Tampere
06 Dec, Monday
-18° C

Proakatemian esseepankki

Pelit sosiaalityössä



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Lautapeliharrastajana Talentian numeron 7/2017 artikkeli pelien käytöstä aikuissosiaalityön välineenä herätti mielenkiintoni lehteä selatessani. Kyseessä on valtakunnallisen, EU:n rahoittaman Pro Sos
-hankkeen osahanke nimeltään Socca, jonka tarkoituksena on hyödyntää pelillisyyttä ja leikillisyyttä aikuissosiaalityössä.

Sosionominopinnoissa Tamkissa on käyty läpi ja harjoiteltu erilaisia luovia menetelmiä, mutta nämä ovat pääosin olleet ryhmässä toteutettavia tai selkeästi lapsille suunnattuja.  Artikkelissa todetaankin, että ”[l]asten kanssa on jo pitkään käytetty erilaisia toiminnallisia menetelmiä. On leikitty, pelattu ja kuviteltu. Aikuisten kanssa sen sijaan usein vain puhutaan.” On totta, että työpöytänsä takana ja tietokoneensa äärellä istuva sosiaalialan työntekijä saattaa näyttäytyä asiakkaan näkökulmasta mörkönä tai byrokraattisena viranomaisen edustajana. Tällainen asettelu luo aina myös jonkinlaisen valta-asetelman ammattilaisen ja asiakkaan välille. Juuri virainomaisroolin rikkominen ja asioiden käsittely yhdessä olisivat artikkelin mukaan pelillisyyden tuomia mahdollisuuksia.

Lisäksi asioita voi olla joskus helpompi avata tekemisen kautta kuin pelkästään puhumalla. Jäin kuitenkin miettimään sitä, miten pelaamisen voisi käytännössä ottaa työvälineeksi ja sitä, että kuvittelisin aikuisten reaktion olevan helposti ”tulin tänne hoitamaan asioita, en pelaamaan ja leikkimään”. Artikkelissa huomautetaankin, että ilman kontekstiaan ja tarkoituksenmukaisuutta pelit aiheuttavat monella aikuisella vastareaktion. On mietittävä tarkkaan, mikä peli sopii mihinkin tilanteeseen ja auttavatko pelilliset menetelmät pääsemään asiakkaan kanssa paremmin juttuun. Tämä on varmasti totta myös erilaisten luovien menetelmien (draama, taide, musiikki..) kanssa – ilman selkeää tarkoitusta ne näyttäytyvät irrallisina ja saattavat aiheuttaa vastarintaa. Uskon, että työkokemuksen kautta erilaiset tilanteet tulevat tutummiksi ja tilanteen lukutaito kehittyy. Silloin pystyy myös paremmin harkitsemaan, minkä tyyppinen menetelmä on kenellekin soveltuvin.

Sosiaalialan työssä pystyy usein soveltamaan omia mielenkiinnon kohteitaan ja osaamisalueitaan esimerkiksi liikunnan, musiikin, taiteen tai draaman alueilla. Jos jokin asia tai menetelmä ei tunnu ollenkaan omalta, ei sitä mielestäni tulisi käyttää. Tällaisesta tilanteesta varmasti aistii, ettei työntekijä oikein itsekään osaa tai usko tekemäänsä ja tällöin tuloksia ei kannata odottaa. Pelit ovat yksi minua kiinnostava asia ja olikin mukava kuulla, että niitä voisi jatkossa olla mahdollista käyttää myös ammatillisessa kontekstissa. Ajattelisin, että ne voivat auttaa ajatusten ja keskustelun herättämisessä, tutustumisessa uuteen asiakkaaseen, kokonaisuuksien hahmottamisessa, ajatuksien, pelkojen ja haaveiden kartoittamisessa, sekä ehkäpä muutoin sanomatta jäävien asioiden esilletuomisessa. Pelit voivat artikkelin mukaan auttaa myös luottamussuhteen rakentumisessa, mutta toisaalta ne vaativat jonkin verran heittäytymistä. Pohdinkin, että jos asiakas ei tunne oloaan turvalliseksi työntekijän kanssa, ei tällainen heittäytyminen välttämättä onnistu. Oikeanlaisen pelin valinta ja sen käytön perustelu voisivat helpottaa tilannetta. Minulle tuli yllätyksenä, että pelejä on kehitetty myös nimenomaan tiettyihin tarkoituksiin, kuten työnhakuun, mielenterveyteen, alkoholin käytön tarkkailuun ja palvelujärjestelmään liittyen. Toisaalta yksi hyvä näkökulma artikkelissa oli minusta myös se, että peliriippuvuuttakin voi käsitellä pelien avulla. Tällöin aihe näyttäytyy vähemmän tabuna ja vältetään leimaamasta ”pelaaminen on sinulle pahaksi ja se pitää lopettaa” -tyyppisellä ajattelulla.

 

”Avainjuttu on siinä, että mitä vaan, vaikka Uno-kortteja, voi käyttää asiakkaan kanssa. Se vaatii vain heittäytymistä ja ajattelua boksin ulkopuolelta.”
(Pekka Hyttinen, Socca-hankkeen erikoissuunnittelija)

 

Kuvittelisin, että nuoret ottaisivat aikuisia paremmin vastaan pelien käytön, mutta toivon niiden rantautuvan myös aikuissosiaalityöhön. Jään mielenkiinnolla odottamaan Socca-hankkeen kehittymistä ja mahdollisia koulutuksia liittyen pelillisten menetelmien käyttöön sosiaalialan työssä. Toivottavasti myös työpaikkojen toimintakulttuuri muuttuu niin, että annetaan mahdollisuus ja tuki näiden uusien menetelmien käyttöön.

 

Lähteet:

Talentia, sosiaalialan edunvalvonta- ja ammattilehti 7/2017. Pelit – aikuissosiaalityön käyttämätön mahdollisuus. s. 12-17
Socca. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus. 2017. Luettu: 12.11.2017 http://www.socca.fi/kehittaminen/pro_sos

Aihetunnisteet:
Kommentit
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close