Reilu viikko sitten lähdimme Eventan kanssa perinteiselle kevätretkelle. Tänä vuonna kohteena oli Espanjan aurinko ja Barcelona. Odotin innolla matkaa, sillä itse olin Barcelonassa viimeksi käynyt 10 vuotta sitten, eli tovi oli päässyt vierähtämään. Matkaan kuului vierailu Alimentaria – ruoka- ja viinimessuilla, sekä paikallisella tiimiakatemialla, TeamLabsissa. Vapaa-aikana halusin tutustua paikalliseen kulttuurin ja nähtävyyksiin, mitä riitti.

Yli 10 tunnin jatkuvan matkustamisen jälkeen vihdoin saavuimme Hostellille. Osa ryhmästämme oli jo pari päivää olivat olleet paikan päällä mutta itse tulin lopun ryhmän kanssa maanantaina. Matkamme aloitimme jo yöbussilla ja paikallista aikaa olimme perillä aamupäivästä. Tiistaina iltapäivästä menimme vierailemaan TeamLabsille missä meidät vastaanotti yksi paikan perustajista. TeamLabs on vain 7 vuotta vanha, eli vielä nuori verrattuna Tampereen tai Jyväskylän akatemioihin. Pääsimme kuulemaan TeamLabsin toimintatavoista, Espanjalaisesta korkeakoulujärjestelmästä ja yleisesti Espanjalaisesta kulttuurista. TeamLabsissa eroavaisuutta Proakatemiaan luo jo pelkästään tiimiyrittäjät. Tiimiyrittäjiä ajatellaan puhtaasti yrittäjinä eikä lainkaan opiskelijoina. He eivät edes itse pidä itseään opiskelijana. Vaikka olen itse tiimiyrittäjä koen silti ohessa olevani myös opiskelija. Esittelyn jälkeen oli alunperin tarkoitus seurata vielä seminaaria visuaalisesta ajattelusta, mutta esittelijä puhui vain espanjaa, joten emme sitä jääneet seuraamaan.

Ero heillä on myös dialogissa. Kaikki ovat katsoneet joskus Serranon Perhettä ja tietävät miten hahmot siinä puhuvat. Todellisuus ei eroa paljoa televisiosta. Espanjassa puhutaan tunteilla ja keskustelun tulee herättää tunteita. Tunteita myös näytetään, mikä suomalaiselle tuntuu varmasti hieman liian intensiiviseltä. Saimmekin kuulla, että suomalainen keskustelukulttuuri on hieman säälittävää, kun kaikki ovat pääsääntöisesti neutraaleja tunteiden suhteen. Epämukavuusalueille voisi siis tähdätä myös dialogissa, mutta milloin tunteiden näyttäminen mene yli?

Seuraavana päivänä suunnistimme aamulla kohti Firaa ja Barcelonan messukeskusta. Astuimme sisään massiiviseen messukeskukseen ja lähdimme tutkimaan Alimentaria -messuja. Messuilla huomasi nopeasti messuedustajista epämukavuuden Englannin kielen käyttöön. Jotkut messuedustajat suorastaan eivät lainkaan halunneet puhua englantia ja antoivat toisen edustajan esitellä meille tuotteita. Joistakin hohkasi tietynlainen vaivaantuneisuus kommunikoidessa “turistin” kanssa. Tämä teki myös oman olon hieman epämieluisaksi, sillä en tuntenut oloani aivan tervetulleeksi. Messuilla ständit olivat kuitenkin pääsääntöisesti erittäin näyttäviä ja hieman jopa pohjoismaisia. Visuaalista silmää oli selvästi käytetty ja ständit olivat paljon mieluisampia silmälle kuin mitä Suomessa olen nähnyt.

Messuvierailuni jäi hieman lyhyeksi pahoinvoinnin takia ja seurauksena oli epäiltävä norovirus. Seuraavana päivänä oli miehestä niin sanotusti veto pois eivätkä voimat riittäneet pajaan TeamLabsille. Vastoinkäyminen oli harmillinen, mutta sille ei mitään voi. Jäi vielä paljon siis kuitenkin kuulematta ja paljon aikaa jäi käyttämättä tehokkaasti. Viimeisinä päivinä lähdin vielä tutustumaan kaupunkiin, kun voimat olivat palanneet. Pääsin nauttimaan auringosta ja näkemään mahtavia maisemia Tibidabon vuorelta. Palvelukokemukset ja kohtaamiset Barcelonassa olivat hyvin vaihtelevia. Esimerkkinä vastaanoton neiti hostellilla tulopäivänä oli äärimmäisen mukava ja avulias, mutta myöhemmin sain suorastaan hieman töykeää palvelua, kun jouduimme siirtymään toiseen huoneeseen. Näkyvä vaikeus oli kuitenkin kielimuuri. Harmillisen harva paikallinen puhuu sujuvasti tai edes vähän Englantia, mikä vie paljon pois palvelukokemuksista. Luulisi, että Barcelonan kaltaisessa kaupungissa, missä turisteja käy suuria määriä vuosittain saisi helposti palvelua englanniksi. Todellisuus paljastui siis erilaiseksi kuin olettamus.

Julkaistu: http://jhnblogi.blogspot.fi/2018/04/palvelua-kataloniassa.html