Tampere
26 Jan, Tuesday
0° C

Proakatemian esseepankki

Panttivankineuvottelijan opit dialogiin



Kirjoittanut: Miisa Hiltunen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Johda dialogia: Panttivankineuvottelijan opit tiukkoihin vuorovaikutustilanteisiin
George Kohlrieser
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Johdanto 

Tänä syksynä Revenan yksi tavoitteista on ollut pajojen laadun parantaminen. Jokaisen pajan jälkeen jokainen on täyttänyt sähköisen pajakyselyn, jossa mitataan dialogin laatua, uuden oppimista, pajan ilmapiiriä sekä omaa osallistumista pajaan. Näiden pajakyselyiden perusteella kymmenen mittaamamme pajan dialogin keskiarvo oli 3,85. Dialogi on siis melko keskitasoa, mutta esimerkiksi Revenan kevääseen verrattuna se on kehittynyt todella paljon. Miten voisimme parantaa dialogia vielä entisestäänkin kevätlukukauden aikana? Millaisilla askeleilla jokainen voi parantaa dialogia? 

Ymmärtääkseni dialogia syvemmin, tartuin George Kohlrieserin kirjaan “Johda dialogia: panttivankineuvottelijan opit tiukkoihin vuorovaikutustilanteisiin”. Kohlrieser on entinen panttivankineuvottelija, jonka erikoisalaa ovat panttivankineuvottelut ja johtaminen kriisitilanteissa. Kirjassaan Kohlrieser neuvoo, miten lukija voi päästä irti pattivankitilanteista, joita tapahtuu koko ajan arjessamme. Kohlrieser tarjoaa kirjassaan lukijalle niitä oppeja, joita on itse hyödyntänyt panttivankineuvotteluissa. Kirjoittajan vuoropuhelutaidot ja ihmistietämys ovat siis toimineet jopa panttivankineuvotteluissa, joten toimivat varmasti myös tiimien arjessa, joka hektisyydeltään saattaa paikoittain vaikuttaa eräänlaiselta panttivankitilanteelta.  

Panttivankitilanne 

Aina kun ihminen kokee joutuneensa loukkuun, olevansa avuton ja kykenemätön toimimaan, on hän kaapattu, eli toisin sanoen jonkin tilanteen tai tunteen panttivanki. Tällaisia tilanteita tapahtuu arjen tasolla jatkuvasti. Ajat autolla ja joku koukkaa tiellä eteesi. Ärsyynnyt ja tunnet vihamielisyyden tunteita eteesi koukannutta kohtaan. Tunne voi jäädä päälle ja pitää sinua kielteisessä mielentilassa pitkälle päivään. Tällaista tapahtuu myös töissä: tervehdit työkaveria, joka ei kuitenkaan vastaa tervehdykseen. Alat moittia ja puhua hänestä kielteiseen sävyyn muille työkavereille. Saatat jopa alkaa ajatella, että työpaikalla kukaan ei välitä kenestäkään. Saatamme siis joutua oman itsemme – ajattelutapamme, tunteidemme tai tottumustemme – panttivangiksi. (Kohlrieser 2014, 23.) Panttivangiksi joutuminen tarkoittaa, ettemme pysty ratkaisemaan ongelmaa tai tilannetta rakentavalla tavalla.  

Yksilö, tiimi tai organisaatio, joka on loukussa sisäisissä tai ulkoisissa konflikteissa, on ikään kuin loukussa panttivankitilanteessa. Ongelmien ratkaisu alkaa, kun henkilökohtainen toimintakyky ja tiimin voimaantuminen oivalletaan ja päästetään irti panttivankiajattelusta. (Kohlrieser 2014, 23). Jos tiimissä johtaja ei kykene kohtaamaan pelkojaan ja huolenaiheitaan, saattaa hän ajautua käyttämään valtaa ja kontrollikeinoja alaisiaan johtaessa. Vastakohta tälle tavalle on avoin ja rehellinen dialogi. Dialogin avulla on mahdollista luoda tuloksekasta toimintaympäristöä ja tiimiä. (Kohlrieser 2014, 29.) 

Dialogin kompastuskivet 

Mitä dialogi sitten on? Sitran 26.11.2018 julkaisemassa artikkelissa “Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset” dialogikuvataan seuraavasti: “Dialogin pyrkimyksenä on tuottaa ymmärrystä toisten näkemyksistä ja luoda merkityksiä toiminnan kohteena oleville asioille.” Dialogin lähtökohtana on, että jokainen osallistuja on samanarvoinen. (Holm, Poutanen & Ståhle 2018). 

Dialogi on kuuntelua, puhumista ja vaikuttamista.  Dialogissa ollaan tunnepuolella lähellä henkilöä, jonka kanssa puhumme. Mikäli olet sulkeutunut, etkä anna vastapuolen koskettaa sinua, vaikuttaa sinuun tai muuttaa sinua, et ole vuoropuhelussa. Dialogi edellyttää etsivää asennetta ja ennen kaikkea avoimuutta. Syvä dialogi vie parhaimmillaan keskustelijat tasolle, jolla he alkavat ymmärtää perusteellisemmin. (Kohlrieser 2014, 160-162.) Dialogin tarkoituksena ei ole pitää tiukasti kiinni omista ajatuksistaan, vaan etsiä ja sukeltaa syvälle sisältöön yhdessä muiden kanssa. Muiden avulla.  

Dialogia ja sen syventymistä voi kuitenkin estää monet esteet. Esteet katkaisevat dialogin ja lähentymisen muodostumisen. Aidossa dialogissa on side, joka syntyy lähentymisestä ja jos dialogi estyy tai katkeaa, heikkenee myös lähentyminen. (Kohlrieser 2014, 168.) Dialogin pääesteitä ovat seuraavat: 

    1. Passiivisuus. Henkilön käyttäytyminen tai puhe viestii sulkeutuneisuudesta tai vetäytyneisyydestä. Keskittyy estämään itseään osallistumasta dialogiin ja ongelmanratkaisuun. (Kohlrieser 2014, 169.) Passiivisuus korostuu etenkin etäillessä, sillä pimeän kameran ja suljetun mikrofonin taa on helppo jäädä. On hyvä kuitenkin huomata, että dialogissa tapahtuva hiljaisuus, jos sitä käytetään mietintään ei ole passiivisuutta. Se, ettei reagoi mihinkään, edes henkilölle suoraan osoitettuun asiaan, on passiivisuutta. (Kohlrieser 2014, 169.) 
    2. Väheksyminen. Vähätellään, liioitellaan, nolataan toisia tai käyttäydytään epäkunnioittavasti. Tätä kaikke on väheksyminen. Perinteinen väheksymisen muoto erityisesti dialogissa on “Kyllä, mutta…” aloitus, joka väheksyy suoraa edellisen puhujan puheenvuoroa. Tällaisten väheksyvien ilmaisujen viljely estää hyvän dialogin. (Kohlrieser 2014, 170.)  
    3. Uudelleenmäärittely. Vuorovaikutuksen kohde tai teema pyritään muuttamaan, jotta vältetään jotain epämukavaa. Esimerkki tällaisesta on, kun joku kysyy sinulta “Oletko hermostunut?” ja vastaat “Mitä tarkoitat hermostumisella?”. Tällaisessa vuorovaikutuksessa ajatukset eivät kohtaa. Jos tällainen jatkuu, vie se dialogia koko ajan kauemmas ja usein saatetaan alkaa kiertää ympyrää, kun osapuolet puhuvat vain toistensa ohi, eivätkä toistensa kanssa. (Kohlrieser 2014, 170.)  
    4. Liikaa yksityiskohtia. Puhuja esittää liikaa yksityiskohtia tai liian paljon asiaa yhden puheenvuoron aikana. Tällöin vastapuoli saa liikaa informaatiota ja pääasia jää piiloon. (Kohlrieser 2014, 171.) Myös kuunteleminen vaikeutuu, joten dialogi ei edisty.

Dialogin esteet johtavat siihen, että asian käsittely katkeaa. Esteet myös sotkevat dialogille tärkeän kiinnittymisen, jonka puuttuminen estää dialogia entisestään syventymästä. Pääsyy hankaloittaa dialogia (tarkoituksella tai tarkoituksettomasti) on usein jo tapa, joka on opittu jo lapsena. (Kohlrieser 2014, 172-173.) Tällöin tapaa voi ei välttämättä edes tiedosteta, elleivät muut dialogiin osallistujat uskalla huomauttaa asiasta. Epähedelmällisestä käytöksestä dialogissa tulisi kuitenkin aina huomauttaa, jotta henkilö tiedostaa kehittämisen kohteensa ja dialogin on mahdollista päästä syventymään.  

Dialogin syventäminen 

Jotta dialogi saadaan toimivaksi, on syytä puuttua epäkohtiin. Epähedelmällisestä käytöksestä tulee huomauttaa, mutta avuksi on myös hyvä antaa työkaluja, jotta kiusaus sortua vanhoihin opittuihin tapoihin pienenee. On hyvä kuitenkin tiedostaa, että meistä jokainen tekee dialogissa virheitä, jotka voivat olla seurausta esimerkiksi huonosti nukutusta yöstä tai stressistä. Dialogin tarkoitus ei ole olla suorittamisen paikka. Dialogin kehittämistä varten on hyvä harjoitella tapoja, joilla dialogin esteitä saadaan poistettua.  

Yksi tällainen tapa on “Kyllä, mutta…” kielto. On parempi sanoa “Kyllä, ja…” tai “Ja…”, sillä tällöin puhuja lähtee liikkeelle edellisen näkökannasta ja rakentaa keskustelua sen päälle, edellisen puheenvuoron mitätöimisen sijaan. Näin henkilö toimii dialogin rakentajana, eikä romuttajana. (Kohlrieser 2014, 176.)  

Toinen tapa poistaa esteitä on “Kyllä, mutta…” peli. Pelissä on kaksi osaa, joista ensimmäinen alkaa niin, että tiimi jaetaan pienryhmiin, joille annetaan kuvitteelliset puoli miljoonaa euroa hienojen juhlien järjestämiseen. Pienryhmän tulee puolessa toista minuutissa päästä sopimukseen siitä, miten rahat käytetään. Ainut sääntö on, että jokaisen lauseen tulee alkaa sanoilla “Kyllä, mutta…”. Peli johtaa siis siihen, että osanottajat tarjoavat koko ajan omia ratkaisujaan ongelmaan, eivätkä he näin pääse yhteisymmärrykseen. Pelin toisessa osassa on sama tehtävänanto, mutta nyt jokainen lause on aloitettava sanoilla “Kyllä, ja…”. Näin keskustelu johtaa tulokseen ja osanottajien energiataso sekä keskinäiset suhteet kehittyvät. Peli konkretisoi sen, miten puhuttu kieli voi vaikeuttaa yhteistä tekemistä. (Kohlrieser 2014, 174-175.)  

Kolmas ja myös Revenalle tuttu tekniikka on neljän lauseen sääntö. Säännön avulla puhujan on mietittävä mitä haluaa sanoa, ja senneltävä ajatuksensa ennen suun avaamista. Sääntö edistää ymmärretyksi tulemista ja vuoropuhelua. Säännön avulla pysytään myös helpommin asiassa. (Kohlrieser 2014,175.) Revenassa tätä sääntöä käytetään usein ja puheenvuorojen pitkittyessä asiasta myös muistutellaan melko aktiivisesti. 

Dialogin perusta: kuunteleminen 

Kuuntelu ja vastaaminen ovat tuloksellisen vuoropuhelun keskeisin osa. Katsomalla ja kuuntelemalla voi oppia enemmän, kuin olemalla äänessä. Kuunteluakin on kuitenkin kahdenlaista: on aktiivista ja passiivista. Aktiivinen kuuntelu vaatii yritystä ymmärtää sanojen merkitys ja niihin sisältyvä energialataus. Aktiivinen kuuntelu ei ole vain sitä, että odottaa milloin pääsee itse ääneen tai miettii sitä, mitä aikoo seuraavaksi sanoa. Hyvä kuunteleminen tarkoittaa siis myös kuuntelemista oikeasta syystä. Kuunteleminen on keskittymistä ja kehon kielen hyödyntämistä, jotta puhujakin näkee, että kuuntelet todella häntä. Kun kuunnellaan passiivisesti, ajatukset valetavat ja keskittyminen herpaantuu. Tunteet liittyvät tähän mukaan ja pian passiivinen kuuntelija tuntee itsensä pitkästyneeksi. (Kohlrieser 2014, 178.) 

Mikäli odottaa aina vain itse ääneen pääsemistä ja kuunteleminen tuntuu hankalalta, voi sitä harjoitella esimerkiksi niin, että kysyy aina tarkentavan kysymyksen ennen kuin alkaa puhua “Varmistan, että tarkoitit asian x menevän tavalla y?”. Ennen tarkentavaa kysymystä voi myös yrittää tiivistää juuri sanotun, jolloin edellinen puheenvuoro voi myös aueta jollekin toiselle aivan uudella tavalla. (Kohlrieser 2014, 178.) Hyvä kuuntelija pystyykin kiteyttämään keskustelua tarvittaessa muilleKiteytys antaa myös mahdollisuuden syventyä ja miettiä sitä, mistä on juuri puhuttu.  

Kuuntelemisella on myös vaikutuksia terveyteen. Kun ihminen alkaa puhua, hänen verenpaineensa ja pulssinsa nousevat, ja kun ihminen alkaa kuunnella, verenpaine ja pulssi laskevat. Kysymysten esittäminen, niin panttivankitilanteissa kuin normaaleissa dialogeissa, ohjaa kuuntelemaan, alentamaan kiihtymystä ja näin myös pulssia ja verenpainetta.  Sydän- ja verenkiertorefleksimme on siis fyysinen mittari sille, kuuntelemmeko oikeasti vai emme. Tästäkin syystä terve ja ihmisläheinen dialogi ovat tärkeitä hyvinvointimme kannalta, sillä dialogissa on ihmisen sydän. (Kohlrieser 2014, 181-184.) 

Pohdintaa 

Dialogin sujuminen ei ole itsestäänselvyys, vaan se vaatii paljon työtä ja pohtimista. Dialogin laatu ei muodostu yhden ihmisen avulla, mutta samalla yhdelläkin henkilöllä on suuri vastuu heittäytyä rohkeasti mukaan dialogiin. Dialogin parantuminen lähtee jokaisesta itsestään ja on hyvä pohtia omaa osallistumistaan ja olemistaan dialogissa. Miten minä osallistun dialogiin? Estänkö dialogin kulkua? Pelkäänkö lähentyä ja kiinnittyä muihin? Myös muilla dialogiin osallistujilla on suuri vastuu reagoida epähedelmälliseen käytökseen ja etsiä ratkaisuja sekä kannustaa tarttumaan niihin. Dialogia harjoitellessa on hyvä luoda joitakin sääntöjä, kuten yllä esitelty “Kyllä, mutta” kielto, tai neljän lauseen puheenvuoro, sillä niiden avulla voi päästä nopeammin liikkeelle ja syvempään dialogiin.  

Dialogi voi antaa paljon. Siinä ollaan lähellä toista henkilöä ja sanamme ovat kuin säiliöitä, joissa kulkee energiaa, ideoita ja tunteita ihmiseltä toiselle (Kohlrieser 2014, 185). Parhaimmillaan dialogi aiheuttaa kehossamme reaktioita, jolloin dialogi voi tuntua jopa voimaannuttavalta ja rentouttavalta. Dialogissa ihmisten sanoilla ja olemuksella on suurin merkitys. Muistetaan siis arjen vuoropuhelutilanteissa George Kohlrieserin (2014, 183) sanat: “On hyvin helppo kohottaa toistemme mielialaa ja lujittaa siteitä sanojen avulla” 

 

Lähteet:  

Holm, R., Poutanen, P. & Ståhle, P. 2018. Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. Sitra. Luettu 13.12.2020. https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisen-vuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/ 

Kohlrieser, G.  2014. Johda dialogia: Panttivankineuvottelijan opit tiukkoihin vuorovaikutustilanteisiin. Talentum. 

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close