Tämän syksyn ajan olen saanut olla tiimini ensimmäinen business leader. Olen ollut tästä mahdollisuudesta ja luottamuksesta kiitollinen, ja olen pyrkinyt nauttimaan matkasta samalla ammentaen siitä kaiken mahdollisen opin, mitä vain olen ymmärtänyt ottaa irti. Useamman kerran ihmisten kanssa keskustellessani olen saanut kuulla, että ensimmäinen BL ei pääse todellakaan helpolla, vaan se on ehdottomasti vaikein ajankohta tiimijohtamiselle. Tiimini valitsi minut aiemman kokemukseni perusteella, sillä tiiminjohtamisen lisäksi olen ollut aktiivisesti mukana erilaisten yhteisöjen luomisessa ja kehittämisessä. Minusta on jo lähtökohtaisesti hienoa, että tiimissäni arvostettiin tällaista humanistista näkökulmaa johtamisen suhteen. Asia olisi voinut olla hyvinkin toisin, sillä autoritäärisen, perinteisen johtamisen arvostus tuntuu olevan yhä voimissaan, vaikka muutosta paljon onkin tapahtunut.

Aiemmasta kokemuksestani huolimatta en todellakaan voi sanoa, että olisin päässyt helpolla. Matkaan on mahtunut vaikka minkälaisia haasteita, ihan omasta yksityiselämästäni lähtien, minkä vuoksi toiminkin puoliteholla kaksi ensimmäistä kuukautta. Tavallaan se oli melkoinen siunaus tiimilleni, jolta saamani tuki nousikin minut täysin yllättäväksi seikaksi. Se sai monet ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen ja aktivoitumaan hieman eri tavalla, sillä oli selvää, että tarvitsen paikkaamista aika ajoin. Tuki, joka minulle tarjottiin, on jäänyt hyvin elävästi tunteena mieleeni: luottamus siitä, että en ole yksin. Se on ollut tiimiläisiltäni selvä toimintatavan valinta. Tällaisen toiminnan pohjalta tiimimme on saanut yhden tärkeimmistä arvoistaan, joka tuntuu läpileikkaavan sen toimintaa.

Tiimin rakentaminen tyhjästä lähes 20 ihmisen voimin ei ole helppo nakki, katsoi sitä mistä näkökulmasta hyvänsä. On hyvin eri asia olla joukko yksilöitä, jotka toimivat yhdessä, kuin että olisimme tiimi. Tiimiin tarvitaan asioiden oikeaa työstämistä, sillä onhan huipputiimi paljon enemmän kuin osiensa summa. Ihmisten välinen dynamiikka on merkittävässä roolissa, ja esteet yhteistyön toteutumiselle tulee osata poistaa. Se ei useinkaan ole se helpoin tehtävä. Ihminen kun on usein itse itsensä suurin este.

Lukiessani Dettmannin Johtamisen taitoa, mietin paljonkin sitä, kuinka johtajan tärkein ominaisuus on nöyryys. Koripallovalmentajana pitkään toiminut Dettmann kertoo, kuinka on ollut ylimielinen, valmentanut menestyksen vuoksi ja käyttäytynyt asiattomasti erilaisissa tilanteissa. Hän ei kerro niistä ylpeänä, vaan nostaa ne esiin esimerkkeinä siinä, kuinka huono valmentaja toimii. Mielestäni ollakseen hyvä johtaja tulee ymmärtää, kuinka olla huono johtaja. Muuten on vaikea ymmärtää, missä meni pieleen.

Minun ei ole helppoa kehua itseäni, tai nostaa esille onnistumisiani. Mieluummin kerron niistä asioista, joissa huomasin tarvitsevani kehittymistä. Olen oppinut, että olen ihminen siinä missä muutkin, heikkouksieni ja tunteideni kanssa. En pelkää näyttää niitä tiimilleni, sillä tiedän saavani tukea. Heikkouksien näyttäminen avoimesti myös johtajana on mielestäni yksi vahvuuden tärkeimmistä ilmenemismuodoista. Jos kykenee johtajana seisomaan omien haavojensa ja epävarmuuskohtiensa kanssa tiiminsä edessä, ja kantamaan ne osana itseään, pääsee huomattavasti lähemmäs muita ihmisiä ja siten saavuttamaan realistisemman luottamuksen. Sitä on myös huomattavasti vaikeampi rikkoa, kuin jos luottamus ja kunnioitus perustuisi minusta luomaani mielikuvaan. Katsokaa, olen rikkinäinen!

Olen myös pyrkinyt hyödyntämään ymmärrystäni siitä, että en ymmärrä tarpeeksi. En ole koskaan ollut johtotehtävässä aiemmin Proakatemian tiimijohtamisen linjalla, mutta meillä on useita vanhempia tiimejä, jotka ovat jo käyneet läpi tämän alkutaipaleen. Niinpä olen pyrkinyt hyödyntämään akatemian hienoimpia resursseja: ihmisten henkistä pääomaa. Tarkoituksenani ei ole ollut välttää tiimiytymiseen kuuluvien kriisien muodostumista, vaan hankkia tiimilleni työvälineet käsitellä niitä, usein pajojen muodossa. Kriisit voivat parhaassa tapauksessa vahvistaa tiimiä, mutta pahimmassa tapauksessa myös rikkoa sitä. On hyvä tunnistaa oma riittämättömyytensä ja reagoida siihen, sillä niin siitä ei muodostu sudenkuoppaa.

Kyky ottaa palautetta vastaan on johtamista esimerkillä tärkeimmillään. Toisen ei voi olettaa ottavan palautetta vastaan vaikeissa paikoissa, jos itse ei pysty samaan. Oman egon olemassaolon hyväksyminen on asia, jota on hyvä treenata, ettei se pääse yllättämään väärissä tilanteissa. Itse en kuulu niihin ihmisiin, joilla ego olisi kovin pieni. Kuitenkin itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, toimii edellytyksenä itsensä kehittämiselle. Palautteen tärkein anti on minulle ollutkin se, että voin muokata toimintaani vastaamaan paremmin tiimini tarpeita. En ole ajatellut olevani ”johtaja”, joka on muiden ylä- tai etupuolella, vaan olen palvelemassa tiimiäni. Siihen tarvitaan myös nöyryyttä, sillä kyky laittaa tiimin tarpeet omiensa edelle on todellinen haaste kenelle tahansa ihmiselle ja se usein vaatii harjoittelua. Minun ei tarvitse loistaa valokeilassa, sillä sellainen tuntuu minusta hyvin merkityksettömältä. Parasta on, kun autan tiimiläisiä saavuttamaan oman potentiaalinsa, tai kun huomaan onnistuneeni kuuntelussa niin hyvin, että tiimiläiseni on kokenut tulleensa nähdyksi.

Humanistinen lähestymistapani asioihin ja ihmisiin on yksi tärkeimmistä syistä sille, miksi olen onnistunut ratkaisemaan tietyt ongelmakohdat tiimin alkutaipaleella. Jokainen ihminen on yksilö, jolla on elämässään myös paljon muutakin kuin tiimi. Ihminen koostuu kuitenkin erilaisista elementeistä, kuten persoonasta, elämänkokemuksesta, tunnemaailmasta ja yksityiselämän ihmissuhteista. Näiden aspektien ymmärtäminen osana johtajuutta vaatii sen, että todella tuntee ne ihmiset, joita olet johtamassa. Meillä kaikilla on vahvuuksien ja heikkouksien lisäksi erilaisia motivaattoreita ja intohimoa asioita kohtaan. Jos minä en tunnista niitä, en voi myöskään tukea niitä. Ennen kaikkea en myöskään voi valjastaa sisäisiä voimavaroja tiimin käyttöön, ja sehän nyt olisi isojen luonnonvarojen heittämistä hukkaan. Eikä se olisi kovin optimoitua toimintaa.