen asioita jollekin muulle. Haluan pyrkiä täydellisyyteen, vaikka usein hyväkin riittää. Ennen projektin alkua teki mieleni monesti perääntyä, vaikka tiesin, että saisin kyllä homman hoidettua. Pelkäsin epäonnistumista. Sain ystäviltäni kannustusta ja tiesin itsekin, että on otettava tämä askel, jotta voin kehittyä.

 

Tutkailua ja laskelmia

Alkuun kävimme tutkailemassa, miltä pieni yksiö oikein näytti ja mitä kaikkea pystyisin tekemään. Listasta tulikin melko pitkä. Luvassa oli muun muassa tapetin poistoa sekä seinien tasoittamista, kaapinovien uusimista eli kilpailutusta, katon, seinien sekä ovien maalausta, pintojen jynssäystä puhtaaksi sekä kylpyhuoneen pesualtaan uusimista, joka edellytti alan ammattilaista eli pientä kilpailutusta tässäkin. Tässä ehkä suurimmat työt, mutta pienempää näpertelyä riitti melkoisesti. Alkuun jännitti hurjasti, muistanko tehdä kaiken. Tuttuun tapaan tekemäni to do -listat helpottivat kärryillä pysymistä.

 

Halusin oppia projektin aikana mahdollisimman paljon. En ollut aikaisemmin tehnyt oikeastaan minkäänlaisia laskelmia, saati tarjousta. Projekti hinnoiteltiin urakkana. Halusin tehdä ensin itse laskelmat siitä, kauanko jokainen työvaihe veisi tunteja, jonka jälkeen Juha antoi oman arvionsa. En mennyt pahasti vikaan tuntien kanssa. Laskuihin otettiin mukaan tarvikkeiden kustannukset, jotka Juha osasi onneksi arvioida yksityiskohtaisesti. Laskin itselleni sellaisen tuntihinnan, joka vastaa suht osaavan, mutta ei kuitenkaan ammattilaisen työtä. Aikaakin menee huomattavasti enemmän kuin ammattilaisella, joten siksi tuntihinta ei voinut tietenkään olla sama tai laskusta tulisi kohtuuttoman suuri. Näiden pohjalta kerroin oman tuntihintani laskemieni työtuntien kanssa yhteen sekä siihen summaan lisättiin vielä tarvikekustannukset. Näin saimme muodostettua urakkahinnan työlle. Tarjouksen lähettäminen oli jännittävää, sillä pelkäsin sitä, että olin hinnoitellut itseni liian hintavaksi tai liian edulliseksi. Tarjous kuitenkin meni läpi muutamia pieniä seikkoja muokaten. Itse otin projektin siltä kannalta, että haluan oppia ja nähdä, voisiko tämä juttu olla sellainen, mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä enemmänkin. Raha ei siis ollut tärkein.

 

Mielen remppa

Olen tyyppinä sellainen, että kun saan tekemisvaihteen päälle, se on vaikea saada pois. Omaan myös sellaisen tavan, että kaiken tulisi olla valmista heti. Onhan se hyvä juttu, mutta välillä voisin asiat tehdä rauhallisemminkin etenkään, kun ei ole kiire. Jossain kohtaa huomasin tämän taas itsessäni ja muistuttelin itseäni nauttimaan, sillä remontoiminen on jonkin sortin terapiaa itselleni.

 

Remonttia tehdessäni otin kuunteluun Mia Ehrnroothin sekä Maria Fristömin Tuplashotti -podcastin, jonka jaksot veivät mennessään. Mia ja Maria ovat naisia, jotka ovat tehneet intohimostaan työn itselleen ja siten niittäneet polun siihen pisteeseen, jossa ovat nyt. Voisin sanoa heitä esikuvakseni, etenkin Mariaa. Hän on asuntosijoitusyhtiönsä toimitusjohtaja, remontoi asuntoja sekä tuunailee erilaisia huonekaluja omalla twistillään. Juuri sellaisia asioita, joita itsekin haluaisin tehdä. Podcast käsittelee yrittäjän arjen erilaisia haasteita ja ihanuuksia sekä aiheissa pyörii myös paljon oman mindsetin muuttamista. Sain paljon inspiraatiota omaan tekemiseeni ja niihin pieniin asioihin, joita olen jättänyt tekemättä. Podcastissa puhutaan verkostoitumisesta, oman intohimon löytämisestä, brändäyksestä, avoimuudesta, epäonnistumisesta, peloista sekä aloittamisen vaikeudesta. Nämä ovat juuri sellaisia asioita, joista haluan oppia ja joissa haluan kehittyä. Remontissa ovat siis tällä hetkellä myös oma mindset sekä toimintatavat. Olen tehnyt paljon pieniä askelia podcastin jälkeen sekä saanut itsevarmuutta muun muassa pintaremontin loppuun saattelemisessa.

 

Remontti on vielä kaapinovia ja siivousta vaille valmis. Jännittää, ovatko ovien mitat menneet oikein, mutta yritän luottaa onnistumiseen. Huomaan, että loppua kohden minun on helpompi seistä oman työni takana. Luotan siihen, että saan kaiken tehtyä, mitä pitikin.

 

 

LÄHTEET

Tuplashotti podcast. 2019. Spotify.

Taloussolu. Hinnoittelu. 9.4.2021.

Kommentit
  • Krista Tikkanen

    Jonna, kiitos, oli kiva lukea tämä essee! Ihan kuin olisin ollut kanssasi jutulla. Aihe oli mielenkiintoinen ja arvostan heittäytymistäsi epämukavavuusalueelle 🙂 Melkoinen määrä oppeja kasassa tästä projektista. Kiinnostavaa olisi tietää, sopivatko kaappien ovet paikoilleen? Ja oliko asiakas tyytyväinen lopputulokseen? Ehkä voisit lisätä artikkelikuvan asunnon lopputuloksesta tähän esseeseen?

    20.4.2021
Kommentoi