Tampere
18 Jan, Monday
-9° C

Proakatemian esseepankki

Paskamainen palautesilmukka ja muut mielemme pelit



Kirjoittanut: Lotta Lehtikevari - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan
Mark Manson
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Tuntuu, että nykypäivänä tavoitellaan hyvää elämää niin paljon ja niin kovasti, että ihmetyttää, elääköhän yksikään tällä maapallolla sellaista? Elämänhallinta-ohjeet, vinkit positiivisuuteen ja kaikenmaailman hyvän elämän oppaat täyttävät joka paikan ja tulevat jo monilla korvista ulos. On hämmästyttävää, miten jokin niin hyvää tarkoitusta edustava asia voi tuoda niin paljon harmia ja ahdistusta ihmisille. Jokainen salaa toivoo, että joskus saisi vaan olla peittelemättä vitutusta ja ärsytystä elämää kohtaan. Ja tämähän jokaisen kirjan ja oppaan tarkoitus lopulta onkin. Se, että opittaisiin hyväksymään kaikki tunteet sellaisena, kuin ne tulevat. Välillä vain kaipaa muutakin, kuin liirumlaarumi siitä, miten nyt voisi ajatella positiivisemmin elämästä. Pidemmän päälle ”ei kiinnosta” -asenteesta ei varmasti ole hyötyä, mutta joskus se edesauttaa juuri sitä, mitä hyvään elämään tarvitaan. 

Minulle, joka murehdin ja ahdistun siinä, missä vaan suinkin ehdin, tällaisesta asenteesta on ollut paljon apua. Nykyään jopa ahmin tietoa positiivisuuden lisäämisestä ja kiitollisuuden harjoittamisesta. En enää tarvitse ”elämä on paskaa” -asennetta, mutta sillä on ehdottomasti ollut paikkansa matkani varrella. Muistan, kuinka Proakatemian ensimmäisen puolen vuoden aikana sain saman kirja-suosituksen jopa kolmelta eri tiimiläiseltäni. Kyseinen kirja oli Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Vasta tämän syksyn aikana, olen kirjaa ja sen nurinkurisia elämänohjeita päässyt ahmimaan ja oikeastaan aika on ollutkin juuri oikea. Samalla olen katsellut kirjailijan Youtube-videoita ja ammentanut niistä lisää oivalluksia elämääni. Jos sinuakin kiinnostaa ”life advice that doesn’t suck”, kuten Mansonin videoiden bunch line kertoo, suosittelen jatkamaan lukemista. Esittelen tässä esseessä muutamia mielestäni parhaita juttuja Mansonin ajatuksista ja kirjoituksista.

 

Joskus voi vaan olla yrittämättä

Mansonin kirjan ensimmäisiä kappaleita voisi pitää jonkin aivan muun kuin hyvän elämän oppaan alkuna. Ensimmäisenä kirjailija nimittäin jakaa jokseenkin erilaisen menestystarinan. Kyseessä on alkoholisoitunut mies Bukowski, joka elää hyvin vaatimatonta ja ankeaa elämää. Mies on yksinäinen alkoholisti, joka viinaspäissään kirjoittaa öisin runoja. Hän pyrki aikoinaan kirjailijaksi, mutta sai elämänsä aikana niin monia tyrmäyksiä ja epäonnistumisia, että masentui. Eräänä päivänä mies kuitenkin sai kuin sai solmittua kustannussopimuksen ja kirjoitti ensimmäisen romaaninsa kolmessa viikossa. Lopulta miehelle urkeni menestyvä ura kirjailijana ja runoilijana. 

Tämän kaltaisia ”vaikeuksien kautta voittoon” -tarinoita viljellään nyky-yhteiskunnassamme paljon. Tarinat ovat niin sanottua elokuva-kamaa, joita värittää sinnikkyys ja tahdonvoima. Bukowskin hautakivessä kuitenkin lukee Mansonin mukaan ”älä yritä”. Syy piilee kuulemma siinä, että mies oli kaikessa yksinkertaisuudessaan surkimus. Hänen menestys ei johtunut vahvasta voitontahdosta ja yrittämisestä, vaan siitä, että hän tiesi puutteensa, hyväksyi ne ja kirjoitti niistä kaunistelematta. Maine ja menestys eivät jalostaneet hänestä parempaa ihmistä, eikä maine ja menestys olleet myöskään seurausta paremmaksi ihmiseksi muuttumisesta. (Manson 2016.)

Kuinka olla piittaamatta paskaakaan keskittyykin kääntämään ajatusmaailmaa siihen suuntaan, että virheet ja elämän huonot hetket on ihan ok. Ei aina voikaan olla onnellinen ja kiitollinen. Voi menestyä ja saavuttaa jotakin hienoa, vaikka elämästä puuttuisi jotain! Ei tarvitse myöskään olla jotain suurta ja mahtavaa ollakseen onnellinen. Nykypäivän elämäntaito-oppaissa on se huono puoli, että ne usein keskittyvät siihen, mitä meiltä puuttuu ja missä epäonnistumme. On ironista, että koitamme keskittyä myönteisiin ominaisuuksiin ja ajattelemmekin vain sitä, mitä emme ole tai mitä puuttuu vielä. Saatamme jopa suuttua itsellemme siitä, ettemme vieläkään ole kiitollisia siitä mitä on ja samalla selaamme somea ja keksimme uusia juttuja, joita voisimme olla. Välillä nämä jutut menevät ihan yli. Tätä kuvaa hyvin seuraava karrikoitu lainaus kirjasta:

”Ole iloisempi. Ole terveempi. Ole muita parempi. Ole fiksumpi, nopeampi, rikkaampi, seksikkäämpi, suositumpi, tehokkaampi, kadehditumpi ja ihaillumpi. Ole täydellinen, näytä upealta ja papanoi 12 karaatin kultahippuja ennen aamiaista samalla kun annat lähtöpusut selfie-kuntoon laittautuneelle puolisollesi ja ihannekokoisen perheesi kahdelle ja puolelle lapselle. Hurauta helikopterilla tekemään uskomattoman motivoivaa työtäsi, jonka tavoitteena on pelastaa maailma.”

Ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan. Jostain syystä yhteiskunnassamme hyvistä asioista alkaa muodostua jäätäviä paineita ja tätä ei kukaan muu voi pysäyttää, kuin jokainen itse. Täytyy siis oppia olemaan piittaamatta paskaakaan. Seuraavaksi esittelen kolme Mansonin kirjassa ja videoilla esiteltyä tätä vaikeuttavaa asiaa, joiden työstämisen voit aloittaa saman tien. 

 

Paskamainen palautesilmukka

Onko sulle koskaan käynyt niin, että suutut jostakin asiasta ja sulla ei ole oikeastaan hajuakaan, miksi kyseinen juttu harmittaa nyt niin paljon? Alkaa kismittämään, että taas piti suuttua niin pienestä. Kiehut kiukussa ja ajattelet, miten ilkeän ja typerän ihmisen merkki tämän täytyy olla. Suutut itsellesi yhä enemmän. Yhtäkkiä huomaat olevasi pisteessä, jossa olet vihainen itsellesi, koska suutuit suuttumisestasi. Mitä hemmettiä?

Itse olen useaan otteeseen huomannut murehtivani sitä, että murehdin niin paljon. Tai olen saattanut tulla surulliseksi siitä, että olen niin surullinen. Olen joskus jopa tuntenut syyllisyyttä niin voimakkaasti, että olen alkanut potea syyllisyyttä omasta syyllisyyden tunteestani. Kyseessä on paskamainen palautesilmukka (Manson 2016). Ajatukset kiertävät kehää, josta ei näytä tulevan loppua. Omien tunteiden tai ajatusten takia annat itsellesi palautetta, joka saa sinut täysin kääntymään itseäsi vastaan ja sen jälkeen annat palautetta itsellesi siitä, että käännyit itseäsi vastaan taas. Kehä on valmis. Mansonin mukaan kyseessä on yhteiskunnan ilmiö, jossa jopa kokonainen sukupolvi uskoo, että tunteet, kuten ahdistut, pelko ja syyllisyys eivät ole hyväksyttäviä tunteita. 

Ongelma taustalla on tämä:

”Halu olla onnellisempi on kielteisiä tunteita herättävä olotila. Ikävän olon hyväksyminen on myönteinen kokemus itsessään.”

Mansonin mukaan tapa katkaista silmukka, on yksinkertaisesti hyväksyä, että maailmassa on TODELLA paljon vittumaisia asioita. Niin on ollut ja niin tulee olemaan. Tutkimusten mukaan ihmisen tunteista 20-50% on aina negatiivisia, oli elämä sitten kuinka ihanaa tahansa. Älä siis ruoski itseäsi negatiivisista tunteista. Aiheutat sillä vain pahemman olon ja vituttaa vielä enemmän. Palautesilmukasta ei ole mitään iloa. Jos viis veisaat siitä, että joka hetki ei tunnu mukavalta, palautesilmukka menee oikosulkuun. Saat myönteisen kokemuksen siitä, että hyväksyt asiat, etkä taistele vastaan. Tätä voisi kutsua Alan Wattsin mukaan myös takaperoisuuden laiksi; mitä ennemmän yrittää tuntea olonsa paremmaksi, sitä tyytymättömämmäksi muuttuu. Syy on se, että tavoitteen jahtaaminen korostaa puutetta, sitä mitä jahdataan. Ja se, jos joku saa aivot solmuun. Älä lähde silmukan vietäväksi siis. 

 

Jos vain teen näin, olen onnellinen -peli

Mansonin mukaan meillä ihmisillä on käynnissä jatkuva peli päämme sisällä, jota olemme erityisen spesiaalihyviä pelaamaan. Mieti, miten hienoa! Me ihmiset olemme ihan sairaan hyviä jossain. Emme edes tajua pelaavamme kyseistä peliä, niin loistavia siinä olemme. Pelin henki on ajatella ”jos vain teen näin, olen onnellinen” (Manson 2020). Jokainen meistä pystyy tähän. Toisen elämä olisi onnellista, jos saisi moottoripyörän, ja toisen, jos laihtuisi 10 kiloa. 

Jos olet joskus saavuttanut jotakin, jonka ajattelit tekevän elämästäsi onnellista, tiedät seuraavan tosiasian. Kaikki maagiset jutut, joista kuvittelemme tulevamme onnellisiksi, tuovat mukanaan myös ongelmia. Näemme vain tavoitteen, emmekä uhrauksia, joita joudumme tekemään. (Manson 2020.) Tästä syystä on niin helppoa kadehtia muita, kun emme näe, mitä tavoitteiden saavuttamiseksi on täytynyt tehdä. 

Manson kertoo Youtube-videollaan How to grow from your pain (2020), että totuus on seuraava; aina alta aikayksikön ihminen huomaa olevansa tyytymätön. Ennen kuin edes huomaamme, valitamme kaikesta. Tämä vain kuuluu ihmisluontoon. Kyseessä on ”ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella” -ilmiö. Suremme, mitä ei ole ja haikailemme sen perään, mitä voisi olla. (Manson 2020.)

On mielenkiintoista ajatella asiaa ihmisen menneisyyden kautta. Manson nostaa esille, että ilmiön taustalla on ihan oikeasti ihmisluonto ja evoluutio. Kuvittele, että on 2 apinaa. Toinen apina on aivan paranoidi, ei ikinä tyytyväinen ja etsii koko ajan parempaa banaania (XD). Toinen apina taas on hyvin chilli, hengailee ja syö tyytyväisenä banaania. Se ajattelee elämän olevan ihanaa ja luottaa kaikkiin. Mitä tapahtuu?  Chilli apina tulee kuolemaan. Se ei huomaa vaaroja, koska on luottavainen. Paranoidi apina ei ainoastaan selviydy, mutta keksii myös kaikenlaisia työkaluja ja menestyy muutenkin kuin välttämällä kuoleman. Ihmisluonto on perseestä. Surkeus ja tyytymättömyys on selviytymisen ja menestymisen kannalta hyvä asia. (Manson 2020.)

Olemme alitajuisesti pettyneitä ihmisluontomme ja kehityksemme vuoksi. Meidän täytyy valitettavasti tehdä työ asian muuttamiseksi itse. Buddha aikoinaan istui puun alla niin kauan, että selvitti, miksi ei ikinä ole onnellinen. Hän tajusi, että mieli pelaa peliä hänen kanssaan. Mieli takertuu asioihin, etkä ole koskaan onnellinen. Buddha antoi teorialle nimeksi Samsara. Ideologian taustalla on se, että jos meille tapahtuu jotakin pahaa, meille syntyy kahdenlaista kipua. Fyysinen kipu ja henkinen kipu. Fyysinen kipu poistuu itsestään, mutta henkinen kipu jää, jos annamme sen jäädä. Yhdistämme kipuun ja muihinkin negatiivisiin tuntemuksiin aina merkityksiä. 

Emme siis ole onnellisia, koska aina kokiessamme negatiivisia tunteita, kuten tyytymättömyyttä, yhdistämme kipuun merkityksen. Esimerkiksi sen, että minussa täytyy olla jotakin vikaa. Mansonin mukaan on olennaista opetella olemaan vähemmän pettynyt elämään. Päästämään irti kivusta ja kärsimyksestä, jota aiheutamme itse itsellemme pelaamalla peliä mielessämme. Meillä kaikilla on mahdollisuus päättää, mitä kipu meille merkitsee. 

 

All or nothing -asenne

Perfektionismi on yksi tauti, joka vaivaa yhä useampia yhteiskunnassamme. Perfektionismi Mansonin mukaan yksinkertaisesti pilaa kaiken, vaikka lähtökohdat ovatkin hyvät. Se tarkoittaa pelkistetysti tarvetta tehdä asiat täydellisesti oikein ja välttää kaikkia virheitä ja mokia. Sehän on toisaalta ihan hieno ja kaunis ajatus, että haluaa tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja huolellisesti, mutta loppujen lopuksi se vaikuttaa ihmisen kykyyn olla onnellinen. Standardit ovat usein nimittäin omassa päässä luotuja absurdeja ja hölmöjä mittareita, joita tavoittelemalla ihminen uuvuttaa ja masentaa itsensä. 

Perfektionismissa on kyse siitä, että ihan sama mitä teet, päässäsi kiertää ajatus ”I’m a fucking loser”. Eli, jos kaikki ei mene täydellisesti mielestäsi, päädyt tulokseen, että olet surkea. Tämä ajatus ei ole todenmukainen, mutta vaikuttaa ihmiseen valtavasti. Manson kertoo Youtube-videollaan How to beat perfectionism (2020), että ongelma ei ole unelmat ja tavoitteet tai edes se, että haluaa tehdä asiat hyvin. Nämä asiat ovat ihan okei ja melkein kaikilla ihmisillä on esimerkiksi unelmia. Ongelma astuu kuvaan all or nothing -asennoitumisen myötä. 

All or nothing -asenne tarkoittaa sitä, että milloin tahansa, kun edes pienesti epäonnistut, päätät, että ei tässä ole mitään järkeä. Ei kannata enää edes yrittää. Kaikki on menetetty. Jos et pysty loppuelämääsi treenaamaan joka päivä tunnin ajan, ei ole järkeä edes yrittää liikkua enempää. Jos et herää joka ikinen aamu 5:30, olet epäonnistunut ihmisenä. Jos sorrut herkuttelemaan yhtenä päivänä karkkilakon aikana, koko jutusta ei ollut mitään hyötyä. Mieti, kun käyttäisimme samaa mentaliteettia elämän kaikilla osa-alueilla. Autolla ajaessa kääntyisimme vahingossa väärään suuntaan ja sen jälkeen päättäisimme, että no hitsi, nyt pitää mennä sitten kotiin. Tai kaverin kanssa keskustellessa, sanot jotakin väärin ja sen jälkeen et suostu sanomaan enää sanaakaan. Tässä ei ole vain mitään järkeä. Kyseessä on Mansonin mukaan järjetön vankila, johon ihminen tunkee itsensä väkisin. 

Manson uskaltaa väittää, että tällainen asennoituminen on jopa tapa välttyä vastuulta käsitellä omia epäonnistumisia. Mieti tätä. Sen päättäminen, että ei enää edes yritä tai kokeile uudestaan, on helppo tie ulos (Manson 2020). On paljon vaikeampaa herätä ja ajatella ”hemmetti nyt mokasin, mutta kokeillaan huomenna uudestaan”.

Hyvänä keinona päästä tästä kierteestä pois Manson pitää sitä, että ymmärtää täydellisyyden olevan oikeastaan epätäydellistä. On tutkittua, että on esimerkiksi terveellisempää joskus poiketa dieetistä, kuin noudattaa sitä viimeiseen hengen vetoon asti täydellisesti. Kuntoiluohjelmiinkin rakennetaan valmiiksi lepopäiviä. Se, mihin perfektionismi sinua ajaa, ei ole täydellisyys. Sillä et tavoita täydellisyyttä ikinä. Itseasiassa teet hallaa sille, mitä voisit saavuttaa, jos muuttaisit asennettasi. Manson kehottaakin irrottamaan tästä ihmeellisestä täydellisyyden ajatuksesta päässämme. 

 

Asennoituminen – kaiken lähtökohta

Niin paskamaisessa palautesilmukassa kuin näissä muissakin mielemme peleissä syvimmällä vaikuttaa asenne. Asennoituminen itseä kohtaan ja asennoituminen ulkopuolella olevia asioita kohtaan. On hankalaa muuttaa elämäänsä tai havitella onnellisuutta, jos ei tosissaan lähde muuttamaan asennettaan kyseisiä asioita kohtaan. Se on käytännössä mahdotonta. Asennoitumisemme nimittäin vaikuttaa myös identiteettiimme. Jos muutosta asennoitumiseen ei tule lukemalla niitä kuuluisia self help -kirjoja, niin suosittelen käymään läpi Mark Mansoninkin edustaman nurinkurisen tavan ajatella. Välillä se voi auttaa ja sen jälkeen muistakin opeista ja asenteista saa paremmin kiinni. 

Toivon sulle mieletöntä asennemuutosta, jos olet tyytymätön elämääsi! Ja jätä ihmeessä kommentti, ootko törmännyt tässä esseessä mainittuihin niin sanottuihin mindgameihin! 

 

Lähteet:

  • Manson, M. 2016. Kuinka olla piittaamatta paskaakaan – nurinkurinen opas elämään. Luettu joulukuu 2020. Viitattu 17.12.2020.
  • Manson, M. 2020. Hot to Grow from Your Pain. Mark Manson. Youtube-video. Julkaistu 9.12.2020. Viitattu 17.12.2020 
  • Manson, M. 2020. How to Beat Perfectionism. Mark Manson. Youtube-video. Julkaistu 2.12.2020. Viitattu 17.12.2020 
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close