Heräät aamulla klo 6, käyt lenkillä ja herättelet ittes uuteen päivään. Pääset lenkiltä kotiin, kiskot palkkarin ja vitamiinit naamariin ja pistät aamukahvit tulille. Käyt noukkimassa läppärin ja tsekkaat sähköpostin ja vastaat sinne saapuneisiin viesteihin ja mahdollisesti alotat aamun soittamalla ensimmäisen puhelun heti klo 8, koska sinne on tullu kauppapakki. Kiskot aamupalan ikeniin ja lähet toimistolle, lähetät sähköposteja, soitat asiakkaille, hoidat kontaktoinnit ja lähet lounaan jälkeen asiakastapaamisille. Jos on ollut hyvä päivä, niin tuut kotiin vasta klo 22, koska kauppaa on painettu ja jos huono päivä, niin tuut kotiin klo 20, koska oot ollu painaa kontakteja, jotta loppu viikko ei olis tyhjä.

Tällästä oli pitkälti oma elämä pari vuotta sitten. Tuli tehtyä pitkiä päiviä ja vedettyä sitä myöten pitkiä viikonloppuja. Oliskin kauheen kiva, jos myyntiorganisaatiot alkais kouluttaa rahankäyttöä myyjille, koska se tuppaa huveta glamouriin siinä tiukan arjen ohessa. Noh mutta, mennään aiheeseen, jotta ei unohdu tässä kaiken löpinän ohessa.

Mitä on myynti?

Miks kirjoitan tästä? Koska tästä tuntuu olevan niin montaa eri versiota, jotka tuntuvat olevan hyvin pitkälti pintaraapaisuja siitä, mitä se on oikeasti tai mihin näiden kaikkien ehdotuksien/väittämien juuret johtaa loppupeleissä.

Jos kysytään ihmisiltä, minkälainen on hyvä myyjä ja mitä hyvältä myyjältä vaaditaan, niin yleisiä vastauksia on ”Myy hiekkaa saharaan, lunta eskimoille tai kortsuja nunnalle”, seuraava vastaa ”Täytyy olla hyvä puhumaan”, kolmas ”Tarvii olla oikeanlainen ääni”, joku päättää huutaa oman mielipiteensä tähän väliin ”Myynti on kusettamista!”. Lähes aina harmikseni huomaan kuitenkin, että ahkeruutta ja periksiantamattomuutta ei yleensä mainita, paitsi jos toinen henkilö on myyjä tai on tehnyt myyntiä. Alun kerronnan mukaisesti voidaan huomata, että myynti ei ole silkkaa läpsyttelyä ja myöskään sen tarkoitus ei ole olla kusetusta, joskin oman uran aikana näitäkin myyjiä sattui matkan varrelle. Itse uskon, että myynnissä täytyy olla etiikka mukana ja jos kauppaa joutuu tekemään kusettamalla, niin on väärässä ammatissa. Osaavan myyjän ei tarvitse kusettaa ja häneltä löytyy roimasti ammattiylpeyttä.

Myyntiuran aikana ja vielä nykyisinkin tulee tehtyä ja tutkittua myyntiä ja myyntipsykologiaa paljon ja luettua kirjallisuutta aiheisiin liittyen. Taannoin vastaan sattui oikea myynnin raamattu, tai ei raamattu, sillä siihen ei tarvitse uskoa sokeasti, vaan sitä lukiessa, kun kykeni heijastamaan tekstiä omaan työhön, oli helppo todeta, että käsiin on kantautunut myyntikirjallisuuden järkäle, oikea Cullinan timantti. Kyseessä on itse Wall Streetin suden tekemä eepos, eli Jordan Belfortin The Way Of The Wolf. Belfort 2017 kiteyttää kirjassaan myynnin mainiosti kolmeen asiaan, mihin nuo aikaisemmin mainitsemani juuret tai pintaraapaisut johtavat, mitkä asiat vaikuttavat jokaisessa myynnissä ja mikä tekee jokaisesta myynnistä samanlaisen. Belfort 2017 kertoo kirjassaan, että jokaisen myynnin taustalla vaikuttavat tekijät ovat: Luottamus, looginen varmuus ja tunne varmuus. Näitä kolmea asiaa tulkitessa voidaan hyödyntää asteikkoa 1 – 10. Mitä korkeampi lukema, per osio, sitä korkeampi mahdollisuus, että asiakas ostaa sinulta. Voidaan ajatella, että asteikolla numero 1 tarkoittaa ”En ikinä ostaisi sinulta tai yritykseltäsi mitään ja tuotteesi on aivan surkea, eikä sille ole mitään tarvetta!” ja 10 tarkoittaa ”Ehdottomasti haluan ostaa sinulta ja tuote on kaikin puolin täydellinen”. Joten myyntiprosessin tarkoituksena onkin saada nuo kolme nostettua asteikolla mahdollisimman korkealle. Kun myyjä tekee kaupat, on hän saanut nostettua asiakkaan luottamustason, loogisen varmuuden, sekä henkisen varmuuden tasolle, jossa kauppa klousaantuu. Vaikka Belfort 2017 pohjustaakin myynnin melko vahvasti noihin kolmeen osioon, kertoo hän silti siihen liittyvän paljon muutakin, kuten elekieli, äänesävy, äänenpaino, yleinen käyttäytyminen, vastapuolen huomioiminen. Tärkeintä onkin, että asiakkaan kanssa kyetään toimimaan mahdollisimman neutraalisti, käyttää kehoa ja ääntä, jotta keskustelu pysyy mielenkiintoisena, eikä monotoniselta uutistenlukijalta ja tuijotuskilpailulta.