Tampere
16 Oct, Saturday
7° C

Proakatemian esseepankki

Parikymppisillä loppuu tunnit kesken – mihin ne katoavat?

Näyttökertoja 234
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Taas yksi torstai-ilta kun skippaan treenit. En jaksa, päähän sattuu ja viluttaa. Polvi on ehkä vähän kipeä, ja selkä myös. Parempi olla taas menemättä. Näin minä perustelen itselleni sen, että en taaskaan jaksa vaivautua jo maksettuihin urheiluharrastuksiin. Mitä oikein on tapahtunut? Mitä on tapahtunut sille Kaisalle joka alkusyksystä jaksoi mennä treeneihin vaikka kolmen tunnin yöunilla? Mitä sille kaikelle innolle ja energialle on oikein tapahtunut? Korona-kevään ja Tönö-kesän jälkeen päätin alkaa elämään elämääni täysillä. Halusin tehdä kaikkea ja paljon, kehittyä kaikessa ja tulla kaikessa loistavaksi. Korona oli ”melkein” ohi ja harrastuksiin pääsi taas. Päätinkin ottaa 5 tuntia viikossa kaiken maailman uutta harrastusta ja urheilulajia. Halusin oppia uutta, mutta myös tulla paremmaksi siinä mitä jo nyt osaan.

Koulusta pitäsi valmistua tavoiteajassa ja päästä kiinni uraputkeen. Paineet suoriutua ovat valuneet opiskelu- ja työelämästä myös vapaa-ajalle. Harrastuksissa pitäisi syntyä tuloksia, sosiaalisen elämän tulisi olla elämyksellistä ja liikkuakin pitäisi, mutta onko siihen aikaa? (YLE kioski Instagram)

Yksi suuri unelmani toteutui alkukesästä, kun pääsin Dancerous-tanssiryhmään. Silloin päätin, että en aio tuottaa heille pettymystä, ja haluan tehdä kaikkeni että kehityn ja pärjään ryhmässä. Olin kesätreeneissä ihan älyttömän kateellinen niille, jotka ovat harrastaneet tanssia/voimistelua yli 10 vuotta. Heiltä sujui spagaatit ja he osasit hyppyjä ja voltteja. Minä en osannut mitään. Syksyllä päätinkin, että aloitan myös trikkauksen ja joogan tanssin lisäksi, koska myös minun tulee osata spagaatti ja perhosvoltti. Viikkokalenteriin mahtui myös erittäin vaikeita tanssitunteja, joita osaa vaihdoin sitten myöhemmin alkeisbalettiin.

On käsitys, että hyvän elämän pitäisi tarjota mahdollisimman paljon elämyksiä ja kokemuksia. Koko ajan kiikarissa pitäisi olla isommat ja isommat jutut. (Miila Halonen, nuorisolääkäri)

Tanssitunnit olivat osittain hyvin haastavia ja tunsin olevani joukon huonoin. Hoin itselleni usein että ”KESKITY NYT *****” Koen että olen usein pyrkinyt korkealle tasolle, vaikka tiedän että tasoni ei ehkä riitä sinne. Olen aina ajatellut, että kehitys tapahtuu siten että menee sinne mitä ei osaa. Tämä varmasti kuulostaa valmentajan korvaan ihan ihanteelliselta ajattelumallilta kehittyä, ja huomaa, että kasvun asenne on vahvasti läsnä.

Viikkoja kuluu ja yhtäkkiä mikään ei tunnu enää kivalta. On väsynyt olo eikä mikään enää kiinnosta. Olen hyvin väsynyt pajoissa ja palavereissa. Turhauttaa. Osaksi voin syyttää yhtä lääkärin tekemää toimenpidettä, joka toi pariksi viikoksi hieman kipuja. Mutta se ei voi selittää sitä, että innostus tehdä asioita loppui. Aloin jopa oikein urakalla miettimään, että mitkä asiat minulle tuovat iloa elämään. En keksinyt mitään. Kaikki asiat tuottavat pelkkää stressiä. Vaatteiden tekeminen, tanssi, lukeminen ja kirjoittaminen. Kaikki stressaa. Minun piti alkaa oikein muistelemaan, että mitkä asiat minulle ennen tuottivat iloa, mitä se sellainen ilo edes on?

Ennen ehdittiin enemmän, vaikka vapaa-aikaa oli vähemmän, selviää tilastokeskuksen tilastoista. Tilastojen mukaan liikuimme, tapasimme ystäviä ja luimme ennen enemmän. Tällöin harrastusmahdollisuuksia oli vähemmän, eikä tv-sarjoista ollut ylitarjontaa. (YLE kioski Instagram)

Mistä tämä väsymys sitten oikein johtuu? Kaikki meni hyvin kunnes tuli marraskuu. Mietin vain, että eihän tämä ole marraskuu eikä mikään jossei hieman väsytä. Mutta sitten se energia ei tullutkaan takaisin. Se vain katosi. Syyksi väsymykselle voin sanoa sen, että minulla on aivan liian kovat tavoitteet verrattuna siihen, paljonko minulla on resursseja. Olen innostunut ohjelmoinnista ja niiden kurssien tekemiseen menee viikonloput, arkipäivät menee akatemian askareissa, oman bisneksen suunnittelussa, treeneissä ja vaatteiden ompelussa. Pitää myös nähdä kavereita, bilettää ja pitää huolta parisuhteestaan. Kun kaikessa pitäisi olla täydellinen.

Parikymppisillä on vapaa-aikaa keskimäärin 6h 24min. 25-vuotiaista useampi kuin joka neljäs kokee, että vapaa-aika on liian vähän. Erityisesti kolmeakymppiä lähestyvät naiset kokevat, että tunnit eivät riitä. (YLE kioski Instagram)

Mitä minä oikein ajattelin? Ajattelinko minä todella että minusta tulee tänä syksynä supernotkea tanssija, suosittu käsityöinstagrammaaja ja pätevä koodari? Ehkä jopa pienissä unelmissani ajattelin. Tässä kun syksy alkaa olla paketissa huomaan, että tavoitteet ja realiteetit taitavat olla pikkaisen ristiriidassa. Tein itselleni aikataulun ensi vuodeksi. Siinä oli aikataulutettu päivät niin, että ne alkavat kahdeksalta ja loppuivat viideltä. Viikonloppuisin ei ollut hommia. Olin aika tyytyväinen aikatauluuni, mutta nyt olen pikkuhiljaa ymmärtänyt, etten jaksa herätä aamuisin kasiksi, ellei minulla ole jotain sovittua menoa. Olen todennut että on todella vaikeaa tehdä töitä ilta viiteen asti yhtäjaksoisesti muutamalla tauolla varsinkaan täällä kotitoimistolla. Kuulostaa laiskalta, mutta olen huomannut että kahdeksan tunnin yhtämittainen työskentely ei ole tehokasta, ja jos työn tekeminen ei ole tehokasta, ei sitä silloin kannata tehdä. Mutta toisaalta ilta/viikonlopputyöt eivät edes haittaa minua. Kunhan niitä ei ole liikaa. Mikä on liikaa?

Nyt suuren osan parikymppisten vapaa-ajasta haukkaa puhelin ja some. Valtaosa viettää aikaa netissä tai puhelimella yli 2 tuntia päivässä. 22% heistä viettää ruudun edessä yli 8 tuntia päivässä ja lähes puolet kertoo seuraavansa somea jatkuvasti. (YLE kioski Instagram)

Mikä tässä on pahinta? Pahinta tässä on se, että olen aikatauluttamassa ensi kevättäni vielä enemmän kiireiseksi kuin mitä tämä syksy on ollut. Miksi? No koska 1. pitää oppia paljon sellaista mitä ei osaa 2. pitää tehdä rahaa, että voi maksaa kiinteitä kuluja 3. pitää näyttää somessa, että pärjää ja menestyy 4. pitää tehdä itselleen tulevaisuuden ammattia, koska kaikki muutkin tekee 5. pitää ottaa vastuuta ja olla vakuuttava muiden silmissä 6. pitää olla onnellinen ja tehdä asioita josta tykkää 6. pitää kehittää itseään ja suorittaa vapaa-valintaisia kursseja 7. pitää olla hyvä joryssä, datapäällikkönä, yhteisön jäsenenä, tiimin jäsenenä 8. pitää olla pätevä ja osata työelämässä tarvittavia taitoja 9. pitää olla supernotkea ja muutenkin taitava niin voi laittaa Instagramiin hienoja kuvia 10. pitää vain olla niin hitosti.

 

Inspiraatio esseeseen:

Anna Perho:  Antisäätäjä – Fiksun ajankäyttäjän opas

Kommentit
  • Kukka-Maaria Halme

    Mielenkiintoinen ja avoin essee, kiitos Kaisa. Olisi kiinnostavaa lukea essee esimerkiksi, siitä MIKSI sun mielestä tuota 10 kohdan listausta pitää tehdä/olla.

    4.12.2020
  • Kaisa Ojaniemi

    Sitä tässä varmaan seuraavaksi täytyy alkaa miettimään 😀

    4.12.2020
  • Miisa Hiltunen

    Miten mielenkiintoista, että kirjoitit just tästä aiheesta! Mietin itsekin pari päivää sitten, että pitäisiköhän kirjoittaa oma essee tästä aiheesta, kolahtaa nimittäin täälläkin. Käyn läpi samoja turhautumisen tunteita siitä, miten sitä, tätä ja tota pitäisi tehdä, mutta aika loppuu aina jostain päästä. Aika loppuu jo ennen kuin päästään siihen vapaa-aikaan kiinni. Mietin myös ihan samaa kuin Kukka, että mitkäköhän ovat syyt listauksen ja jatkuvan “pakko tehdä” asenteen taustalla (joka löytyy myös minulta)?

    7.12.2020
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close