Palautumista roimasti 

Elokuun loppu koitti ja akatemia-arki alkoi taas pyörimään. Kesällä oli suunnitelmana ahkerasti kirjoitella esseitä, jotta syksyllä voisikin sitten keskittyä muihin asioihin enemmän, kuten projekteihin. Ajatus oli upea, toteutus ei niinkään. Kesä on nyt ohi ja yhtäkään esseepistettä ei ole kevätkarkeloiden jälkeen kerätty ja nyt pitäisikin sitten alkaa ahkerasti kirjoitus talkoisiin.  

Tiimipöydän ääressä istuessani on vaikea tarttua mihinkään aiheeseen, josta esseetä voisi alkaa rustailemaan. Koitan pohtia ja pohtia, mistä asiasta olisi sanottavaa, mutta mikään ei oikein innosta. Päätin alkaa lähestymään essee urakkaa itselle ja tiimille ajankohtaisesta aiheesta, mikä on palautuminen ja sen tärkeys.  

Akatemialle palattua nousi monen roimalaisen puheissa esiin se, kuinka rätti on kesän jäljiltä, itseni mukaan lukien. Tätä asiaa korostaa vielä se, että tiimimme valmentaja on myös sairaslomalla uupumisen vuoksi. Tämä tuli monelle varmasti yllätyksenä, sillä valmentajastamme Tanja Verhosta eli Tirristä, ei ole osannut aistia väsymyksen merkkejä ainakaan kevään puolella. Näin jälkikäteen ajateltuna ja kun tietää edes murto-osan Tirrin työmäärästä, ei tämä ehkä niin suuri yllätys ole. Kaikki olemme ihmisiä ja meistä jokaisen täytyy palautua arjen askareista. 

Itse jouduin viime viikolla pakotetusti lepäämään, kun jouduin TAYS:iin ja vietin siellä pari yötä. Tämä väkisin laittoi minut pysähtymään ja pian huomasin, kuinka väsynyt olenkaan. Perjantaina pääsin sairaalasta ja viikonloppuna nukuin öisin paljon, jonka lisäksi joka päivänä vielä parit päiväunet. Tuntui siltä, että on aivan sama, kuinka paljon nukun niin väsymys seuraa perässä ja ajatus laahaa jatkuvasti.  

Tällä viikolla moni asia on tökkinyt ja mihinkään en ole oikein osannut tarttua. Oli pakko olla itselleni rehellinen ja tajusin, että olen aavistuksen uupunut kaikesta. Työ, harrastus, koulu, ihmissuhteet ja kaikki muu oli syönyt energiaa ja voimavaroja pikkuhiljaa. Mikään tietty osa-alue elämässä ei ole ollut ylitsepääsemätöntä, mutta tämä väsymys tuntuu olevan monen asian ja pitkän ajanjakson rasituksen summa. En koe olevani burnoutissa, mutta nyt pitää ottaa hetken aikaa rennommin ja keskittyä palautumiseen. 

Pienet asiat palautumisen tukena 

Luin kirjan ‘’Psykologinen palautuminen’’, jonka on kirjoittanut Anniina Virtanen. Virtanen kertoo kirjassaan, että palautumista käsittelevissä tutkimuksissa puhutaan niin sanotusta ulkoisesta ja sisäisestä palautumisesta. Ulkoisella palautumisella viitataan yleisimpään palautumisen kontekstiin eli vapaa-aikaan. Sisäisellä palautumisella taas tarkoitetaan palautumista työpäivän aikana taukojen lomassa. Molemmat ovat tärkeitä jaksamisen kannalta. (Virtanen 2021, 51). 

Itse ainakin usein rajaan oman palautumisen vapaa-ajalle ja harvemmin ajattelen, että töiden lomassa olisi myös hyvä palautua. Tätä toki tekee tiedostamattaan, kun pitää esimerkiksi kahvitaukoa akatemialla, mutta ainakin itselläni ‘’työmoodia’’ on vaikea sulkea pois, vaikka tauolla olisinkin. Tähän itseni pitäisi selkeästi tietoisesti keskittyä, ettei työ- tai koulupäivän jälkeen olisi aivan kuitti ja valmis jo sänkyyn. Tämä vie heti jaksamista vapaa-ajan asioista, kuten harrastuksista ja nämäkään siten tunnu enää niin mieleisiltä. Näin ollen kumpikaan palautuminen ei toteudu toivotusti ja jatkuvasti ollaan vähän kierroksilla, tämä on itselleni melko tuttua ja moni tämän minusta varmasti tunnistaa. 

Olen näin monen mutkan ja kantapään kautta oppinut, ettei arkea voi elää odottaen seuraavaa lomaa ja vapaa päivää. Arkeen tulisi mahduttaa palautumista monipuolisesti, mikä on itselle kyllä haastavaa. Yhdeksi pieneksi tavaksi olen ottanut, että iltaisin kotona makaamisen sijaan käyn välillä ulkona edes lyhyellä kävelylenkillä itsekseni tai jonkun kanssa, jotta saan kropan fyysisesti, että henkisesti liikkeelle. Tätä kutsutaan aktiiviseksi palautumiseksi. 

‘’Aktiivinen palautuminen on toimeliaisuutta.’’ (Valkila 2019). Aktiivisesta palautumisesta usein puhutaan urheilupiireissä, jota tulisi toteuttaa treenien välissä. Tällä tarkoitetaan sitä, ettei koiteta palautua fyysisestä rasituksesta vain sohvalla makaamalla, vaan lähdetään liikkeelle tai touhutaan jotain kevyesti. Kun palautumisesta tehdään välillä aktiivista niin mieliala kohenee, aineenvaihdunta kiihtyy ja motivaatio nousee huomaamatta. Vaikka tällä usein pyritään enemmän palautumaan fyysisesti, koen henkilökohtaisesti tämän enemmänkin henkisenä palautumisena. Juuri esimerkiksi siellä kävelylenkillä käynti virkistää mieltäni joka kerta. Usein joudun kotona ihmeelliseen mielenlukkoon, josta on vaikeaa irtautua kotona makaamalla, mutta aktiivinen palautuminen vapauttaa usein ajatuksia ja tuntuu, että on taas aivoilla enemmän tilaa ajatella. Toki pitää osata olla myös välillä paikallaan vaan kotona, mutta tätä suosittelisin monelle palautumisen tueksi. Ainakin itse olen sen verran ylivilkas, että kotona yhden päivän ajan makoilukin alkaa ahdistamaan ja jotain pitää päästä tekemään. 

Pientä pohdintaa 

Voisin jaaritella paljonkin siitä, kuinka palautuakseen tulisi nukkua hyvin, syödä terveellisesti, urheilla ja mitä kaikkea muuta, jotta mieli ja kroppa olisi täydellisessä symbioosissa. Kaikki ovat nämä ohjeet kuulleet kuitenkin liian moneen otteeseen ja eivät silti näitä noudata, vaikka tietää niiden hyödyt. Mielestäni palautumisen keinot ovat kuitenkin perusasioiden lisäksi henkilökohtaisia, ja meidän tulisi jokaisen löytää niitä pieniä asioita arjen tueksi, mitkä tukevat jaksamistamme. Näin ollen fyysinen ja psykologinen palautuminen helpottuu ja se on jatkuvaa, eikä vain odotella kesä- tai joululomaa. 

Itselleni rutiinit ovat tärkeitä keinoja arjessa jaksamiseen ja ne tukevat palautumista äärimmäisen paljon. Näistä en kuitenkaan tässä esseessä alkanut puhumaan, sillä haluan rutiineista ja niiden tärkeydestä kirjoittaa oman esseen ja syventyä siihen aiheeseen. 

Tämmöisiä ajatuksia lyhyesti palautumisesta. Aiheesta kirjoittaminen tuntuu vähän kliseiseltä ja tekopyhältä, sillä omilla näytöilläni minun ei tulisi neuvoa ketään palautumisen kanssa. Mutta niin kuin sitä sanotaan: ‘’Tehkää niin kuin setä sanoo, älkää niin kuin setä tekee.’’ 

Lähteet: 

Virtanen A. 2021. E-Kirja, Psykologinen palautuminen. Tuuma kustannus, Jyväskylä. 

Valkila, N. Artikkeli. Julkaistu 19.11.2019. 

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006312964.html