Tampere
22 Sep, Friday
22° C

Proakatemian esseepankki

Paremmaksi puhujaksi



Kirjoittanut: Aleksi Röyhkiö - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Luin osan kirjasta nimeltä: Paremmaksi puhujaksi. Nämä sen takia, että joudun todennäköisesti tulevaisuudessa esiintymään enemmän ja todella haluan olla parempi siinä. Oli se sitten vaikka vain oman nimen sanominen, mutta kun ison porukan edessä pitää puhua, niin se jännittää ihan älyttömästi. Tuntuu kuin saisin jonkin asteisen aivovamman.

Tässä kirjassa oli ennemminkin konkreettiseen esiintymiseen valmistavia keinoja sekä millainen puheen tulee olla, jotta ihmiset kiinnostuvat. Eli jos esimerkiksi pakko pitää jokin esitelmä tai puhe ison yleisön edessä tai jotain vastaavaa. Ei ehkä niinkään keinoja siihen, miten tulla vakuuttavaksi ja luontevaksi puhujaksi ihan arkisemmissakin tilanteissa. Mutta ei se mitään, ei kirjan opit hukkaan menneet!

Tärkeä asia muistaa on se, että puhujan ei pidä kertoa kaikkia asioita vaan hänen täytyy luoda yhteys kuulijoihin ja herättää heidän mielenkiintonsa. Oli aihe mikä tahansa, niin pari kuvaa ei riitä siihen, että esitys olisi mielenkiintoinen tai hauska. Kuvien lisäksi kannattaa hyödyntää omakohtaisia kokemuksia lapsuudesta, nuoruudesta, parisuhteesta, uutisista, tapaamistasi ihmisistä tai ihan mistä vain. Näin pystyy mielestäni luomaan parempaa yhteyttä kuulijoihin. Omia esiintymisen ongelmiani ovat muistin temppuilu, tärinä ja äänen katoaminen.

Itse olen sellainen ihminen, että minun täytyy tietää tasan tarkkaan mitä esiintyessäni sanon. En osaa improvisoida, joten jos en tiedä tasan tarkkaan mitä esiintyessäni teen ja sanon, en halua tehdä sitä. Kirjan mukaan oma puhe/esitys pitää tuntea läpikotaisin, mutta ei missään nimessä saa opetella ulkoa, sillä muuten se on pelkkää pönöttämistä ja ulkolukua. No, minusta tuntuu, että minun esiintymiseni ovat juurikin tällaisia. Koska nimenomaan pelkään sitä, että en tiedäkään mitä sanoa, jos pitääkin improvisoida. Kyllähän minä sen itsekin tiedostan, että puheen kohdat ja aiheet on paras selittää niillä sanoilla mitkä tulevat siinä tilanteessa mieleen. Itse vain olen niin jännittynyt aina tällaisissa tilanteissa ja voisin sanoa, että melko kokematonkin, niin jos tulee yksikin häiriötekijä, menisin varmasti ihan sekaisin. Usein se vain menee siihen, että pyrin pitämään mielessä juuri ne sanat, joilla olen kotona harjoitellut ja jos en muistakaan niitä, hätäännyn enkä tiedä mitä voisin sanoa.  Minun pitää opetella ottamaan rennommin ja kertoa vaikka ääneen se, että katosi punainen lanka ja sitten kasataan siinä hetki ajatuksia. Itse vain olen niin jännittynyt vielä näissä tilanteissa, että useimmiten ennemmin panikoin, kuin nauran itselleni tai teen tilanteesta rennomman. Ja aina kun tajuan, että en muistakaan jotain asiaa mitä kotona olin harjoitellut niin silloin ne täytesanat hyökkäävät. ”Siis eli kun tota niinku siis varmaan ku sillee yms” Näitä ärsyttäviä täytesanoja olen kyllä alkanut yrittää arkipuheessakin välttämään. Toisaalta, silloin, kun olen joutunut epämukaviin tilanteisiin ja yllättäen puhumaan ihmisten eteen, niin en minä sinne ole kuollut.

Koska esiintymisen ongelmana on juurikin se jännitys ja pelko ennemmin kuin se, että ei vaan osaa pitää yleisön mielenkiintoa yllä, ajattelin harjoitella syksyn pajoissa esiintymistä enemmän. Tämän vuoksi hain tiimimme oppimistiimiin, koska haluan saada tämän tyylisiä pajoja lisää. Katsotaan mitä saan aikaiseksi, mutta siitä olen varma, että paremmaksi puhujaksi haluan kehittyä ja sitä aion myös tulevaisuudessa olla!

20-vuotias mies kotoisin Ylöjärveltä. Ylioppilas

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close